Ite oon aika paljon samoilla linjoilla MammaMarian kanssa. Eli yrittäisin vaan sitkeesti minäkin sinne omaan sänkyyn nukuttamista... Meillä meni kans useempi kuukaus itsestään nukahtamisen opettelussa, mut nyt nukahtaa yleensä ihan itse, kun vaan vie omaan sänkyyn. Joskus täytyy käydä moikkaamassa ja peitellä uudelleen, mut vaikka joskus itkeskeliskin, niin en oo nostanu pois sängystä, enkä jääny viereen silittelemään, koska sillon meidän kaveri ei ainakaan nukahda, kun kerran oppi ton itsestäännukahtamisen. Ennen nukutettiin meilläkin syliin/rinnalle useita tunteja, mut sitkeen opettelun kanssa siitä opittiin pois ja kyllä se vaan palkitsee! Me siirrettin myös omaan huoneeseen jo ennen puolen vuoden ikää, ja unikoulun myötä meillä nukutaan nyt 8-10h putkeen.
Tiiän kyllä et on kauhea kuunnella sitä pienen itkua, meilläkin kun ton unikoulun kanssa meni aika kauan ennen kun alkoi nukkua heräilemättä. Itkua joutui kuuntelemaan paljon. Mut koita vaan ajatella, et vaikka itku äityis hysteeriseks, ei pienellä ole mitään hätää kun äiti on siinä vieressä. Itse oon ainakin huomannu et tän ikänen osaa kyllä jo vedellä niistä oikeista naruista halutessaan, ja tietää että itkulla saa tahtonsa läpi. :) Koita vaikka joka ilta kuunnella minuutin kauemmin sitä itkua, voi olla et se siitä alkaa helpottaa? Meillä toimi pistäytymismetodi parhaiten, eli välillä käytiin silittämässä ja rauhottelemassa, mut lähdettiin sit aina pois, vaikka itku ei aina helpottanutkaan. Mut sit jossain vaiheessa yks kaks lopettikin itkemisen itsekseen ennen kuin ehdin luokse, ja sit yks kaks ei itkenyt enää ollenkaan sänkyyn jätettäessä. Suosittelen kokeilemaan eri juttuja, vaikka ois semmonen olo ettei jaksa. Voisko auttaa myös, ettei annan sitä maitopulloa just ennen kun nukahtaa? Meillä auttoi myös se, ettei saanut maitoa enää pimeässä makkarissa ollenkaan, vaan maidot olohuoneessa ja sit vasta omaan huoneeseen. Sillä loppui se unen ja maidon toisiinsa yhdstäminen, mikä meillä tuntu olleen ihan vastasyntyneestä asti tosi voimakas.