nimi pikkuiselle

Matilda ja Amalia ainakin sointuvat tuohon tosi hyvin! :)

Nyt kun meillekin näyttäisi tyttö tulevan, niin nimi on tosiaan ollut jo valmiina esikoisen odotuksesta asti :) Esikoisen nimi muodostui loppujen lopuksi kolmesta nimestä, joilla kaikilla on meille jokin merkitys: edesmenneen isovaarin nimi etunimenä, isin toinen nimi muunnettuna toisena nimenä ja kolmantena nimenä on syntymähetkellä taivaalla näkyneen tähtikuvion/perseidin muunnos.
Tytölle on nyt ainakin kaksi varmaa nimeä, jotka samoin, merkitsevät meille jotain. Riittävät ihan kaksinkin, mutta nähtäväksi jää, tuleeko sekaan sittenkin vielä kolmas nimi. Riippuu miltä taivas syntymähetkellä näyttää :happy:
 
Mä oon silmäillyt Amaliaa, mutta vasta tänään ehdotin Amelia nimeä. Ei tullut suoraa tyrmäystä ;) Amelia toimii paremmin enklanniksi tykkään..
 
Hih, meiltä löytyy Anni ****** Matilda :dummy1: Mun äänet menee siis Annille ja Matildalle heti :D
 
Mie oon pitkään, ihan lapsuudesta asti päättänyt, että annan ensimmäiselle tyttärelleni toiseksi nimeksi oman etunimeni, eli Maria. Koska se on ollut perinteenä äidin puolelta aika pitkältä - tosin, äidillä ei ole tätä nimeä, koska meidän pappa ei ollut halunnu, vaikka mummo halusi - äitikin oli jo pienenä päättänyt antaa ensimmäiselle tyttärelleen tämän nimen. :D
Nuoruudessa on sitten tullut päätettyä, että jos joskus tyttö siunaantuu, niin hänestä tulee Alexandra Maria, vielä pitäisi kolmas nimi miettiä, koska pidän ajatuksesta kolmesta nimestä - itsellänikin on (tosin, nyt vanhemmiten on tullut mietittyä, näyttäisikö Aleksandra paremmalta sittenkin).

Me ei tiedetä kumpi on tulossa (vaikka kumppani väittää, että näki ihan selvästi tokassa ultrassa, että olisi poika) joten en ole halunnut miettiä sitten nimiä sen tarkemmin yhdessä tai edes yksin.
Tytön nimestä en suostu välttämättä tinkimään, varsinkaan tuosta "perinnenimestä" (kolmannen nimen tosin voisi kumppani päättää, kun itsellä ollut nuo kaksi mielessä), mutta pojan nimellä ei sinällään ole väliä - Miro etunimenä on kiehtonut kyllä. Muuten (jos siis Miro kelpaisi pojan etunimeksi) saisi kumppani päättää/yhdessä mietittäis. Ja vaikka ehkä saattaa saada kuvan, etten missään nimessä anna missään periksi, niin kompromisseihin olen kuitenkin aina kyennyt asiassa kuin asiassa, joten eiköhän näissä nimiasioissakin onnistuta löytää ratkaisut, jotka miellyttää molempia - muilla ihmisillä ei ole väliä! :p
Ja onhan meillä vielä vaikka kuinka paljon aikaa miettiä nimiä - oon päättänyt olla stressaamatta turhista asioista ja joku nimien yletön vääntäminen ja kääntäminen on just sitä. :D
 
Mä oon tällänen outo ihminen kun en missään nimessä vois antaa mun lähisukulaisten nimiä omalle lapselle. Pappan tai mummon nimeä tai muuta vastaavaa. Mulla ja siskolla on toisena nimenä sama nimi enkä ymmärrä mitä järkeä siinä on vaikka nätti nimi onkin:D meillä mies oli päättänyt jo tytön nimen mutta nyt kun on tulossa poika niin sai taas miettiä uudestaan. Ei tarvinnut kauaa miettiä kun nimi oli jo selvä:) eikä onneks edes 2 maan kansalaisuus tuottanut ongelmia kun olen aina tykännyt erikoisista nimistä (mies ei siis ole suomalainen). Meille ei siis myöskään tule suomalaista perinteisestä nimeä:)
 
Minkä maalainen sun mies on KirsiElina?

Ja Christinaz mun silmään suomalaisittain ks olisi kivempi, muuten se on aina Alexandra äksällä :p Itselläni nimi vaatii tällaisen tarkennuksen, kun ääntäminen ja kirjoitusasu on erit, mutta eläähän senkin kanssa :) Ei auttanut edes maan vaihto, vieläkin saa tavata! Aleksandra on kyllä kaunis, ehdotin sitäkin, mutta kuulemma taas liian yleinen :rolleyes:
 
Aubrey, niin mäkin vähän ajattelin, että aina joutuis sanomaan sen, että se on muuten sitten x:llä, koska kaikki automaattisesti kirjoittaisivat sen kuitenkin ks:nä. (Tosin, joudun mie itsekin usein vieläkin korjaamaan, kun etunimeni ilmoitan - monesti virallisissa papereissa lukee Marja, vaikka näyttäisi henkkarit, joissa se on tietenkin Maria. Apteekissa on monasti reseptilääkkeiden kanssa ollut - nyt ihme kyllä en ole huomannut että siellä enää olisi tuota sekaannusta. :P)
Ja enempi kai nuorempana miellytti x nimessä kuin ks. Ja kyllähän se ks:llä ulkomaillakin on ihan hyvä. :P
Kun tykkään edelleen enempi vähän semmosista kansainvälisistä nimistä, kuin tuiki tavallisista suomalaisista. Vaikkei niissäkään toisaalta mitään vikaa ole.

Tuli tuossa mieleen, että kun mulla on kuollut pikkuveli 2009, niin että pojalle olisikin kiva saada ehkä etunimeksi Eric, tai sitten Christopher tai tuo muunnettuna Christianiksi (tai miksei vaikka jompikumpi noista Chris-muunnoksista toisena tai kolmentena nimenä). Mun veljeni oli mulle todella tärkeä, mikä tuntuukin tosi surulliselta nyt taas, kun ajattelee, ettei mun lapseni tule koskaan henkilökohtaisesti tutustumaan (ainakaan elävänä) yhteen enoistaan. Ja siksi ajattelin, että veljeni nimen antaminen omalle lapselle olisi jotenkin kaunis ajatus. En tosin ole puhunut tästä vielä mitään kumppanini kanssa, että jos nyt saamme pojan, niin olisi kiva, jos yksi nimi tällä olisi veljeltäni.
 
Todella kaunis ajatus, itse varmasti haluaisin näin veljeä muistaa, jos samanlainen tilanne olisi :)
 
Olen miettinyt että kun tyttö on varmaan tulossa niin olisinko itsekäs ja antaisin oman kolmannen nimeni hänelle etunimeksi :D en tunne ketään sen nimistä, perus nätti suomalainen nimi .. en tiä hitto vie kun kaikki nimet mitä oon hyväksyny pongahtaa jossain esille ja kavereiden muksuille menee kirsikat kakun päältä.. tosin ne näyttivät olevan tän hetken trendinimien listalla eli ei haittaa :D vaikeeta tää nimeämishomma! Aina kun saa ahaa -elämyksen ja ehdotan ukolle ni tulee tyrmäys "tunnen sen nimisen, ei kiitti." -.-
 
Mä oon nii hys hys muille kun sukulaisille nimistä. Muutama kaveri tietää nimet ketä odottaa kanssa, mutta he ei kopioi sillä heidän lapset saa ns. Muslimi nimet, ovat sen jo sanoneet
 
Mullaku alkoi vauvahaaveet ja sillo jo nimihaaveet samoissa uomissa ku nyt, ni sanoin kyllä kavereilleki äänee mikä nimi meiän lapselle mahdollisesti tulee, ja viel kerroin kuinka kauan oon siitä haaveillu/suunnitellu, vähän vinkkinä että sitä nimeä ei tietentahtoen tahallaa ja vittuillessaa tarvi antaa omalle lapselleen, joka ennen meiän omaa syntyny. :)
 
Mul on muksuilla annettaessa ollu sellaset nimet et ei oo ollu muilla,paitsi toisella kaksosista jonka nimi oli kolmen suosituimman joukossa muutaman vuoden sillon 2000-luvun alussa. Kaikki ne nyt jo on ihan käytettyjä mut ei yleensä kuitenkaan samalla luokalla oo muita. Luotan että nyt on sama.
 
Mulla muuttui ihan täysin suunnitelmat kun myönnyin miehen ehdotukseen :D nyt en osaa lasta muulla nimellä enää kutsuakkaan :) perus suomalainen nimi tulee meidän tytsylle ja sit hiukan erikoisemmat toiset nimet :)
 
Luontoaiheinen suomalainen nimi tulee seuraavallekin. Ei oo epäselvää kirjoitusasusta eikä oo mikään sukupuolineutraali, et ei nimestä tiie, kumpi on.
 
Nythän ne suunnittelee uutta nimilakia, että kaikki nimet olisi sukupuolineutraaleja. Eli tytöstä vois tulla vaikka Paavo,jos vanhemmat niin haluaa. :-D en ymmärrä miksi kaiken pitää olla niin neutraalia.
 
Joo tätähän se on maailmalla...esim. monista jenkkinimistä ei kukaan ota selvää sukupuolesta :D Mutta kaippa tässäkin on joku järkiajatus Suomessa taustalla, pitää selvitellä...Periaatteellisella tasolla ymmärrän, jos kyseessä on se, että halutaan luopua jostain, joka on vain miesten/naisten käytössä ja näin ollen saattaa asettaa eri arvoiseen asemaan. Sukupuolen kun ei tarvisi näkyä esim. työhaastattelussa tai muussa vastaavassa tilanteessa. Ja on olemassa ihmisiä, jotka kokevat itsensä sukupuolettomaksi (yllättävän usein törmään töissä tähän, ei haluta kertoa omaa sukupuolta).

Oon joskus miettinyt itsekkin, että olisiko elämä erilaista, jos mun nimestä ei heti tietäisi kumpaa sukupuolta edustan. En tiedä. Ehkä oisin päässyt useampaan työhaastatteluun kun ikää ja sukupuolta ei voisi sitoa yhteen. Mulle on aina riittänyt, että näytän naiselta ja koen itseni naiseksi. Ei sitä tarvi joka paikassa tuoda automaattisesti esille.
 
Meillä mahdollisesti on nimet... Pojan nimissä ei tällä hetkellä ole vaihtoehtoja. Tytölle on kaks. Kaikki on minun ehdotuksia.. Mutta eipä tuo toinen ole mitään ehdotellukaan :D
 
Ollaan pyöritelty tytön nimiä miehen kanssa täsää useana iltana, kun tuntuu, ettei mikään oikein tunnu hyvältä. Meille siis ennustettiin tyttöä ru:ssa ja kaikki valmiiksi mietityt pojan nimet piti hylätä. Itse oon ollut pitkään päiväkodissa töissä, niin muistan liian monta nimikaimaa kaikille nimille, niin ei kelpaa. Lisäksi haluttiin nimi, joka ääntyy suomeksi ja ruotsiksi samalla tavalla, ettei puolet sukulaisista lausu nimeä erilailla.
Eilen sit sanoin, ettei lapsiparkaa kuitenkaan osaa kutsua muulla, kuin masussa oloajan kutsumanimellä, mutta siitähän mies keksi kääntää ihan hyvän, suomalaisen kaksitavuisen etunimen, joka vielä sointuu yhteen sukunimien kanssa (kun ei osata päättää, kumman sukunimi lapselle tulee :). Oliko se näin helppoa?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top