Neuvola

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Senni_
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Möläyttelystä kun on puhe.. Äitiyspoliklinikalta soitti pari tuntia sitten tosi v-mäinen kätilö, heti puhelun aluks alkoi valittamaan että kun hän on jo monta kertaa yrittäny saada mua kiinni ( joo-o, mä en voi sille mitään ettei meillä työpaikalla saa pitää puhelinta työaikana, eikä kukaan ollut sanallakaan sanonut että mun tarttis odottaa jotain puhelua sieltä) ja että enkö mä muka pysty lähtemään töistä kesken päivän kun ainoa vapaa aika on huomenna. No, mun oli pakko ottaa sitten huominen vapaaks, enhän mä toki niitä rahoja olis tarvinnutkaan..

Sen jälkeen alkoi täyttä päätä saarnaamaan että ihan sama kuinka väsynyt töiden jälkeen on, sinne lenkille ON MENTÄVÄ ja että haluanko mä että mun lapsi kärsii sen takia kun en viitsi. Ja tämä kaikki siis ihmiseltä jota en oo ikinä nähnyt tai keskustellut hänen kanssaan, oletti vaan automaattisesti että kyllä täytyy olla laiska paska kun on radi ja muutama paastoarvo ollut koholla.

Jäipä muuten tosi hyvä mieli. Huomenna saa siis nähdä Pikkasen mut jostain kumman syystä on vaan todella paska fiilis :(
 
Joo-o.. toivottavasti se lääkäri ei oo samanlainen.. Harmittaa miehenki puolesta kun hänkin olis halunnut mukaan katsomaan, muttei millään saa tällä varotusajalla huomista vapaaks.. :(
 
Joo :( onneks ite ku sillon aiemmin soitin synnärille niin oli kyllä ihana kätilö puhelimessa.. Se lääkäri tosin oli vähän tökerön oloinen kun sanoi että täytyy hakea neuvolasta lähete ja turha tulla käymään jos ei sen kyseisenä päivän aikana ole kipeitä supistuksia vaikka kuitenkin sekä lääkäri että kätilö painotti ettei ole normaalia viikolla 29+ saada kivuliaita suppareita.. Mut todella törkeää käytöstä kätilöltä tuollainen!
 
Voi hyvänen aika Lacrima! Oon tosi pahoillani, mutta ihanaa kuitenkin nähdä tulokas varmasti.

Teidän juttuja kun lukee niin en voi uskoa millaista palvelua saatte! Oli työ mikä hyvänsä ja päivän olo mikä tahansa, niin käytöstavat pitää muistaa, ja hoitotyössä siihen päälle empatia. Ikäviä poikkeuksia nämä varmaan on, mutta silti.
 
Kyllä todella on ollut tympee tyyppi puhelimessa Lacrima! Harmi. Ei mikään ihme, että jää kurja fiilis, vaikka onkin tietysti kiva päästä pienokaista ultrassa kurkkimaan.

Välillä tosiaan ihmettelee, että mitä tuollaiset ihmiset saa siitä, että ovat töykeitä näissä tilanteissa. Niinhän se just on, että vaikka olis kuinka huono päivä itellä, se ei sais näkyä kun työtään tekee ihmisten kanssa.
 
Neuvola takana. Varmuudeks kävin myös toksemia-kokeissa kun huono olo. Tulokset myöhemmin tänään, muuten kaikki ok

Ja ens viikolla taas äitipoli. Seuraava neuvola 3vko päästä eli rv34+ ellei sitten tuu tiheempiä käyntejä äitipolilla jolloin neuvolaa voi harventaa
 
Äpoli käynti takana. Kaikki ok kohdunsuulla, 30mm pituus ja kiinni on eikä reagoinu painettaessa. Rv32+ saa kuulemma synnyttää meijän sairaalassa joten olemme selvillä vesillä pian.

Vauva kasvaa tasan keskikäyrällä. Painoa 1900g, kaikki muu vastaa viikkoja, mutta neiti on kuulemma pitkäsäärinen, mikälie missi :P tätä käyrää jos seuraa, olisi rv40 n.3600g (huh Huh!) sain ajan vielä 24.11 jolloin katsotaan koko sekä käyn anestesialääkärin pakeilla.

Paras tässä oli se, että lääkärinä oli Vaasan paras gyne, sama jolle yksityiselle alussa pääsin. Hän on vaan niin taitava!
 
Neuvolassa käyty eilen 32+6, vauva kasvaa hienosti, 2300g ultran painoarvio eli yläkäyrillä huidellaan. Ei ees yrittänyt enää th mitään, sanoivaan että isohan se on, ei mahda mitään. Ei kuitenkaan mitään sokerivauvan merkkejä, eli vartalonympärys normaali. Suurin mutta ja viimepäivien pahanolon aiheuttajakin selvis, tyttö kääntynyt perätilaan. Nyt pelottaa ettei mahdu tai halua enää kääntyä takas :( menis kyllä synnytyssuunnitelmat ihan uusiks. Ja kuin saakelin tukala voi olla olo kun tää potkii itteensä nyt koko ajan ylöspäin, happi ei meinaa itelle piisata.
 
Tänään neuvolassa 30+3. Paino 79,1. Ei turvotuksia, rr 107/75, Prot ja Gluk negatiivinen, sf mitta pompannut taas 27cm -> 34cm mut kun kysyin siitä niin terkka sanoi vaan että ei sillä ole väliä ja seurataan vaan ettei ole kokoajan alle alakäyrän! Pieni sydän pamppaili taas 150 ja poju ei taaskaan tykännyt yhtään ku häntä vakoiltiin :D
Jostain syystä kun otin sen synnärin puheeksi niin terkka oli vaan että no voi voi ja ei nyt sit selvinnyt mitään noiden supistusten suhteen :arghh: Ja siitä synnytystapa-arviosta sanottiin vaan että joo tulee ultra mutta tuskin sen enempää tarkastetaan mitään sielläkään! Että jäipä taas hyvä maku suuhun tosta käynnistä..

Niin ja sain influ-rokotteen!
 
Polilla käyty ja perätilassahan siellä oltiin :/ Sain uuden ajan muutaman viikon päähän jolloin katsotaan onko kääntynyt. Painoarvio tällä hetkellä 1750g, joten keskikäyrällä mennään.

Eipä ollut kyllä käyntikään kovin mieltäylentävä, kamala kiire vaikutti olevan eikä mulle kerrottu muuta kuin nuo ylläolevat kun vartavasten kysyin. Pelottaa ihan älyttömästi jos ei käännykään ja joudutaan sektioon.. :/

Lisäksi sain nyt lääkityksen ja määräyksen mitata joka päivä sokereita vähintään neljästi päivässä. Ei kiva :(
 
Tosi kurja juttu :( mie kysyin kans neuvolassa että onko mun pakko mitata noita ku ei ne muutu mihinkään niin sanoi vaan että kyllä se nyt vaan on mitattava :( ja varoitettiin myös että just tän viikon 30 jälkeen usein saattaa nousta hallitsemattomasti se eikä pystyis välttämättä enää ruokavaliolla vaikuttamaan siihen.. Vähän se terkka siinä sit povasi että nostetaan varmaan lääkitys maksimiin ja herkästi lähtee myös insuliinit..
 
Lacrima; lue ihmeessä spinning babies nettisivua tai etsi sua läheltä osteopaatti/vyöhyketerapeutti. Mun poikkitilainen vauveli kääntyi vyöhyketerapian avulla joku viikko sitten. Lääkärit oottaa sinne rv36 asti ja sit on jo ahdasta tehdä ulkokääntöä. Ja takuulla nyt sulla stressi nousee , niin sekin voi lisätä lihasjumeja ja ei vauva käänny senkään vertaa.
 
Mä en selkeesti vaan osaa stressaa näitä asioita mitä ehkä pitäisi :)

Neuvolassa kysyttiin, että mitä ajatuksia synnytys herättää ja totesin, että menen sairaalaan, pyydän mahdollisimman kivuttoman synnytyksen ja luotan siihen, että palkattu henkilökunta hoitaa hommansa. Vauvoja on saateltu maailmaan vuosisadat ja sisälle se ei jää. Inhorealisti minussa ei myöskään iloitse vauvasta ennenkun se on elossa ja ulkona, kaikkea pahaa mahtuu maailmaan mutta sille mä en just nyt voi mitään = ei jaksa stressata.

Samoin tuo sikiön nykyinen asento (joka on tiiviisti poikittainen vaikka ollaan jo rv33) ei jaksa huolettaa - äitinikin tokaisi, että veljeni oli ollut poikittain viikoille 37. Mutta auta armias miten stressaan jo nyt sitä, että miten mä sen pötkäleen pidän hengissä tai missä asennossa sitä kylvetän :D
 
Nlasta kotiuduin äsken. 33+3 ja painoa 286g/vk (tähän asti ollut 475-680). Verenpaine oikein hyvä 110/72 ja sf 33,5. Senpä takia menenkin heti huomenna kokoarvioon. En jaksa olla kovin huolissani, kiva nähdä vauvelia vielä ennen h-hetkeä :)
Kuten olin itse jo liikkeistä tunnustellu, rt tuolla oleskellaan. Kovasti mönkysi menemään sydänääniä kuunnellessa ja pulssi huiteli 130-150 kuten tähänkin asti.
 
Qaakkeli, Mulla on aivan samat ajatukset. Ärsyttää kun kaikkien mielestä pitäisi olla jo tarkka suunnitelma ja toiveet synnytyksen ja kivunlievityksen suhteen. En ole sen kummemmin miettinyt, vaan luotan että homma jotenkin hoituu. Turha sitä on etukäteen liikaa miettiä, ettei tule turhia pettymyksiä kun ei voi tietää miten synnytys loppujen lopuksi menee.
Jos synnytyksestä tulee jotain traumoja, niin niitä puidaan sitten kun on sen aika.

Samoin olen suunnattoman iloinen ja onnellinen tulevasta perheenlisäyksestä, mutta vältän liikoja haaveilemasta tulevaisuudesta ennen kuin vauva todella on elossa mun sylissä. Tähän vaikuttaa kaksi tuttavapiirissä tapahtunutta kohtukuolemaa lähellä laskettua aikaa :( Sekin on ihmetyttänyt monia kun en koko ajan hössötä raskaudesta ja yksi puolituttu jopa ihmetteli oliko kyseessä vahinko kun en ole suunnitellut imetyskuvioita ja suurin piirtein kiinteiden aloitusta vielä valmiiksi :rolleyes:
 
Ite oon ottanut selvää asioista ihan vaan että tietää mitä kaikkea on. Mut en näe kans järkeä suunnitella ku ei voi tietää että miten se synnytys sitten menee. Ja siis tiedän että asiantuntijana siellä osataan varmaan ehdottaa kaikkea mut jotenkin kiva tietää itse erilaisia vaihtoehtoja just kivunlievitykseen. Ja siis vaikka mitään suunnitelmia ei ole niin en silti mielellään halua lääketokkuraan tai ainakin semmonen fiilis on nyt :D
 
Quaakkeli ja Virmu on tosi hyvä et osaatte olla noin 'rennosti' kun ei kaikki kuitenkaan suju niinkuin suunnittelee (esikoisen kokemuksella sanon) niin turha ottaa ennakkoon liian suurta stressiä. Tutkisin kyllä valmiiksi mitä kivunlievitystä se oma sairaala tarjoaa, osaa sit vähän valita. Lääkkeitä, lääkkeettömiä, ammeet yms. Kun itse yleensä tuntee kroppansa, et auttasko se panadol mihinkään (ja uusien tutkimuksien mukaan panadolia ei kannata ottaa, heikentää supistuksia ->pidentää synnytystä) Järjestääkö kaikki sairaalat tutustumisia? Siellä meille kerrottiin esikoisen aikaan edes jotain.
 
Mä yhden keskeytyksen perusteella liputan epiduraalia (eli lääkkeitä kiitos). Meillä on varattu tutustumiskäynti sairaalaan joten pääsee sit tutustumaan paikkoihin. Jokaisessa huoneessa on ilm amme niin sinne pääsee ainakin lillumaan jos tuntuu, että haluaa.

Mutta muuten en jaksa kantaa stressiä - koska kuitenkin menee joku vituiks :D Synnytän ambulanssissa tms... Eli lähdetään ajatuksella "lapsi ulos kohdusta" ja katotaan mihin päädytään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top