Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
EkM oot kyllä aika pakkaus! Hyvän ja rakastavan äidin teidän nuorimmainenkin saa! Vaikka aihe on raskaana olessa varmasti hankala ja sitä on tarvinnut/tarvitsee sulatella hiukan enemmän, niin kirjoituksesi ja asenteesi oli jotain aivan mahtavaa! Ei valitusta, ei yltiöpositiivisuutta, ainoastaan aitoa pohdintaa ja suunnatonta äidin rakkautta!mulla aina ultratessa on vauvan kokoarvio annettu. Tosin etuoikeutettuna meillä neuvolalääkäri kattoo aina ultralla ja kuljen vauvan kasvukontrolleissa niin sieltä saanut. tosin tänään ei painoarvioo antanut, saa nähdä onko potilaskertomuksessa mikä tulee postissa aina n.viikko ä-poli käynnistä.
Tänään siis oli vauvan kasvukontrolli, seurattu kasvua, koska raajat niin paljon hitaampaa kasvaneet ku muu ruumis, nyt pää huitelee omilla käyrillä lisäksi.
Eli lyhytkasvuista lasta meille lääkäri povasi, todellisen tiedon saa vauvan terveydestä vasta synnytyksen jälkeen. 5vkoa sitten raajat oli 3vkoa vartaloa jäljessä ja pää 3vkoa edellä. Nyt raajat 2-3vkoa jäljessä vartaloa ja pää apauttiarallaa 5vkoa edellä!! mutta täydelliset rakenteet aivoissa, sydämessä, luissa.. ei mitään vesipäisyyttä tms havaittavissa. Lääkäri rauhoitteli että vaikka olisi lyhytkasvuisuudesta kyse, todennäköisesti ei esim järjellistä viivästymistä olisi luvassa. Seuraava kontrolli 2vkon päästä eli 37+1 viikoilla, jolloin mietitään synnytystapaa. Vauvaa ei päästetä kai ihan rv40 saakka kasvamaan. Tuolloin enää sit sektio olisi mahdollista vain. Toisaalta mietin etten varmaan rv37:kään haluaisi alakautta synnyttää kun tuo pää jo nyt noin iso (vastaa n- rv40).
Yllättävän positiivinen olo itellä, tietty sitä kaikkee miettii: 2vkon päästä meillä voi olla jo vauva! mitä sille puen päälle jos pää noin iso? ollaanko liika positiivisia?
mies ehti jo pettymään edellisestä kontrollista toivuttuani "ettei meille tulekaan kääpiötä", luulen että se on hänen tapansa käsitellä asiaa. muutenkin paljo mustan huumorin kautta käy asioita läpi. nyt sitten on taas mielissään tai ainakin mulle niin ilmaisee. Kerroinkin että usein liitännäissairauksia esiintyy mt ne näkee sitten!
jännä miten sitä äitinä saa kaiken tuen, miehelläkin täytyy olla mun tukena vaikka lapsihan on ihan yhtälailla hänenkin! kai se on joku luonnon oma suojelumekanismi mikä lieventää äidin stressiä eikä näin ollen lisää vaivoja omalta osaltaan..
hauska taas oli tuolla vauvan luonnetta yrittää miettiä: olin käyrällä hetken ennen ultraa ja vauva yritti koko ajan puskea anturia pois paikaltaan! kätilökin sanoi että hän jännitti koska lakkaa käyrän luku kun niin potki :D ja ihana lääkäri oli ku se puhu vauvalle että "voi että ku tinä oot niin vikkelä etkä yhtää tykkää tästä", tuli jotenki niin luontasesti siltä, itelle tuli hyvä mieli :)
vielä tuosta lyhytkasvuisuudesta, en oo koskaa osannu kuvitella että se sattuis omalle kohalle(jos se nyt sitä on). jotenki sen on aina ajatellu periytyväksi. Lueskelin tuossa kotimatkalla lyhytkasvuisten sivuilta että vauvan omissa geeneissä on voinu tapahtua jokin mutaatio tai sit lyhyiden vanhempien geenit vaan niin passanneet yhteen että aiheuttaneet tällaset geenit (mies 170cm, roteva ja minä 160cm). on varmaan vielä muitakin tekijöitä mutta nää jäi mieleen. täytyis vielä löytää jotain esim keskusteluja lyhytkasvuisten sikiöajasta. Vähän vertaistukea tms. Vaikka pos olo niin kyllä niitä aina miettii ja vertaistuki paras tuki!
Nyt uskallan ja pystyn vasta avautuu viime neuvolakäynnistä..
Tiesin että painosta tulee sanomista, kun mulla on ollut henkisesti _todella_ vaikeat kaksi kuukautta koiran takia. Oon joutunu lisäämään terapia/sairaanhoitaja/lääkärikäyntejä sen takia ja lääkitystä on nostettu. Kaiken lisäks pidin ruokailujen kanssa "tiukkaa linjaa", eli söin terveellisesti, kun mieli olisi tehnyt ihan hirveästi herkutella kaiken p***** keskellä. Niin no, eihän se herkuttelu mitään apua tuo, mutta niistä kieltäytyminen toi todella todella suuren lisätaakan ja ahdistus senkin osalta meni siihen pisteeseen, että mun sairaanhoitaja ja terapeutti sanoi, että nyt on aika höllätä, syö sitä mitä tekee mieli, nyt ei oo oikee aika ottaa tästä asiasta näin suuria paineita. Siinä vaiheesssa alkoi olee romahduspiste jo lähellä.
Tiesin että tästä seuraa mulle vaan painon nousua ja siitä neuvolassa saarnaa. Niin kävi..
Mies vei multa vaa'an kotoa pois terapeutin käskystä ja en päässyt kolmeen viikkoon vaa'alle. Perjantaina neuvolassa vaaka näytti +5,8kg edelliseen käyntiin (välissä tasan 3vk). Heti alkoi hirveä valitus, että mulla ois saanu koko loppu raskauden aikana nousta paino max 4kg ja että oon ylittäny sen jo noin roimasti! Valistusta siitä että herkut pitää jättää pois, syödä erittäin terveellisesti entiseen malliin ja liikkua niin paljon kuin mahdollista. Meinasin alkaa itkee siellä..
Miksi saan kahdesta eri paikasta ihan tyystin eri ohjeet vaikka molemmissa tiedetään kuinka vaikeaa mulla on ollut?! Nyt tunnen niin suurta syyllisyyttä, kun "repsahdin" ja päästin painon nousemaan. Itkin ja nukuin koko lopun perjantaipäivän ton neuvolan jälkeen. Tänään taas puolestaan lääkäri(mielenterveys) sanoi, että "teet niin mikä tuntuu hyvältä, mikä ei aiheuta ahdistusta ja stressiä. Jos haluat syödä jäätelöö, syöt jäätelöö. Jos haluat syödä salaattia, syöt salaattia".
Nojoo tarpeeks valitettu neuvolasta.. Muuten sit oliki kaikki ok. Verenpaineet oli kyllä noussu, 131/76. Painoa se 1933g/vk, proteiinit virtsassa 0, hb edelleen 130, sf mitta oli sama kuin viimeksi eli 33, vauva oli raivotarjonnassa edelleen vaikka musta tuntu just edellisenä iltana, että olisi kääntynyt poikittain. Sykkeet 134. :)
Nyt uskallan ja pystyn vasta avautuu viime neuvolakäynnistä..
Tiesin että painosta tulee sanomista, kun mulla on ollut henkisesti _todella_ vaikeat kaksi kuukautta koiran takia. Oon joutunu lisäämään terapia/sairaanhoitaja/lääkärikäyntejä sen takia ja lääkitystä on nostettu. Kaiken lisäks pidin ruokailujen kanssa "tiukkaa linjaa", eli söin terveellisesti, kun mieli olisi tehnyt ihan hirveästi herkutella kaiken p***** keskellä. Niin no, eihän se herkuttelu mitään apua tuo, mutta niistä kieltäytyminen toi todella todella suuren lisätaakan ja ahdistus senkin osalta meni siihen pisteeseen, että mun sairaanhoitaja ja terapeutti sanoi, että nyt on aika höllätä, syö sitä mitä tekee mieli, nyt ei oo oikee aika ottaa tästä asiasta näin suuria paineita. Siinä vaiheesssa alkoi olee romahduspiste jo lähellä.
Tiesin että tästä seuraa mulle vaan painon nousua ja siitä neuvolassa saarnaa. Niin kävi..
Mies vei multa vaa'an kotoa pois terapeutin käskystä ja en päässyt kolmeen viikkoon vaa'alle. Perjantaina neuvolassa vaaka näytti +5,8kg edelliseen käyntiin (välissä tasan 3vk). Heti alkoi hirveä valitus, että mulla ois saanu koko loppu raskauden aikana nousta paino max 4kg ja että oon ylittäny sen jo noin roimasti! Valistusta siitä että herkut pitää jättää pois, syödä erittäin terveellisesti entiseen malliin ja liikkua niin paljon kuin mahdollista. Meinasin alkaa itkee siellä..
Miksi saan kahdesta eri paikasta ihan tyystin eri ohjeet vaikka molemmissa tiedetään kuinka vaikeaa mulla on ollut?! Nyt tunnen niin suurta syyllisyyttä, kun "repsahdin" ja päästin painon nousemaan. Itkin ja nukuin koko lopun perjantaipäivän ton neuvolan jälkeen. Tänään taas puolestaan lääkäri(mielenterveys) sanoi, että "teet niin mikä tuntuu hyvältä, mikä ei aiheuta ahdistusta ja stressiä. Jos haluat syödä jäätelöö, syöt jäätelöö. Jos haluat syödä salaattia, syöt salaattia".
Nojoo tarpeeks valitettu neuvolasta.. Muuten sit oliki kaikki ok. Verenpaineet oli kyllä noussu, 131/76. Painoa se 1933g/vk, proteiinit virtsassa 0, hb edelleen 130, sf mitta oli sama kuin viimeksi eli 33, vauva oli raivotarjonnassa edelleen vaikka musta tuntu just edellisenä iltana, että olisi kääntynyt poikittain. Sykkeet 134. :)