Tänään (14+1) taas neuvola aamuvarhain, mies oli jälleen mukana, vaikka onkin vähän flunssassa. Terveydenhoitaja on onneksi tosi kiva, että on ihan mukavaa käydä tuolla, vaikka jotenkin tuntuu hassulta edelleen, että me käydään NEUVOLASSA. Ei oo oikein sisäistynyt vielä tää raskaus... Kyseli voinnit ym., että ei mitään ihmeellistä. Otettiin myös virtsanäyte (sokeri+proteiini), tosin en tiennyt siitä etukäteen eli piti vähän juoda vettä, että sain tiristettyä mukiin näytteen. Verenpaine on laskenut, ei oo ikinä ollut näin alhainen (yläpaine 104!), vaikka oon syönyt viime päivinä salmiakkiakin ja pelkäsin vähän, että mitäköhän näyttää... :angelic: Paino on myös laskenut hieman ja th kysyi heti, että en kai ole paastonnut. No en ole :D, mutta ekalla mittauskerralla oli selkeästi turvotusta, koska paino oli varmaan 2kg koholla normaalista. Eli tän päivän lukemat lähinnä normaalit, kun ottaa mukaan ns vaatelisän. Unohdettiin käydä läpi ne voimavaralaput, käydään ens kerralla, mutta sykkeet kuunneltiin. En jotenkaan ollut ees tullut ajatelleeksi, että tuolla kuunnellaan, kun ekalla kerralla ei kuunneltu, mutta oli kyllä mukavaa saada taas vahvistus, että elämää löytyy. Ultran jälkeen on taas iskenyt pieni epäilys, että onkohan kaikki kunnossa, kun edelleenkään ei "tunnu" miltään. Th sanoi ennen anturin laittamista, että "no niin, lähdetään etsimään" ja ei tarvinnyt kyllä etsiä, vaan heti anturin koskettaessa ihoa, alkoi kuulua napakka jumpsutus.
Vauva luikerteli koko ajan anturin alta pois niin, että th joutui kulkemaan sen perässä, mutta kuulin myös oman sykkeeni yhdessä kohdassa ja samoin kuunneltiin istukkaa - tosi mielenkiintoista! Sykkeeksi tarkentui lopulta n 152-153 ja kuvasi kohtua, että "napakka, hyvin myötäilevä kohtu", mikä ilmeisesti on hyvä (?). En tiedä millainen kohdun "pitäisi" olla.
Varasin tänään ajan myös sokerirasitukseen, se on parin viikon päästä, joulukuussa on myös ensimmäinen lääkärineuvola, ru on tammikuun alussa, tammikuun lopussa th-neuvola ja saatiin ajat jo perhevalmennukseenkin helmikuussa. Ihan läkähdytti, miten paljon aikataulutusta on tiedossa. :D Ja samaan aikaan koko ajan miettii, että "päivä kerrallaan" ja tuntuu taikauskoiselta merkitä kalenteriin noita päivämääriä, kun entäs jos jotain ikävää tapahtuukin. No, mutta eipä auta murehtia vaan tosiaan ottaa päivä kerrallaan. :)
Painoa tullut jonkin verran en sitten tiedä onko liikaa vai ei kun ei siitä sitten puhuttu mitään, mutta nyt täytyy pikkusen jopa liikkuakin välillä
Ja se oli Negatiivinen eli tutkimuksen perusteella sikiön kromosomipoikkeavuuden riski ei ole kohdallani suurentunut eikä siis pitäs huolta enään olla 
:)
