Lääkärikeskus Aavan sivulla sanotaan alkuraskauden ultraäänitutkimuksesta ja sen ajankohdasta seuraavaa:
Ensimmäiseen raskaudenajan ultraäänitutkimukseen kannattaa yleensä hakeutua vasta kun kuukautiset ovat vähintään kaksi tai kolme viikkoa myöhässä, tai kun raskaustestin muuttumisesta positiiviseksi on kulunut vähintään kaksi viikkoa. Sikiön elonmerkit (sydämen syke) nähdään normaalissa raskaudessa melko usein jo raskausviikolla 6 (kuukautiset 2 viikkoa myöhässä), mutta viimeistään raskausviikolla 7-8 (kuukautisten ollessa 3-4 viikkoa myöhässä). Ultraan hakeutumista kannattaa tästä syystä usein siirtää hiukan eteenpäin, kovin aikaisin tehty ultra voi aiheuttaa turhaa huolta.
Ultraäänitutkimuksella voidaan varhaisraskaudessa varmistaa raskauden sijainti ja sikiöiden lukumäärä. Ultraäänitutkimuksella varmistetaan myös raskaudenkesto, joskin aivan alkuraskaudessa (sikiön pituuden vastatessa selkeästi alle 8 viikkoa) liittyy mittaamiseen epävarmuustekijöitä ja siksi aivan alkuraskaudessa lasketun ajan muuttamiseen suhtaudutaan suurella varovaisuudella.
Epänormaalit raskaudet voidaan ultraäänellä tunnistaa. Tuulimunaraskaudessa ("ovum abortivum") alkionkehitys on pysähtynyt niin varhain että ultraäänellä ei alkiota pystytä lainkaan erottamaan, raskauspussi on tyhjä tai sisältää pelkän rengasmaisen ruskuaispussin. Alkion kehitys voi myös pysähtyä myöhemmin ja tällöin löydös on raskausviikkoja pienempi alkio, jossa elonmerkkejä ei enää nähdä ("missed abortion", "abortus inhibitus").
Jos ultraäänessä ei löydetä sydämensykettä, voidaan tilanne tarkistaa uudestaan 1–2 viikon kuluttua. Gynekologisi osaa arvioida seurannan ja toimenpiteiden tarpeen kussakin tilanteessa. Mitä myöhemmin varhaisraskauden ultraääneen hakeutuu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä voidaan raskauden normaalius varmistaa yhdellä tutkimuksella. Jos ennen I-seulaa (H11-13) halutaan tehdä yksi ultraääni, on suositeltavin ajankohta kuukautisten ollessa 4 viikkoa myöhässä (H8).