Täällä käytiin ensimmäinen neuvolakäynti 12.8 ja varhaisultra 25.8, jossa todettiin, että olen noin viikolla 6 ja kaikki on hyvin. Parin viikon päästä mennään uudestaan ultraan, jotta saadaan viikot vielä tarkemmin selville. Lopetin pillereiden syönnin toukokuussa, jonka jälkeen menkoista ei ole kuulunut, niiden varaan ei siis lasketunajan määrittämistä voi jättää. Ensimmäinen positiivinen raskaustesti oli elokuun alussa. Ensimmäinen lapsi siis tulossa :)
Viime viikkoina väsymys on ollut vallan kova, samoin tiettyjä ruokia ei ole enää voinut syödä ja mielihaluja on tullut (suolakurkut, viilis (!!), keittoruuat. Olen tosi aktiivinen ihminen ja harrastan liikuntaa useamman tunnin päivittäin. On ollut melkoinen totuttelu siihen, että töiden päälle ei kertakaikkiaan ole vain jaksanut tehdä mitään ylimääräistä.
Vaikka ultrassa todettiin kaiken olevan hyvin, on minulla koko aika takaraivossa huoli, että mitä jos jokin on vialla. Ei millään malttaisi odottaa seuraavaa ultraa parin viikon päähän. Tämä huoli on kyllä niin hermoja raastavaa, odotan innolla sitä aikaa, kun raskaudesta voi alkaa nauttia :) Tuntuu, että voisin mennä ja ostaa kaupan tyhjäksi raskaustestejä ja tehdä niitä joka päivä, että vieläkö se viiva tulee esiin. Välillä puristelen rintoja ja totean, että ei nämä ole ollenkaan niin hellät kuin eilen, missä vika. Voi herranen aika. Hulluksi tässä vielä kaiken lisäksi tulossa
