Kiitos tsemppauksista. Oltiin tänään pitkä päivä siellä naistenklinikalla. Vauvan toinen munuainen ei ole kunnossa. Onneksi yhdelläkin pärjää, kunhan toinen pysyisi terveenä. Meille tehtiin myös lapsivesitutkimus, koska tuon munuaisjutun takia on riski kromosomipoikkeavuuteen. Näytteen otto ei sattunut, mutta tuntui tosi inhottavalta. Ensimmäiset tulokset tulee ensi torstaina. Tuntuu kamalalta odottaa. Keskusteltiin perinnöllisyyslääkärin kanssa vaihtoehdoista, jos poikkeavuutta löytyy. Tuntuu ihan hirveältä, saatiin vauvan elinennusteita, jos jotain on vialla. Esimerkkinä, jos raskautta ei keskeytetä, syntyvä vauva saattaa elää muutamasta päivästä viikkoon. Tai syntyä kuolleena jokatapauksessa. Jos käy niin että on tuon laatuinen poikkeavuus, meidän mielestä oikea ratkaisu on keskeytys. En voi enkä halua edes kuvitella tuskaa, jos synnytän elävän lapsen tietäen, että se kuolee pian. Tuskan ja pelon määrä on jo nyt ihan käsittämätön. Anteeksi pitkä ja epäselvä sepustus, ei oikein osaa pukea sanoiksi. Vaikka tiedetään että riski poikkeavuuteen on hyvin pieni, on se kuitenkin mahdollinen, niin en voi muuta oikein ajatella. Nyt täytyy vaan jaksella viikko tässä. Kyllä paljon on itketty tänään, ei auta kun toivoa parasta. Jotenkin vaan automaattisesti pelkää sitä pahinta vaihtoehtoa. Nyt mä lopetan ja koitan vähän nukkua.