simpukka78
Satasella mukana keskusteluissa
Onnea ja tsemppiä huomiseen ultraan impula10! Pidetään peukkuja, että kaikki on ok ja tyttökin kuuluisi siihen 5%:n joukkoon :-)
Neuvola- ja ultrakuulumiset
- Ketjun aloittaja PePa
- Aloituspäivämäärä
aurankukka
Jostain jotain jo tietävä
Täälläkin pidetään peukkuja! Tsemppiä ja onnea Impula10!!!
Kirjoituksestasi tuli Ylen tyttö ja poika -ohjelma mieleen. Toki siinä puhuttiin lasten transseksuaalisuudesta, joka on nyt jotain muuta, mutta se yksi tyttö siinä ohjelmassa teki minuun niin ison vaikutukseen kun sanoi hymyilen että "olen tyttö ja minulla on penis". Tosiaankin tämä on toinen juttu. Jokatapauksessa, Impula10, jos tyttösi on onnekas ja kuuluu 5%:n joukkoon, niin kyllä siitä tulee onnellinen ja iloinen tyttö! Ongelma korkeintaan yhteiskunnassamme, jossa kaikkien pitäisi kuulua yhteen ryhmään (XX tai XY). Joten: Tosi hieno päätös, Impula10! Jaksamista huomiseen ja seuraaviin haasteisiin!!!
Kirjoituksestasi tuli Ylen tyttö ja poika -ohjelma mieleen. Toki siinä puhuttiin lasten transseksuaalisuudesta, joka on nyt jotain muuta, mutta se yksi tyttö siinä ohjelmassa teki minuun niin ison vaikutukseen kun sanoi hymyilen että "olen tyttö ja minulla on penis". Tosiaankin tämä on toinen juttu. Jokatapauksessa, Impula10, jos tyttösi on onnekas ja kuuluu 5%:n joukkoon, niin kyllä siitä tulee onnellinen ja iloinen tyttö! Ongelma korkeintaan yhteiskunnassamme, jossa kaikkien pitäisi kuulua yhteen ryhmään (XX tai XY). Joten: Tosi hieno päätös, Impula10! Jaksamista huomiseen ja seuraaviin haasteisiin!!!
Impula10
Jostain jotain jo tietävä
Kiitos taas ihanan kannustavista vastauksista. Just äsken (kun en unta oikein saa) luin marraskuu 2011 Vauva lehdestä jutun Heidi Tujusen kaksoistytöistä. Jos teillä on se lehti, niin suosittelen kaikkia lukemaan sen! Niin opettavainen ja koskettava tarina, joka varmasti saa kaikkien hetkeksi miettimään omaa tilannetta, kuinka hyvin itsellä on oikeasti asiat.
Heidi Tujusesta on myös ollut juttu kaksplus lehdessä, mut itse en ole sitä lukenut, Heidillä on myös fb-sivusto ja sitä kautta pääsin Suomen turnerit-ryhmään facebookkiin.
Käykää lainaamassa joltaki tai jos teillä on itellä niin lukekaa se Vauva-lehden juttu. Itellä ainaki itku pääsi, kun oli niin koskettava ja välillä niiiiiin kauhean surullinen juttu.. :S
Heidi Tujusesta on myös ollut juttu kaksplus lehdessä, mut itse en ole sitä lukenut, Heidillä on myös fb-sivusto ja sitä kautta pääsin Suomen turnerit-ryhmään facebookkiin.
Käykää lainaamassa joltaki tai jos teillä on itellä niin lukekaa se Vauva-lehden juttu. Itellä ainaki itku pääsi, kun oli niin koskettava ja välillä niiiiiin kauhean surullinen juttu.. :S
Neuvolalääkäri takana ja voi jee mikä lääkäri oliki... tuli olo et onks tuo lääkäri ollenkaa.
Ensinnäkään viimeviikolla se ei tullu paikalle kun mulla oli aika. Nyt sentää oli paikalla, mut pääsin 20min myöhässä sinne.. kävi viel just ennen ku minut pyys ni ulkona röökillä ni voi hitto et hais pahalle se lääkäri ja se sen huone..
Paljoo ei kyllä jutellu, sano et kohtu tuntuu hyvin ja sydänäänet normaalit. Sit ulos. Katoin sit autossa mitä ne vauvan sykkeet oli, ni 150 :)
Ensinnäkään viimeviikolla se ei tullu paikalle kun mulla oli aika. Nyt sentää oli paikalla, mut pääsin 20min myöhässä sinne.. kävi viel just ennen ku minut pyys ni ulkona röökillä ni voi hitto et hais pahalle se lääkäri ja se sen huone..
Paljoo ei kyllä jutellu, sano et kohtu tuntuu hyvin ja sydänäänet normaalit. Sit ulos. Katoin sit autossa mitä ne vauvan sykkeet oli, ni 150 :)
Impula10
Jostain jotain jo tietävä
Täältä surun keskeltä voisin yrittää purkaa tarinani, joka luultavasti helpottaa omaakin mieltä. Eli eilisessä 3D-ultrassa paljastui, että sikiöllä oli turvotus lisääntynyt ja sitä oli kauttaaltaan 13-26mm. Ihana mies lääkäri, joka puhui niin rauhallisesti ja määrätietoisen kuuloisesti, rauhoitti minunkin mieltäni, vaikka järkytys oli suuri. Äiti oli mukana ja kyseli lääkäriltä kaiken maailman kysymyksiä. Lääkäri vastaili pehmeällä äänellä ja kertoi näin:
Sikiöllä ei tule selvästi esiin munuaisia eikä virtsarakkoa. Kysyin siihen heti itse, että siitäkö turvotus johtuu, ja lääkäri nyökytti päätään. Kertoi siihen perään heti, että jos sikiö pystyisi pissaamaan, turvotuskin alkaisi laskea - no tietenkin kun jären kanssa miettii, jos sikiö vain juo lapsivettä, mutta ei voi pissata sitä pois, kertyyhän se neste sinne elimistöön.
Äitini aloitti taas kyselyn ja kysyi lääkäriltä milloin munuaiset olisi pitänyt nähdä, johon lääkäri vastasi tyynen rauhallisesti: "ne olisivat jo pitäneet näkyä tässä vaiheessa, joskus ne voidaan nähdä jopa raskausviikolla 12" eli kehitys oli selvästi myöhässä. Muut rakenteet olivat kunnossa, mutta aineenvaihdunta ei siis päässy tapahtumaan, joka olisi kaikista olennaisin asia, jotta turvotus saataisiin vähentymään.
Tässä vaiheessa lääkäri ei edes puhunut keskeytyksestä, koska alussa jo heti hänelle kerrottiin, että en millään näin haluaisi tehdä. Kuitenkin siinä aikani katseltuani ja lääkärin todettua asioita, päätin kysyä itse, että jos tämä raskaus keskeytetään tai se itse keskeytyy, niin milloin pystyn yrittämään uutta lasta. Aloin heti miettimään tulevaa, vaikka en tiennyt mitä edessä olisi. Lääkäri vastasi, että heti, kun kuukautiskiertosi alkaisi uudelleen. Olin hiukan helpottunut, ainakaan ei tarvitsisi odotella monia vuosia, että saisin alkaa yrittämään uutta vauvaa, vaikka eihän se ole mitenkään sama asia kuin nyt.
Onneksi äitini oli paikalla. Lääkäri totesi viime hetkellä, että sikiön sydän on myös työntynyt oikealle ja keuhkoissa on runsaasti vettä. Hän oli sitä mieltä, että ei ole kuin näistä viikoista kiinni, milloin nestekertymä painaa sydäntä niin paljon, ettei se jaksa enään itsestään pumpata.
Sitten minä sen päätin, että nyt on parempi keskeyttää raskaus, ettei sikiö joudu kärsimään enään yhtään enempää. Sikiö ei voinut edes liikkua enää kunnolla, kun turvotus oli niin suuri. Soitin perinnöllisyyspoliklinikalle, jossa kävin aikaisemminkin sikiön terveyden tarkastamiseksi. Sieltä sain ajan ensi viikon tiistaiksi, jolloin allekirjoitan raskauden keskeytyksen haku paperit ja ne lähtevät Helsingin Valviralle, joka tekee sitten päätöksen keskeyttämisestä ilmeisesti torstaina ja kun paperit ovat tulleet takaisin Ouluun ja lupa on saatu, niin aloittavat toimenpiteet.
Tiistaina jutellaan vielä lääkärin kanssa, miten keskeytys tapahtuu, ilmeisesti otan jonkun lääkkeen ja joudun ponnistamaan sikiön ulos. Onneksi se ei vielä ole kasvanut kovin isoksi, kun "vasta" rv 17 on nyt ja silloin keskeytyksen aikana varmaan 18-19 viikolla.
Hoitaja myös puhelimessa mainitsi, että jos veristä vuotoa alkaa tulla, niin siihenhän ei mitään lupia tarvii, jos raskaus itsestään menee kesken (mitä toivoisin mieluummin, kuin lääkkeellistä keskeytystä), mutta tätä pidemmälle sikiön taival ei voi jatkua.
Kiitos kuitenkin teille tsempanneille ja peukkuja pystyssä pitäneille, olitte tosi mukavaa juttuseuraa, ja ehkä sitten joskus vielä minäkin saan pikkukakkosen <3 Ja onneksi mulla on tuo puolitoista vuotias Aada, joka pitää mut aina maan pinnalla <3
Sikiöllä ei tule selvästi esiin munuaisia eikä virtsarakkoa. Kysyin siihen heti itse, että siitäkö turvotus johtuu, ja lääkäri nyökytti päätään. Kertoi siihen perään heti, että jos sikiö pystyisi pissaamaan, turvotuskin alkaisi laskea - no tietenkin kun jären kanssa miettii, jos sikiö vain juo lapsivettä, mutta ei voi pissata sitä pois, kertyyhän se neste sinne elimistöön.
Äitini aloitti taas kyselyn ja kysyi lääkäriltä milloin munuaiset olisi pitänyt nähdä, johon lääkäri vastasi tyynen rauhallisesti: "ne olisivat jo pitäneet näkyä tässä vaiheessa, joskus ne voidaan nähdä jopa raskausviikolla 12" eli kehitys oli selvästi myöhässä. Muut rakenteet olivat kunnossa, mutta aineenvaihdunta ei siis päässy tapahtumaan, joka olisi kaikista olennaisin asia, jotta turvotus saataisiin vähentymään.
Tässä vaiheessa lääkäri ei edes puhunut keskeytyksestä, koska alussa jo heti hänelle kerrottiin, että en millään näin haluaisi tehdä. Kuitenkin siinä aikani katseltuani ja lääkärin todettua asioita, päätin kysyä itse, että jos tämä raskaus keskeytetään tai se itse keskeytyy, niin milloin pystyn yrittämään uutta lasta. Aloin heti miettimään tulevaa, vaikka en tiennyt mitä edessä olisi. Lääkäri vastasi, että heti, kun kuukautiskiertosi alkaisi uudelleen. Olin hiukan helpottunut, ainakaan ei tarvitsisi odotella monia vuosia, että saisin alkaa yrittämään uutta vauvaa, vaikka eihän se ole mitenkään sama asia kuin nyt.
Onneksi äitini oli paikalla. Lääkäri totesi viime hetkellä, että sikiön sydän on myös työntynyt oikealle ja keuhkoissa on runsaasti vettä. Hän oli sitä mieltä, että ei ole kuin näistä viikoista kiinni, milloin nestekertymä painaa sydäntä niin paljon, ettei se jaksa enään itsestään pumpata.
Sitten minä sen päätin, että nyt on parempi keskeyttää raskaus, ettei sikiö joudu kärsimään enään yhtään enempää. Sikiö ei voinut edes liikkua enää kunnolla, kun turvotus oli niin suuri. Soitin perinnöllisyyspoliklinikalle, jossa kävin aikaisemminkin sikiön terveyden tarkastamiseksi. Sieltä sain ajan ensi viikon tiistaiksi, jolloin allekirjoitan raskauden keskeytyksen haku paperit ja ne lähtevät Helsingin Valviralle, joka tekee sitten päätöksen keskeyttämisestä ilmeisesti torstaina ja kun paperit ovat tulleet takaisin Ouluun ja lupa on saatu, niin aloittavat toimenpiteet.
Tiistaina jutellaan vielä lääkärin kanssa, miten keskeytys tapahtuu, ilmeisesti otan jonkun lääkkeen ja joudun ponnistamaan sikiön ulos. Onneksi se ei vielä ole kasvanut kovin isoksi, kun "vasta" rv 17 on nyt ja silloin keskeytyksen aikana varmaan 18-19 viikolla.
Hoitaja myös puhelimessa mainitsi, että jos veristä vuotoa alkaa tulla, niin siihenhän ei mitään lupia tarvii, jos raskaus itsestään menee kesken (mitä toivoisin mieluummin, kuin lääkkeellistä keskeytystä), mutta tätä pidemmälle sikiön taival ei voi jatkua.
Kiitos kuitenkin teille tsempanneille ja peukkuja pystyssä pitäneille, olitte tosi mukavaa juttuseuraa, ja ehkä sitten joskus vielä minäkin saan pikkukakkosen <3 Ja onneksi mulla on tuo puolitoista vuotias Aada, joka pitää mut aina maan pinnalla <3
manque
Näppärä viestien naputtelija
Impula10, kiitos kun jaksoit tulla kertomaan ultrakuulumisesi. Olitkin mielessäni tänään.
Todella surullisia uutisia, olen niin pahoillani puolestasi. Raskaan ja ymmärrettävän päätöksen jouduit tekemään uusien tietojen saattelemana. Onneksi äitisi oli mukana ultrassa tukemassa.
Voimia tulevaan!
Ihanaa, että sinulla on kuitenkin Aada päiviesi valona :)
Todella surullisia uutisia, olen niin pahoillani puolestasi. Raskaan ja ymmärrettävän päätöksen jouduit tekemään uusien tietojen saattelemana. Onneksi äitisi oli mukana ultrassa tukemassa.
Voimia tulevaan!
Ihanaa, että sinulla on kuitenkin Aada päiviesi valona :)
Impula10
Jostain jotain jo tietävä
Kiitos teille vastauksista! Tänne olikin helppo kirjoittaa, tämä oikeasti auttaa! On ihana kuulla, miten ymmärrätte ja lähetätte minulle voimia, sillä niitä tässä tarvitaan! Jospa sitä vielä joskus eksyn taas tänne sivustolle ehkä vuoden 2013 laskettuaika osioon, sillä luulen, että uusi raskaus voi tehdä mieleni toisaalta kauhean jännittyneeksi, mutta toisaalta helpottuneeksi.
Mutta nyt päivä kerrallaan eteenpäin ja onneksi äiti lupas taas tänään tulla auttamaan kotiaskareissa, jos apua tarvitsen. On ne äidit ihania <3 Ollaan kaikki ylpeitä äitiydestä ja teidän tulevista ihanuuksista :)
Mutta nyt päivä kerrallaan eteenpäin ja onneksi äiti lupas taas tänään tulla auttamaan kotiaskareissa, jos apua tarvitsen. On ne äidit ihania <3 Ollaan kaikki ylpeitä äitiydestä ja teidän tulevista ihanuuksista :)
Marzipaani
Puuhakas puhuja
Voi Impula, toivoin niin kovasti toisenlaisia uutisia! Hirmuisesti voimia tän rankan kokemuksen läpi käymiseen! Onneksi teillä on jo se pieni päivänpaiste ja toivottavasti pääset jo kirjoittelemaan kesämasuihin 2013. Varmasti tämä kokemus kulkee sun mukana koko loppuelämän ja aiheuttaa seuraavassa/seuraavissa raskauksissa huolta ja murhetta, mutta tälläkin tapahtuneella lienee jokin tarkoitus. Ihana äiti sinulla ja hyvä että saat paljon tukea läheisiltäsi! Paljon halauksia!
simpukka78
Satasella mukana keskusteluissa
Valtavan paljon voimia impula10, todella ikäviä uutisia :(
Hanna85
Oman äänensä löytänyt
heippa!
Säikähdimpä viime viikon tiistaina pahan päiväisesti. Olin ystäväni kanssa lenkillä, ja kaaduin asfalttiin. En huomannut asfaltissa olevaa koloa johon sitten kompastuin. Päässä kaatuessa vilisi vain ajatus että kunhan vauvalle ei vaan käy mitään kun siihen lensin. Säikähdys oli kova ja jouduin ihan paniikkiin, en pystynyt hengittämään kunnolla. Ystäväni sai minut kuitenkin rauhoitettua ja linkkasin jalkani kanssa ystäväni luo. Tunsin polvessani kipua ja sitten alkoi pistämään vasemmalta puolelta mahaa. Kovia vihlaisuja sykäyksittäin. Välillä ei tuntunut mitään. Lähdimme varmuuden vuoksi tietenkin päivystykseen. kaksi tuntia saimme odotella ennen kuin lääkäri pyysi sisään. Lääkärinä oli lääketieteen kandi, ja hän kyseli kaikenlaista ja paineli mahaa. Vasen puoli oli tosi arka. Hän kuunteli dopplerilla sydän äänet, mutta kuinkas ollakaan hän ei saanut kuuluviin kuin minun omat sydämen lyönnit. Paniikki alkoi hiipiä uudelleen. Hän haki kokeneemman lääkärin myös kuuntelemaan, sillävälin tuhersin jo itkua ja ajattelin että näin pienestä ei voi kyllä tulla mitään vakavaa. Kokeneempi lääkäri etsi n. 10minuuttia sydänääniä, mutta ei myöskään löytänyt kuin minun omat. Laittoivat lähetteen sairaalan äitiyspolin päivystykseen. Onneksi mieheni ehti tulla siinä välissä Tk:hon että hänkin pääsi tilanteen tasalle ja saatiin olla toistemme tukena. Lähdimme saman tien sairaalaan ja pääsimme melko nopeasti hoitajalle. Hoitaja kuitenkin välittömästi löysi vauvan sydänäänet joka oli suuri helpotus meille, tippa linssissä oli siinäkin tilanteessa, onneksi kaikki vaikutti olevan hyvin <3 sydän löi 160 kertaa/min. Verenpaineetkin olivat hyvät ja mitään veristä vuotoa ei ollut tullut. Pääsimme vielä gynekologin vastaanotolle ja hän teki alatutkimuksen ja ultrasi varmistaakseen vauvan kunnon ja ettei istukka vuoda verta. Kaikki näytti olevan hyvin <3 Säikähdyksellä ja isolla haavalla mojovan kokoisella mustelmalla polvessa höystettynä selvittiin. Vkoja oli kertynyt se 16. Hoitajien mukaan vielä on niin hyvässä suojassa, eri asia olisi ollut jos olisin esim. 7 kuulla. Varoen lenkkeilen tästä lähin. Huh!
Säikähdimpä viime viikon tiistaina pahan päiväisesti. Olin ystäväni kanssa lenkillä, ja kaaduin asfalttiin. En huomannut asfaltissa olevaa koloa johon sitten kompastuin. Päässä kaatuessa vilisi vain ajatus että kunhan vauvalle ei vaan käy mitään kun siihen lensin. Säikähdys oli kova ja jouduin ihan paniikkiin, en pystynyt hengittämään kunnolla. Ystäväni sai minut kuitenkin rauhoitettua ja linkkasin jalkani kanssa ystäväni luo. Tunsin polvessani kipua ja sitten alkoi pistämään vasemmalta puolelta mahaa. Kovia vihlaisuja sykäyksittäin. Välillä ei tuntunut mitään. Lähdimme varmuuden vuoksi tietenkin päivystykseen. kaksi tuntia saimme odotella ennen kuin lääkäri pyysi sisään. Lääkärinä oli lääketieteen kandi, ja hän kyseli kaikenlaista ja paineli mahaa. Vasen puoli oli tosi arka. Hän kuunteli dopplerilla sydän äänet, mutta kuinkas ollakaan hän ei saanut kuuluviin kuin minun omat sydämen lyönnit. Paniikki alkoi hiipiä uudelleen. Hän haki kokeneemman lääkärin myös kuuntelemaan, sillävälin tuhersin jo itkua ja ajattelin että näin pienestä ei voi kyllä tulla mitään vakavaa. Kokeneempi lääkäri etsi n. 10minuuttia sydänääniä, mutta ei myöskään löytänyt kuin minun omat. Laittoivat lähetteen sairaalan äitiyspolin päivystykseen. Onneksi mieheni ehti tulla siinä välissä Tk:hon että hänkin pääsi tilanteen tasalle ja saatiin olla toistemme tukena. Lähdimme saman tien sairaalaan ja pääsimme melko nopeasti hoitajalle. Hoitaja kuitenkin välittömästi löysi vauvan sydänäänet joka oli suuri helpotus meille, tippa linssissä oli siinäkin tilanteessa, onneksi kaikki vaikutti olevan hyvin <3 sydän löi 160 kertaa/min. Verenpaineetkin olivat hyvät ja mitään veristä vuotoa ei ollut tullut. Pääsimme vielä gynekologin vastaanotolle ja hän teki alatutkimuksen ja ultrasi varmistaakseen vauvan kunnon ja ettei istukka vuoda verta. Kaikki näytti olevan hyvin <3 Säikähdyksellä ja isolla haavalla mojovan kokoisella mustelmalla polvessa höystettynä selvittiin. Vkoja oli kertynyt se 16. Hoitajien mukaan vielä on niin hyvässä suojassa, eri asia olisi ollut jos olisin esim. 7 kuulla. Varoen lenkkeilen tästä lähin. Huh!