Miten menee, äiti?

[Winksu]

Tervetuloa viuhti12! Tuohon ei menkkoja ole kuulunut, meillä meni monta kuukautta myös esikoista yrittäessä (8kk) ja ajattelin myös että ei se toinen varmaan ainakaan noeampaa tule Kuinkas sitten kävikään, ei kuulunut menkkoja synnytyksen jälkeen ja olinkin sitten raskaana kun esikoinen oli noin 4kk kun asia selvisi:) Eli voi tärpätä sitten heti ennen ensimmäistä vuotoakin. Tosin tarkoituksella haluttiin pieni ikäero lapsille, mutta tuli yllätyksenä että tuli sitten 2 päivää vajaa vuosi ikäeroa:) Meillä oli tyttö myös pääasiassa rintamaidolla 3kk saakka (välillä sai pullosta) ja sitten pelkästään korvikkeilla. Täytyy sanoa että aikamoista hulabaloota välillä näiden kahden pikkuisen kanssa on päivät ja tuntee itsensä hyvin riittämättömäksi useimmiten kun tietysti välillä sattuvat heräämään samaan aikaan ja syömään samaan aikaan jne. Ei meinaa kädet välillä riittää. Pojan syntymän jälkeen oli aika kaameeta aikaa kun pikku-ukolla on maitoallergia ja hän oli hyvin itkuinen. Mutta on ne niin ihania ja rakkaita vaikka kuinka raskasta välillä olisi Ja esikoinen on niin suloinen kun on alkanut hoitaa pikkuveljeään, aikaisemmin jo kävi silittelemässä, mutta nyt haluaa laittaa tuttia suuhun ja pitää tuttipullosta kiinni kun pienempää syötetään

Meidän poitsu nappaa jo leluista kiinni ja välillä koittaa ährätä itseään selältä masulle, mutta kääntyminen kyllä vielä hyvin kaukana. Masulta selälle vaikuttaa edelleen lähinnä painovoiman ansiosta tapahtuvalta Jaahas sitten taas kutsu kävi :)

 

[piia84]

Meillä se hokastiin eilen! Nimittäin mahalleen kääyntyminen ja ikää neitillä tuolloin 3kk3vk Nyt sitten lattialla ollessa tottakai koko ajan masullaan ja hermohan siinäkin menee pitemmän päälle, raasu! Leluihin myös tartutaan ja pullosta otetaan kunnon otteella kiinni, kun sellainen nenän etteen tulee Se mikä mua tuossa iässä oudoksuttaa on se, että neiti on alkanu ihan selvästi vierastamaan. Ensin parin tämmösen kerran aikaan viittasin vaan kintaalla, että sillä on huono päivä, mutta nyt se on tullut todettua, että vierastamista se on! ja minä kun oon luullut, että nämä toukkaset sitä rupeavat harrastamaan lähempänä puoltavuotta, tai sen jälkeen :)

Täällä olot pikkasen parempia itelläni. Tein toisaalta raskaita päätöksiä, mutta tarvittavia, että jaksan elellä itse elämääni oman perheeni kanssa. Tajusin että kaikkien läheistenkään murheita ei voi ottaa omikseen...

Nyt sitten päätin että huomisesta alkaen muuttuu omakin elämä. Aion mahtua ensi syksynä omiin ulkovaatteisiini ja varsinkin talvella omiin toppavaatteisiin!
(ja joo-o mää oon päättäny että ens talvena on myös lunta oltava että on mukavampi olla lasten kanssa ulkona! )

Töihin oon palailemassa tammikuussa 2015, kunhan pidän lomia ensin alta pois :) Lapset koitan saada samaan hoitopaikkaan....

 

[Kittis]

Hyvä Piia84, tsemppiä, ja tervetuloa viuhti12! Mä olin muutaman tunnin ulkona eilen illalla, kun vauva oli isin kanssa. Tai no, olin kyllä käynyt kampaajalla tossa lähellä sekä vähän kaupoissa, mutta en paljon muuta. Kaikki meni hyvin kaikin puolin. Teki hyvää nähdä, että elämä jatkuu kodin ulkopuolella ja vaihtaa kulumiset ystävien kanssa :) Kauhean helposti äideille taitaa tulla huono omatunto menoistaan ja niin tuli mullekin vähän, vaikka uskoisin sen olevan enemmänkin hyvä juttu, että on joskus vaihtelua. Lähteminen kyllä vaatii aika paljon valmistelua ja puhelinsoittoja, että kaikki on varmasti hyvin (isi taisi kyllä jo vähän tuskastua mun kyselyihin ja käski vaan pitämään hauskaa ).

Miehen kanssa kahdestaan tuskin vielä lähdetään yhdessä hirveästi ulos tänä kesänä, mua kun jännittää jättää vauvaa hoitoon (mustakin alkaa tuntua, että meidän lapsi ehkä vähän vierastaa!), mutta käydään kyllä ulkona ja vietetään sosiaalista elämää niin, että lapsi on mukana. Mulle on tärkeää, että lapselle ei tule hätää vanhempien poissaolosta - myöhemmässä elämässä sitä ehtii kyllä uusien tilanteiden myötä "reipastua" ihan tarpeeksi. Pitää kuitenkin todeta, että työ on minun mielessä ihan eri juttu. Olen itsekin ollut jo tosi pienenä hoidossa ja ymmärrän hyvin, että tilanne voi sitä vaatia. Itsekään en vielä oikein tiedä, miten tämä meillä järjestyy, mutta onneksi on aikaa vielä miettiä, mitä töihin ilmoittaa hoitovapaasta sitten joskus syksyllä. Pitäis karsia rahanmeno aivan minimiin, jotta pärjätään kotihoidontuella. Kiinnostaisi kyllä työkeikat johonkin muuhun kuin omaan työpaikkaan, ja toisen vauvankin voisi _ehkä_ hankkia ennen vakituiseen työhöni paluuta, mutta katsotaan nyt...

Miten muut, oletteko kuinka paljon irtautuneet vauvoistanne omiin iltarientoihin ja tunnistatteko äidin "syyllisyys" omista menoista-fiilistä?

 

[viuhti12]

Sitä on kyllä tullu mietiskeltyä Winksu, että saattas olla oma jaksaminenkin aika kortilla jos noin pienellä ikäerolla ois lapset, mutta toisaalta olisivatpahan sitten myöhemmin seurana toisilleen :) ja hotkukuttaa kyllä ajatus vaan jatkaa äitiyslomaa tytön takia, kun muuten on tammikuussa töihin meno edessä, mutta onhan se tietty toisen kohdalla sitten kuitenkin edessä että alle vuoteisena hoitoon joutuu.. hmm.

Piia84 minulla sama vika, että nyt kyllä haluan tehdä itselleni jotain! omiin vaatteisiin kyllä mahdun mutta siitä ei ole paljon iloa kun koko on 42/44 ja vaikka saavutin jo saman painon missä olin ennen raskautta niin oon ruvennu nyt paisumaan uudestaan yli 4kg, siis mitä h######ä ja olevinaan oon eläny niin mallikkaasti, just!

Kittis, ite oon käyny tässä 3kk aikana 2kertaa kaupassa itekseni. ja näistä oon potenu hirveätä syyllisyyden tunnetta vaikka ei kukaan ole arvostelemaan tullut.. mutta sitten kun illalla saa tytön ajoissa nukkumaan tai päivällä pitkille päikkäreille niin on kyllä jotenkin huojentunu olo ja mukava vaan olla :)

raskauden myötä oon hävittäny viimesetkin rippeet tautien välttämisestä, kyllä tympii kun jatkuvaan on joku flunssa tai muu kiertotauti :/

 

[+Mymmeli+]

Tervetuloa mukaan jutusteluun viuhti12!

Mulla ei kyllä ole sitten minkäänlaista syyllisyydentuntoa, kun lähden omille asioilleni yksin Johtuukohan myös ehkä siitä, että sitä tapahtuu niiiiiiin harvoin tai ovat niin nopeita piipahduksia. Minä täällä kuitenkin useamman vuoden olen yksinäni häärännyt lapsen/lasten kanssa, kun mies on töissä ja vieläpä tekee pitkää päivää. Tänä vuonna heillä töissä niin kiire, ettei kesälomaa ehdi pitämään kuin 2-viikkoa ja useampana päivänä viikossa tulee vasta ilta seitsemältä, kun aamusta jo aikaisin on lähtenyt. Mutta onneksi heti töistä tullessaankin jaksaa ja lähtee hoivoavuksi ja esikoisen iltatoimet ovatkin hänen hommansa. Ja muutenkin olen ovesta ulos astuessani voinut luottavaisin mielin lähteä. Olen ajatellut asian niin, että hän on kuitenkin lasten isä ja ihan yhtä hyvä hoitaja kuin minä äitinä. En ole lähtenyt kuin aniharvoin kyselemään miten kodinhoito sujuu, kuin vain jos olen pitempään ollut pois tai on jotenkin erikoistapaus. Näin on tapahtunut siis ehkä kahdesti 2,5v. aikana. Olen ajatellut tämän tuovan myös luottamusta minun puoleltani isälle isänä...Jos on kaaos niin sitten on Enhän minä sille pystyisi edes mitään tekemään reissullani ja tieto siitä vain saisi minut hermostumaan ja sitten olisi se vapaahetki sillä pilattu.

Mä olen ajatellut, että mennään täysimetyksellä siihen 6kk asti. Jos vain siihen saakka pelkällä rintamaidolla pärjää. Toki sitten aletaan aiemmin maistelemaan kiinteitä, jos näyttää sille olevan tarvetta.

Viuhti12, ovulaatio on 2-viikkoa ennen kuukautisia. Joten raskaaksi tuleminen todellakin on mahdollista ennen, kuin menkat ovat alkaneet :) Jos tärppi käy sen aikana, ei menkat ehdi alkamaan ollenkaan. Eikä välttämättä edes se, että vauva saa pelkästään rintamaitoa pidä kaikilta menkkoja poissa. Itse kuulun näihin ja tälläkin kerralla menkat alkoivat vauvan ollessa reipas 3kk! Sitten siihen, että imetys toimisi ehkäisykeinona oli muitakin toimivuuden ehtoja, kuin se, että vauva saa vain rintamaitoa niin se, että imetyksestä ei saa olla aikaa kuin max 3-4h.

Mullakaan ei ole vielä mitään toivoa mahtua entisiin vaatteisiini. Edelleen vaaka näyttää +10kg. Mutta imetystä en riskeeraa. Tarttis vaan lopettaa leipominen ja herkuttelu :D Mikä tuntuu tällä hetkellä kovin vaikealta....pläääh

 

[Winksu]

Mulla on kyllä kans kauheet syyllisyyden tunteet kun oon poissa kotoa. Ja mies kyllä kuulostaa vähän tuskastuneelta myös jos soittelen onko kaikki kunnossa Koitan olla soittelematta, oon myös ajatellut asian niin että se kuulostaa epäluottamukselta miestä kohtaan jos alan kauheesti soittelemaan ollessani vähän aikaa poissa kotoa. Hirveintä oli kyllä maata sairaalassa ennenkuin pikkumies syntyi ja esikoinen oli kotona. Mä oon huomannut että jaksaa paljon paremmin kotiarkea kun käy välillä jossain yksin. Vaikka sitten siellä kaupassa.

Huoh. Tuo paino. No eipä se nyt ainakaan ole noussut. Toistaiseksi pitää tyytyä siihen. Mulle on tullut tavoitteeksi mahtua ennen raskauksia vaatteisiin ensi kesänä. Se on kyllä mukavaa, että enää ei lenkillä tule niin kipeäksi! Oon huomannut että vähän tihkasee lähteä lenkille, mutta sitten kun siellä lenkillä huomaa ettei satukaan niin se onkin oikein mukavaa. Jäänyt vissiin päälle se kipujen pelko. Vaikka tässä tullut melkein päivittäin lenkkeiltyä niin ei siltikään ole vielä iskostunut päähän että ei se alakaan enää sattua kun kävelee

 

[+Mymmeli+]

Niin tuosta vierastamisesta! Esikoinen aloitti vierastamisen jo 2kk ikäisenä! Ja se oli todella rajuakin muutamat ekat kuukaudet. Vain minun tai isän sylissä ei itku tullut, mutta jo muiden ihmisten katseetkin sai pojan itkemään. Tämä neiti taas ajoittain on jotain vierastamista näyttänyt, mutta lepertelyllä kuitenkin saa lämpenemään ja äidin tai isän sylissä ei vieraiden katseet ja puheet haittaa. Eli ei ole vierastaminen vain isompien vauvojen juttu :)

 

[piia84]

En kyllä ole tuntenut huonoa omaatuntoa siitä että lapset on jääneet seurasta poies :D Meillä on myös oltu jo mummilla kaksi kertaa yökylässä, joista toinen kerta oli nyt juhannuksena ja viime lauantaina oli hoidossa sen aikaa että käytiin miehen kanssa kahdestaan syömässä. Esikoisen aikana ei ollut minkäänlaista ulkopuolista elämää, vain ja ainoastaan lapsi ja koti ja se ei vaan yksinkertasesti sopinut mun vartalolle... siis en nyt missään nimessä tarkoita, että joka kerta kun lapset olisivat joko yöppilässä tai muutaman tunnin hoidossa että ois jotain bileitä itte tekemässä tai juhlimassa jossain. Varsinkin täällä "uudella" paikkakunnalla koen tarvitsevani omaa aikaa, vaikka sitte lenkin ohessa, sillä muuten olisin 24/7 täysin oman tontin sisäpuolella.. (ystävät edelleen kaukana ja kahviseura todella vähissä) Ja tässä suhteessa haluan pitää parisuhteesta huolta myös kahdenkeskiselläkin ajalla, itse koen tarvitsevani sitä myös, vaikka tokihan nyt touhutaan lastenkin kanssa yhdessä paljon!! Mutta jokainen meistä tekee toki niinkuin itse katsoo itselleen ja perheelleen parhaaksi Tapoja on yhtä monta kuin on ihmisiäkin

 

[viuhti12]

ei itselläkään se pelko varmaankaan ole etteikö mies pärjäisi lapsen kanssa, ehkä ennemminkin miten ite pärjää ilman, että tytsy on lähellä :D noo mutta ehkä sitä sitten kun aikaa kuluu ja tyttö kasvaa niin osaa olla rennommin, eikä tuu koettua enää mitään syyllisyyden tunteita :)

juu tuli miun opiskeltua tarkkoja aikoja tuolle ovulaatiolle kun tätä pakkAusta yritettiin, pakko oli eilen sitten testi tehdä ja ainakaan vielä ei oo uutta asukkia :) mutta viimeksi aloin olla niin hermoheikko koko asian suhteen kun normaalistikin on seksiä melkein päivittäin niin ei tavallaan yritetty sen enempää kun jätettiin vaan ehkäsy poies eikä mitään tapahtunu, mutta kun hölläsin vähän ja vähän unohdin tavallaan koko asian niin tärppäs :) mutta nyt en enää tästä asiasta stressiä ota, tapahtukoon mitä on tapahtuakseen.

se on kyllä totta, että jokaiselle ei sovi samat tavat ja parhaiten ite tietää mikä on itselle hyväksi.. ite oon ottanu nyt vähän sen asenteen, että en välitä mitä muut ovat mieltä kuinka asiani hoidan kun niitä neuvojia ja omien mielipiteidensä ilmasioita on joka asiassa. esim. tässä imetys asiassa ihmiset jankuttaa miten pitäs vaan yrittää imettää täysin ilman mitään korvikkeita, mutta en ymmärrä oikein sitä ideaa että kun oma maito ei riitä niin nälässäkö se lapsi pitää pitää sitten, kunhan ei vaan korviketta saa! podin hirveitä tunnontuskia tuosta imetyksestä ja itkeä vollotin sitä kun ei minusta ole mihinkään tämän lapsen kanssa kun isomummot hyökkää mielipiteineen kimppuun ja sama myös siinä että olen lämmittänyt sitä korviketta mikrossa, lapsihan saa niin paljon säteilyä että tapahtuu kauheita. plääh. kyllähän sitä tietty neuvoja tarttee ja viisaamman vinkkiä, mutta tuommonen paasaaminen menee jo yli.

 

[Kittis]

Joo, voisi kyllä jäädä nuo syyllisyyden tunteet vähemmälle se ei kuitenkaan erityisemmin mitään auta. Jos lapsi on iloinen ja tyytyväinen ja vanhemmatkin ovat, niin kaikki on mitä luultavimmin kunnossa!

(poistin tästä kirjoituksesta myöhemmin yhden jutun, pahoittelut!)

 

[+Mymmeli+]

Mä en varmaan tiedä mitä tekisin, jos joku mun kaverini menisi ja vaihtaisi meidän vauvalta vaipat mitään kysymättä...Todennäköisesti siinä tulis vähän jotain kuitattua takaisin ja jäisi viimiseksi kerraksi... Mulla onneksi lähimmäiset ovat jättäneet lastenhoidon ja kasvatuksen meille!

Joskus aiemminkin olen kertonut, mutta tosiaan. Itse kyllästyin kahteen todella hyväänkin entiseen ystävääni esikoisen saatua. Jotkut vain muuttuvat ihan eri ihmisiksi itse lapsen saatuaan, ettei heitä enää suorastaan kestä. Arvostelua, moittimista, neuvomista ja selvästi jotenkin kateellista käyttäytymistä. Kaikkea ei tarvitse sietää...

 

[Kittis]

Mä kestän loukkaantumatta hyvää tarkoittavat vauvan ottamiset harvojen ja valittujen kohdalla (tosin myös heille täytyy kertoa jos vierastamista tulee). Huomaan omasta suojeluntarpeesta tietyissä tilanteissa, että sisäinen leijonaemoni pyrkii ulos ensimmäisiä kertoja!

 

[T77]

Kylläpä laittoi hymyilemään Kittis, kun kirjoitit sisäisestä leijonaemosta. Se on hieno fiilis kun huomaa, että sieltä se tulee! Muistan hyvin kun esikoisen kohdalla tuli tuo tunne ja ajattelin, että tälläsiä tunteita voi kokea vain äitinä. :)

Meillä opittiin sunnuntaina kääntymään mahalleen. Mahalta selälleen tullaan edelleen vain vahingossa. Muuten menee rintaraivareita lukuunottamatta hyvin. Imetyskertoja on enää 2-3 päivässä. Neiti suostuu syömään rauhassa vain juuri heränneenä ja puoliunisena. Illalla kun on väsynyt, ei imetystä ole mitään saumaa saada onnistumaan. On siis saanut korviketta nyt enemmän ja mua on myös alkanut häiritsemään nämä imetys kyselyt. Hirveän suoraan monet, ei edes kovin läheiset, ihmiset kysyy 'imetätkö?', jos näkevät että annetaan pulloa. Jotenkin siihen tulee se vähän syyllistävä äänensävy aina mukaan. Ei pitäis antaa vaikuttaa, mutta vähän ne harmittaa.

Rytmi on edelleen mitä mainioin, yöt nukutaan täysin, ja aamupäivästä n. 3 tunnin päikkärit. Iltapäivä menee sitten vähän miten menee.

Hoidossa meillä ei vauva vielä ole ollut, mutta olen karannut aina välillä esikoisen kanssa viettämään päivää. Se tekee hyvää ja ajattelin lähteä joku ilta ihan ulos syömäänkin kavereiden kanssa. Nyt on helpompi lähteä kun tietää, että yöt nukutaan. Muistelisin, että esikoinen oli 6kk kun ekan kerran lähdettiin kahdestaan illanviettoon. Nyt ehkä uskaltaisi jo aikaisemmin kun innokkaita hoitajia lähipiiristä kuitenkin löytyy.

Ja niitä raskauskiloja on edelleen, puuh. Jos vaikka kesän jälkeen aloittais ryhdistäytymisen. Montakohan kertaa mä olen jo nyt siirtänyt aloitusta eteenpäin... Hatunnosto teille, jotka olette jo onnistuneet aloittamaan!

 

[Bumble84]

Meillä tyttö jäämässä ekaa kertaa yönyli hoitoon ensi viikolla ja jollain tasola olen iloinen (yhteistä aikaa miehen kanssa) ja jollain tasolla todella ahdistunut. Lähinnä siitä miten itse pärjään.. tyytsi on ollu minussa lähestulkoon koko ajan kiinni ja voi olla todella erikoista olla melkein vuorokausi ilman toista. Lisäksi tyttö ei suostu syömään tuttipullosta, harjoiteltu on jo pari kuukautta. Kaikki vaan totee kun ihmettelen, et ei lapsi vuorokaudessa nälkään kuole.. ei ehkä mutta hoitajilta voi mennä hermo nälkähuutoon nopsasti, eikä lasta oo kiva huudattaa kun tietää mikä auttais.

Tää erossaolo tulee kyllä tarpeeseen, sillä minulla alkaa voimat loppua. Sylihiiri joka ei nuku, rupes vierastamaan kaikkia (myös isäänsä) kolmoisrokotteen jälkeen. Vetäs siitä kunnon melonit nenäänsä, edes leikkimatto ei kelpaa entisen lailla..ainoastaan mun syli ja mielellään liikkeellä kelpaa. Nyt näkyny vähän helpotuksen merkkejä, mut väsyneenä edelleen vain minä kelpaan ilman suoraa kiljuntahuutoa. Ja just selvittiin neljäviikkoa kestäneestä tissiraivosta, huah sentään. Tämmönen tilitys tälläkertaa, ei sillä tyytsi on silti ihaninta maailmassa ja kaikesta huolimatta en vaihtais mihinkään♡♥♡

Nyt muuten viikko maisteltu vellejä, jos vaikka niillä yöunet pitenis. Aika maiskuttelua vielä, mutta riisivelli tuntuu uppoavan jotenki (lusikalla, ei vellitutilla) . Mahalleen käännytään satunnaisesti vahingossa ja istumaan pungerrettais ihan koko ajan.

 

[beijaflor]

Meidänkin poitsu vierastaa jonkin verran. Helposti kääntyy suupielet alaspäin, jos vieraampi henkilö tulee lähelle juttelemaan. Muuten on kyllä hymy herkässä ja oikein iloinen poika. Kovasti kikattelee. Miten hauskaa se on taas itsestäkin, kun jo yksi sanakin saa pojan nauramaan sen 20 kertaa peräkkäin. Yksi päivä se sana oli "viidakossa" :D

Meillä ei vielä käännytä selältä mahalle, mutta jonkin verran on yritystä. Kyljellään pungertaa ja liikkuu potkujen voimin taaksepäin. Vatsallaan ollessa yrittää kovasti jo eteenpäin. Esineisiin on tarttunut nyt jonkin aikaa. Helistimellä sitten lyö itseään päähän, kun käden liikkeet eivät ole vielä oikein hallinnassa :) Ja juttua riittää. Mielenkiintoiset on meidän illat, kun esikoinen yrittää nukkua, niin tämä pieni huutelee kovaan ääneen milloin millekin :D

Ihan kiva rytmikin on löytynyt. n. kolmet unet päivässä ottaa, yhdet niistä 3-4 tunnin pituiset. Mutta tietysti vaihtelee sen mukaan, ollaanko menossa jossain vai kotona.

Mies on osallistunut kiitettävästi. LÄhinnä ottanut tuon esikoisen hoidon ja kotia hoitaa myös. Pari kertaa olen piipahtanut kaupassa yksikseni silloin, kun poitsu nukkunut. Se on vielä riittänyt mulle ihan hyvin. POika ei ole mikään sylihiiri vaan viihtyy hyvin myös sitterissä katselemassa meidän touhuja ja lattiallakin. Sitten kun alkaa kiinteitä mennä ja voi nälkään syöttää vaikka hedelmää, niin sitten uskallan lähteä vähän pidemmälle. Meillä ei ole harjoiteltu vieläkään sitä tuttipullosta syöntiä enkä ole tuttiakaan antanut. Sitä edelleen mietin, kun nyt ovat kädet niin hanakasti suussa koko ajan. Jos alkaa peukku mennä suuhun ja sitä imeskelee, niin sitten pitää tutti kyllä ottaa käyttöön.

Aikas lämmintä nyt luvattu. Ihan kiva, kun miehellä alkoi nyt lomakin. Sehän tarkoittaa, että mullakin vähän alkoi :)

Aurinkoa kaikkien päiviin

 

[Kittis]

Lapsi voi täällä loistavasti ja on iloinen, mutta äiti on nyt vähän väsynyt! Ollaan saatu vauva jo aika kivasti nukahtamaan omaan sänkyyn iltaisin itsekseen. Esimerkiksi eilen kävin vaan pari kertaa huoneessa, kun sieltä kuului pientä ääntä, mutta tyttö rauhoittui pian. Eka unipätkä on nyt ollut 4-5 tuntia, parhaimmillaan oli 6. Jos menisin heti samaan aikaan nukkumaan (niinkuin todellakin pitäisi), ehtisin ehkä saada jo syvääkin unta. Nyt, kun menen 1-2 tuntia myöhemmin, jää oma uni katkonaiseksi ja usein vauva herättelee juuri, kun olen sikeässä unessa. En tiedä, onko kaikilla näin, mutta itse olen ihan pihalla, vaikka olisin nukkunut kaksitoistakin tuntia pätkissä. Olen herkkäuninen ja tarvitsen muutenkin paljon unta. Syötöt sujuvat nopeasti ja helposti, mutta uni katkeaa silti. Olen viime päivinä pannut erityisesti merkille, miten laitan tavaroita ihan vääriin paikkoihin, unohtelen asioita ja ajatus katkeaa kesken lauseen. Pitää olla myös kieli keskellä suuta, ettei väsyneenä tiuski liikaa. Tätä se siis on... Onneksi isi lupasi hoitaa syötön tai pari ensi yönä, jos vaikka vähän korjaisi asiaa.

 

[RS]

Kateellisena täällä lueskelen teidän vauvojen unipätkistä.. Meillä nukutaan korkeintaan 4h kerrallaan, yleensä lähempänä 2,5h.

Ostin Unihiekkaa etsimässä-kirjan luettavaksi, josko se vähän opastaisi, kuinka yöunia olisi mahdollista pidentää. Täysimetyksellä kuitenkin mennään. Öisin kun tuntuu että herätessään ottaa vaan hetken aikaa huikkaa ja nukahtaa taas, ei syö mahaansa täyteen.

Saan kuitenkin edelleen riittävästi unta, kunpääasiassa perhepedissä nukutaan. Käännän vaan kylkeä vauvan herättäessä ja nukahdetaan siihen sitten nopeasti takaisin molemmat. Päiväsaikaan en juurikaan malta nukkua, ihan muutamat päikkärit on koko 4,5kk aikana tullut otettua.

Päiväunille olen jo osannut laittaa aika kivasti ekoista väsymisen merkeistä ja ne ottaa yleensä vaunuissa, ilman tuttiakin.

Parin viikon lomareissukin takana ja pikkumies oli pääasiassa tosi reipas :) Kaikki sukuloinnit näytti parhaat puolensa ja automatkat malttoi ylimääräisiä kitisemättä. Saatiin useampana iltana käydä jopa ravintolassa yhdessä syömässä!

 

[Bumble84]

Täällä ei myöskään liian pitkiä pätkiä nukuta ja sen kyllä huomaa minusta. Unohtelen asioita ja laitan sukkia väärinpäin jalkoihini (onneks on lämmintä ni voin jättää sukat pois) sekä tötöilen muutenkin ihmeellisesti. Välillä loppuu lauseet kesken kun unohan, että olin puhumassa

Tytsy oli to-pe yönyli hoidossa ja kuulemma meni hienosti. Ei tosin kertois vaik ei ois menny, mut lasta haettaessa oli hymynaama vastassa ni en rupea väittään vastaan. Harmi vaan että en saanu "lomaa" käytettyä hyväks, kun näköjään en osaa enää nukkua. En nukaha illalla vast ku kahen aikaa ja heräilen vähän väliä ja taas valvotaan ennenko uudestaan nukahan. Aamulla olisin vihdoin nukkunu mut hotellihuoneen ikkunan alla alko seitsemältä rakennustelineiden kasaus ja rälläköinti. Ehkä vielä joskus saan unta. Toivottavasti en unoha tyttöä vielä johonki kun tää pää ei enää pelaa

Ihana kyllä, tytsy käyttäytyy reissussa todella kiltisti ja on mökkeilyt sekä ravintolakäynnit menny mainiosti. Tosin sitku väsyttää ni sit yrittää aina jupista nukahtamista vastaan. Useimmiten hirvee vaiva vaan puolentunnin päikkäreistä (reissussa tuntuu nukahtavan vähän helpommin itseasiassa). Viisaammat kertokaa mitrn tyypin saa nukkumaan ilman hirveetä rumbaa? Sänkyyn ei yksin jää..

 

[+Mymmeli+]

Itse olen kanssa lukenut tuota unihiekkaa etsimässä-opusta ja sen mitä siitä muistan vaikutti kyllä "tervejärkiseltä". Siinä ei syyllistetty eikä käsketty olemaan mitään superäitejä.

Esikoisen kanssa tuli myös valvottua ja meillä yöt paranivat vasta 1v, kun siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan. Neuvolassa th oli kyllä jo aikaisemmin ehdottanut omaan huoneeseen nukkumaan siirtämistä, mutta äiti ei ollut vielä aiemmin valmis :)

Meillä ainakin oli selvästi ongelmana herkkäunisuus ja eniten minun puolestani. Heräilin jokaiseen pieneenkin inahdukseen ja äännähdykseen ja suurin osa näistä oli uniääniä. Kuinka usein sitä tulikaan yöllä nostettua nukkuva poika syliin ja siten herätettyä hänet. Eli vinkkinä: tarkistakaan onko vauva oikeasti hereillä ja jos on voisiko olla vain tuttia vailla.

Nämä meidän maaliskuiset kuitenkin ovat vielä niin pieniä, että kuuluukin herätä syömään yölläkin ja jotkut syö 2 ja jotkut 5h välein ja kaikki on normaalia. En vielä suostuisi tyttöämme omaan huoneeseen siirtämään, vaikka välillä nukunkin aika katkonaisesti uniäänien takia. Mutta kokemuksesta viisaanpana en enää tätä kakkosta herätä (ja saa siten itkemään) vaan aina ensin tyrkkään tutin suuhun. Tietysti myös huomioiden kuinka paljon syömisestä on aikaa :)

Paujoh: onko mahdollista nukuttaa vauva vaunuihin ulos? Meillä esikoinen ei päiväunia suostunut ikinä nukkumaan missään muualla kuin vaunuissa. Yleensä nukahti jo, kun sai haalarin päälle ja pisti vain vaunuihin ulos. Eikä ikinä tarvinnut kiikuttaa uneen. Tämä kakkonen on taas toista maata (voisiko johtua myös kun eka oli syksy/talvi vauva ja tämä kevät/kesä, ja syksy/talvi on mielyttävämpi ilma ulkonanukkumiseen) vaunuissa ei juurikaan suostu nukkumaan, kuin ainoastaan liikkeellä ollessa ja todella herkästi herää niiden ollessa paikallaan ja nukkumaan pitää päästä omaan sänkyyn. Joskus kun tämä neiti on selvästi väsynyt, muttei oikein suostu nukkumaan taputtelen/silitän kevyesti pepusta/selästä niin kauaa ei mene nukahtamiseen. Ja kapaloa kannattaa aina kokeilla! :)

Viimeksi tuolla neuvolaosiossa oli puhetta kiinteiden ja soseiden syöttämisestä. Oletteko itse omatoimisesti aloittaneet kiinteät vai onko kehoitettu aloittamaan? Ihan mielenkiinnolla kyselen, vaikka olen kyllä ajatellut pyrkiä siihen 6kk täysimetykseen, jos jatkossakin kasvaa näin hyvin . Meille ei kun ole neuvolassa vielä mitään kiinteistä mainittukaan!

Neitimme rakastaa kirjoja! Veljelle ei meinaa enää pystyä kunnolla satuja lukemaan, kun neiti riemunkiljahtelee, "juttelee" ja "hyppii" ja haluaisi repiä kirjan itselleen! On niin eläväinen ja liikkuvainen (meillä ryömitäänkin jo pienen pieniä matkoja 0,5m ), että välillä vain miettii mikä vauhtineiti tästä on kasvamassa

 

[Winksu]

Mä kans unohtelen asioita ja hermo menee kun kaikki tavarat aina hukassa, kun en muista mihin oon ne laittanut Väsymyksestä johtuen myös. En osaa mennä nukkumaan ajoissa ja sitten poitsu kohta herääkin syömään tai on tuttia vailla. Meillä tuli pojalle tuosta unilelurätistä ihan hirveen tärkeä silloin kun oli tosi kipeä, aloin laittaa sitä käsiin pojalle kun raapi naamaansa niin kovasti (tai siis ihan kaikkea raapi ja repi mihin ylettyi) ja nyt tuon hiirulaisen pitää aina olla lähellä kun nukahtaa, mieluiten käsissä.

Meillä esikoiselle auttoi kapalointi, kun oli hirveen vaikee iltaisin nukahtaa ja vaunuissa tytsy ei kyllä suostunut nukkumaan, vasta sitten olisikohan ollut 6kk kieppeillä niin ja ihan alussa. Poika sen sijaan nukahtaa ihan mihin vaan, välillä vain vaikeuksia nukahtaa kun kädet menee tutille ja vetäisee sen pois suusta ja sitten tulee itku. Hirulainen onneksi auttaa yleensä tähän:) Poitsu tosin ei halua niissä vaunuissa nukkua, jos ne eivät ole liikeessä. Tytölle oli muuten tuo rätti (ja on edelleen) tosi tärkeä nukahtamiseen, jossain vaiheessa se piti laittaa aina silmille että uni tuli :) On ne niin erilaisia nuo lapset ja pitää ilmeisesti vain löytää se omalle lapselle paras tapa.

Me alettiin ihan omasta päätöksestä kokeilemaan noita soseita, kun tuota maitoa menee se litra päivässä ja poika alkoi uudelleen heräillä aikaisemmin syömään. Kun siinä soseen syömään opettelussa nyt kuitenkin menee jonkin aikaa niin ajateltiin että kun näyttää siltä että ravinnontarve kasvaa niin osaa sitten syödä kun sitä tukevampaa ruokaa aletaan tarvita enemmän. Ja tosiaan maisteltu ollaan kukkakaalia ja perunaa sekä bataattia. Tosin bataattia vain yhtenä päivänä kun oli niin itkuinen sitten loppupäivän, mutta mistälie johtui. Kokeillaan uudestaan jossain välissä, tuskinpa se siitä bataatista johtui.

Pikkumies on alkanut hyvin ahkerasti yrittää kääntymistä ja hermo menee kun ei pääse kääntymään... Mahallaan tykkää olla nyt tosi kovaa ja jalkoja vetää sellaiseen sammakkoasentoon ja koittaa pönkiä eteenpäin ja jälleen hermotaan kun ei pääse eteenpäin... Ja edelleen nauraa käkätetään kun jokin on oikein hauskaa:)