Ajattelin avata ketjun jossa voi tuuletella ajatuksia synnytyksestä toipumisesta, univajeesta, uudesta roolista äitinä yms. Eli ihan mitä vaan mieleen juolahtaa omaan jaksamiseen liittyen, olkaa hyvät :)
Ainakin itselleni moni asia tuli yllätyksenä koska kyseessä on ensimmäinen lapsi. Luulin esimerkiksi että maitoa tulee silloin kun sitä tarvitaan. Kunnes aloin heräillä lätäköstä.
Enemmän ihanaa kuin rasittavaa tämä tietysti on, mutta välillä pikkuisen väsyttää. Etenkin kun on valveilla imettänyt koko yön ja aamulla kaksi univajeista tuoretta vanhempaa kohtaa aamukahvin merkeissä, ja ilmassa leijuu kateuden tuntua kun toinen univajeinen jatkaa imettämistä litimärissä rintaliiveissä ehtimättä pukea edes päälleen sillä välin kun toinen nautiskelee kuumaa kahvia sanomalehden äärellä. Ensimmäinen viikko meni euforisessa hormonihöyrytilassa (enhän muuten olisi jaksanut valvoa lähes kolmea viikkoa ympärivuorokautisesti!), mutta nyt se on vähän tasoittunut. Ehkä siksi väsyttää.
Salaa minua vähän ärsyttää, että vaikka mies hoitaa lasta yhtä paljon kuin minäkin nyt isyyslomalla, jotenkin käy aina niin että minulta jää kesken syöminen jos ehdin sitä aloittaa, pääsen aniharvoin vessaan, saunassa ehdin käydä kääntymässä jos sitäkään, suihkussakäyminen vaatii sekunnintarkkaa ajoitusta, hampaidenpesu samoin... Ja mies ehtii huolehtia perustarpeistaan siinä missä ennenkin. Koska imetys ei ole tasa-arvoista toimintaa. Eikä tämänkään olisi minulle pitänyt yllätyksenä tulla, mutta en tosiaan tiennyt että vauvat syövät koko ajan. Toisaalta se on parasta mitä voi olla, katsoa lähietäisyydeltä vauvan tyytyväistä ilmettä ja kuunnella sitä tuhinaa. Ihmetellä että onko tämä täydellinen pieni ihminen oikeasti meistä lähtöisin. Että miten voi olla niin rakas ja tuttu vaikka on tuntenut varsinaisesti vasta pari viikkoa.
Olin muuten ajatellut että nyt saa sitten vetää tuota rooibosteetä, mutten ehtinyt kupillistakaan juoda kun neuvolantäti kiikutti lappusen jossa jälleen yrttiteet ovat kiellettyjä imetyksen aikana, ihan vaan varmuuden vuoksi ja tutkimustiedon puuttuessa. Mutta vedän sitten tota maksalaatikkoa senkin edestä
Ainakin itselleni moni asia tuli yllätyksenä koska kyseessä on ensimmäinen lapsi. Luulin esimerkiksi että maitoa tulee silloin kun sitä tarvitaan. Kunnes aloin heräillä lätäköstä.
Enemmän ihanaa kuin rasittavaa tämä tietysti on, mutta välillä pikkuisen väsyttää. Etenkin kun on valveilla imettänyt koko yön ja aamulla kaksi univajeista tuoretta vanhempaa kohtaa aamukahvin merkeissä, ja ilmassa leijuu kateuden tuntua kun toinen univajeinen jatkaa imettämistä litimärissä rintaliiveissä ehtimättä pukea edes päälleen sillä välin kun toinen nautiskelee kuumaa kahvia sanomalehden äärellä. Ensimmäinen viikko meni euforisessa hormonihöyrytilassa (enhän muuten olisi jaksanut valvoa lähes kolmea viikkoa ympärivuorokautisesti!), mutta nyt se on vähän tasoittunut. Ehkä siksi väsyttää.
Salaa minua vähän ärsyttää, että vaikka mies hoitaa lasta yhtä paljon kuin minäkin nyt isyyslomalla, jotenkin käy aina niin että minulta jää kesken syöminen jos ehdin sitä aloittaa, pääsen aniharvoin vessaan, saunassa ehdin käydä kääntymässä jos sitäkään, suihkussakäyminen vaatii sekunnintarkkaa ajoitusta, hampaidenpesu samoin... Ja mies ehtii huolehtia perustarpeistaan siinä missä ennenkin. Koska imetys ei ole tasa-arvoista toimintaa. Eikä tämänkään olisi minulle pitänyt yllätyksenä tulla, mutta en tosiaan tiennyt että vauvat syövät koko ajan. Toisaalta se on parasta mitä voi olla, katsoa lähietäisyydeltä vauvan tyytyväistä ilmettä ja kuunnella sitä tuhinaa. Ihmetellä että onko tämä täydellinen pieni ihminen oikeasti meistä lähtöisin. Että miten voi olla niin rakas ja tuttu vaikka on tuntenut varsinaisesti vasta pari viikkoa.
Olin muuten ajatellut että nyt saa sitten vetää tuota rooibosteetä, mutten ehtinyt kupillistakaan juoda kun neuvolantäti kiikutti lappusen jossa jälleen yrttiteet ovat kiellettyjä imetyksen aikana, ihan vaan varmuuden vuoksi ja tutkimustiedon puuttuessa. Mutta vedän sitten tota maksalaatikkoa senkin edestä
Muokattu viimeksi:
ja nyt itketään sitä kun kakkaa tehdään. Viime yökin meni toisen itkustaessa kun kakka ei halunnut tulla. Onneksi pian on se neuvolalääkäri. Jahas, sitten esikoisen aamupuuhille :)
Joku nelisen tuntia siitä kului siten että oli tehtävä väliröyhtäytyksiä ja kaiken maailman jumppaa mahavaivojen takia, mutta aina kun vauva niistä tokeni, se tuntui unohtaneen että äsken koski mahaa ja halusi taas syödä lisää. Kyljellään ruokailu ei tietenkään käynyt laatuun vaan pikku-ukkeli halusi että äiti imettää istuen. Pulauttelua ei ollut ollenkaan mitä vähän ihmettelin: mihin ihmeen mahaan se tota maitoa vetää?
D-vitamiinit aloitimme ja kakka muuttui ihan myrkyn vihreäksi! pelästyin jo, että nyt ne allergiat alkoi ja taas pitää ryhtyä imetysdietille, mutta jätinkin vitamiinit antamatta ja itse pistin kaasua aiheuttavat ruoka-aineet ruokavaliostani pois/todella vähäiselle ja jeeeee kakka muuttui takaisin normaalin keltaiseksi maitokakaksi! Mutta kyllä edelleen olen aika varpaillaan jos ne allergiaoireet alkaakin ilmaantua. Esikoisella ne alkoi 3viikon ja pahenivat 5viikon iässä...