Miten menee, äiti?

Hyvää sunnuntaita vaan täältäkin suunnalta :)

Täällä ei myöskään hirveää rytmitystä ole päivään vielä löytynyt. Välillä nukutaan koko päivä ja välillä tuntuu että kukutaan koko päivä :D Yöt kuitenkin menee rytmillä: nukkumaan 21.30-23.00, syödään 3.00-4.30 välillä ja sitten hetken nukkumista ja pierun änkeemistä sinne 7.00-8.00 saakka jollon herätään oikeesti kakalle :P Itte siis menen nukkumaan siinä 23 tietämillä joka ilta ja nukun kyllä tuonne syötölle saakka mutta hyvin vaihtelevasti siitä eteenpäin kyllä menee... Oikein jännittää että miten jaksaa kesän päivät mennä kun pojukin jää hoidosta kotiin kesäkuun puolessa välissä (eihän se toki nytkään ole ollut kuin pari päivää/viikko ja sen 5 tuntia)..

Itkuisuus on kyllä selvästi vähentynyt ja Helmi haluaa olla paljon sellaisessa asennossa mistä oikeasti näkeekin jotain :Heartred kovasti hymyilevä ja jutteleva on. Ja mikä on tullut yllätyksenä, tuossa kun on ollut selkä mun mahaa vasten niin välillä koittaa jo kovasti punnertaa itseään eteenpäin! (esikoinen alko tekemään tota 4kk:n iässä, tytölle tulee ikää sen 3kk ensikuun alussa) Leluja vielä vain katselee kun niitä heiluttelee, mutta kun pullon näkee, niin kädet nyrkissä kyllä siihen tarttuu hyvinkin tiukasti!

Tänään kun olikin sen kymmenisen astetta viileämpää (ja silti siis lämmintä päälle sen 20 astetta) niin piti taas miettiä että miten sitä tuota vauvaa pukee... ja noilla hellekeleillä sitä on varmaan pukenu liiankin lämpimästi :D :D

Kovasti oon koittanu miettiä meille tekemistä nyt kun mieskin jäi kesälomalle, oltais vähän muuallakin kuin kotona :) Katotaan toteutuuko mikään :D
 
Oli synkkä ja myrskyinen yö..eiku.. Moikka todella piitkästä aikaa! Meillä tyttö nukkuu edelleenkin päivisin lähinnä vain sylissä ja 5-30 minuutin pätkissä, joten on tietokoneilu jäänyt aika vähille. Hyvä että syödä kerkiin. Onneksi yöllä nukkuu vieressä ollessaa nyt jopa kahta-kolmea tuntia jos pääsee heti halutessaan tissille. Eiköhän se tästä. Tytsy muuten iloluontoinen mutta mahaa nipistelee todella usein ja siksi ei nuku pitkiä aikoja ja haluaa ilmeisesti siksi olla vaan sylissä hytkyteltävänä/tärisyteltävänä.

Lueskelin tässä vähän rästiin jääneitä keskusteluja ja meidän suosikkeja on Lidlin vaipat ehdottomasti. Niistä ei ole tullut ohivuotoja tähänasti, mutta muista kyllä.

Mymmeli, pepino verkkokaupasta olen ostanut imetysliivejä joissa on geelikaarituet ja ne on aikas mukavat päällä. Malliltaan ne ei ole pienet, joten avonaisten kesätoppien kanssa olkaimet näkyy, mutta minä oon tykänny niistä kyllä.

Jaahas, taas huudetaan. Pitää mennä. Toivottavasti pääsen pian tänne paremmalla ajalla, sillä vertaistuelle olis tarvetta näin esikoisen kanssa.
 
Meillä sitten koko perhe sairastanut kovan flunssan ja osansa sai myös pikkuneiti. Onneksi hän on päässyt vain pienellä nenäntukkoisuudella, johon on satunaiset imut riittäneet ja pedin päädyn kohottaminen. Hivenen kuumat ilmat ovat päiväunia kiusanneet, mutta yöt nukkuu edelleen mielettömän hyvin. Yhdellä korkeintaan kahdella yösyötöllä.

Meillä hymytyttö muuttunut oikeaksi naurutytöksi! :Heartred Poskelle kutittaessa saa niin komeat naurut aikaiseksi :love7

Meillä neiti todella rauhallinen ja enempi sellainen tarkkailijaluonne, kuten veljensäkin. Kuitenkin leikkimatollakin makoilu ja lelujen katseleminen on alkanut saamaan välillä vauhtia, kun leluista yritetään saada otetta ja mahallekin välillä yritetään päästä :Heartred
 
Täällä esikoinen oli flunssassa ja pikkuinen tuli limaiseksi myös :sad001 Tosin ei ole tarvinnut imuja tms. ollenkaan. Ja sängynpäätykin on valmiiksi jo koholla. Meillä ei lämpö ole pahemmin kiusannut, yhtenä iltana vain kun oli ihan todella kuuma. Silloin ei pikkumies meinannut saada nukuttua. Mahaltaan pieni kääntyy selälleen, mutta taitaa olla painovoiman ansiota :) Kova möngertäjä pienestä on kehittynyt. Aamuisin löytyy poitsu aina vähintään poikittain sängystä:) Samoin välillä aika kova meno leikkimatolla. Täällä myös koitetaan tarttua leluihin ja leikkimatolla lelu liitelee välillä aika kovastikin narunpäässä kun sillä nyrkkeillään:grin
 
Heii, mahtuuko tänne vielä yks mamma juttelee? Oon pitkään jo lukenut teidän juttuja täällä foorumilla mutta en oo ite viittiny liittyä tänne aikasemmin, rohkaistun vasta nyt:D
Eli mulla 18.03.14 syntynyt esikoispoika ja hänen kanssa elämä mennyt hyvin, aluksi vähän ahdisti kun kotiin pääsi että osaako vauvan kanssa tehä yhtään mitään, eikä imetys lähtenyt hyvin käyntiin niin luovutin ja ollu nyt 3viikkoisesta asti korvikkeella, onneks kuitenkin kasvaa hyvin eikä ole ollut ollenkaan masuvaivoja mistä oon tosi iloinen. Poika hymyilee paljon, välillä tulee nauruakin ja juttelee hirveesti, ei kuitenkaan osaa vielä kääntyä selältä mahalleen eikä edes yritä, en tiedä pitäiskö huolestua jo..? Ajattelin täältä vielä kysya kun mietityttää paljon eli kun poitsu oli kk-ikäinen nosteli mahallaan päätä tosi hyvin ja nyt ei enää ollenkaan, kun laitan pojan mahalleen pää pysyy vaan maassa eikä yritä ollenkaa nostaa, en oo siis viime neuvola käynnillä mitään maininnu kun asia unohtui ja kuitenkin jos on sylissä niin sillon kannattelee päätä kauan ja hyvin mut toi vaan huolestuttaa, osaako joku sanoa tohon mitään? Apua tästä tuliki nyt tämmönen sekava selostus...:D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
milkyway90, kuten winksukin totesi johtuu näin pienten mahaltaan selälleen kellahtaminen pään painavuudesta. Älä siis turhaan huolestu, ettei poikasi sitä vielä osaa - ei kuulukkaan :) Ensin opitaan kääntymään mahalleen ja sitten saakin tovin olla kääntämässä selälleen, kun niska väsyy ja hermot menee, muttei itse kuitenkaan pääse. Muistan liiankin hyvin esikoisen ajoilta tuon ajan. Ei muuta paljon ehtinyt päivässä tekemään, kun olla kääntämässä selälleen :D

Tavaroihin tartutaan ja kääntymistä harjoitellaan - lähes onnistutaan :)
 
Huh no kai sit pitää vaan uskoo :) Nyt oon treenannu pojalla paljon käsiä ja jumpannu, josko se kohta kääntyis sit selälleen, voi olla siitäkin kun ei sitä ollapaljon mahallaan pidetty niin ei ymmärrä vielä kääntyy, mut kai ne kaikki vauvat sen josssin vaiheessa ees oppii nii pitää vaa odotella rauhallisesti :D Muuten täällä vieläkin asuu rauhallinen pikkumies ja jännittää kun pe tehdään eka vähän pidempi reissu sukulaisille, mitäköhän siitäki tulee :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä käännyttiin muutama yö sitten ekaa kertaa mahalleen :) maitobaaria odotellessa. Vahinkohan tuo oli, mutta hyvää ensimakua, että kun riittävän kovasti haluaa, onnistuu! Toista kääntymistä eivielä ole tehnyt. Mahallaan viihdytään kymmenkunta minuuttia korkeintaan kerrallaan, paremmin äidin mahan päällä makoillen ja maisemia katsellen. Nyt alkaa olla sen verran helppoa pään pystyssäpito, että ehtii äidillekin siinä hymyillä. Myös erilaisista helikopterileikwistä alkaa innostua, ihmetys paistaa silmistä ilmasssa ja hymy on herkässä alastullessa. Varasin meille elokuusta alkaen paikan vauvauintiin ja muskariin, kiva päästä touhuamaan ja itsekin kunnolla liikkeelle, lisäksi en juurikaan muista omasta lapsuudesta mitään lastenlauluja tai leikkejä. Olisin halunnut jo kesäksi uimaan, mutta kaikki ryhmät on kesätauolla. Pitää siis tyytyä ammepulikointiin, suihkukin on jo ihan tuttu juttu. Reissussa ollaan oltu koko perheen voimin hotellissa pari kertaa. Kaikki on sujunut tosi hyvin, mutta kannattaa varautua, ettei meillä ainakaan vauva malttanut nukkua normipäikkäreitä juurikaan. Automatkat toki nukkui ja yöt kainalossa, ei halunnut matkasänkyyn jäädä. Aamiaisella malttoi kaukalosta katsella näkymiä rauhassa, saatiin nautiskella kerrankin aamiaiset rauhassa. Pahoittelen pötkökirjoitusta, tabletin rivivaihtoa painaessa ei tällä foorumilla näköjään tapahdu mitään...
 
Muokattu viimeksi:
Täällä kai ilmassa jonkinlaista alakuloisuutta :/ Siis neiti on ihana, eikä juurikaan enää ylimääräsiä itke :Heartred
ympärillä tuntuu tapahtuvan asioita, jotka väkisinkin itseensä vaikuttaa: ensin tukena isälle, kun sai tietää että vaimo pettää(tapahtui jo raskausaikana, mutta selvittelevät vieläkin välejään..), sitten tuli mummon rintasyöpä ja heti perään tieto että äidin mies pettää. Ihmeen viidenkympin villitykset menossa noilla vanhemmilla...Välillä tuntuu arki kahden lapsen kanssa haastavalta. Viime su-ma oli kyllä semmosta uhmaa ettei oo vielä tähän päivään mennessä ollutkaan. Miehen kanssa ei tahdo löytyä yhteistä aikaa. Mies saa kyllä omaa aikaa, mutta missä se mun oma aika on, ihmettelempä vaan.... (ja samaan hengenvetoon voinkin todeta, että itte aina otan edes toisen lapsista matkaan jos jotain teen, että oma vikahan se kai on ettei sitäkään ole) Mulla ei oo enää voimia järjestää itte sitä aikaa, kaikki voimat menee lapsiin (ja kodin ylläpitoon) mutta mä nyt haluan että edes kotona on perussiistiä kun täällä itte junnaa koko ajan. ja ympärillä on kaikenlaista sekamelskaa...

Mies kyllä eilenki hoiti koko päivän tyttöä kun vein toisen lapsen sukuloimaan, mutta kotiin tullessa se arki putosi harteille samantien: kaupan pihalla mulle jo ilmotettiin että pajalle pitä mennä. Kotiin tullessa: tyhjennä astianpesukone, että saat likaset astiat lavuaarista sinne, ja sen jälkeen pestyä pullot kaappiin että neiti saa ruokaa. Kaiken tuon jälkeen yritin ruveta syömään mutta eihän siitä mitään tullu ku tyttö itkee nälkäänsä, mies töllöttää vieressä ja ihmettelee, no eikun rupiat laittamaan vauvalle ruokaa, kun just oot saanu oman ruoan lämpimäksi (ja oikeasti koko päivänä en ollu viel syöny mitään ja kello kävi seittemää...)No mies kyllä otti lapsen ruokailun itelleen, tais nähä savun ulevan korvista ulos sitä tahtia että jäi siihen siksi aikaa että saan ruokani syötyä...
Mutta mikä siinä oikein on, että miehet ei tajua että kun hoitaa lapset/lapsen, on siellä kotona tosiaan muutakin tehtävää? onko ne tosiaan ne putkiaivot? että vaan ja ainoastaan yks asia kerrallaan, ja jos on lapsesta vastuussa ja hoitaa sitä, ei päähän todellakaan mahu muuta yhtäaikaa???
 
Tsemppiä piia84! Meillä oli koko esikoisen odotusaika aika hirveetä aikaa noin muuten, raskaus sujui ihan ok. Kamalien asioiden tapahtuminen jatkui edelleen synnytyksen jälkeen ja sitten mulla todettiinkin synnytyksenjälkeinen masennus. Kaiken tapahtuneen jälkeen olisin joka tapauksessa ollut ihan loppu. En myöskään tuolloin jaksanut edes yrittää mitään omaa aikaa saada. Ei vain yksinkertaisesti jaksanut eikä pystynyt. Nyt oon yrittänyt pitää kiinni siitä että edes jotain pääsee tekemään ilman lapsia kerran viikossa. Vaikka kuinka tuntuis siltä ettei jaksais mihinkään lähteä, niin oon pakottanut itseni välillä. Se auttaa jaksamaan, vaikka sitten kävisi vain pikku lenkillä koirien kanssa. Meillä kyllä kans tota ongelmaa ettei mies välillä vaikuta tajuavan kuinka paljon hommaa lasten hoitamisen lisäksi täällä on. Ja se että tosiaan ei välttämättä ite sitä ruokaa oo ihan justiinsa saanu (tosin musta tulee niin hermo kun on kova nälkä että mies kyllä hyvin kiltisti ottaa lapsukaiset hoitoonsa, jos sanon että nyt on pakko syödä :grin ) Ja se on kyllä rasittavaa että jos sitä omaa aikaa saa joskus enemmänkin niin tietää että täällä kotona odottaa ne normihommat sitten hyvin suurella todennäköisyydellä mua niitä tekemään. Kovasti tässä nyt koitan pohtia missä välissä mä väännän mun opinnot loppuun :confused:
 
Hei miten teidän vauvat nukkuu?? Onko mitään rytmiä? Meillä nukkuu yöllä yleensä yhteensä n 10-11 tuntia (syö useamman kerran ja aamuyöstä otan viereen), päivällä nukkuu yhden pidemmän pätkän (tänään 5 tuntia putkeen) ja sit torkkuja illasta, 15-30 min pätkiä. Yritän kyllä illastakin nukuttaa, mut ei vaan pidemmästi nuku, tuntuu niin "vähältä" tavallaan vaan noi yhdet päikkärit.. Esikoisen tän ajan unista ei muistikuvaa lainkaan..




Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Winksu, kiitos :Heartpink Juu, täälläkin pitää välillä oikein pakottamalla pakottaa itsensä ja oonkin tähän saakka nauttinut, kun saa touhuta koirien kanssa. Nyt sekin on kyllä tuntunut pakolliselta teolta joka myös mun täytyisi tehdä kaiken muun ohella laughing4

Nojoo, miehen kanssa saatiin juhannuksen kunniaksi kunnon riita pystyyn, ja sen jälkeen sitten kunnolla puhuttuakin kun sulateltiin toistemme sanoja ja lauseita hetken aikaa ja mietittiin mitä pitäisi tehdä, että eiköhän se taas tästä, ainakin vähäksi aikaa :wav

Odotan jo että pääsen hakemaan pojua kotiin :hello2 Huomenna siis startataan neitiöisen kanssa ja käydään "pieni"reissu taas heittämässä :) heinäkuun lopulla sitten toisen kerran kun pojan aika taas mennä uudelleen :) se kyllä NIIIN tykkä onneksi käydä tuolla mummun ja ukin luona ettei oo mitään rajaa :)

mini* meillä kans ei ei oo päivälle kertyny oikeen minkäänlaista rytmimä tuon neitin nukkumisille! joskus aniharvoin saattaa vetää kolmekkin tuntia yhtä kyytiä, mutta yleensä unet on sellasia 30min -1h pätkiä (että koitappa siinä sitte itekki nukahtaa jos aikaa ois, kun menee jo nukahtamiseenkin oma aikansa). Yöt kyllä sitte nukutaan pääsääntösesti hyvin, yleensä yhdellä syötöllä. Eilen illalla olin aivan ihmeissäni kun alko vaipumaan jo 19.30 yöunille herätin sen kuitenkin syötölle vielä klo 23 jotta saisi itsekkin nukkua vähän pitemmän pätkän kun tunnin tai kaksi ennenku tyttö herättää nälkähuudollaan. Söi viideltä ja ihmeen kaupalla köllöteltiin kasiin saakka tänä aamuna, vaikka siinä vieressä pierua väänsikin välillä tulemaan.... Aamusta on tullut vakio että on hereillä sellasen tunnin, puolitoista ja sitte nukkuu pienen hetken, muuten päivä onki kyllä aina auki... ja oon kyllä välillä helisemässä kun ei tahdo päivälle saada minkäänlaista rytmiä kohdilleen... no jospa se vielä tästä.
 
mini* meilläkään ei minkäänlaista päivärytmiä ole tullut. Yöunille alkaa 19-22 ja herää yleensä yhden kerran yössä syömään. Jos nukahtaa jo 19 aikoihin niin sitten yleensä herää 2 kertaa ja aamulla herätään 6-8 riippuen vähän kuinka yöllä on herännyt. Mutta päivisin tosiaan nukutaan ihan miten sattuu. Meillä kans poitsu nukkuu yhden pidemään pätkän, mutta sitten loput unet on 15min-1h. Ja joinakin päivinä ei nuku ollenkaan pidempää pätkää.

Meidän ulkoilun vaikeusastetta on lisännyt se että poika ei halua nukkua vaunuissa enää kun ne ovat pakoillaan. Haastavaa keikuttaa vaunuja ja samalla puuhata esikoisen kanssa. Otin sen kopan pois vaunuista niin nyt sentään viihtyy hereillä ollessa niissä lenkillä. Meinas olla vähän tuskaista menoa kun toinen ei viihtynyt ei sitten ollenkaan vaikka vaunut liikkuivat. Ja sitten se vaatetus. Kauhee ku vaikee tietää mitä tonne laittaa päälle tuolla lämpöpatterille. Esikoinen on huomattavasti "viileämpi" tapaus ja hänelle saikin topata aina ihan kunnolla vaatetta ja talvella ei meinannut mitkään vaatteet riittää, mutta tää pikkumies on vähän toisenlainen tapaus. Yleensä oonkin pukenut ihan liikaa vaatteita. Ehkä sitä joku päivä oppii. Ja jestas ku on poika taas kasvanut. Nyt siirryttii kokoon 74:eek:

Jahas sitten seurustelemaan pikkumiehen kanssa :Heartred
 
jaksamista sulle piia84 kaiken tuon keskelle!

Meillä ollut heti alusta asti ollut aika säännöllinen rytmi tytöllä mikä on täsmälleen sopinut esikoisen rytmiin :) Toki joskus pienetkin häiriötekijät sekoittavat rytmiä, kuten vieraat/reissut/yms, mutta aina palautuu aikalailla aina entiseen rytmiin :)

Aamulla herätään n.7.30 ja illalla mennään nukkumaan yöunille n.21.30. Aamupäivisin ja päivisin otetaan 3-4h unet ja iltaa kohden sitten vähän lyhyempiä pätkiä. Hereillä ollaan n.1-1,5h kerrallaan. Yöt menee pääsääntöisesti 1-2 yösyötöllä, mutta on tässä välissä ollut muutamat ihan selkeät tiheänimunkaudet, kun tuntui että yöllä syötiin parin tunnin välein ja aamulla oli veto ihan pois äidiltä.

Neiti on kyllä itse aurinkoisuus ja hyvin tyytyväinen kikattelija :Heartpink Joskus sitä oikein miettii mahtaako tuo neiti edes osata itkeä, kun harvemmin sitä tekee :happy090 Mutta onneksi tyttö on tällä hetkellä näin helppohoitoinen, koska esikoisen uhmaikä joinakin päivinä ottaa täyden vallan ja silloin kyllä energiaa ja malttia kaivataan pojan kanssa.

Winksu : Myös meillä on muutamia 74 koon vaatteita :)
 
Minä oon lähössä alennusmyynteihin vasta ostelemaan varastoon noita isompia kokoja :grin 62cm menee vielä nyt! taitaa olla tuo tutan body vielä 56, kun niillä on niin reilua mitoitusta nuo vaatteet...

Meillä jo pikkasen paremmin viihtyy vaunuissa jos on hereillä, mutta olen miettinyt myös jo tuota kopan poisottoa, että viihtyisiköhän paremmin sillon myös hereill ollessa...(?)

Kauheella kyydillä se koittaa jo vääntää itseään ylös istuma-asentoon kun on puoli-istuvassa asennossa sylissä. Aloitti tuon päivää ennen tai jälkeen kun tuli kolme kuukautta ikää täyteen!

Pari kertaa ollaan myös bataattia maisteltu vähän teelusikalla :sick009 :laughing001:laughing001:laughing001 Ja äidillä on ollut hauskaa!!
 
Me kans koitettiin maanantaina vähän bataattia maistella, mutta siitä (tai jostain muusta) oli vähän itkuisempi päivä sitten. Ajattelin nyt taas uudestaan koittaa, katotaan kui käy :) Meillä on esikoisen ruoka-aineallergiat räjähtäneet niin sanotusti vaippaan... Suolioireinen allergia hänelläkin. Ollaan lääkärin menossa. Tuli tässä mieleen että menee ihan mielenkiintoiseksi tuo ruuanlaitto, jos poitsullakin on jotain ruoka-aineallergioita maidon lisäksi, varsinkin jos ne ovat vielä erit kuin esikoisella... Toivottavasti ei ole. Ihan riittävän haastavaa jo esikoiselle keksiä monipuolista syötävää.

Meillä piia84 tosiaan auttoi se kopan poisto siihen että jaksaa paremmin olla hereillä vaunuissa, kun näkee sieltä jotain.

Me ollaan saatu niin paljon vaatteita ja tietysti esikoisen omatkin jäljellä (pinkit ja muut selvästi tyttömäiset vein kirpparille :D ), että seuraava koko mitä pitää ostella onkin sitten 86. Vähän tekis mieli kyllä käydä shoppailemassa :rolleyes::grin
 
Moikka! Meidän tyttö täytti juuri 3 kk ja tuntuu olevan tiheän imun kausi menossa kun ollaan palattu rytmiin, jossa heräillään n. 3 h välein (pitkän aikaa nukuttiin öisin jo 6 h putkeen). Oletteko muut imettäjät huomanneet samaa tuossa 3 kk paikkeilla? Tosin meidän juhannuksen 4-öinen mökkireissu tuntui sekoittavan yörytmiä, joten ehkä vielä nytkin sen vaikutusta näkyy. Oli muuten hyytävää nukkua vauvan kanssa noin 5 asteessa ja stressasin mm. yösyöttöjä kovasti, mutta onnistuihan se villapeiton alla yllättävän hyvin. Vauvan sai pukea yöksi kuin talvella. Aika hc kokemus kyllä :grin

En ole imetyksestä yhtään stressannut eli alusta asti ajatellut, että katsotaan mitä tuleman pitää, ja hyvinhän tuo onkin sujunut. Juuri kun googlettelin kuitenkin vähän tietoa soseiden maistelun aloituksesta yms, niin tajusin, että meidän tyttöäkään ei lasketa "täysimetetyksi", koska on silloin tällöin, etenkin alussa, saanut pumpattua maitoa pullosta. Hassua terminologiaa...:rolleyes: mutta siis pelkällä äidinmaidolla mennään edelleen. Imetys on kyllä periatteessa ihanaa, mutta 6kk tavoite tuntuu kovalta. Varmaan jossain määrin kyllä jatkan sitä siihen asti... Pitää jutella neuvolassa ensi viikolla kun saadaan tiedot kasvusta - en viitsi liikaa lueskella yleisiä foorumeita tässä asiassa kun ovat täynnä fanaattisia syyllistäjämammoja (onneksi ei täällä kuitenkaan!) :wink Neuvolakäynnit on aina jänniä, kun on niin ihmeellistä tämä pienen ihmisen kasvu :) tuossa tuo vieressä makailee uudessa, vielä hieman reilussa, koon 68 bodyssaan!

Meillä on aamupäivisin kahdestaan yleensä ohjelmassa leikkiä ja "vauvajumppaa", jolloin alkaa potkia vinhasti innostuksissaan. Myös naurua alkaa pikkuhiljaa kuulua. Varsin aurinkoinen, vaikkakin niin kovin nälkäinen, tapaus siis!
 
Muokattu viimeksi:
Luulin että imuttelukausi oli jo ohi, öisinkin piti saada juomahörpyt parin tunnin välein. Sen jälkeen oli muutama yö, kun onnistuin työntämään tuttia suuhun tissin sijaan ja päästiin syötöillä klo 23.00, 3.30, 7.00 ja aamuherätessä 9.00. Nyt on taas kuitenkin nukuttava vieressä mahdollisimman kainalossa ja aamuyön puolella syötävä 1,5-2h välein. Alkuyöstä sentään saa vähän nukkua, kun syö noin 22, 1.30 ja aloittaa aamuyörallin vasta siinä kolmen jälkeen.

Tästä voi vähän lukea meidän perusrytmiä, ylös noin klo 9, aamupäikkärit noin klo 10.30 jolloin nukkuu 1-3h, loppupäivä seurustelee ja syö 1-4h välein, yleensä torkkuu syönnin päälle 10min-1h. Yöunille siinä 22-23, joka on nyt lähiaikoina tosiaan vaatinut minutkin sänkyyn viereen nukkumaan. Aikaisemmin ei vielä onnistu, joskin ei ole kiire, ollaan aamu-unisia muutenkin.

Meillä käytetään 62-68 vaatteita ja painoa näkyy kertyneen reilu 6,5kg. 4kk neuvola saattaa reissun takia siirtyä 4,5kk neuvolaksi, mutta katsotaan nyt päästäänkö reissuun vai siirtyykö sekin. Googlailin kuitenkin mitä siellä tapahtuu ja mitä siellä seurataan, niin on hauska tehdä niitä havaintoja kotona.

Nyt on jo muutamia kertoja kääntyillyt tietoisesti selältä mahalleen ja juttelee paljon, kurlaa ja kirkuu myös. Kädet on suussa, lelut ei vielä oikein osu käsiin. Sylissä punkee koko ajan istuvaan asentoon.
 
hei, vieläkö joukkoon mahtuisi yksi jutustelija? :) olen lukenut näitä teidän keskusteluja viime heinäkuusta kun huomasin olevani raskaana useiden kuukausien yrittämisen jälkeen ja tyttö syntyikin sitten 28.3 :Heartred oon meinannu liittyä jo useasti mukaan mutta en oo sitten "uskaltanut"/saanut aikaiseksi :D nyt kuitenkin tuntuu, että tarvihtee tämmöstä missä jakaa omaa arkea ja vähän tiedustella miten muilla samassa tilanteessa olevilla menee, niimpä viimein liityin tänne :)

tässä ois vähän tietoa minusta/meistä, elikkä olen 24v, avoliitossa samanikäsen miekkosen kanssa ja ensimmäinen nyytti meille syntyi maaliskuussa. Nyt on jo yhteistäelämää takana viitisen vuotta ja talo yms, on tullu tässä yhdessä hankittua :) elämä kyllä mullistui kun sain tietää olevani raskaana, kovasti alettiin hankkia kaikkea "tärkeää" ja on tullu nyt sitten huomattua, että tuli hankittua vähän liikaa sellaistakin mitä ei tarvitse, mutta ompahan säilössä jos joskus tarvitsee!

Tytön synnyttyä oon kyllä huomannu, että miun mies on tätä kastia joka ei pistä tikkuakaan ristiin koko asiassa, (samastuin aika paljon johonkin kirjoittajaan jonka nimimerkkkiä en nyt äkkiseltään muista) :/ rakastaa tyttöä ja on lääpällään, mutta jostain syystä ei vaan halua jäädä keskenään tai hoitaa lasta hetkeäkään ilman kädestä pitämistä... ei ole pitänyt etes isyyslomaansa vielä ja tuntuu että niitä menoja on aina enemmän kun aikaa perheelle. huoh. no toisaalta meillä on tässä monta rautaa tulessa yhtä aikaa, kun on remonttia ja muuta niin ja jonkunhan se rahakin on tähän mökkiin tuotava! meidän parisuhde ei oikeastaan ole muuttunut mihinkään, läheisyyttä on vieläkin paljon ja vietetään aikaa yhdessä aina silloin kun sitä on, mutta ollaan kyllä aina oltu semmonen pariskunta, että jos ollaan yliviikonlopun verran molemmat kotona yhdessä koko ajan niin molemmilla nousee jo savu korvista :D

sitten siihen itse asiaan eli tyttöön ->
ensiviikolla meillä onkin 3kk neuvola ja tyttö on kasvanu hurjasti, ollaan kotona mittailtu niin 7kg alkaa olla aika lähellä jo mutta sopusuhtainen on kaikin puolin.. alusta asti ollut sekä tissillä, että pullolla koska oma maito ei ole riittänyt koko ruokailuun :/ tyttö on hirmu tormakka ja kannatteli päätään tosi nopeasti, alle 2kk iässä piti jo itse päätään selältä nostettaessa ja tällä viikolla oppikin jo kääntymään selältä mahalleen, mikä oli todella riemukas juttu tytsyn mielestä ja rupes nauttimaan leikkimatolla olosta :) öisin nukutaan pääosin 1ruokailulla ja päivisin pääasiassa kukutaan. kaikin puolin ihana rakkauspakkaus :Heartred ja oon niiin ihastunu tyttöön ja kauhuissani miten nopeasti se kasvaa, että tuntuu itestäkin vähän hurjalta mutta minulla taitaa jo nyt olla vauvakuume o.O no ilman ehk. tässä ollaan menty, mutta tytsyäkin yritettiin melkein puolivuotta niin kait tuota mitään tapahdu vielä aikoihin ja eihän noita menkkojakaan ole vielä kuulunut? tulee jos on tullakseen :)

nonni tässä nyt näitä minun ajatuksia ja selityksiä :)
 
Takaisin
Top