Miten kerrotte raskaudesta?

Huh, nyt on sitten töissäkin kerrottu ja esimiehellekin jouduin soittamaan kun lähdin kesken päivää kotiin oksentelemaan. Ihan hyvin kaikki asian otti ja ihanasti huomioi, että mulla on paha olo ja väsyttää. Esimieskin jopa onnitteli ja sanoi, että onhan noita muutamia muitakin kun on ilmoitellut, että rauhassa vaan lepäilemään. :woot:
 
Jahas, nyt tietää sit naapurin pappaki! Mies oli rupatellu hänen kanssaan pihalla ja kertonu meidän aikeista muuttaa isompaan asuntoon. Pappa sit oli kysyny et onko perheenlisäystä tulossa ja myöntävän vastauksen saatuaan oli todennut että onkin kattellu että mun maha näyttää siltä, mut ei oo kehdannu kysyä. :eek: Tosiaan niit viikkoja on vasta se 6+ ja muka näkyy jo :laughing021
 
Mulla on se ongelma ku mun puolelta on meidän lapset tässä.. nämä kolme. Eivät ymmärrä isoa perhettä. Pelkään kuollakseni kertoa äitille ku tiedän ettei kovin positiivinen haluhalionnea mummo oo kyseessä. Eikä ymmärrä isäkään. Miehen puoli taas on ihan toista sorttia ja ne kyllä iloitsee. Harmittaa vaan ku oma suku ei hyväksy. :'(
 
Omille vanhemmilleni ja siskolle sekä kahdelle läheiselle ystävälle kerroin heti plussattuani pari viikkoa sitten. Miehen vanhemmille kerrottiin viime vklpna. Muutamille ystäville ollaan myös kerrottu tässä. Mutta vain semmosille kelle pystytään kertomaan, jos pieni ei pysykään matkassa. Esikoinen siis tulossa niin itse ainakin koen, että tukea näik alussa tarviin kokeneimmilta :)
 
Hilimainen sanoi:
Omille vanhemmilleni ja siskolle sekä kahdelle läheiselle ystävälle kerroin heti plussattuani pari viikkoa sitten. Miehen vanhemmille kerrottiin viime vklpna. Muutamille ystäville ollaan myös kerrottu tässä. Mutta vain semmosille kelle pystytään kertomaan, jos pieni ei pysykään matkassa. Esikoinen siis tulossa niin itse ainakin koen, että tukea näik alussa tarviin kokeneimmilta :)
Click to expand...

Ja "julkista tietoa" raskaus saa olla nt-ultran jälkeen :) miehen vanhemmat jo tahtoisivat iloita kaikille :D onneksi antavat meille rauhan tähän alkuun.
 
Mä oon aivan hukassa.. Ei olla kauaan oltu yhdessä miehen kanssa ja nyt ilmeisemmin eka tulossa <3. Ultra 4.7. Ite aivan innoissani, mutta pelottaa miehen reaktio, mitä jos hän ei haluakkaan tulla isäksi ja päättää jättää mut.. Oon 20v. En oo vielä uskaltanut miehelle edes kertoa.. Itkua väännän joka ilta, kun pelottaa..
 
SusannaKK varmasti pelottavakin tilanne mutta kerro miehelle rohkeasti.Saatat yllättyä iloisesti [emoji4] Ja onhan miehellä koko raskausaika aikaa tottua ajatukseen.
 
kata_ sanoi:
SusannaKK varmasti pelottavakin tilanne mutta kerro miehelle rohkeasti.Saatat yllättyä iloisesti [emoji4] Ja onhan miehellä koko raskausaika aikaa tottua ajatukseen.
Click to expand...
Pittää uskaltaa :( asutaan erikseen, ni ei olis hänen ees vaikee jättää ja feidata mua..
 
Rohkeasti SusannaKK kerrot miehelle, toivottavasti yllättää sut iloisesti reaktiollaan <3
 
Miehelle kerroin silloin n. kuukausi sitten hankkimalla ihan pienet vauvansukat ja paketoimalla ne. Sai sitten avata paketin ja hetken ihmetellä, oli sillä vähän "täh?" ilme kyllä. :D

Olen nyt viimeistään varhaisultran jälkeen kertonut kaikille perheenjäsenille ja muutamalle ystävälle. Olisivat myös samoja henkilöitä, joille haluaisin keskenmenosta kertoa. Raskaustestin teon jälkeen olisi tehnyt mieli kertoa kaikille heti, mutta nyt on vähän sellainen olo, ettei mielellään levittäisi ihan kaikille. Se on jotenkin aika raskastakin kertoa siitä, koska ihmisten reaktiot on aika vahvoja (oli se reaktio millainen tahansa) ja jotenkin ehkä vähän uuvuttaa ottaa niitä tunteita vastaan. En tiiä onko muilla tällaista oloa? Positiivisia reaktiota ovat siis kuitenkin ainakin tähän asti olleet. :) Mitä nyt poikaystävän isä sanoi "noh eipäs nyt mennä asioiden edelle...", mikä vieläkin vähän hämmentää.
 
Miehelle laitoin kuvan Whatsappissa, ei ihan vielä uskonut kun viivat eivät olleet tasapaksut :laughing002 Seuraavana aamuna iskin Clearbluen viikkonäytöllisen testin käteen ja kysyin, että mitä näkyy.

Mies halusin ehdottomasti heti kertoa siskolleen, jolle sanoi, että "meidän koira saa pikkusisaruksen!" Johon sisko vastasi "oi ihanaa, tuleeko teille pentu?" ja mies "no ei, Meirami on raskaana!" Myös miehen vanhemmille ihan vaan sanottiin, että olen raskaana :) Iloinen vastaanotto oli.

Muille ei olla vielä sanottu mitään.
 
Miehelle kerroin vain aamulla, ennen kuin lähti töihin. Muille ei oo vielä kerrottu. Kuvalla kerrotaan varmaan muille. Hakaneulat ja isosiskosta kuva lightboxin kanssa. Kavereille sitten, kun näkee. Haluttaisi kertoa, mutta ehkä odotan ar-ultraan. Ensi viikolla varmaan paljastuu häissä parille kaveripariskunnalle.
 
Me on edellisistä raskauksista ja keskenmenoista kerrottu perheille, lähimmälle ystäville ja työkavereille varhaisessa vaiheessa. Samoin toimintaa tässäkin raskaudessa. Mökillä ollaan perheen kanssa juhannus, niin väkisin tulee esiin kun jätän viinit juomatta. Tähän mennessä tietää pari ystävääni ja yksi mammaryhmä.
 
Hilja89, kyllä mulla on kans vähän et ei huvittais olla kertomassa. Tai no tarkemmin ajateltuna ei se ihan sellasta ole. Musta ja miehestä on ihan parasta et meille tulee vauva. Mut me tullaan nyt rikkomaan "normeja" meidän suvuissa melkoisesti kun tulee neljäs lapsi. Ei kellään oo näin paljoa :D uskon et saadaan onnitteluja pääasiassa. Se ketä laimeasti suhtautuu niin olkoon sen asia. Tää on meidän perhe :) mutta tässä vaiheessa ois kiusallista ns.paljastua kun niin vähän viikkoja. Onneks vietetään juhannus perheen kesken, täti on niin tarkkasilmä et tajuais heti jos mentäis mökille.
 
Ehkä se sun miehen isän kommentti haalistuu aikanaan muistoissa. Onko hän tyyppiä möläyttelijä :D ymmärrän silti hämmennyksesi. Mun anoppi alkoi aikanaan kuoria ruokapöydässä uusia perunoita, tais niin järkyttyä kuulemastaan :D alkoi aika pian meitä kaikkia naurattaa sen muistelu.
 
Sireeninkukka sanoi:
Ehkä se sun miehen isän kommentti haalistuu aikanaan muistoissa. Onko hän tyyppiä möläyttelijä :D ymmärrän silti hämmennyksesi. Mun anoppi alkoi aikanaan kuoria ruokapöydässä uusia perunoita, tais niin järkyttyä kuulemastaan :D alkoi aika pian meitä kaikkia naurattaa sen muistelu.
Click to expand...

Voi ei. :D En tiedä onko miehen isä möläyttelijä, ehkä enemmänkin vanhanaikainen. Pitäisi varmaan hänen mielestään olla naimisissa ja asunut yhdessä vuosikausia, molempien olla valmistuneita ja vakituisissa töissä ennen lapsia. Kuten ehkä heillä on ollut. Mutta jos me tuota vaihetta odotettaisiin, niin ei sitä ehkä edes tulisi koskaan.
 
Me on kerrottu vasta molempien vanhemmille, mutta eiköhän tuo juhannuksena kavereillekin paljastu, kun olen vesi linjalla. Ja turvotus on myös melkoista aina iltaa kohden. :rolleyes:
 
Sukulaisille paljastui jo ennen kun olin plussannut, että yritetään. Oltiin mun miehen veljen yo-juhlissa ja ihan vaivihkaa yritin juoda vaan sitä alkoholitonta boolia. Sitten mun isä hirveeseen ääneen kysyy "Ootko raskaana?". No mä oon ihan surkee valehteleen, että jos olisin sitä yrittäny, niin olisin varmana jääny kiinni. Sitten jouduin totuudenmukaisesti myöntämään, että en tiedä. Kun plussa tuli, niin kerrottiin sekin sitten heti mun ja miehen perheille ja mun parhaalle kaverille. Muille ei olla kerrottu ja pyydettiin sukulaisiakin olemaan huutelematta.

Kukaan ei kyllä vielä ole (mun parasta kaveria lukuun ottamatta) osoittanut mitään innostuksen merkkejä vauvasta. Appiukon kommentti viestiin, jolla mieheni raskaudesta ilmoitti, oli "hyvä, että istuin...". Muiden kommentit oli sitten pakonomaisia onnitteluja ja no arvashan ton tyylisiä toteamuksia. Osa ei edes vaivautunut vastaamaan mitään. Tälläset vähän vie hohtoa raskaudesta, mutta onneksi mä ja mies ollaan tosi tosi iloisia vauvasta :)
 
Onpa alenda inhottavaa, että oot saanu tuollaista suhtautumista läheisiltä!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top