Miten kerrotte raskaudesta?

Jep, mutta yritän parhaani mukaan olla ajttelematta, mitä muut ajattelee. Onneksi on yksi ihana ystävä, joka tukee ja kannustaa. Elän toivossa, että sukulaisetkin siitä lämpenee, kunhan alkujärkytyksestään toipuvat. Mun mielestä tää raskaus ei pitäis olla mikään yllätys, kun vuosi sitten mentiin naimisiinkin. Ajattelin, että tää olis kaikkien mielestä sellanen luontainen jatkumo. Mutta ilmeisesti mun olis pitäny valmistua ensin ja saada joku vakituinen työpaikka ja odottaa, että oon joku nelikymppinen tai jotain.
 
Toi on niin raivostuttavaa, kun ihmiset ajattelee, että pitää tehdä ensin näin ja sitten näin jne. Onneksi ystäväsi on onnellinen ja iloinen puolestasi!
 
Omalta kohdalta voin alenda kertoo että kyllä niillä sukulaisilla hetki menee sulatteluun. Viime raskaudesta kun kerrottiin nii saatiin miehen puolen suvulta vähän sillai no onnea. Mutta pikku hiljaa kun maha kasvo nii kasvo myös onni ja innostus että oikeasti tulee vauva.
 
Alenda, mä oon liki nelikymppinen (ehdin täyttää 38 ennen kuin vauva syntyy), ja oletan että tässä vaiheessa kaikki olettaa ettei meille enää toista tule, kun yli 35-vuotiaana saatiin esikoinenkin... :D Että ei oo helppoo, milloin oot liian nuori, milloin vanha. Mutta pääasia että vauvat syntyy tervetulleina rakastaville vanhemmille, sehän riittää! <3
 
Minä en yhtään tiiä miten miehen vanhemmat tän ottaa kun kuopus on nyt 1v 2kk. Ne varmaan saa jonkun slaagin aluksi. Ne kun kolmannen lapsen saivat kun aikaisempi lapsi oli 7v vanha. Ja kun olen tosiaan juuri opinnot aloittamassa. Mutta no meidän elämä ja ollaan näin päätetty niin se on sitten heidän ongelmansa jos ei tule hyvää vastaanottoa. Äitini ottaa ihanasti. Onhan hän 6 lapsen äiti. Isästäni en tiedä. Ei olla mitenkään hirveen hyvissä väleissä oltu. Eivät ole ollut äitini kanssa 19 vuoteen yhdessä. Viimeksi kun odotin toista niin tokas vaan että kohta tulee se kolmas.... Mutta ei kyllä varmasti miehen vanhemmat ja isäni nyt tällä hetkellä odota että saadaan kolmas lapsi.
 
Alenda mä sain ekan lapsen opintojen puolivälissä 24 vuotiaana ja kyllähän niitä ihmettelyjä hieman tuli että miksi nyt. Ja tämä toinenkin tulee kesken opintojen, mutta musta on ihanaa olla vähän aikaa mammalomalla ja sit jatkaa opinnot loppuun :) mun koulutus kestää 5,5 v niin en todellakaan jaksanut odottaa niiden loppuun :D
 
Kiva kuulla, että en ole ainoa, joka on saanut ihmettelyä osakseen lapsen hankinnan ajankohtaan liittyen. Ilmeisesti kaikkia ei voi koskaan miellyttää vaitsi miten hyvänsä. Ja toisaalta ymmärrän kyllä, että mun jaksamisesta ja pärjäämisestä ollaan vaan huolissaan, että välittämistä se on kai sekin. Enemmän tässä tilanteessa kuitenkin auttaisi tukeminen ja kannustaminen, kuin päivittely ja ihmettely. Kyllä mua vähän häirtsee, kun vauva on keskusteluissa ihan tabu ja jos jotain siihen liittyvää sanon, niin heti keskustelu ohjataan ihan johonkin muualle. Tähän asti on vielä mennyt ihan hyvin, kun olen eri maassa kaikkien sukulaisten kanssa, mutta kohta palaan takas Suomeen ja mies jää tänne. En tiedä, kuinka sitten selviän niistä kaikista vaivaannuttavista keskusteluista.
 
Tinja79, täällä kans toinen myöhäisherännäinen lasten hankinnassa. Meidän esikoinen syntyi, kun olin 37 ja tää toinen tulee syntymään just ennen, kuin kerkeän täyttää 39. Toi ensimmäinenkin oli jo yllätys mun vanhemmille ja oikeastaan koko suvulle, toki iloinen, mutta eivät varmaan enää uskoneet, että hankin lapsia. Saas nähdä mikä on ilme, kun aikanaan kerron, että toinen on tulossa :D
 
Täällä tulee olemaan taas hankala kertoa raskaudesta. Ensimmäinen oli jo kaikille niin iso yllätys ja varsinkin minun vanhempani eivät voineet ymmärtää, että miksi juuri siinä vaiheessa. Uskon olevan tämänkin raskauden kertominen samanlainen "taistelu". Miehen vanhemmat onneksi osaavat ottaa asian paremmin. Onneksi asiat ovat meidän päätettävissä eikä ajatella muiden mielipiteitä :)

Aiotaan kertoa vasta viikkojen 12 jälkeen, ellei sitten tule jo aiemmin esille.
 
Me aijotaan kertoa vasta rv 12 lähimmille. Kun siinä jo suht paljon pudonnut riski keskenmenoon. Viime raskaudesta mikä meni kesken tiesi oma äiti kun jäin kiinni.
 
Meidän myös tarkoitus kertoa vasta nt-ultran jälkeen, ellei sitä ennen jää kiinni juuri alkaneen pahoinvoinnin takia :depressed:
 
Ei hajuakaan... En usko että kukaan on tälläistä edes epäillyt :rolleyes:
Luulen että jään jossain vaiheessa kiinni!
 
Meillä myös tarkoitus kertoa ensimmäisen ultran jälkeen :)
Uskon, että läheiset iloisia, mutta osa varmasti myös yllättyneitä sillä joudumme siirtämään häämme muuhun ajankohtaan.
 
Meillä tietää vaan mun 3 ystävää( joista ainakin 1 on jo juorunnu :sour:). Töissä kerron muutaman viikon päästä jos tulee liikaa raskaita töitä ja molempien vanhemmille vasta nt ultran jälkeen, jos ei maha paljasta ennemmin
 
Parille ystävälle kerrottu miehen vanhempien ja siskon lisäksi :) Mä en edelleenkään itse oo vielä avannut suutani... Eiköhän tässä ehdi!
 
Mä oon kertonu parhaalle ystävälleni heti, kun sain itekin tietää. Mies kertonu myös kahdelle ystävälleen. Muille olis tarkoitus kertoo vasta ekan ultran jälkeen. Tosin tein sen virheen ja kerroin esikoiselle innoissani, ja nyt se sit huutelee sitä vähän kaikille. Tähän mennessä ei vielä kukaan oo sitä onneks uskonu. Toinen meni ihan hämilleen, kun juhlissa kerto kaikille, että äitin mahassa on pikkuvauva ja kukaan ei sitä uskonu. Mummi oli siihen vaan sanonu, että on höpötelly tollasta päiväkodissakin. Yhteen väliin siis neiti höpötteli pikkuveljestä mitä ei siis ollu olemassakaan.
Mä en edes ollu miettiny miten näihin meijän vauva uutisiin suhtaudutaan. Mutta nyt tätä ketjua lukiessa tajusin etten ehkä haluais kertoo ollenkaan mun vanhemmille. Kyl tietty jossain vaiheessa kerrotaan, mutta jännitän tälläkin kertaa mikä reaktio sieltä tulee. Mutta miehen suku on aivan varmasti innoissaan.
 
Mä kerroin mun siskolle niin että sanoin "mun pitää näyttää millaisen synttäriyllätyksen mä sain synttäriaamuna". (Mä sain siis plussan juuri 30-v synttäriaamuna.) Sisko luki lehteä ja katsetta nostamatta sanoi tylsistyneellä äänellä "ai oliko se joku koru vai?" ja mä laitoin plussatikun siihen lehden päälle. Pari sekunttia raksutti ja sitten vasta sisko tajusi. :D Oli kyllä yllättynyt.
 
Mä kerron nt-ultran jälkeen tilanteen.. Eli varmaan heti maanantaina 31.7 (tai ainakin sillä viikolla) kun pomo tulee sopivasti kesälomaltaan virkeänä töihin. Hirveästi myöhemmäksi en viitsi varmaan jättää, isoja muutoksia tulossa joita koskevissa projekteissa varattu mulle aika isoa roolia.

Sillon olis 12+6. :)
 
Jei. Miehen äitulle kerroin ja miehen yks veli siinä myös oli.. anoppi oli tosi iloinen.. siks kerroinki kun tiesin että sieltä sentään saa semmoisen vastaanoton ku tahdon. Niin ja oman veljen vaimolle jäin naamakirjassa kiinni ku samaan ryhmään satuttiin.. veli oli onnellinen ja muistutti että mun elämä tämä on. Ja sit oon toki yhdelle hyvälle kaverille (miehen veljen avokki) että vedän heiltä nyt etuajokortin pois. (Oltiin siis 2016 yhdessä raskaana. Mulla huhtis hällä elokuinen. Sanoi sit viimeks että seuraavasta hän ottaa sit etuajokortin, mut kuis kävikään.) Minä jo kovasti odotan mut takana on koko aika pieni mielipaha kunäidille pitäis kertoa ja tiedän ettei meidän nelkku oo kovin tervetullut. :'(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top