Mitä jos vaan vihaa olla raskaana?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja corolla
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Niin ja herra on ollu taas kaikki illat ite ulkona. Et ihan hyvin ois yhen illan voinu olla kotona. Mut eij. Mä en ymmärrä mitä täs nyt taas tapahtu, mut en mä kestä tällästä. Plus tuo läskiks haukkuva anopin äiteekin on alottanu super vittuilun mulle. Ni ihana olla kun kaikki vaan haukkuu ja huutaa mulle koko ajan. Missä se niin sanottu rakkaus ja tuki on ?
 
Siis mitä helvettiä, nytkö se muori haukkuu sua siel läskiks..? Hei ihan oikeesti, asuuko sun omat vanhemmat tai joku muu läheinen siel lähellä jolta voisit saada sitä tukea ja apua? Tai silleen sun synnytyssairaalan lähellä..? Meinaan et lähtisitte poitsun kans ihmisten luo jotka oikeesti välittää.. Niin inhottaa ajatus siitä että sä oot siellä sen kusipää ukon ja sen kusipää sukulaisten ympäröimänä tossa tilassa..
 
Juu tuo muori vaa heitti eilen tos mulle et ku oon niin kamalan lihava et miks mä en sitä itelleni voi myöntää. Et on niin iso takapuoli ettei mulle ees farkut sovi. Sit on mun vika et tuo mun mies on niin laiha kun en tee sille mieluista ruokaa vaik siis ukkohan ite päättää mitä meil syödää. Et tällästä paskaa sieltä suunnasta. No asuu mun porukat täs lähel, mut noh meidän suhe on vähän monimutkanen ja en mielelläni kotiin enää palais. Ja no kaverit kun elää tätä villii elämää viel ni ei kellää oo ees kämppää mihin mää mahtusin poitsun kans
 
Oman kämpän etsintää vaan ahkerasti! Tuollaiseen elämänmuutokseen saa varmasti apua eri tahoilta, ja onhan niitä mitäneon ensikoteja tms, mihin voi vauvan syntymän jälkeen mennä hetkeksi miettimään ja katsomaan mitä tekee, siellä ei tarvis olla ihan yksin. Synnärillä kannattaa varmaan ottaa asiaa puheeksi sitten viimeistään, osaavat varmasti ohjata oikeiden ihmisten luo.

Varsinkin ne lapset ansaitsee paljon parempaa kuin rikkinäisen kodin ja vanhempien huonot välit! Onnellinen äiti on yksinään parempi huoltaja kuin kaksi jotka ei voi sietää toisiaan eivätkä pysty rakentamaan kotiin turvallista ja rakastavaa ilmapiiriä.
 
Onneks mulla on täällä järjen ääni ! :) Nyt kun oon tänne kirjottanu näitä ukon temppuja niin tajuun joka kerta miten kamalaa käytöstä se on. Aikasemmin oon aatellu et joo on minussa vika. Mut kyllä meidän suhde kiristää ihan toisesta päästä. Oon ollu asialle jotenkin sokee :oops::confused: Ja tajusin täs et ittensä syyttely ei auta. Eihän mun pidä muuttaa käytöstä vaan hänen ! Ja oon tosi tosi kiitollinen teille kaikille kun ootte jaksanu nää mun surut ja murheet lukea ja tuette tosi paljon ! :) Aivan ihania ihmisiä olette vaikken tän paremmin tunne ! :) Enkä mä oo koskaan saanu keneltäkään näin paljon tukea ! Ihan mahtavia ootte jokainen :grin:)
 
Päivä lapsenvahtina (miehen pojalle) >.< kirppiskamat pitäs kattoo ja hinnotella huomisaamua varten ja illalla istuun iltaa virolaisten kaverien luo. Sinänsä kiva päästä ihmisten ilmoille, mutta rasittavaa ku joutuu puhuun pääosin englantia :P
 
Hyvä Cranberry, pidä toi asenne ja sillä jatkat eteenpäin, mihin tie sit viekin. :) Sä oot vahva muija ja tuut varmasti selviin mistä vaan ja sulla on kohta kaks ihanaa pikkusta siellä joista pidät hyvää huolta ja jotta sä pystyt täysin siihen niin sun on pidettävä ehdottomasti huolta myös itestäs! Kovasti voimia toivotan sulle ja eikös täällä vähän niinkun sitä varten olla et koitetaan tukee toisiamme parhaamme mukaan. :)
 
Cranberry, nuo sinun ukkos touhut kyllä kuulostaa ilkeiltä, mutta myös siltä, että hän on tosi nuori. Oma mieheni osas kans olla tosi ajattelematon ja itsekäs ennen, sanotaanko, 35 vuoden ikää. Nykyään hänen kans on tosi tosi tosi hyvä olla, kaikin puolin. Sitä on vaikeina aikoina vaan laitettava asioita vaakakuppiin ja laskettava plussat ja miinukset. Meillä oli tosi paha kriisi n.6 vuoden seurustelun jälkeen ja muutin pois. Mutta eipä tarvinnut asua kuin muutama kuukausi erillään ja miettiä rauhassa asioita, niin ne selkiyty. Muutin takaisin ja sitten sovittiinkin jo melko pian naimisiin menosta. MÄ KOSIN :) Sen pienen eron jälkeen ollaan oltu molemmat sitä mieltä, ettei meitä erota mikään.
Mutta tsemppiä ihan valtavasti siis täältäkin. Ei ole helppoa olla noin isojen kysymysten äärellä, onhan hän kuitenkin sun lastes isä.

Lakkailen tässä kynsiä. Ehtoolla ukkelin kans syömään kolmen ruokalajin illallinen ja sit teatteriin. Esikoinen menee kummitätinsä hoivaan viikonlopuksi :)

Asiasta kymmenenteen, eikö kukaan ole yhtä vannoutunut nettiapteekkien käyttäjä kuin mä?
 
No ollaanhan me nuoria, mut mun mielestä silti pitää ottaa perheestä vastuu ja valitettavasti kaikki miehet ei kypsy vaikka kuinka odottaisi. Onhan tässä ihan mukavasti mietittävää ja pohdittavaa. Mä en vain halua et kukaan kohtelee mua noin koska niin paha ihminen en oo et tollasta sontaa pitäs joka päivä kestää.

No nyt oon super turvoksissa :confused: Mun pohkeet on toosi isot ja mulle on tullu painoa heittämällä lisää :eek: Kohta näytän taas syöttö porsaalta jos tuo naamaki alkaa turpoomaan :confused::mad:
 
Hui ku nuo päivät käy vähiin :eek: Tuntuu tosi vähäseltä :grin Mut onneks me aletaan olee jo voiton puolella ! :p Ja mua huolestuttaa et tihkuuks mult lapsivettä :oops::confused::eek::oops:
 
Takaisin
Top