Mitä jos vaan vihaa olla raskaana?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja corolla
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Oli mullakin positiivinen kokemus vaikka olikin tilannetta siinä. Ja eihän sielä herran jestas kukaan mihkään pakota. Kyllä multa ainakin kysyttiin kaikesta ja sain lääkettä koska mä todellakin tarvitsin sitä mun kipujen takia. Tosin sitten kun tuli kiire lääkäri ei maininnut mitään hädästä. No ei tietenkään etten mä pelästy ja joudu paniikkiin ja unohda mitä mun kuuluu tehdä. Ja kyllä sielä hallitsee tilannetta vaikka ei olisi listaa mukana. Ei ne lääkärit ja kätilöt mitään hirviöitä ole. Eikä ne kätilöt sen tutummaksi tule vaikka olis lista mukana. Ja oli mustakin outoo kun oot jalat levällään ja useampi ihminen on siinä, mut siinä vaiheessa ei enää mieti kuka sielä on vaan toivoo et vauva tulee nopeesti ja terveenä maailmaan. Ja toi kivunlievityski on sellane juttu et turha siinä ponnistus vaiheessa on enää sitä epiduraalia sitten itkeä niin kun sitä ei voi enää laittaa. Kyllä se kipu yllättää ja muutkin asiat sielä salissa. Ei niihin voi vaan varautua. Tietysti on hyvä et halutaan ilman lääkkeitä synnytys, mut aina se ei vaan mene niin. Mä en ois voinu ponnistaa mun selkä kipujen takia kun ne ylty niin pahaksi yöllä ja en mä vaatinut mitään lääkkeitä heti vaan siinä huomattiin etten enää niitä kipuja kestä ja siksi laitettiin epiduraali. Mutta tottahan toki jokainen taplaa tyylillään ja toivoo sinne mitä tykkää ja mikä itestä tuntuu hyvältä. Ihan kokemuksesta vaan voin sanoa et aina ei mee niin kuin tahtoo asiat. Ja enhän mä millään tavalla arvio kenenkään päätöksiä, mut itsestä idea on vain hölmö koska mitään ei voi tietää valmiiksi :p Ja nytkin oon menossa avoimin mielin ja tilanteen mukaan katsotaan mitä tarvii tehdä :p En asenteella äkkiä kipu pois ja repikää se muksu ulos
 
Mutta eihän siinä listassa edes oo kysymys siitä että asiat menis aina suunnitelmien mukaan. Ei mun oo ainakaan edes tarkotus käsikirjottaa mun synnytystä. Tiedän kyllä ettei asiat toimi niin. Mä ainakin koen tekeväni sitä listaa just siltä varalta ettei asiat meekään just niinkun "pitäis". Mulla on oikeus positiiviseen synnytyskokemukseen mun pelosta ja ahdistuksesta huolimatta ja jos siihen pystyy vaikuttamaan sillä että mä käyn lappu kädessä juttelemassa toiveista etukäteen niin mun mielestä se on oikein.
 
No selitäks sit tyhmälle millä tavalla se etukäteen suunnittelu vähentää niitä pelkoja ? :grin Mä oon varmaan ihan vitun tyhmä kun en vieläkään tajua tota juttua millään :grin:oops: Ja tottakai kaikilla on oikeus siihen positiiviseen kokemuksee, mut herran jestas selittäkää nyt miten se lista vaikuttaa siihen ! o_O Ku mä en vaan tajua. :grin Itteeni ei jännittäny yhtään viimeksikään kun en tiennyt mitä odottaa ja en edes tutkinut asioita kamalasti koska luotin siihen et sielt tullaan vauvakainalos kotii vaikka sitten päällään seisten synnyttäen. Ja luotin et mua ohjataan ja neuvotaan myös sielä. Ehkä mä sit vaan luotan liikaa lääkäreihin ja kätilöihin valmiiksi. Enkä mä tuntenut itseäni potilaaksi vaan tunsin olevani hyvissä käsissä koko ajan jos jotain tapahtuu.
 
Heidi, synnyttäjä nimenomaan on potilas. Ja aikas liukuhihnaltahan noita synnytyksiä tehdään, ainakin Tayssis. Ihan ylibuukattu koko laitos. Mutta ei se tarkoita, etteikö siellä mukavia lääkäreitä ja kätilöitä ole. Mulla on muutama kaveri, jotka ovat luonteeltaan hyvin samankaltaisia kuin sinä, eli haluaa olla ns. vallankahvassa, ja vaikuttamassa kaikkeen, mutta kyllä hekin ovat joutuneet nöyrtymään synnytyksen edessä :) Se on se ehkä ainut asia sinunkin elämässäs minkä etenemiseen et pysty vaikuttaan. Kivunlievitykset ja se "oheismateriaali" on muokattavissa, mutta itsessään se synnytyksen eteneminen ei. Ja saatatpa kuule vielä yllättyä, sitten kun ne viikot on täynnä tai varsinkin jos menee yli, niin sinustakin löytyy se "muksu asap pihalle keinolla millä hyvänsä"-synnyttäjä :wink Ja silti se on sinun elämäsi paras kokemus!
 
En mä niitä pelkoja yritäkkään ymmärtää enkä yritä arvioida toisten toiminta tapoja vaan yritän täs nyt ymmärtää sitä miten ne toiveet vois parantaa mun kokemusta jos loppujen lopuks niillä ei oo mitään väliä välttämättä jos tilanne on sitä mitä se on o_O Se nyt ei vaan tipu mun kaaliin millään ja anteeksi siitä :grin Ja hyvähän se on jos itse saat helpotusta omaan oloon noin.

Pitääpä muuten nyt valittaa ku alkaa napsahtaa taas tääl kotona ukon ja anopin äidin kans niiiin pahasti kii :mad: Anopin äiti oli taas arvioimassa mun äitiyttä tänään et tuli jippii fiilis :mad: Ja sit tol ukol oli koulu päivä niin sepäs vaa unohti ilmottaa et oliki menny töihin ku pääs ajoissa. Sil on siis kouluun matkaa vaan sellaset 100km ja se harvoin ilmoittelee mitää et oon sit huolissani. Ja tosiaan toi et menee töihin takasi ilmottelematta ottaa pattiin ku tarttisin edelleen apua tääl kotona :mad:
 
On ehdottoman hyvä että pääsette keskustelemaan toiveistanne ja peloistanne. Mutta tosiaan toi että haluan koko ajan tietää mitä tehdään ja minulta pitää aina kysyä ensin ja minä haluan määrätä mitä synnytyksessä tapahtuu - ei vaan ole mahdollista. Tottakai jos kaikki on hyvin niin siinä on aikaa jutustella ja kertoa toiveista. Mutta jos on se tilanne että pitää nyt leikata väliliha, niin se sitten pitää leikata halusit sinä sitä tai et - tai luki miehesi sun listasta että ei saa.

Ja joskus ihmiset ovat hermostuneita ja paniikissa, niin silloin on kätilön pakko ottaa ohjat käsiinsä että synnytys sujuu turvallisesti. Tällöin voidaa myös joskus joutua sanomaan hyvinkin napakasti, joista jotkut ovat saaneet pahan mielen.
 
Nuo toivelistat ovat keinoja valmistautua henkisesti synnytykseen, ja siksi on hieman ylimielistä suhtautua niihin "et sinä kuitenkaan siinä tilanteessa mitään tajua" -tyyppisesti, kun siinä ei kuitenkaan ole kyse siitä. Mistä sitä edes tietää miten ne toista voivat auttaa, on tullut kuultua kokemuksia, että ovat auttaneet. Jokainen on erilainen.

Mulla ei ollut mitään toivelistaa ja toisaalta en kertaakaan tuntenut, että en olisi voinut vaikuttaa asioihin. Luotin lähinnä kehooni ja vaistoihini, että ne tietävät mitä tehdä, ja ne ovat osa minua, joten siten kuitenkin hallitsen tilannetta. No, hätäsektioon en joutunut ja ehdin sairaalassa muutenkin viettää vain kolme tuntia ennen pojan syntymää, että aika itsenäinen homma se silti lopulta oli siinä mielessä. Mutta mulla tuo vaikutti niin, että kun kätilö kysyi mitä kivunlievitystä haluan, niin olin yhä että en tiedä, kun ei ollut muuta suunnitelmaa kuin "tiedän sitten" ja en sitten tietänytkään. :grin On helppo, kun pystyy luottamaan henkilökuntaan, niin silloin heidän läsnäolonsa tuntuu siltä, että lapsi selviää tukalistakin oloista (mua siis ainakin sairaalaympäristö ja kätilöiden läsnäolo rauhoitti sen takia). Mutta kaikkien kohdalla ei ole näin, ja ne epäluottamuksen tunteet voivat olla syviä ja juurtuneita, ei kukaan toinen niistä voi sanoa tai arvostella. On ihan erilainen kokemus mennä sinne, jos ne ihmiset aiheuttavatkin rauhoittamisen sijaan jotain muuta.
 
Joo ja jokainen synnytys on tietenkin erilainen, eikä mulla siis oo tarkotus mitenkään arvostella toisten juttuja ja toiveita, mut jotkut asiat niis listoi vaan välil huvittaa mua enkä mahda sille mitään. :) corolla on hyvin osannu selittää, sen mitä itekki oon yrittäny ajaa takaa ja cranberryn kans oon sit yhtä tyhmä kun en tajuu noit juttui.. :grin
 
Pommiina, Hyvä, että en ole yksin tyhmä :grin Enkä mäkään arvostella tahdo, mut mä en vaan tyhmyyttäni tajua tota asiaa näköjää :grin Ja muakin huvituttaa ne listat siks ku mun mielest osa asioist on vaan itsestään selvyyksiä :p Kylläpäs on hemmetin tylsä päivä tänään ! o_O Mites siellä on sujunu päivä ? :)
 
Noh, me ollaan oltu tänää vähä reissun pääl ja nyt on taas ihana olla omalla sohvalla! :grin Ja mikä parasta, perjantain kohokohta alkaa just ku tulee voice of finland! Mutta tosiaan täytyy tää ilta nauttii ku huomen pitäs taas paiskii hommia.. Ollaaks siel poitsun kans taas kahestaan kotona..?
 
Ukko tossa vieressä paasaa töistään o_O Muutaman kaljan jälkee silläki riittää asiaa :p Saunassa täs käytii ja nyt tölsyy tuijotellaan ja eipä ihmeempää illan vietettä meilläkää :grin
 
Åke, Voi kuin harmillista et sullakin on jo noita vaivoja :sad001 Ei oo kyllä kiva kun kävely on hankalaa :sad001 Ite en vaapu, mutta kävely tekee kipiää. Ja kaupassa käynti on pitkä reissu ja siitä tulee tosi kipeeks :sad001

Huoh ! Mä oon ihan loppu tohon mun mieheen.... Täällä mä taas oon ihan yksin..... :sad001
 
panda sanoi:
Nuo toivelistat ovat keinoja valmistautua henkisesti synnytykseen, ja siksi on hieman ylimielistä suhtautua niihin "et sinä kuitenkaan siinä tilanteessa mitään tajua" -tyyppisesti, kun siinä ei kuitenkaan ole kyse siitä. Mistä sitä edes tietää miten ne toista voivat auttaa, on tullut kuultua kokemuksia, että ovat auttaneet. Jokainen on erilainen.
Click to expand...


nimenomaan näin.pikkasen tulee joistain viesteistä semmonen olo,mutta siinähän vähättelette.mä en tee tota listaa siks että haluaisin määrätä kaikesta,vaan siks että mä en todellakaan odota sen olevan elämäni paras kokemus,päin vastoin.en luota lääkäreihin ja kätilöihin enkä halua niitä mua ronkkimaan yhtään enempää kun on pakko jne.listan avulla voin kokee edes jotenkin voivani vaikuttaa ja yrittää tehdä siitä edes jollain lailla siedettävää ittelleni.end of selitys.
 
No teki mieli tuohon edelliseen laittaa jo et sellane kutina et tästä häipyy, mut aattelin selkeesti liian postitiivisesti. :sad001 Mä vaan jotenki toivoisin et se viettäis mun kaa enemmä aikaa. On ollu tosi masentavat 2 viikkoo ja muutenki hankalaa ja vaikeeta ni toivoin jotain piristystä :sad001 Ja mä kun koitin viel vihjata et vois olla meidän viikonloppu, mut jo noo... Tässä taas nähtiin... Plus sit se et piti taas huutaa mulle ja ovet paukkuen lähti. No en voinu vaa itelleni mitää et alko hieman itkettää ku petyin et oon taas illan yksin :sad001 Ja sehän nyt suuttu siitä sit tietty...

Mulle tuskin taaskaan tulee uni kun koskee ja särkee :sad001 Ja sit ku väsyttää ni sama alkaa täälläkin. Armoton jumppa :p

Heidi, En vähättele vaan kuten aikasemmin totesin oon tyhmä ja en vaan ymmärrä :grin
 
Takaisin
Top