Olen ollut sosiaalitoimessa töissä lastenvalvojana ja hoitanut mm. isyyden tunnustuksia. Voin kertoa että ellei lastenvalvojalla ole jostain syystä vahvaa syytä epäillä, että lapsen isä saattaisi olla joku toinen mies kuin se joka äidin kanssa tulee isyyttä tunnustamaan, noita henkilökohtaisempia kysymyksiä ei välttämättä aina kysytä. Se on melko simppeli ja nopea toimitus, jos sekä äiti että isä ovat yhteisymmärryksessä asiasta - mutta on hyvä muistaa että kysymyksiä kysytään sen takia, että onhan siinä kuitenkin aika isosta asiasta kyse, ja kun isyys on kerran tunnustettu ja vahvistettu, sen peruminen/muuttaminen on melko hankala ja monimutkainen ruljanssi.
Se on kyllä totta, että isyyden tunnustukseen liittyvä laki on todella vanhanaikainen ja myös erittäin epäreilu nimenomaan isien oikeuksia kohtaan - äidillä on kaikki oikeudet joko vaatia isyyden selvitystä, ja myös kieltäytyä siitä. Ajatelkaa esimerkiksi tilannetta, jossa naimisissa oleva nainen on avioliiton ulkopuolisessa suhteessa ja tulee raskaaksi - Suomen laki olettaa että aviomies on lapsen isä, ja toisella miehellä ei ole oikeuksia vaatia isyyden tutkimista ja todistamista ellei äiti siihen suostu.