Minäkuva, muuttuva vartalo ja painonnousu
- Ketjun aloittaja Graisu
- Aloituspäivämäärä
Mutta muista MaiKhi se, että suurin osa niistä kiloista jää jo synnytykseen! Ja loput tippuu melko nopeasti synnytyksen jälkeen, varsinkin jos imettää. Viimeksi imetysaikana paino tippui ihanan alas, vaikka suklaata menikin levy/päivä. :D Sitten kun imettäminen loppui ja suklaa edelleen maistui, sain takaisin ne viis ylimääräistä kiloa, jotka on matkassa edelleen. 
Mrs. Peek-a-boo
Näppärä viestien naputtelija
Painoa on tullut lisää 3 kg nyt rv 15+2. Olen aina ollut hoikka ja ns. hyvässä kunnossa. Raskauspahoinvointi ja sydämen rytmihäiriöt ovat kuitenkin saaneet jättämään liikunnan lähes kokonaan. En stressaa muuttuvasta kehosta. Uskon, että ehdin harrastaa liikuntaa sitten kun olo paranee ja vartalon muuttuminen on väistämätön osa prosessia. Teen sen minkä voin eli rasvailen vartaloa ja yritän kävellä edes vähän päivittäin. Olen myös oudolla tavalla onnellinen ja ylpeä raskaana olevasta kehostani. Kantaahan se mukanaan nyt toista ihmistä :)
tavallaan julkisilla paikoilla ollessa aavistuksen ahdistaa tämän mahan kasvu kun en vielä ole kenellekään ilmoittanut olevani raskaana ja yrittää peitellä vielä tätä mahaa... kotona sitten taas on tavallaan kivakin ihmetellä tätä pötsin kasvua, ei kuitenkaan aamulla vaa'alla käydessä ole kiloja tullut lisää kuin 3-4kg normipainoon. rv 12+4
Mullakin alkanut nyt tää paino yms. vaivaamaan enemmän. En tiä miks ku alkuun oli sellanen olo et kilot otetaan vastaan ja tulee mitä tulee. Nyt kuitenkin huomenna 17+0 ja tullu jo 5-6kg!! 
eihän toi hirveeltä määrältä kuulosta, mutta kun on ylipainoo jo valmiiksi!
Mulla varmasti vaikuttaa se kun ennen plussaa laihdutin 10kg ja nyt tuntuu et kaikki työ oli turhaa.. mutta ei se ollu turhaa koska kun olin laihtunut 10kg sain plussan, tätä ennen oltiin yritetty 2v!! Uskon että ilman painonpudotusta en olisi tullut raskaaksi..
Toinen asia mikä vaivaa on mahan ulkomuoto, ei näytä yhtään 17rv raskausmahalta, kohtu kyllä tuntuu mahalöllöjen alta, mutta ei näy....
eihän toi hirveeltä määrältä kuulosta, mutta kun on ylipainoo jo valmiiksi!Mulla varmasti vaikuttaa se kun ennen plussaa laihdutin 10kg ja nyt tuntuu et kaikki työ oli turhaa.. mutta ei se ollu turhaa koska kun olin laihtunut 10kg sain plussan, tätä ennen oltiin yritetty 2v!! Uskon että ilman painonpudotusta en olisi tullut raskaaksi..
Toinen asia mikä vaivaa on mahan ulkomuoto, ei näytä yhtään 17rv raskausmahalta, kohtu kyllä tuntuu mahalöllöjen alta, mutta ei näy....
omenansiemen
Jostain jotain jo tietävä
Mulla on itsetunto rojahtanut nyt ihan täysin. Ennen raskautta olin 64kg/170cm, hyvävartaloinen ja "timmissä" kunnossa. Kävin salilla ja omasin hyvän pyllyn. Nyt raskaus on vienyt kaikki voimat, eikä urheilemaan enää jaksa. Tulee syötyä mitä sattuu ja mitä pystyy sillä hetkellä syömään. Nyt kun katon itseäni peilistä niin näen jaloissa ja pepussa selluliittiä, isot reidet ja väsyneen naaman. Pienet tissini ovat täynnä raskausarpia ja roikkuu. Tätä lasta yritettiin 2v ja ajattelin joka päivä että olen valmis mihin vaan kehonmuutoksiin kuhan saan lapsen, koska ajattelin että nehän kuuluvat raskauteen. Nyt kuitenkin mieli on niin maassa ja ahdistaa. Ja tuntuu että mieskin välttelee mun vartalon näkemistä, kun ei sitä ole paljoa seksikään kiinnostanut viikkokausiin. Olo on tosi kurja ja pettynyt. Hyvä ja itsevarma itsetunto katos hetkessä tälläseen kokoaikaseen itkemiseen ja kropan murehtimiseen..
Äläpä sinä toukokuun tallitoverini huoli!!
itse lähes samoissa mitoissa 176cm/62kg ennen jokaista näistä neljästä raskaudesta. Lähtöjään minäkin äärettömän urheilullinen. Kiloja on tullut kaikista 17-20kg liikuin ja elin terveellisesti tai sit en. Kaikki kilot on lähtenyt 1v. sisällä synnytyksestä ihan just sillä tahdilla, kun synnytyksestä palautuminen on edennyt. Kiinteytys, eli sali, vasta palautumisen jälkeen. SILTIKIN...Joka ikinen kerta tämä löllö ja outo raskausvartalo yllättää, eikä todellakaan hyvällä. Nytkin kamppailen omasta mielestäni ällön peilikuvani kanssa. Mieheni on erimieltä. :)Olenkin tullut siihen tulokseen, että tämä oman kehonkuvan kanssa kamppailu on osa äidiksi valmistautumista! Lapsen eteen "uhraa" vaikka vartalonsa ja oikein hyvällä mielellä. Vaikka kyllä se useita kriisejä ja itsetutkiskeluja aiheuttaakin. Samat tutkiskelu jatkuu vauva sylissä.
Ja mitä miehiin ja seksiin tulee raskaus/vauva-aikana... En tiedä yhtäkään miestä, jolla lopahtais kiinnostus raskaana olevaan lapsensa äitiin ulkomuotojen vuoksi!!! Tuo sinun muuttava vartalo on itselläsi mielessä kellon ympäri - ei kenenkään mies pysty 24/7 rakastaan ajatella. :D Naiset muutenkin vetäytyy miettimään asioitaan, eikä ehkä huomaamattaan ole vartalonsa ja seksuaalisuutensa kanssa niin avoin kuin aiemmin. Ehkä sekin vähentää seksuaalisia hommia. Meillä ainakin on alkuraskaudesta seksitaukoa just niin pitkään kunnes itse annan aihetta lähestyä. Viime raskaudessa käytiin miehen kanssa keskustelu samasta aiheesta ja mieheni sanoi, ettei ole halunnut vongata, jos mulla on muutenkin huono olo.
Älä siis huoli! Sinusta on kasvamassa mahtava äiti!
Sugarplum Sprite
Näppärä viestien naputtelija
Mulla on ylimääräisiä kiloja ennen raskauttakin, niin yritän vaan olla ottamatta liikaa lisää. No, nyt on 16+2, eikä vielä ole onneksi tullut lisää yhtään mitään. Vatsa on kasvanut, mutta jotenkin sekin "helpottaa", koska kiinteä ja pyöreä raskausmaha on paljon nätimpi kuin mun normaalit läskimakkarat. Eli tällä hetkellä olen itse asiassa kehooni tyytyväisempi kuin aiemmin.
Raskausarpia muuten mulle tulee ihan sataprosenttisen varmasti, nyt jo tullut yksi, mutta enköhän mä niiden kanssa opi elämään. Eniten huolestuttaa se, että rinnat kasvavat. Mulla oli ennen painonnousuakin isot rinnat ja leveä lantio suhteessa mun pieneen vartaloon ja lihomisen jälkeen rinnat kasvoivat lisää. Raskausaikanakin rinnat yleensä kasvavat, sitä mä en missään nimessä toivo, muutenkin inhoan sitä, että olen niin epäsuhtainen. Toivon, että imetysaikana ja vaunujen kanssa lenkkeillessä kunto kohoais ja vartalo kiinteytyisi. Ehkä toiveajattelua, kun en mä nyt raskausaikanakaan pysty liikkumaan niinku haluaisin (kiitos kohtukipujen, jotka alkaa jo 2 km kävelylenkeillä).
Mutta ehkä tätä mun lopulta aika rentoa suhtautumista vartalon muutokseen edistää se, että ennen raskautta olin niiiiiin tyytymätön itseeni + mies jaksaa kehua mua, näytin mä miltä tahansa ja olipa mun olo kuinka karmea vaan.
Raskausarpia muuten mulle tulee ihan sataprosenttisen varmasti, nyt jo tullut yksi, mutta enköhän mä niiden kanssa opi elämään. Eniten huolestuttaa se, että rinnat kasvavat. Mulla oli ennen painonnousuakin isot rinnat ja leveä lantio suhteessa mun pieneen vartaloon ja lihomisen jälkeen rinnat kasvoivat lisää. Raskausaikanakin rinnat yleensä kasvavat, sitä mä en missään nimessä toivo, muutenkin inhoan sitä, että olen niin epäsuhtainen. Toivon, että imetysaikana ja vaunujen kanssa lenkkeillessä kunto kohoais ja vartalo kiinteytyisi. Ehkä toiveajattelua, kun en mä nyt raskausaikanakaan pysty liikkumaan niinku haluaisin (kiitos kohtukipujen, jotka alkaa jo 2 km kävelylenkeillä).
Mutta ehkä tätä mun lopulta aika rentoa suhtautumista vartalon muutokseen edistää se, että ennen raskautta olin niiiiiin tyytymätön itseeni + mies jaksaa kehua mua, näytin mä miltä tahansa ja olipa mun olo kuinka karmea vaan.
omenansiemen
Jostain jotain jo tietävä
Äläpä sinä toukokuun tallitoverini huoli!!
Olenkin tullut siihen tulokseen, että tämä oman kehonkuvan kanssa kamppailu on osa äidiksi valmistautumista! Lapsen eteen "uhraa" vaikka vartalonsa ja oikein hyvällä mielellä. Vaikka kyllä se useita kriisejä ja itsetutkiskeluja aiheuttaakin. Samat tutkiskelu jatkuu vauva sylissä.
Ja mitä miehiin ja seksiin tulee raskaus/vauva-aikana... En tiedä yhtäkään miestä, jolla lopahtais kiinnostus raskaana olevaan lapsensa äitiin ulkomuotojen vuoksi!!! Tuo sinun muuttava vartalo on itselläsi mielessä kellon ympäri - ei kenenkään mies pysty 24/7 rakastaan ajatella. :D Naiset muutenkin vetäytyy miettimään asioitaan, eikä ehkä huomaamattaan ole vartalonsa ja seksuaalisuutensa kanssa niin avoin kuin aiemmin. Ehkä sekin vähentää seksuaalisia hommia. Meillä ainakin on alkuraskaudesta seksitaukoa just niin pitkään kunnes itse annan aihetta lähestyä. Viime raskaudessa käytiin miehen kanssa keskustelu samasta aiheesta ja mieheni sanoi, ettei ole halunnut vongata, jos mulla on muutenkin huono olo.
Älä siis huoli! Sinusta on kasvamassa mahtava äiti!
Kiitos sanoistasi
Tämä hormonihirviö nyt pillittää täällä herkistyneenä :D Nyt aion lähteä kauppaan ostamaan jotain tosi hyvää ruokaa (uunilohta ja perunaa) ja jälkkäriksi ostan jotain herkkua!Ehkäpä nämä ajatukset on vaan omassa päässä ja omaan vaan niin vilkkaan mielikuvituksen että uskottelen itselleni mitä mies minusta ajattelisi vaikka totuus olis ihan muuta!
Kiitos sanoistasi
Ehkäpä nämä ajatukset on vaan omassa päässä ja omaan vaan niin vilkkaan mielikuvituksen että uskottelen itselleni mitä mies minusta ajattelisi vaikka totuus olis ihan muuta!
Hei samis!!! Meilläkin on tänään uunilohta ja perunaa! :P jälkkärit tietenkin mukana. Eipä se ruoka pysty kunnolla laskeutumaan ilman pientä herkkua.
omenansiemen
Jostain jotain jo tietävä
Nyt on maha täynnä ruokaa ja ruokalevon jälkeen ajattelin lähteä iltakäppäilylle. Josko se tästä vielä iloksi muuttuu :) ainakin mieli on jo hiukan parempi!
Hiukset huolettaa, kovin ovat menneet ohuiksi. Liekö oksentelu tähän syynä? Toki myös vauva huolettaa että saako kaikkea mitä tarvitsee, mutta ainakin viikko sitten oli niim virkee ultrassa, että nyt murehdin itteenikin vaihteeksi.
Toki myös vauva huolettaa että saako kaikkea mitä tarvitsee, mutta ainakin viikko sitten oli niim virkee ultrassa, että nyt murehdin itteenikin vaihteeksi.
frozenflower
Sanaisen arkkunsa ammentaja
MaiKhi, onneksi vauva ottaa kaiken tarvitsemansa irti ja enemmän se on äiti joka tästä "kärsii".
Minulla oli valtava hiustenlähtö plussauksen jälkeen. Mietin kuitenkin, että näinkö johtui vain syksystä (en muista onko jokasyksyinen juttu)
Minulla oli valtava hiustenlähtö plussauksen jälkeen. Mietin kuitenkin, että näinkö johtui vain syksystä (en muista onko jokasyksyinen juttu)
Sugarplum Sprite
Näppärä viestien naputtelija
mithra, älä huoli, se turvotus laskee kyllä tai ainakin jossain vaiheessa huomaat sen muuttuneen vauvamahaksi. :) Näin kävi mulle, mulla oli myös järkkyä turvotusta.
Odette
Piirimestaruustason postaaja
Alkupunnitukseen nähden tullut 800g, mutta painoon ennen raskautta verrattuna (en ole varma kumpaan tuota nousua verrataan) jotain 3kg. Nyt 19+3. Olin alkupunnituksessa turvoksissa, että seuraavassa olikin tullut paino alemmas ja lähemmäs ns normaalia. Ristiriitaiset tunnelmat mahan kasvua ajatellen. Toisaalta olen tyytyväinen, että vatsa vain tuntuu pinkeältä, mutta omat vaatteet menevät vielä ihan ok päälle, myös housut. Toisaalta ehkä tulee edelleen sellainen fiilis, että en ole raskaana/mahtaakohan se vauva kasvaa normaalisti/ei tästä varmaan taaskaan mitään tule, kun vatsa ei oikein kunnolla näy. Satunnaisesti joskus illalla on enemmän pallo, mutta aamulla ja päivällä vielä melko näkymätön. Rinnat ovat edelleen sellaiset kuin aiemmin ennen kuukautisia, ts. turvoksissa, mutta omat vanhat liivitkin sopivat ihan ok. Normaalioloissa mun rinnat ovat melko pienet, että nyt ehkä vain keskikokoiset, mutta eivät siis haittaa mitenkään elämää tai liikuntaa tmv.
Olen miettinyt, että onko tämä edes normaalia, että toivoo, että vatsa kasvaa hitaasti, kun niin moni on iloinen pienestäkin kummusta. En tiedä, ehkä vaan alitajuisesti koko ajan varaudun ns pahimpaan ja tuntuisi helpommalta vastaanottaa ikävät uutiset, jos ei hirveästi mitään ulkoisia merkkejä ole ollut.
Olen miettinyt, että onko tämä edes normaalia, että toivoo, että vatsa kasvaa hitaasti, kun niin moni on iloinen pienestäkin kummusta. En tiedä, ehkä vaan alitajuisesti koko ajan varaudun ns pahimpaan ja tuntuisi helpommalta vastaanottaa ikävät uutiset, jos ei hirveästi mitään ulkoisia merkkejä ole ollut.