Miltä raskaus tuntuu tänään ?

tavallaan saan liikkua normaalisti kun viikot on jo hyvät mutta kun mun mies tekee reissuhommia ja siten on poissa aina 4pv/viikossa ja edessä todennäköisesti syöksysynnytys niin pakkohan mun on levon kannalta ottaa aina kaikki se aika kun mies on töissä. kun on 2 lasta mulla täällä muutenkin. alkuun mulla oli aamusta tosi ristiriitanen ja suporastaan vihanen olo et mut pantiin kotiin sairaalasta ,ihan siis siksi että tämä kotona olo yksin lasten kanssa pelottaa! niin nyt jo oon vähä rauhottunu. täytyy vähä koittaa vaan luottaa et asiat jotenkin menee parhaimmalla tavalla. vauva on kuitenkin jo rakenteiltaan valmis,viimeset viikothan se vain kasvattaa voimia,rasvakerrosta ja keuhkojaan ja mä sain ne kortisonitki jo kehittään keuhkoja :) niin ja painoarvioksi tuli tällä hetkellä 2,2kg.eli ihan sopivan kokonen nyssäkkä se jo on <3
 
mutta kyllä on oikeasti ollut aika tunnerikkaat pari vuorokautta. et jo käytännössä melkein kerran synnyttänyt ja sit stopattu ja nyt purkaantuu stressi hirveenä kiukkuna ulos. huomenna sitten varmana itken taikka jotain :D
 
Huijui! Tsemiä maminka, toivottavasti pieni vielä pysyttelis kasvamassa, on kuitenkin vielä niin kovin pieni ja mymmelle kanssa!
 
No ihan varmasti tunteet myllää tollasen jälkeen. Tsemppiä Maminka!
Täällä näköjään monella vatsa toimii, itellä myös ollu muutamana päivänä ja miettiny et voisko olla jtn. vatsataudin poikasta vai lähenevää synnytystä. Viikkoja kuitenkin vasta 35+2. Mut on kyllä super hyvä olo, isolta masu tuntuu kun esim. pyykkejä laittaa mut se on vaan ihana silti<3
 
Ohoh Maminka: Sullahan oli ihan totiset paikat jo. Kovasti jaksamista ja tsemppiä sinne! :)

Meikäläinen istuu labran aulassa, kun päättivät sitten, että otetaan sokerirasitus uudestaan! :( Arvatkaa olinko hiilenä aiheesta?! Viimeksihän arvot mulla (rv 25) reippaasti alle rajojen. Vaavi vaan kasvanut nyt niin isoksi, että halusivat tarkistaa, ettei ole tullut sokeriaineenvaihduntaan häikkää tässä loppuraskaudessakaan. Paskan möivät! :D
 
Emmy ohhoh! Ekana tuli mieleen, että mitäs apua siitäkin nyt sitten näillä viikoilla on..? Tsemppiä, näytä niille, että kasvaa ne pikkuset muullakin ku sokerilla! ;)
 
vastavirrassa: Sanopa se! Samaa ihmeteltiin yhdessä näytettä ottaneen labrahoitajan kanssa. :D Tilanne on kuitenkin se, että rv 38 ei enää kauhean paljon ole tehtävissä jos vaavi on isoksi päässyt. No mistä minä mittään tiedän, vauvan parhaaksi mennään nyt sitten. Jotenkin (hormonihöyryissäni täällä) itkin miehellenikin, että tahallaan kiusaavat minua tällä testillä taas. Luotan, että lääkärit tietävät mitä tekevät. Jäätävän makeaa tuo sokerilitku kyllä oli edelleen. ;)

Muoks: Niin ja kiitos tsempeistä vastavirrassa: Niitä tarvitsin kovasti! ♡
 
Maminka, jos voisin, ottaisin ilomielen nuo sinun supistuksesi! Viikkoja on 38+4 ja olen yon karvistellyt lantiokipujen kanssa. Taas. Mutta ei supistele, ei sitten yhtaan. Suuntavaisto taitaa olla minilla hukassa, kun tuntuu, etta kyljesta se ulos tulee...

Eli tanaan tunnelman voisi tiivistaa, etta olen kuin nukkuneen rukous, ja silta naytankin. Yo meni pyoriessa, vessassa ravatessa ja lantion jomotusta pohtiessa. Vaikka olen tietenkin nukkunutkin, ei silta kylla tunnu.

Illalla luovin myos perhesuhteiden vaarallisilla merilla, kun sumplimme, etta kuka tulee katsomaan vaavia ja koska ja kuinka pitkaksi aikaa. Kuitenkin pitaisi siina myos omaa jaksamista miettia, vaikka tietenkin ymmarran, etta kaikki haluavat tulla tanne heti syntyman jalkeen. Luulen kuitenkin, etta onnistuin luovimaan ohi suurimmista karikoista, vaikka onhan se vaikea sanoa laheiselle, etta ala tule viela silloin ja silloin, tai tule vain, mutta emme voi sinua majoittaa. Ugh. Haluaisin vain sanoa kaikille, etta tulkaa, tulkaa! Mutta pitaa olla realistinenkin.
 
Maminka ja Mymme, jännän äärellä olette! Voi vitsit! Tsemppiä!

Meillä oli eilen sairaalaan tutustuminen. En tiedä miksi, mutta meinasin itkeä kaikesta siellä. Siis herkistyin vaan. Ei ruvennut jännittämään tai mitään mutta olisin voinut vaan itkeä. Ja tuntuu jatkuvan tänään. Katson Toisenlaisia äitejä ja itken. Tuli ihan sellainen olo että itken varmana koko synnytyksen!
 
maminkalle jaksamisia ja pidetään peukkuja, et jaksaisi pikkuinen pysyy vielä jokusen aikaa matkassa mukana (:

mua taas ketuttaa... nukuin huonosti, tai oikeastaan koko viikon ollut ihme pyörimistä ja tehnyt mieli leipoo äijää pataan, kun pitää kuorsata ja tuhista. nousen vähintään sen kerran yössä vessaan ja juomaan, niin sen jälkeen vaikea saada unesta kiinni ku toinen pitää kauheata mekkalaa.. oli niin mukavaa ku viikonloppuna sai nukkua niitä maraton unia, mut nyt nää muutaman tunnin valveunet kyllä saa riittää. oon taas niin kärttynen ja kaikki ottaa päähän.
 
Mulla on taas ihan eri fiilikset kuin eilen. Hyvä on olo, vaikka hieman meinaa nuha olla. Nukuin kuin tukki. Kerran heräsin vessareissulle, mutta jatkoin heti tyytyväisenä unia. Meillä se oli ainakin viimeyönä kuulemma minä joka kuorsasi. Hetken hiljaisuus tönimisen jälkeen, mutta olin taas heti käännähtänyt asentoon jossa metelöin. :grin
 
Minullekin tosiaan määrättiin uusiksi se sokerirasitus testi ja 2 kertaa siellä jo käyneenä luotin että kait se neuvolatäti tietää mistä puhuu.. Se oli tarkotus olla eilen 17.9 mutta aamuyöstä alkoi, ihan väärä kipu, nimittäin niin hel**tillinen pääsärky vasemmalla etupuolella että en ole eläissäni sellaista kokenut. Siihen se 4 edellispäivän hiipivä kipu kärjistyi. Jorviinhan sitä oli pakko miehen kanssa lähteä koska kipu oli sellainen että luulin että kuolen siihen.

Pää kun menee kipeäksi niin itsellä aina tuntuu että kaikki sumenee siihen, järki ei kulje eikä mikään muukaan.

No siellä odotettiin yli tunti. Ja lääkäri ei tehnyt yhtäään mitään, hoitaja otti alussa jo verenpaineen ja sen nojalla sanoi että hormonaalista. Kokeili niskajäykkyyden. Ei sitäkään ollut. En ymmärrä miksi siellä täytyi edes odottaa lääkäriä jos ne ei voi kuitenkaan edes tehdä mitään. Onneksi kipu oli hieman laantunut ja tulin kotiin, söin, peruin sokerirasituksen ja menin takaisin nukkumaan.

2 kertaa aiemmin ollut sokerirasituksessa arvot hyvät ja tuollaisen kohtauksen jälkeen en kyllä rääkkää itseäni lisää. Sitäpaitsi tänään aamusta klo 6-7.30 oli taas samanlainen "migreenikö?" kohtaus. Tällä kertaa otin suoraan 1g panadolia ja makasin ja odotin että se menisi ohi. Vähän yritin itsesääli itkua vääntää "voi minua ressukkaa" mutta en siltä kivulta edes siihen kyennyt.

Nyt kipu on ihan siedettävä. Mutta ihmettelen miten ne ei mitään edes tutkinu..

Pakko kait tätä on vaan kestää... Voin kyllä kertoa että ihan kauhein kipu kokemus tähän asti elämässäni ja jos KELLÄÄN on antaa neuvoja ja lievitys kikkoja otan ne avosylin kyllä vastaan!
 
:) Mulla on kummasti henkinen jaksaminen kohentunut ja stressi helpottanut kun sain tietää sektiopäivän. Ilmeisesti sitä on tullut stressattua aika kovastikin vaikken ole asiaa tiedostanut. Maanantain synnytystapa-arvion jälkeen ollut ihan erilainen ja kevyempi olla henkisesti :) Selkäkivut on ihan yhtä hankalat kuin aiemminkin ja iltaisin ei kivuilta meinaa edes keppien kanssa päästä siirtymään makkarista vessaan mutta jotenkin ne silti tuntuu helpommalta ja siedettävimmiltä kuin aiemmin. Noin kaksi viikkoa ja vauva viimeistään sylissä, tuntuu että sen tiedon avulla jaksaa ihan mitä vaan <3 :)
 
Fyysisesti olo on ihan hyvä mutta henkinen väsymys ja apatia ovat tänään aivan omaa luokkaansa. Istun kotona ja tuijotan seinää. Mikään ei huvita.

Nyt menee tunteet päivästä riippuen sellaista vuoristorataa, etten olisi itsestäni voinut kuvitellakaan. Normaalisti kun olen sellainen positiivinen ja iloinen järki-ihminen (ja ollut myös suurimman osan raskaudesta). Nyt olen parin viikon ajan yhtenä päivänä itkenyt silmät punaiseksi, toisena ollut iloinen ja toimelias, kolmantena kiukutteleva pikku kakara, neljäntenä apaattinen vässykkä, viidentenä ruma läski, kuudentena ylihuolestunut odottaja ja seitsemäntenä kaiken kansan marttyyri...

Ja mies kiittää :D
 
Hemppuliina: Auts - pääkipu on niin inhaa. Mulla oli siinä keskiraskaudessa moista myös. Johtui kylläkin niskahartia jäykkyydestä. Tsempit myös sulle uuteen sokerirasitukseen!

Hiliputti: Saako kysyä miksi sulle tehdään suunniteltu sektio? (Ei ole pakko vastata jos ei halua!)

Libra ja muut huonosti nukkuvat: Kyllä on hankalaa tuo nukkuminen nykyisin täälläkin. Minä yritän tuon DooMoo Buddyn kanssa nukkua, mutta silti joka paikkaa särkee niin pirusti. :(

Omaa: Sokerirasituksen tulos: Kaikki arvot alle viitearvojen EDELLEEN. Että siitäs saitte sokerivauvaksi epäilijät! ;) ;) ;) (Kokoarvio siis eilen 3,7kg rv 37+5)
 
heinukka: Hih-hih kiitos :) Olin kyllä tyytyväinen, ettei radia edelleenkään ole. Se lääkäri oli vaan eilen siellä ä-polilla tyyliin, että: "sitten kun ne tulokset tulee, niin voit hakea neuvolasta sen mittarin ja saat sieltä ohjeet raskausdiabeteksen hoitoon." Hän oli siis varman oloinen, että sokerit mulla koholla, vaan kappas: Eipäs ollutkaan. Pakko vähän myhäillä täällä (tiiän, melko lapsellista touhua, mutta pienet olkoon minunkin ilot tänään) ;)
 
kiitos tsempityksistä <3 en viitsinyt kuitenkaan kaikkien viesteistä tykkäillä kun teil on omiaki murheita siinä sivussa :) äääh..mäki joudun vielä teken uuden sokeriseurannan kotona.kunhan nyt ensin loppuu tuo celestonen vaikutus. se kun nostaa sokerit taivaisiin niin tällä hetkellä ei tulis mitään paikkansa pitävää arvoo.ens viikolla sitten.kun ja jos tässä nyt kasassa vaan pysytään :) mun lapset läks tänään hoitoon pariks päiväks ja oon ihan yssin kotona.eriiiiiiiittäin outoa knu ei oo tottunu yksin oloon.mut parempi ny himmailla nää kriittisimmät päivät tässä.ei mun tarvinnu ku postilaatikolle kävellä ja takas kun tuli hirvee paine mahaan.
 
Emmy' Mulla on selkäranka aika lailla romuna.. Alatiesynnytytyksessä isot riskit selän kannalta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top