Täällä oireet vaihtelee... nyt on jo ollut välillä etomista, rintojen arkuutta, pissahätää, vihlomista, väsymystä, unettomuutta...
Tänään ei juuri mitään. Olen aina sanonut miten toivoisin olevani hyvinvoiva oireeton odottaja, esikoisesta oli kaikki mahdolliset oireet. Nyt kun tällainen päivä takana, olen jo miettinyt meneväni varhaisultraan koska epäilyttää
tätähän olen toivonut, ja heti kun näin on niin miettii onko kaikki ok.
kopsaan tännekkin fiilikset mitkä jaoin toiseen keskusteluun
Oon miettinyt tätä koko raskautumista ym. Niin jestas et on kyllä stressaavaa! Ensin stressi siitä raskautuuko, väitän että jokainen joka tiedostaen lasta toivoo stressaa enemmän tai vähemmän...
Sillon antaisi mitään vaan että saisi ne kaksi viivaa testiin. Niin ihanaa kun se onkin, seuraavaksi antaisi mitä vaan et seuraavat n.10vkoa menisi valonnopeudella ja niihin viikkoihin mahtuu niin sairaan paljon pelkoa, jännitystä ja turhautumista että melkeinpä jää se ilo taka-alalle. Välillä tulee sellaisia ahaa-elämyksiä et wau, siis oikeestikko tässä tosiaan raskaana ollaan ja tekisi mieli tehdä joka hiton aamu se testi joka huutaisi asiaa uudelleen ja uudelleen päin näköä. Jos on oireita, se ei oo hyvä - antaisi mitä vaan jotta voisi olla oireeton odottaja. No se jolla ei oireita ole, on vieläkin epäuskoisempi asiaan ja antais melkein mitä vaan et tuntis edes jotain...
Huoh, on tää naisena oleminen helppoa. Olen puhunut
tänään 4+6 ja oireeton päivä