Kai se sydänäänten kuuntelu riippuu aika paljon terveydenhoitajasta, jotkut suostuvat kuuntelemaan aikaisinkin, jotkut eivät. Onhan se tietysti vähän niin, että jos ääniä ei löydykään silloin varhaisilla viikoilla, niin paniikki kasvaa entisestään ja sitten on melkein pakko jonnekin ultraan rynniä tarkistamaan tilanne. Ymmärrän kyllä hyvin tuon vähäoireisuuden aiheuttaman epävarmuuden, etenkin kun sulla vielä on kyseessä poikkeuksellinen raskaus. :)
Minulla on yhden sikiön raskaus, mutta tämä raskaus on joka tapauksessa ollut huomattavasti vähäoireisempi kuin edellinen, etenkin pahoinvoinnin suhteen. Nyt olen tosin osannut pitää pahoinvointia kurissa syömässä todella tiheästi: kummasti auttaa, että syö vaikkei olisi vielä nälkäkään. Heti jos menee yli kaksi tuntia edellisestä ruokailusta niin etova olo alkaa lähestyä. Joka tapauksessa olo on aivan erilainen kuin esikoisesta. Ainakin vielä puolitoista viikkoa sitten ultrassa oli vilkas alkio (8+6 vastasi), joten kyllä siellä elämää on vaikka oireita ei niin kummoisesti olekaan. Rinnat ovat kasvaneet ja vatsan turvotus on järkkyä, mutta noita ja jonkinmoista väsymystä lukuunottamatta ei ole kummempia oireita. Helposti voisin välillä unohtaa olevani raskaana. Koetetaan luottaa, että vähäoireisuus ei välttämättä tarkoita mitään huonoa ja nauttia siitä, että on jonkinlainen toimintakyky jäljellä alkuraskaudesta huolimatta.
Ps. Se on just siinä 9-10 viikoilla, kun osalla oireet helpottaa ja alkaa huolestuttaa, tiedän monella käyneen niin vaikka kaikki on ollut hyvin.
Kiitos tästä! :)
Mun esikoisen odotus oli tosi helppo, alusta loppuun asti, joten siinä mielessä ei vähäiset oireet ahdista. Jotenkin on vaan iskostunut päähän, että nyt kaiken pitäis olla tuplasti kamalampaa!
Mutta toivotaan, että oon vaan tosi onnekas! :)Täytyy ens viikolla soittaa neuvolaan josko mun terkka suostuis kokeilleen kuuluuko sydänäänet.
kiitti!
