Mies ja raskaus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja syysmami
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Haha, hauska lukea näitä juttuja taaksepäin miten keskustelunaiheet hyppii aina miehen aktiivisuudesta niin neuvolassa kuin sänkypuuhissakin aina kastemekosta kinasteluun :D Meillä on tänään ensimmäinen "virallinen" neuvola, juuri laitoin miehelle viestin että jännittääkö mut ei kuulemma jännitä :) Itse asiassa tuntuu että minua hieman jännittää mennä vanhan työkaverin luokse ja varsinkin kun on aika erikoinen persoona muutenkin eikä ihan bestiksiä työaikoinakaan oltu ;)
 
Olen tätäkin keskustelua seuraillut, mutta en vielä oman mieheni osallistumisesta ole hirveästi kommentoinut, niin voisinpa nyt siitäkin lyhyesti. Mies on ollut alusta asti tosiaan hyvin innoissaan vauvasta ja suostui jo kasaamaan meille pinnasängyn, hoitopöydän yms. vaikkei ehkä niin näe, miksi ne pitää olla jo nyt, kun laskettu aika syyskuussa. Mutta tykkää sekin, kun koti alkaa näyttää jo valmiilta vauvalle ja aina hypistelee niitä muutamia vauvan vaatteita mitä meillä on jo. :) Mieheni lukee neuvolasta saatuja oppaita silloin tällöin ja kyselee miulta vauvanhoidosta ja muista jutuista.

Miehen sitoutumisesta omalta osaltaan kertoo se, että kun me tapasimme, niin mies oli täysin nörtti ja vietti aikaa pelikoneensa kanssa paljon. Viime aikoina pelaaminen vähentyi ja jäi pikkuhiljaa (tai on se xboxilla pelannut) ja nyt onkin sitten myynyt tietokonettaan osina, jotta saatiin tuohon aiempaan tietokonepöydän paikkaan vauvanurkkaus ja konerahoilla vauvalla tarvikkeita. Ja teki tämän siis täysin oma-aloitteisesti ja mie jopa koitin vähän rauhoittaa, että ei sen sitä tarvitse myydä. :D

Tänään mies tosiaan soitteli itse neuvolaan, koska oli huolissaan onko vauvalla kaikki hyvin, kun oksentelin alkuviikosta ja kunnan sairaanhoitaja oli melko hysteerinen asian suhteen. Niin patisti miut sitten sydänäänten kuunteluun, että saatiin tietää kaiken olevan hyvin.

Minuakin mies pyrkii parhaansa mukaan tukemaan, mikä ei ihan helppoa ole: olen temperamenttinen ja hieman haasteellinen ihminen aina joskus muulloinkin ja nyt raskaustunnemyrskyissä olen joskus melko mahdoton miellyttää. Mutta hoitaa enemmän kotia ja koiraa, jos mie en töiden jälkeen jaksa. Ja huolehtii, että saan tarpeeksi juomaa ja monipuolista syötävää ja että muutenkin kaikki on hyvin. Joskus huolehtii jopa niin paljon, että siihen menee hermot. Eilenkin halusin vain hetken olla itsekseen ja toinen seurasi koko ajan huolehtien onko kaikki hyvin ja miten voisi auttaa jne. x)

Semmonen ylihuolehtiva isi täällä päin. ^^
 
Itse en kuulu kirkkoon, enkä ole koskaan kuulunutkaan. Mieheni kuuluu. Asiasta muodostui ensimmäisen kerran ongelma kun naimisiinmenoa suunniteltiin. Minä kerroin heti että kirkossa en tule naimisiin menemään, koska miksi menisin vannomaan rakkauttani sellaiseen paikkaan joka ei minuun liity mitenkään. Mies oli aluksi hiukan hämillään asiasta, mutta hyväksyi sen kuitenkin. Hänen sukulaistensa kanssa oli vähän toisin. Mutta lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin: hommasimme juhlapaikalle maistraatista henkikirjoittajan meidät vihkimään ja kaikki ystävät ja sukulaiset olivat tilaisuutta todistamassa. Vihkiminen oli ihan yhtä hyvä ja henkilökohtainen kuin kirkossakin voi olla, ilman uskontoasioita.

Nyt odottelen mielenkiinnolla pienokaisemme syntymää ja nimenantoa. Kaikki suvun lapset + miehen aikaisemmat on kirkkoon kastettu, mutta minä en siihen aio suostua ja mieheni sen tietää myös, tiesi jo ennen kuin lapsi oli tuloillaan. Suvussa kulkee kastemekko, enkä enkä sen päälle pukemista tietenkään vastusta kun nimijuhlat pidetään varmasti joka tapauksessa, mutta ilman pappia ja kastamista tiettyyn uskontoon. En halua uskoa että lapseni joutuu "ikuiseen kadotukseen" jos ei kirkkoon kasteta. Kun lapsi on vanhempi, saa hän itse tehdä päätöksensä omasta uskonnostaan: käydä uskonnontunneilla koulussa ja mennä rippileirille jos niin haluaa, vaikken ole itse kumpiakaan käynyt.

Hyvin hyvin vaikeita asioita, mutta tämä on vain minun mielipiteeni :) Ja mies satavarmasti tiesi mihin ryhtyy kun meni kanssani naimisiin ja päätettiin lapsenteosta, siitä olen kuitenkin huolen pitänyt, etti tule yllätyksenä :)

Vaikka saas nähdä millaista vääntöä tulee kun miehen sukulaiset painostavat ristiäisiin, kun ymmärtävät että niitä ei tule, vaan nimiäiset :) Mutta painostusta tai ei, ristiäisiä ei tule.
 
mjt87: Täällä myös vauvan laskettu aika muutama päivä ennen ensitreffien vuosipäivää :) Paljon on pitänyt asioita käsitellä lyhyeen aikaan, mutta nytpä onkin olo että tätä paattia ei pikkutuulet kaada kun on kestänyt jo tämän kaiken <3

Oletteko muuten käyneet yhdessä neuvolassa miehen kanssa? Olemme saaneet välillä kummeksuvia katseita kavereilta kun ollaan koko raskauden ajan käyty kaikilla neuvolakäynneillä yhdessä lukuunottamatta ihan ekaa neuvolaa kun mies oli sairas. Minusta on aivan luonnollista ottaa mies aina mukaan enkä hetkeäkään ole miettinyt etteikö yhdessä käytäisi. Miehelle olen tietenkin antanut vapauden itse päättää lähteekö mukaan vai ei ja mielellään tuo on aina mukaan lähtenyt.

Meillä tämä ristiäis/kirkkoonkuulumis asia on onneksi selkeä, molemmat kuulumme kirkkoon ja lapsemme haluamme kirkkoon kastaa. Ja meidän suvussa ei kastemekkoa ole mutta miehen suvussa löytyy.
 
Meillä oli eilen tosiaan se ensimmäinen "virallinen" neuvola, ja voin niin sanoa että kyllä jäi paskan maku suuhun..
Ensinnäkin tunnelma oli niin vaivautunut koko neuvolakäynnin ajan, terkkari hyppi asiasta toiseen ja katseli suurimman osan ajasta tietokoneen kuvaruutua ja kysyi minulta lopuksi, tuliko kaikki oleellinen käytyä läpi?! Aluksi otti ihan kivasti miehen osalliseksi mukaan keskusteluun mutta siinä vaiheessa kun mies kertoi työpaikastaan, meni täti ihan vaikeaksi ja ei puhunut miehelleni enää mitään.. Ilmeisesti joku viherpiipertäjä kyseessä ja vastustaa kyseisen työpaikan olemassaoloa kun siten jotenkin asian ilmaisi.. Seuraavaa aikaa katsottaessa sanoin että haluan aamu- tai iltapäiväajan jotta mies pääsee mukaan niin tämä sanoo että onko miehen pakko tulla mukaan kun perusasioita käydään läpi?! No totta h******ssä haluan että mies on mukana kun ensimmäisestä lapsesta on kyse ja yleensä neuvolaan kutsutaan automaattisesti molemmat vanhemmat, ja erityisesti painotetaan että myös isät on tervetulleita. Ja tämä ääliö sanoo vielä miehelleni noin.. :( Lisäksi harmittaa se, että mies oli alkuun niin motivoitunut lähtemään kanssani neuvolaan mutta koska käynti ei todellakaan vastannut odotuksia ja loppukommentit terkkarin suusta oli tuollaiset niin en ihmettele vaikkei haluaisi enää kertaakaan olla mukana :( Enkä voi pakottaakaan, toki toivon että lähtisi mutta jos kokee sen vaivaannuttavana niin saa olla poiskin. Ja kun tiedän että jos terkkari olisi kuka tahansa muu niin neuvolakäynnillä voisi saada todella antoisia keskusteluja aikaan ja tulisi juteltua sellaisistakin asioista mitä ei kotona edes tule ajatelleeksi tai sanoneeksi toiselle. Ja kuinka arvokasta tietoa mies voi saada neuvolasta jos vaan terkkari olisi sellainen joka osaa sitä tarjota! Jos en olisi entistä neuvolan väkeä niin vaihtaisin terkkaria mutta tiedän millainen hulabaloo siitä syntyy..
 
Voi ei, syysmami, inhottavaa että jouduitte kokemaan tuollaisen neuvolakokemuksen! :( Tottakai neuvolasta toivoisi että mies saataisiin neuvolakäynneillä taas lähemmäs raskautta ja tietoiseksi kaikesta mitä kehosi käy läpi odottaessanne yhteistä lastanne. Ja hyvät neuvolatädit todellakin ottavat miehet huomioon, selittävät tällekin miksi mikäkin asia tehdään, missä mennään ja huolehtii onko kummallakaan huolia / kysyttävää. Olen tosi pahoillani että teillä ei ollut näin. Toivotaan että tilanne muuttuu tulevissa neuvoloissa! Ja että miehesi kuitenkin haluaa lähteä vielä mukaan huonon kokemuksen jälkeen... On kyllä tärkeää (ainakin näin ensiodottajalle) että neuvolatäti on sympaattinen ja mukava.
 
No joo, tämä huuhkaja on ollut aina tuollainen joten tilanne ei siis valitettavasti muutu :D Mut kiitos tsempistä Wow :)
 
syysmami Voi hemmetti mikä nainen! kyllä tuos olis meikälääsen pipo räjähtäny samantien.. Yleensä justiin painotetaan että isät joukkoon, koska ne ei kumminkaan niin lähe helposti neuvolaan yms.. Toivottavasti ei jäänyt miehelles kamalaa mieltä tuosta käynnistä. Toivottavasti menee seuraava kerta paremmin.. ja ehkä voi sitte itse sanoa terkkarille mitä toivoo, mutta jos terkkari on vain töykeä ja toivoton tapaus niin voisko vaihtaa neuvolatätiä? :/
 
hento: Olihan se ymmärrettävästi vähän nyreissään.. Pitää toivoa että tuo olisi mahdollisimman paljon lomalla aina kun meillä on neuvola :D Täällä ei ole niin helppoa vaihtaa terkkaria; asia pitäisi hoitaa osastonhoitajan kautta ja toisekseen kaikki neuvolan terkkarit on vanhoja työkavereitani, mukaan lukien tämä kyseinen täti. En jaksa sitten selitellä että miksi vaihdamme terkkaria ja tulisi vaan aiheutettua turhaa kaunaa enkä kuitenkaan halua kenenkään mieltä pahoittaa.. Omasta puolestani ihan sama millainen terkkari on kun asiat tiedän itsekin mutta miehen puolesta harmittaa kun hän on muutenkin niin pihalla kaikesta raskauteen ja vanhemmuuteen liittyen ja neuvolan kuuluisi olla paikka mistä sitä tietoa saa.. No, pitää kotona jutella sitten entistä enemmän asioista :)
 
Syysmama: no taitaa päästä helpommalla ku on vaihtamatta, ja jos kerta tunnet tämän ihmisen niin ei varmaan sitte niin välitä sen sutkautuksista?? :D Joo ja onneksi nykyään saa niin jokapaikasta muualtakin tietoa ku vain terkkarista.. :)
 
Joo ja kun olen itse samaa ammattikuntaa ja ollut töissäkin äitiysneuvolassa niin tuttua on.
Miehen puolesta olen harmissani mutta onneksi sekin osaa ottaa asian (ainakin osittain) huumorilla :)
 
no hyvä että ei oo mies aiva maatansa myyny sen takia!! :)
Mun mies on kyllä niiin ihana joka lailla että voi pojat! Se jaksaa olla niin symppis ja on niin mahtavasti innoissaan kaikesta mitä täs on ollukki, ei tartte murehtia että mitä sen pääs liikkuu!! :D
 
Juuri eilen selitin omalle äidilleni kuinka onnelinen saan olla miehestäni, kun hän on niin hyvin tukena vaikka olemmekin nuoria ja raskaus yllätti meidät molemmat todenteolla minun käyttäessä pillereitä. Ja kun on monen nuoren äidin kuullut valittavan kun miehet ei tunnu perustavan koko raskaudesta.

Aluksi kyllä järkytyimme molemmat ja pelkäsin että jään yksin asian kanssa tai mieheni haluaisi aborttia sillä emme olleet seurustelleet kuin muutaman kuukauden ja joskus olimme vitsailleet lapsista mutta mieheni teki selväksi silloin ettei todellisuudessa halua lapsia ainakaan kymmeneen vuoteen.

Yllätyin positiiviseti kuinka hyvin mieheni lopulta suhtautui asiaan kun alku järkytys oli ohi :D Ja kun kerroin peloistani hänen suhtautumiseen ja miksi en pystynyt vain heti raskaustestin jälkeen kertomaan asiasta mieheni kertoi ettei hän kuulu "kusipäihin" jotka lähtee pois. Eikä abortti ollut käynyt mielessäkään kerta pienokainen oli nähnyt paljon vaivaa pillereiden "ohitukseen" niin ilmeisesti kuulemma halusi ihan tosissaan luoksemme :)

Asian kertomisessa muille ei oikeastaan meillä ollut ongelmia, mieheni kertoi samana iltana omille vanhemmilleen ja veljelleen ja läheisimmille kavereille :) itse kerroin muutaman päivän kuluttua sillä minulla oli aika nukutuksessa tehtäviin tutkimuksiin ja ne sitten peruttiin niin oli pakko kertoa vanhemmille syy kauan odotettujen tutkimusten perumisesta.

Koko raskauden ajan mieheni on kysellyt vointiani ja toivonut pahoinvoinnin helpottavan että jaksaisin olla pirteä oma itseni :) Neuvola käynneillekin hän on tullut jos on töistä saanut vapaata ja ultrissa oli molemmissa mukana katsomassa pikkuista ja ihan omasta tahdosta on kulkenut mukana :) Aina on kysynyt mitä neuvolassa tehtiin ja sanottiin jos ei ole itse päässyt mukaan :)

Välillä tuntuu että pittää muistutta ettei raskus ole sairaus kun ei saa kauppakasseja kantaa ja jos kiikun johonkin penkille niin ei irrota hetkeksikkään katsetta ettei vain satu mitään, ja aina on muistuttamassa että pitää muistaa olla varovainen :)

Mahan silittelyäkin hän harrastaa aika useasti ja suloisinta minusta on kun hän koputtaa vatsaani ja kysy miten siellä menee ja laittaa korvan vatsaani vasten ja toteaa hymyillen että hyvin oli asiat :)<3

Ja sekin pitää mainita että pystymme puhumaan asioista. Mieheni sanoi minulle ykspäivä että minun pitää muistaa lapsen synnyttyä olla kärsivällinen kun hänellä ei ole mitään kokemusta vauvoista ja hän on aina pelännyt niitä kun ne on niin pieniä ja hauraita mutta silti kova äänisiä :)

Onneksi on ihana mies jonka kanssa jutella pieneen ihmeeseen liittyen<3 kun kaverit ei jaksa kuunnella, toisaalta se on ymmärrettävää kun ne ei vielä perhettä suunnittele.

Anteeksi tuli aika pitkä teksti, oli niin mukava kerranki kehua omaa miestä eikä aina vain muistaa niitä huonoja asioita :)
 
Nyt täytyy vähän valittaa... Meillä on tosiaan ollut raskauden aikana ERITTÄIN hiljainen seksielämä. Ei se pariin vuoteen ennen raskauttakaan mitään jokapäiväistä todellakaan ollut mutta nyt tuntuu että miehen halut ovat ihan täysin kuolleet. Hyvä että kerran viikossa saan pakotettua. Miehellä siis muutenkin seksihalut paljon vähäisemmät kuin allekirjoittaneella. Tosiaan tää tilanne ei myöskään helpota tätä kiloahdistusta ja itseinhoa näiden suunnattomien raskauskilojen vuoksi. Mies kyllä muistaa sanoa että olen kaunis ja ihana ja ahdistukset turpoamisesta on turhia. Mutta kun ei näy käytännössä... Nostin sitten eilen kissan pöydälle ja siitäkös mies loukkaantui. Mököttää edelleen eikä meidän triplajuhlapäivääkään (puoliväli, äiskäpäivä, suhteen vuosipäivä) millään tavalla muista. Hyvä että huomenta sanoi. Huoh.
 
Wow kyllä ne miehet on kummallisia... kyllä pitäis pystyä puhumaan asiasta eikä vaan mököttää... se ei varmaan tunnu hyvältä sinusta kun ei ole haluttu olo ja kuten sanoit kun muutenkin alkaa olla ISO olo... Mutta ei kannata miettiä sitä niin paljon koska yleensä ne sanoo että seksielämä on hiljaisempi raskauden aikana johtuen siitä että miehet pelkäävät satuttavansa lasta ja naisilla ei aina oo niin hyvä olo.

Täytyy itse tunnustaa että meilläkin on aika hiljainen seksielämä tällä hetkellä.. kerran viikossa suurin piirtein.. Mutta meillä on ollut myös tosi kiireinen arki koska me rakennetaan taloa tällä hetkellä. Mutta me näytetään hellyyttä halailemalla ja pussailemalla joten se ei haittaa minua vaikka seksielämä ei ole yhtä aktiivinen kuin ennen :)
 
Wow, mäkin luulen että se johtuu siitä että sun mies pelkää satuttavansa vauvaa, jotkut miehet liittää raskaudenaikaiseen seksii sen vauvan ja äitiyden ja se voi olla tosi rankkaa, eli sun mies on ehkä pikkasen hukassa omien ajatusten kanssa.
 
Nyt tulee iso OT.
Tää sivuaa mun fiiliksiä, kun tosi moni mies on sitä mieltä että "sä oisit ihana nainen mut sul on liikaa lapsia".
HAH! ihan niin kun haluisin miestä jonka mukaan äitiys heikentää naisellisuutta. Äitiys on yks naisellisuuden perus tekijä, se on sitä syvintä ja kauneinta vahvuutta mitä naisessa on. Sori tää avautuminen...
 
  • Tykkään
Reaktiot: Wow
Tää seksielämä ei ole se kaikista helpoin osa-alue puhuttavaksi parisuhteessa. Niin helposti käy niin, että ei tulekaan ymmärretyksi oikein ja toinen loukkaantuu. Ei siis helppo juttu selvitettäväksi ollenkaan!
Itsehän en ole mitenkään erityisen halukas ollut koskaan, lukuunottamatta suhteiden ihan alkuviikkoja. Siitä ne halut on aina sitten tasaantuneet, ja olenpa edellisessä parisuhteessa kokenut tosi pitkän kuivan kaudenkin, kun koin että mies ei kunnioita minua pätkääkään. Nykyinen mies on ihanan hellällä tavalla sitkeä! Ymmärtää toki jos sanon että nyt ei huvita tai on huono olo, anna olla, mutta muutoin on ns. pitänyt kiinni siitä että aina silloin tällöin kuitenkin peittoja heilutellaan. Ja mukavaahan se on, nautin minäkin joka kerta, mutta harvoin vaan spontaanisti tulee itselle olo että haluaisin tehdä aloitetta...
 
sofiaelisabeth ja Kuudes: Olette varmaankin aivan oikeassa, miehellä saattaa ihan tosi olla myös jotain alitajuista pelkoa vauvan satuttamisesta vaikkei sitä myönnäkään. Ja vähän tulee mieleen myös madonna-huora-syndrooma, raskauden aikana mies on jollain tavalla "pyhittänyt" minut ylemmäs kuin aiemmin. Ehkä on sitten vaikeaa nähdä oman lapsen kantajaa myös seksuaalisena olentona, ehkä...

puapru: Näin on, seksi on todella vaikea keskustelun aihe parisuhteessa. Ja harvoin käy niin että alkusuhteen pupukauden jälkeen olisi kaksi täysin samanlaisilla seksihaluilla varustettua henkilöä jäljellä. Eikä se onneksi suhteen tärkein arvo olekaan.. :) Meillä on tosiaan ollut aina niin päin että minä teen aloitteet ja olisin halukas erittäin paljon useammin kuin mies. Silloin kun olen normaalifysiikassa ja normaalilla itsetunnolla varustettuna, pystyn käsittelemään meidän halukkuuden erot paremmin, enkä ota jokaista torjuntaa henkilökohtaisesti. Nyt kun kokoa on tullut kauheasti vähän ajan sisään ja sitä myötä itsetunto horjuu, on todella vaikeaa tulla torjutuksi. Vaikkei se itsetunto toisen sanoista tai teoista saisi olla kiinni. :)
 
Kuudes: Kauheaa jos sinulle on noin sanottu! Lasten saantihan juurikin on tae naisen hedelmällisyydestä. Kuka mies ei haluaisi naisellista ja hedelmällistä naista... Tai ehkä kyse on siitä ajatuksesta että joku muu mies on siittänyt naisen ja on näin ollen miehisempi mies?
 
Takaisin
Top