No, raskausaikana vaikuttaa kyllä siltä, että sekä mahan suuruutta että pienuutta päivitellään hyvin vapaasti. Mun maha on iso (mutta ei mitenkään poikkeuksellinen) eikä kenelläkään tunnu olevan mitään estoja huomauttaa tästä. Oon nyt muutamissa juhlissa huomannut vältteleväni ruuhkaisimpia huoneita, koska tiedän, että lähes jokainen puolituttu haluaa puhua mun vartalosta.
Mä ainakin kannan jo omasta takaa ihan tarpeeksi huolta raskauteni "normaaliudesta" (onko sydänäänet normaalit, onko mun lantio hyvä, osaanko synnyttää, nouseeko maito, onko lapsi oikeankokoinen, onko sillä kaikki elimet oikeilla paikoilla, osataanko me hoitaa ja kasvattaa sitä) ilman että tarvitsen muita esittämään jatkuvia mutu-arvioita siitä, olenko jostain paikasta isompi tai pienempi kuin keskiverto odottaja.
Luulen, että "ootpa iso!" ja "ootpa pieni!" tuntuvat yhtä kurjilta kommenteilta – on niin helppoa tulkita, että siinä on jotain kritiikkiä mukana. "Et sovi käsitykseeni kauniista, terveestä odottavasta äidistä, teet siis jotain väärin." Vaikka tietenkään useimmat kommentoijat eivät lainkaan tarkoita sitä.
Tuntuu vaan, että raskaana olevan naisen keho muuttuu yhteiseksi omaisuudeksi, jota saa taivastella ja kosketella. Ihan kuin siellä muuttuvan kehon sisällä ei olisi tavallista ihmistä, joka ei todellakaan ole tottunut moiseen. Se menee ihon alle. Mun on vaikea välillä muistaa, että oikeasti tää mun maha on aivan normaali eikä mun peilikuvassa ole mitään ällöttävää.