Marrasmammojen Kesäkuun löpinät :)

Täällä ollaan koko juhannus kutistu enemmän ja vähemmän. Enemmän ärsyttää kuin huolettaa ja ainut mikä huolettaa on se, että saatan sitten rv 35 joutua sairaalatarkkailuun ja se ei todellakaan sovi mun suunnitelmiin. No, tiistaina on ultra ja siellä ajattelin asiasta mainita lääkärille ja jos lääkäri ei katso tarpeelliseksi laboratoriokokeita samantien, niin viikko ultran jälkeen on neuvola ja siellä olen sitten aivan valmis nostamaan sellaisen metelin, että oksat pois, jos ovat sitä mieltä, ettei tarvitse tutkituttaa vielä. Neuvolassa tosiaan ollaan tietoisia siitä, että äitini on hepatoosin käynyt läpi jokaisessa raskaudessaan.

Nyt masua rasvailemaan, josko vaikka vähän kutina helpottaisi.
 
Oli meilläkin loppujen lopuks ihan mukava juhannus :D Se miehen humaltuminen vaan ärsytti kun mun mielestä ei ole sopivaa olla humalassa lasten nähden ja esikoinen oli vielä hereillä. Ei mulla mitään sitä vastaan ole että sen oluen tai lasin viiniä ottaa mut jossain sen rajan on kuljettava niin kauan kun laps on hereillä.

Eilen kävi sitten parit naapurit perheineen meillä istumassa iltaa. Tänään lähti meidän kissa kesälomalle mun vanhemmille ja keskiviikkona otettais nokka kohti Turkkia.

Mies jäi tosiaan torstaina kesälomalle et ehkä nää kiukuttelut on osittain myös sitä pakollista alku"kankeutta" kun ollaankin yhtäkkiä koko ajan yhdessä vaikka sitä nimenomaan on kaivannut aina kun mies on töissä. Vaikeeta :D
 
Meilläkin oli kiva juhannus! Meillä oli hirmuinen määrä vieraita, koska pidettiin tämän uuden talon tupaantuliaiset samalla. Oli ihana nähdä kaikkia ystäviä kerralla, mutta kyllä oli sitten rankkaakin. Ruokaa tuotiin vähän nyyttäriperiaatteella, mutta mulla tietysti oli suurin osa, koska kerran emäntänä toimin. Ja sitä tiskikoneen täyttöä ja tyhjennystä riitti! Onneksi oli paljon pienten lasten äitejä, niin mullakin oli seuraa, ei olleet kaikki ihan ympäripäissään. Ihmeen vähän mua kyllä ärsytti ne känniset. Yleensä en oikein jaksa itse selvinpäin katsella kännisiä, mutta nyt sekään ei haitannut.

Eilen oli vielä siskon synttärikahveet ja sippasin niiden jälkeen sohvalle ihan totaalisesti. Kyllä vei voimat tämä viikonloppu! Ennätin jo huolestua, kun en tuntenut lauantaina ollenkaan vauvan liikkeitä, mutta eilen sitten kyllä potki senkin edestä! Koska liikkeet ovat vielä niin hentoisia, en varmaan vaan kaiken hulinan keskellä sopivassa kohdassa pysähtynyt niitä tunnustelemaan :) Tänään sitten neuvolaan! Onneksi ei ole mikään sokerirasitus nyt edessä, niin paljon tuli kyllä juhannuksena herkuteltua ;)
 
Voi kun ootte taas ehtiny kirjotella paljon!

Meillä oli ihana juhannus: oltiin meidän yhteisen ystävän mökillä rentoutumassa, ihan kolmestaan siis oltiin. Miehet olivat keskenään sopineet, että tää juhannus otetaan rauhallisesti kun minä oon tässä tilassa. Osaa ne miehetkin joskus olla ajattelevaisia :) Ottivat siinä muutaman oluen kun saunottiin, grillattiin ja otettiin rennosti. Aivan ihana viikonloppu oli, mutta kyllä oli eilen mukava tulla kotiinkin. Nyt onkin hyvä jatkaa arkea kunnolla levänneenä!

Mieheni tunsi muuten lauantai-illalla ensimmäiset potkut :) Oon muutaman kerran käskeny sen tunnustelemaan kun nyytti on vetänyt masussa rallia, mutta ei ole mies tuntenut aiemmin ulospäin. Katseltiin siinä leffaa kaikessa rauhassa, kun rupesin tuntemaan kovia potkuja - mies pisti käden mahan päälle ja kysyi samantien: Oliko tuo potku?? Oli kyllä ihan äärettömän onnellinen sen jälkeen, niin katkera ollut kun ei aiemmin ole päässyt kokemaan tuota ihanuutta.

Bessie, sekä hoitopöytä että sänky on Brio Two - sarjaa. Pidän niiden yksinkertaisuudesta :) Ja hinta on myös kohdillaan. Oi kun odotan sitä, että päästään vaunuja ostamaan! Mulla pomppas tuo maha pystyyn myös ihan yhtäkkiä. Nyt tuntuu, ettei ole kasvanut ollenkaan. Ehkä jossain vaiheessa taas huomaa, että se on yhtäkkiä taas tullut enemmän esille.

Purrille ja Minnuskalle onnittelut uudesta kämpästä, mahtaa olla ihana fiilis! Ja peekay ja kaylies, onnea kämpän etsintään!

Mimmu86, hyvä idea nuo korvatulpat ja hengityssuojaimet! Sellaiset on ehdottomasti pakko liittää isyyspakkaukseen. Niin ja.. ymmärrän sun tunteenpurkaukset aivan täysin!

Itsellä on myös aikamoinen ulkonäkökriisi päällä. Siis yleensä koen olevani erittäin kaunis uuden kehoni, pyöristyvän mahani kanssa. Mutta välillä.. Varsinkin jos näen hoikkia ja kauniita lättämahaisia naisia, meinaa tulla oikein itku. Olen jo suunnitellut, miten saan kroppani takaisin kasaan synnytyksen jälkeen, unia näen tästä aiheesta paljon. Tarkoitukseni olis päästä about 7 kiloa alle alkupainon. Haluaisin, että joskus vielä voisin omistaa hyvän itsetunnon ja kokea itseni kauniiksi. Saa nähdä sitten synnytyksen jälkeen miten käy, tuskinpa sitä jaksaa hirveästi salilla ja jumpissa käydä :D
 
nuo hormooni räjähtelyt o nyt erittäin normaaleja tässä puolen välin paikkeilla, luvin tytön aikaisia merkintöjäni päiväkirjasta ja olin räjähelly ku mikäkii sillo, nyt en iha viel nii pahasti mut välillä joo on tullu märistyy ja pahasti, onneks ukko oo ottanu siitä itteensä.

Meillä oli isomman tytön synttärit perjantaina ja ostin sinne kertakäyttölautasia nii ei tarvinna tiskailla hirveesti mikä oli kivaa ku keittiö pysy siistimpänä. Lasten kanssa sitte vieraiden lähdettyä mentiin mummolaan ja siel ei kyl ollu mummi kotona ku oli töissä mut ukki oli savustanut lohta ja sitä mussuteltii ja saunottiin ja katseltiin lehmiä ja hoidettiin kissaa ja viereisessä talossa o isosetä nii sen vaimo paisto muurinpohjan lettuja nii niitä mussuteltii masut täyteen ja isomummokii oli käymässä nii lapset höpötteli sen kanssa. Illalla lähettii kotii ja oli tarkotus kurkata kokkoo mut olikii viel puol tuntii sen sytyttämiseen ja pienin sammu jo autoon nii ajettiin kotiin eikä jääty sitä odottamaan. Lauvantaina vietii isompi äidilleen ja tää meidän tirpana vietii mummolaan(äitini) luokse. Me ite tultii kotii ja laittauduttii vähä ja käytii satamassa terassilla ku kolome kaverii oli siellä jote pojat otti yhet ja sitten yhden näistä luokse mentiin ku niillä o vanhasta talosta tehty ssellanne kesämökin kaltanen ja terassit ja kaikki, tosi hieno möksä nii siel grillailtiin, kuunneltiin musaa,pojat sauno ja ryyppäs ja mie sit jututin kaverin äitiä joka o huipputyyppi, että ei haitannu tosiaankaan vaikka olin ainoo tyttö ja pojat saunassa ku mullekkii löyty seuraa. Sadekkaan haitannu ku olivat terassin kattaneet. Sit tuli yksi kaveri lisää ja toi uuni tuoreen tyttöystävän mukanaan ja päästiin tähänkin tutustumaan. Oliha pojat kännissä mutta kerrankin oli niin ettei kellää menny överiksi, paitti yhellä ehkä, meni vessassa käymää nii olipa menny sitten suoraan nukkumaan :P. Aamu viideltä selvittii lähtemää vasta kotiin ku oltii vähä kahe vaiheilla et jäädäänkö viel sinne ja iha yöks asti vai tullaanko omaan sänkyyn, oma sänky sitten voitti. Eilen sitten hajettii tyttö kotia ja matkalla käytiin siskoni luona. Sinäpä meidä juhannus. Kivaa oli.

Mie kävin esikoisen aikaan neljä päivää enne synnytystä viimeisen kerran baarissa, en oo pitäny raskautta esteenä. Tottakai päässä liikkuu ajatukset että mitähä nuo ajattelee mutta perkele minulla on oikeus olla baarissa oli tilanne mikä tahansa. Olenhan minä siellä aika usein ilman raskauttakin SELVINPÄIN joten miksi en voi olla raskaana ollessakkii. Joo eihä tuota vaatepolitiikkaa ole hirveesti ja tälleen mutta raskaana ollessa saa näyttää vähä telttaäidille. Pitää vaa yrittää nauttia ja ajatella että se isomaha mikä saa kaiken vaatetuksen näyttämään huonolle on jotain suurta ja ihanaa palkintoa jota ei kovinkaan monella ole ja kaikilla ei ole ees mahdollisuutta saada. Joten minä ainakin nyt olen tyytyväinen isoon mahaan ku kerrankin on syy miksi näyttäytyy ylitiukoissa vaatteissa mahan kohdalta eikä tartte miettii näyttääkö maha valaalle vai ei. Eriasia jos ei olisi raskaana nii sillo pukeudun vähä piilottavammmin. Mahaa mä en häpee, jalkojani enemmänkin kun ne o oikeasti paksut. niitä oon aina enemmä hävennyt. ku haluisin sellaset sipakat hoikat jalat. Mut ei voi mitää. minun ruumiin rakenteella ei sellasii jalkoja ilman leikkauksia ja lihaksien menettämistä saada. PItää oppia vaan nauttimaan siitä mitä on ja mitä on saanut. Omalla asenteella pystyy paljon ihmeitä tekemään sen olen oppinut,, pitää yrittää oppia siis positiivisuutta. (tähän mainitakseni olen sairastanut vaikean masennuksen aikoinaan ja suurin osa siitä oli myös erittäin pahaa itsekritiikkiä omasta ulkonäöstä) Jos oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on niin muutkin ihmiset näkevät sinut hyvässä valossa eivätkä tartu kiinni että ompa sulla iso maha tai jotai muuta paljon, he huomaavat että hei toiha oikein säteilee itsevarmuutta ja on tyytyväinen elämäänsä. Vaikeampaa todellisuudessa kuin tässä näin sanoessa. Mut olen huomannut että kolmen vuoden aikana olen tässä asiassa kehittynyt koko ajan enemmän. : )

 
Nii ja sen olen huomannut tuosta ulkonäkö asiasta. He jotka ovat normaali painoisia ja vartaloisia he ovat pahiten kriittisiä itsensä suhteen ja näkevät itsensä todella lihavina. Näin oli minullakin kun painoin alle 70kg 8v sitten. Nykyään ku elopaino o tuolla reippaasti 100kg puolella kun oikeasti näkee että olen lihavan nii mulle o tullu päin vastainen reaktio melkein. Kun pikkasenkaan on tippunu paino nii mie alan kuvittelemaan että olen hirveän hoikka vaikka todellisuus on jotain muuta. Huvittavaa ja sitä naurankin usein että kyllä sitä sillo sätti hirveästi painosta ja pikkasestakkaa ylimääräsestä ja heti näki ittensä lihavana ja piilotteli vartaloa mutta nyt oikeasti ollessa läski nii sitä oikein välillä esittelee vartaloaan kaikille. Mutta tämän pikkuisen synnyttyä minun on saatava paino alle 100kg terveydellisistä syistä, sillä mulla o sellanen ruumiin rakenne että lonkat o kärsimässä todellakin painosta ja kerta nyt o raskausdiabetes kummassakkii raskaudessa nii ettei sitten oikeasti se puhkee päälle nii saatava painoo alas.
 
Täällä koettiin pieniä kauhunhetkiä. Kaadoin kuumat kahvit syliini, joka nyt sinäänsä ei ole mitään uutta. Hieman säpsähdin ja vauva alkoi potkimaan, varmaan ihmetteli mitä ihmettä äiti säpsyy. No sitten tajusin, että kahvia valuu pitkin pöytää suoraan tietokoneen piuhahelvettiin ja olin saada kohtauksen, sydäri meinasi tulla siinä vaiheessa, kun vauva säpsähti masussa oikein kunnolla nanosekunti sen jälkeen, kun olin tajunnut minne kahvi valuu.

Kissa veti itsensä ihan pörröksi, kun kahvia tippuvana ja huolesta sekaisin yritin kasata itseäni, että saan sotkun siivottua. Yritä siinä nyt sitten rauhoitella itseä, kissaa ja vauvaa samaan aikaan ja miettiä, miten en sotke koko kämppää kahviin.

Toisaalta olen kyllä odotellut näitä tämän kaltaisia kömmähdyksiä, raskaus on jotenkin vähentänyt kömpelyyttäni. Normaalisti kävelen ainakin kerran päivässä kahvipöytää päin yms ja olen aivan mustelmilla :D
 
Neuvolaterveisiä!

Kaikki oli mallillaan, joten ihmeempiä kommentointeja ei ole. Painoa oli tullut vain kilo, joka oli positiivinen yllätys! Luulin, että juhannuksestakin olisi jo tullut pari kiloa :D Sydänäänet kuuluivat hienosti, sikiön syke n. 150. Mulla verenpaine ja hemoglobiini pysyneet ennallaan.

Ihmetytti kyllä, kun neuvolatäti ei suostunut vielä neuvolakorttiin merkkaamaan, että tunnen liikkeet. Hänestä kun se ei vielä ole mahdollista! Ilmaa se kuulemma vaan on... Ilmaa taitaa olla tätillä korvien välissä, nimittäin niin selvästi tunnen jo ihan potkujakin. No, ehkä sitten jo ensi kerralla saadaan korttiinkin merkintä...
 
Bessie, onpas kummallista, ettei täti suostunu sun tuntemia liikkeitä merkkaamaan. Multa kysyttiin viime neuvolakäynnillä (rv 17+4), oonko tuntenu liikkeitä ja sanoin että oon (mainitsin että olin tuntenu ne liikkeet jo aika paljo aiemminkin). Eikä siinä sen mielestä mitään ihmeellistä ollu, tuumas vaan että toiset tuntee aiemmin kuin toiset, sama homma niin ensisynnyttäjien kuin uudelleensynnyttäjienkin kohdalla. Ja kun nuo liikkeet itse kullakin vahvistuu niin kyllä tulee varmasti kaikille hyvin selväksi että ei ne oo mitään ilmavaivoja. 

Kaylies, ihanasti kyllä kirjotit tosta ulkonäköasiasta: "Pitää vaa yrittää nauttia ja ajatella että se isomaha mikä saa kaiken vaatetuksen näyttämään huonolle on jotain suurta ja ihanaa palkintoa jota ei kovinkaan monella ole ja kaikilla ei ole ees mahdollisuutta saada." Näinhän se on. emoticon
 
Älkääs nyt olko niin ankaria itsellenne tuon ulkonäköjutun kanssa. Vauvamasuhan on kaunis. Itse olen toki myös kokenut epätoivon hetkiä hääpukua etsiessä kun tuntuu että suurimmassa osassa pukuja näytän vain tasapaksulta pötköltä. Nyt löysin kuitenkin puvun joka laskeutuu kauniisti masun päälle ja jättää masulle varaa kasvaa. (yksi murhe pienen ihmisen maailmassa vähemmän. :D) Ihania ne muhkeat hääpuvut, mutta myönnettävä se on etteivät ne tällä vartalolla ole hyvännäköisiä. Siltikään en pidä itseäni rumana vaan käytän mieluusti sellaisia vaatteita joissa maha korostuu. Kyse on oikeantyyppisen vaatteen valinnasta. :)

Meillä myös mies tunsi ensimmäistä kertaa potkuja masun päältä tuossa muutama päivä sitten. Ihan mahtavaa! :)
 
Ulkonäköön: mulle on iskenyt kauhee elefanttikompleksi! Oon aina ollu iso, reippaasti yli 100 kiloinen tälläkin hetkellä, mutta en oo pahemmin ikinä miettinyt läskejäni tai miten mahani näyttää löllyvältä tms. Nyt oon huomannut että kaupassa ihmiset kattoo mun mahaani ja selkeesti miettii oonko mä raskaana vaiko vain läski!! On tullu ihan kauhee dilemma pukeutumisesta ja olemuksesta, tunnen olevani valaan kokoinen ja kauhean näköinen. Eikä kuumat ilmat ainakaan helpota... emoticon

Omaa napaa: mua sitten ahistaaaaaaa kaikki eessä olevat hankinnat! Sängyt, sitterit ym. Hemmetti kun ei joutuis olleskaan miettimään tommosia vaan kaikki järjestyis sormia napsauttamalla...

Sit oon alkanu jännittään ihan hirveesti synnytystä. Meiltä on noin tunnin ajomatka synnytyssairaalaan eikä meillä ole omaa autoa. Millä sinne mennään? Ambulanssilla? Mitä nykyään pitää ottaa mukaan sairaalaan? Edellisestä synnytyksestä on kohta 12 vuotta ja sillon piti periaatteessa olla mukana vaan vauvan päälle tulevat systeemit, ja harja, deodorantti jne. Ei hajuakaan miten tää homma toimii nykyään. Sairaalakin on eri ku ekalla kerralla...

Mut kyllä tää raskaus on vaan ihana asia. Just tossa yks ilta ku mentiin nukkumaan niin mieski tunsi masuasukin liikkeet emoticon  Aika rokkaaja tää kaveri on, melskaa kaikki yöt niin että maha vaan tutisee
 
Narsku: Elä panikoi, kyllä ne asiat tahtoo aina suttaantua, varsinkin kun siinä loppu vaiheessa raskautta meille mammoille tulee se pesänrakennus vaihe jollo kaikki tuntuu niin luonnolliselle.
Meilläkin on tunnin ajomatka sairaalaan. Onko porukkas tai miehen porukat lähellä? heiltä lainata autoa tai kyytiä, taksilla jos ei muuta, ambulanssi ku o vaa sitten jos on jo menny lapsiveet. Tai on niin kipeä ettei enää kärsi autossa olla, kute kaverini teki paitti että ku amppariin pääs nii samalla tuli lapsveet. Otat sairaalaan mitä haluat mukaan, neuvolasta saadussa vihkosessa o sinne päin lista jota voi soveltaa ja sama löytyy myös näiltä sivuilta. Mutta ite otin ja suosittelen muillekkii että ottakee omia alkkareita mukaan, paljon mukavempii kuin sairaalan alkkarit, varsinkin kun mulle ei menny sairaalan alkkarit jalkaa joten jouduin pitämään niitä verkkohousuja. Tietty perus hygienia tuotteet eli hammasharja ja tahna, hiusharja, shamppoot jos ei halua sairaalan aineita käyttää, dödöt (suosittelen mietoja mukaan koska voi olla allerginen huonekaveri). Voi ottaa meikit jos haluaa. JOtkut ottaa läppärin mut ite koin että läppäri olisi ollu vaa enne synnytystä tiellä että vasta sen jälkee olis ollu se mulle mieluinen ku en voinu istua juurikaa missää nii olis ollu oma läppäri kiva kaveri,vaikka kyl yleinen tietsikka löytykin sairaalasta.  Jotkut ottaa lukemista, ite otin ja kaks kertaa koko viikolla maltoin lukea vaa. Vaihtovaatteet jos ei haluu samois lähtee kuin on tullukkii, kannattaa miettii housuja koska ei se maha välttämättä nii pieneks mee. Parit rintaliivit/imetysliivit ettei yksissä ja samoissa tartte olla ja hikoilla, ainakin mie maidon noustessa hikosin kuin pien porsas ja pitkään. KÄNNYKÄN LATURI, varmasti tulee tarpeen.Näissä mulla oli sillee et hygienia tuotteet ja liivit mulla oli autossa koko aja valmiina ja muut toi mies seuraavana päivänä.
- vauvalle sitten kotiin tulo vaatteet, body potkuhousut tai housut ja paita, vanupuku ajatellen marraskuuta ellei jo jopa toppapukukin, hattu tumput sukat, riippuen vähä millanen on keli jo sillo, mie olin pakannu vauvalle hoitolaukun kotona valmiiksi ja mies toi sen vasta päivää enne kotii tuloa kuten turvakaukalon, ainii ja meil oli sillee et ku kotii lähti nii kaukalo piti tuua osastolle, muuten ei saanu lähtee,samoin oli vaunujen kanssa jos kävellen meni kotiin(toisaalta aika hölömöö) tuskin kovin monikaa lastaan sylissä autossa pitää?.Vaikka pari vaippaa varulta myös mukaa mut ite olin nii tuhma että nappasin vaipat sairaalasta otinko viis mukaa ku ei ollu kotona viel vaippoja joten matkalla käätii ostamassa vaippoja.

Kyllä ne asiat tästä suttaantuu :)
 
Haluan nyt vielä korostaa, ettei tule väärinkäsityksiä, että itselläni tulee VÄLILLÄ lyhytkestoisia kriisejä ulkonäköni suhteen. Koen kyllä mahani kauniina ja käytän pelkästään tiukkoja yläosia, jotta ympärillä olevat varmasti huomaisivat raskauteni (...masu on vielä sen verran pieni, että tuskin huomaisivat vaikka alasti kävelisin :D). Äitiyshousuja olen käyttänyt nyt pelkästään, kun eivät kiristä mistään, tulee mahan pyöreys kauniisti esiin :)
Mutta raskauden ja synnytyksen jälkeen haluan saada kroppani kuntoon, kun ei hyvässä kunnossa koskaan ole ollut. Olen kyllä aina ollut normaalipainoinen, mutta sekä ulkonäköni että terveyteni kannalta haluan hieman painoa pois ja lihakset parempaan kuntoon. Kyllähän psyykekin voi paremmin, jos kroppa voi hyvin :)

Eipä tässä muuta tällä kertaa, eilinen työpäivä muuttui migreenin vuoksi sairaslomapäiväksi, tänään täydellä energialla töihin! Voikaa mammat hyvin!
 
Meidänkin juhannus meni mukavasti. Mökillä sateessa ja harmaassa ilmassa. Mun veljen perhe oli kanssa perjantaihin asti siellä. Melkoista vilinää oli, niillä kaksi lasta ja meillä koira joka ei ole niin yhtään lapsiystävällinen. Siinä sitten palloteltiin niiden kanssa edestakaisin, koira olis halunnut olla ulkona ja lapset olis halunnu olla ulkona, ja kun vettä sataa niin kaikki pitää saada pysymään sisällä. No, toinen lapsista alkoi sitten olla aika köhäinen, mikä tarkoitti sitä että lähtivät aattoiltana ajelemaan kotiinpäin. Me taas oltiin niin poikki siitä kaikesta hälinästä, että mentiin juhannusaattona kymmenen jälkeen nukkumaan

No onneksi loppuviikonlopusta sai sitten enemmän irti, kun ei ollut niin paljon hösseliä.

Narsku78: Mä olen kanssa ihan tällä viikolla kehittänyt ihan kamalan läskikompleksin. Aikaisemmin olen vaan ollut onnellinen ja ylpeä kasvavasta mahasta. Nyt joku sitten huomautti, että onpa maha kasvanut paljon ja tietenkin samoihin aikoihin rakas äitini huomautti, että on tullut aika paljon herkkuja syötyä... Nyt sitten ei olekaan enää ihana vauvamaha, vaan kamalat läskit, jotka peittää sen vauvamahan alleen...

No torstaina on sitten neuvola, jossa taas mittaillaan. Saapa nähä, mitä ne sanoo. Toisaalta olen koko ikäni ollut helposti lihova ja aina sitä ressannut. Yritän nyt päästä siitä eroon, jotta edes raskauden aikana saisi rauhassa pyöristyä.

Ja oon unohtanu käydä täällä hehkuttamassa aikaisemmin. Meillä meni jo pari viikkoa sitten puoliväli rikki!
 
No, enpä mäkään onneksi jatkuvasti tunne itteäni elefantiksi... mutta toisaalta ei ole niin hyvä itsetuntokaan että vois jatkuvasti ajatella olevansa kaunis masuinensa kaikkinensa. Ja samalla lailla mulla noi ajatukset omasta kehosta vaihtelee sillonkin kun en oo raskaana, toisina päivinä oon tyytyväisempi itteeni kuin toisina. Painoindeksi ennen raskautta oli normaalirajoissa mutta nyt on menny sen kriittisen rajan yli. Niin kuin Onni-Ilonakin meinasi, ajattelin mäkin tiputtaa painoa sitten synnytyksen jälkeen sillä lailla, että se olis vähemmän kuin ennen raskautta. Varmaan joku -5-8kg raskautta edeltäneestä painosta ois hyvä. Kun vauva syntyy just sopivasti talven alkaessa niin sitähän saattas mukavasti ehtiä hyvään kuntoon sit kesäksi, tai näin ainakin haaveilen... Oon vaan vähän laiska liikkumaan talvella niin saa nähä miten sitä jaksaa. Kesällä on niin ihana kun voi pyöräillä ja käydä uimarannalla ja muutenkin tekee oikeesti mieli liikkua ja touhuilla ulkona, eikä se tunnu semmoselta pakkopullalta. 

Meillä suunniteltu kesän reissu peruuntui... kuntoutustukea ei enää myönnettykään jostain ihme syystä. Niinpä tämän mamman tulot on ensi lokakuuhun asti 280€ kuukaudessa. Kaikki maksut ois siis jääny kesäreissulta miehen harteille, joten päätettiin olla lähtemättä. Käydään sit porukalla parissa paikassa, joissa ei tarvi olla yötä niin tulee heti halvemmaksi. Onneksi ei oo tytärkään mikään vaativainen, niin sillekin riittää Ranuan eläinpuisto, Tietomaa ja tivolissa käynti. Harmittaa silti kun mies joutuu maksamaan meidän elämisen nyt kokonaan sinne asti, kun mä alan saada äitiyspäivärahaa. emoticon  

 
Narsku: Ei tosiaan kannata vielä niitä hankitoja stressata :) Vielä ei mikään kiire kuitenkaan ole niin voit rauhassa odotella mahdollista inspiraatiota ja innostusta. Ja siitä kulkemisesta niin Kela korvaa taksimatkan. Tosin sen saa takautuvasti ja miehen kotimatka (jos lähtee yksin) on sitten täysin omakustanteinen. Mutta kun kuljette yhdessä niin Kela korvaa. Meillä oli viimeksikin sovittu että jos lähtö osuu yölle niin mennään taksilla ettei miehen tarvii sit väsyneenä ajella kotiin jos ei perhehuonetta oltas saatu. Sama juttu tälläkin kertaa.

Musta on toisaalta ihan hyvä että sairaaloissa etenkin ne kaukalot tarkistavat. Joissain paikoissa vielä tarkistetaan että ne osataan laittaa oikein kiinni autoon :) Ikinä voi olla liian varovainen ja samalla jos tulevia vanhempia arveluttaa niin saavatpahan myös mielenrauhan :D Niistä sairaalan alkkareista; mä ainakin käytin niitä verkkohousuja ihan mielelläni. Olin varannu omia mukaan mut totesin sen jälkivuodon kans et ennemmin sotken sairaalan vermeet ku omani kun siteen sai olla vaihtamassa kevyesti parin tunnin välein ja sotkuu tuli silti :D Oli ne mulla ainakin yllättävän hyvät päälläkin mutta se nyt on jokaisen oma valinta. Mikä tuntuu mukavammalta.

Saa nähdä miten nyt menee tuo sairaalassaoloaika kun viimeks meillä oli perhehuone. Mun vermeet oli mukana kun ite ajoin sairaalaan ja mies haki sit tokavikana päivänä kotoa valmiiksi pakatut kamppeet ja kaukalon vauvalle. Lukemista oli mut en vaan malttanu. Ei sitä oikeen malttanu nukkuakaan :) Sitä vaan hämmästeli sitä pientä pakettia jonka oli saatellut maailmaan. Nyt saa mies tuoda taas muksun kamppeet sit viimosena päivänä kun ollaan kuitenkin suurimmas osaks kaksin vauvan kans osastolla kun mies on esikoisen kans kotosalla. Synnytykseen tulee kyllä mukaan.

Noita ulkonäkökriisejä tulee varmasti kaikille oli sitten raskaana tai ei. Kuuluu naisen elämään XD Itellä on nyt kauhee kriisi kun ollaan ens yönä lähdös Turkkiin viikoks eikä mulla tunnu olevan mitään päälle laitettavaa. Rannat pelottaa eniten kun normi uikkari ei mene päälle mut sit jos laitan biksut niin raskausarvet loistaa (edellisestä jääneet). Niitä on hienosti kyljestä kylkeen :D Onneksi on sentään paljon haalistuneet siitä mitä ne oli vuosi sitten. Mulla olis myös tarkoituksena tehdä elämäntaparemonttia kunhan tämä pieni on syntynyt. Ehdin 5kg jo laihduttaa alkuvuodesta ennenkuin tuli plussa ja ne on nyt enempi vähempi tulleet jo takaisin. Kannattaa vain muistaa että synnytys on kropalle tosi kova kokemus ja liikunta kannattaa aloittaa varovasti ja kuunnella omaa kroppaa. Mulla keräänty tosi pitkään tikkien takia nestettä joten en ekaan puoleen vuoteen voinu kauheen pitkään edes olla pystyasennossa kun alko tuntua ikävää painetta. Toisaalta se että synnytyksen jälkeen paino tippu 2viikkoa 2kg/vuorokaudessa tuntu toosi herkulle :D Olis voinu jatkuu vähän pidempään.
 
Voi jessus just kaadoin piimät naamalle ja rinnuksille kun yritin juoda piimää makuuasennossa :DD suht pornoa :DD No joo mutta asiaan. (Ärsyttää btw kun iphonella kirjoittaa niin en saa laitettua kappalejakoja tähän tekstiin ollenkaan, kaikki tulee pötköön..) tänään tuli töissä puhetta vaunuostoksista niin työkaverini Virosta sanoi että sieltä saa "maaseudulta" todella halvalla vaunuja. No kun itse olen jo päättänyt että haluan tietyn merkin, joka nettikaupasta löydettynä maksaa halvimmillaan 550€ (sisältää vaunut, kovan kopan ja turvaistuimen ja on mielestäni jo noin todella halpa) no kaverini on matkalla Viroon ensi viikolla ja lupasi katsoa paljonko se satsi siellä maksaa. Ihan uutena siis. Keskustassa kuulemma on kalliimpaa mutta tuolla jossain maalla on halvempaa. Saas nähä. /// ja vielä ihan eri asia. Tein äsken ekaa kertaa elämässäni makkarakastiketta ja perunamuussia ja onnistui aivan sairaan hyvin!! Lisäksi vielä kaksi erilaista salaattia ja piimää. Ah, olen nyt kyllä erittäin ylpeä itsestäni! /// ps. Millaiset ne sairaalan verkko tms housut oikeen on?! :D
 
Ulkonäöstä: Mulla on yleensä ulkonäkökriisi ku tuntuu ettei mitkään vaatteet näytä hyvältä. Mut nyt mä oon tyytyväinen, ku voi käyttää mammahousuja (ei jää vyötärölle makkaraa :) ja sit oon ostanu kivoja vähän pitempiä paitoja. Kiva, kun nyt ei tarvi stressata et maha pömpöttää, ku saa tehä sitä luvan kans :P

Meillä on rakenneultran kans samalle päivälle varattu vihkimisaika maistraattiin :) Muuten kiva miettiä kaikki (hääkuvausta, hääyötä hotellissa yms.) mut stressaa jo valmiiksi, et mihin kaikkialle nimenmuutos pitää ilmottaa, kortit vaihtaa.. No pikkuhiljaa sit..

Rakenneultran jälkeen aion alkaa osteleen tavaroita lapselle. Eilen jo hypistelin kaupassa ihania housuja, mut ku väriä ei vielä osannu valita ;)

Loma lähenee, ihanaa!
 
Saripink: Kyllä iPhonella pitäis saada kappalejaon ihan normaalisti ku painaa sitä "return" namiskaa - toimii kuten enter teksiä kirjoitettaessa. Ainakin mä pystyn foorumeille kirjottaan ihan normaalisti ja saan palstajaot aikaan tolla :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top