Marraskuun mutinat 2011

Voihan Venla, se kuulostaa kyllä ihan yhdeltä mun lempparitytöistä touhotuksineen! Ja kiva, että saitte ne isosisarukset sinne kans avuiksi!

Meillä ei myöskään isi nukkunut pitkään. Tuli yöllä (ei ollut työyö) nukkumaan joskus neljältä ja Joonakin kuorsaili (heräämättä ees juomaan!) puol ysiin. Mä kävin hakemassa ipanan aikuisten sänkyyn köllimään ja kysyttiin, että moneltas isi haluaa sitten herätä. Sitä ei enää kuulemma väsyttänyt, joten niin haettiin meidän (pakkaamaton! Olin ajatellut pakata aamusella!) lahjapussi hintalappuineen kaikkineen vaan sänkyyn. Isi sai siis J&J:n Faija-tekstillä varustetun viiksiprinttisen teepparin ja Viivi&Wagner sukat. Isi sitten keitteli itse meille aamukahvit ja paistlei croissantitkin sellaisesta taikinapurtilosta. Reipas isi! Mä tein sitten sämpylät ja minttusuklaamuffinsit, että en mä ihan rötväten oo aamupäivää viettänyt ;) Käytiin appilassakin muffinseja viemässä, nyt ipana päikkäreillä ja mä notkun täällä... mun pitäis keskittyä noihin kouluhommiin, mut jotenkin en nyt taas vaan osaa. Kaivan sen motivaation just kohta tuolta jostain, lupaan!

Moonin perheellä on ollut sitten varsin kurja viikonloppu! Voi tyttöressua, aika voimakkaan kuuloinen reaktio! Mikä korvike teillä on käytössä? Meillähän juniori söi pääasiassa Nannia, ja sit sen yhden purkin verran ku kokeiltiin Tuttelia, niin tuo myös oksenteli! Eli uskaltaisitteko kokeilla myös toista korvikemerkkiä, jos kysyis jeesiä vaikka lääkäriltä, että uskaltaako kokeillakaan?
Mites imettäessä, ootko poistanut omasta ruokavaliosta esim. maitotuotteet pois? Koska eikös sen pitäis reagoida siihenkin, jos nyt maitoallergiaa onkin?
Toivottavasti pienen vatsa rauhoittuu ja saatte nauttia yhteisestä mukavasta päivästä. Minä taidan olla vähän kade sulle, että oot yksin uimaan päässyt! Se on kyllä luksusta! Mun mielestä uimahalleissakin vois olla lapsiparkit ;)

Noniin, nyt motivaation metsästykseen. Ja jos sitä ruokaakin jossain välissä... toivottavasti Praniksella tulee makoisia kaalikääryleitä! :)
 
Moi ja toivottavasti kaikilla on ollut ihana isänpäivä!

Meillä juhlittiin Valon synttärit jo perjantaina pienellä, mutta äänekkäällä porukalla. Sankari veti pitkän rivin pätkiksiä kakun päältä ja vaipui masu pullollaan lattialle selälleen makaamaan ja hoilotti oman muumikitaran tahtiin. Jossain vaiheessa kömpi isin viereen sohvalle ja tunki sormet korviin, ei jaksanut meteliä enää. Kitara oli han ykköslahja ja sillä se soittelee ja laulelee, tunteella. Onkos teille tuttuja Koala veljekset? Valo sai dvd:n ja me tykätään. tarpeeksi rauhallinen ja silti kiva.

Lauantaiyönä Valolle nousi kuume ja koska sitä oli vielä viime yönäkin, menemme kohta käymään lääkärissä. Panadolin vaikutuksen lakattua poika räplää ilmeisesti toista korvaansakin, kun niin punaiseksi aina lehahtaa. Yskääkin on ja kun minulla on se tulehdus, niin varmistetaanpa ettei ipanan tarvitse mahdollista kuuriaan niin pitkään odotella, lääkärin neuvosta. Peukut pystyyn! On muuten eka kerta kun naperomme "pääsee" lääkäriin.

Valvotun yön tähden kaalikääryleet oli kostutettu kyynelillä ja ilta meni osin pipariksi. Mies lähti pitkälle kävelylle, ettei tule mitään säätämistä ja sekös väsynyttä ylisuorittajaa itketti vielä lisää. Yksikin varomaton kommentti uppoaa ihan liian syvälle otolliseen maaperään. Hymyillen kuitenkin mentiin jo nukkumaan. Mies jo aamulla ehdotti että jos pakastimesta kaivettaisi jotain valmista, mutta minä kuvittelin että jaksan kyllä ja sitten harmittelin seistyäni koko päivän keittiössä. Että sellasta.

SannaKoo lakanat on Anno-sarjaa, Kodin Ykkösiltä (taisi mennä mainostukseksi, anteeksi). EIkä olleet kalliit. Niistä otin värin verhoihin. Kuinkas kurkku nyt jakselee ja ollaanko teillä tervehdytty vai sairastuttu? Teidän isänpäivä kuulosti perhepäivältä, teitte kumpikin jotain ja oli kivaa.

Maarinen käytin kaksipuolista liimakangasta välissä ja siksakilla kuviot ympäri. Näin isot kuviot teki verhot vähän kankeiksi kuvioiden kohdalta, kannattaa ottaa huomioon suunitteluvaiheessa. Olipa söpö sänky Venlan nukella, suloisista suloisin! Ihanan käsrsimätön tyttö, kun ehdotti isille jo että Venla avaa lahjan :D

Moonille tervetuloa rinkiin ja samantien harmitukset valvotun yön takia. Tosi ikävää ja toivottavasti ei toistu tuollainen reaktio :(

Jospa sitä sais vielä Valolle jotain napaan, syö tietenkin huonosti nyt ja kohta matkaan, onneksi vain seuraavaan kortteliin.

 
2-vuotissynttärit, HURJAA!  Vaikka meillä nyt on sinne matkaa vielä 3 kuukautta niin tuntuu silti että vastahan niitä 1-vuotissynttäreitä juhlittiin.  Äkkiä se aika menee!

Tilanne rauhoittunut meillä nuorimmaisen kanssa.  Tänään varasin neuvolalääkärille ajan allergiatutkimuksiin pääsemiseksi, niitä ei siis täällä ainakaan terveyskeskuksen kautta hoideta (omituista).  Nyt viikonloppuna tyllerö sai siis Tuttelia, aikasemmin samalla oksuripulireaktiolla kokeiltu Nannia.  Ja sitten kun se huoli oli laskeutunut niin minä itsekkäänä tietenkin tihrustin sitten valvotun yön jälkeen itkua kun MUN elämäni vaikeutuu nyt maidottoman ruokavalion ja pitkän imetysajan myötä...  Kaipa se on kuitenkin melko pieni uhraus pikkuisen hyvinvoinnin puolesta.

Poikakin saapui eilen tosiaan kotiin.  Oli isovanhempien kanssa maalannut sormiväreillä isänpäiväkortin ja ihan erikseen "kirjoittanut" siihen kuulakärkikynällä nimensä :)  Kotona oltiin aikasemmin piirretty isänpäiväkortti ja siihen sitten pikkusiskokin oli saanut vesivärivarpain painaa jälkensä.  Ei ollut helppoa, joten vaarille (ja omaksi iloksi) tehtiin jalanjälkitaideteokset luumusoseella, hienot tuli :)

Pojan kaupunkiviikonloppu oli myös tuonut tullessaan ensikosketuksen koirankakkaan.  Oli jossain leikkipaikan ympäristössä sitten semmosessa pyörinyt.  Kivaa.  Onneksi on pesukoneet.  Ja onneksi kotipihassa tuommonen on melko harvinaista vaikka meillä koira onkin joka sinne pihallekin tarpeitaan tekee (ei toki leikkipaikalle). Ne tuotokset kyllä nakataan samantien pellolle tai metsään etteivät jää kummittelemaan pikkupoikien ja omienkin kengänpohjien kiusaksi.

Leikkimatolta kuuluu kiukuttelua.
 
Korvatulehdus löytyi toisesta korvasta ja antibioottia saa nyt Valokin ensimmäistä kertaa elämässään. Pitkällehän meillä onkin päästy ilman isompia sairasteluita, joten ei valittamista.
Nyt tuo suostui kellahtamaan unille, viimein, troppinsa saatuaan. Antibiootille irvisteli. Kertokaas kokeneemmat, kuinka kauan tätä tulehdusta sairastetaan kotona? Milloin voi lähteä ulkoilemaan? Kun kuumetta ei enää ole vai yhden kuumeettoman päivän jälkeen? nimim. Seinät kaatuvat kohta päälle ja ipana hyppii seinille.

Koirankakkatuliaisia, jee! ;) Osaat Moon ottaa aika käytännöllisesti tuon jutun. Kortit kuulostivat hauskoilta, samaa olen Valonkin kanssa harrastanut, mutta nyt tehtiin erilainen, ettei aina niitä jalan tai käden jälkiä. Minä piirsin korttiin mitä isi ja Valo keskenään tekevät ja Valo väritti kuvat. Sen nyt tietää miten tuon ikäinen värittää, mutta isi tykkäsi sydämellä tehdystä kortista.

että näin, kuvaa synttäreiltä tulee vähän myöhemmin. Siirryn nyt kirjan pariin. Kapteeni Corellin mandoliini menossa.
 
Oiiii.... romantikolle kelpaisi se itse Kapteeni Corelli! (hihittää tämä täällä..) Ihana kun sä Pranis puhut noista teidän parisuhde asioista jotenki niin ISOSTI ja samalla pienesti! Musta kanssa tuntuu,että tämä meikäläisen maaperä on ollut viimeaikoina liiankin otollinen. "Jos olisi multaa ja sipuli penkki siinä, niin homeessa olisivat..." JA sitte kun tuo isäihminen on niin verbaalisesti lahjakas, niin minähän se sitä itkua tuherran. Justiin noinkin, yksikseni, kun toinen lähtee "rauhoittumaan". Meillä mennään pannuhuoneeseen ja sieltä pian nousee tupakansavun aavistus ja hellapuut kolkkaaa napakasti pannun seinään... SE SIITÄ AIHEESTA!

SYNTYMÄPÄIVÄT! Tuottavat täällä hiukan päänvaivaa! Joulukuussaa nuilla isoilla siskoilla on kaikenmoista menoa ja eikä niitä pikkurahlla viiti joka viikonloppu tänne käskyttää. Ilmeisesti pidetää BILEET sillon 9.12 perjantaina. Saan sitten lapsenvahdin lauantaiksi samalla! Mulla on itellä jotenki kummasti sillon ohjelmanveto kyläyhdistyksen pikkujouluissa... plääh.

Valo-poika kitaroineen ja pätkikiseen kuulostaa niin täydelliseltä kaksivuotis-synttärisankarilta! IHANA! Kertakaikkiaan!

Korvatulehdus EI estä ulkoilua, ellei ole sitä kuumetta joka vie voimat muutenkin. Minä pistin tytölle päähän tuultapitävän myssyn ja sitten käytiin aina pikkuisen ees keinumassa pihalla..ettei ne seinät kaatuis päälle. Kyllä ne silti välillä meinasivat kaatua, mutta tuo lääkekuuri kyllä tehosi varsin nopeasti!

Moon! Koirankakka tuliainen kaupungista! JEEEE!!! Saatinhan me yksi kakka-aiheinen isänpäiväjuttu tänäkin vuonna! ( muistatte varmaan viimevuotisen meidänperheen kakkakortti-tragedian .. :D ) Mutta siis aiaan oikeasti, se on niin ällöä! Ja jos sitä shittiä jää vahingossa ees hippunen kengän pohjaan, niin koko huusholli haisee kauheelle kun ne kengät kuivuu siinä eteisen lämpimän pattterin vieressä....

 Meidän pihalla ei koiria onneksi näy, mutta tänä aamuna jonkun metsästys koira mutkittelee kuono maassa, liivit päällä haukkuen.. Ja minä vahtaan, että jumankaut, ei kai tuo tähän jää pyörimäään!

____________________--

Meidän neiti näppärä saksittaa PRISMAN kuvastosta kaikkea kivaa tossa vieressä! Selaa sivuja ja osoittelee...ÄITI MINÄ HALUUN... ja minä komennan leikkaamaan!!!! Ei se taida niitä vielä oikeasti haluta, koska äsken halusi vissiin lämpörullia.... Ei vielä, eihän?!? Nyt se on leikannu angrybirdejä ja pari stiigaa....PS3 mainos, vaippapaketteja... Ei hitto, valikoiko se mitä se haluu???
 
Iltaa!

Jes, täällähän on vilkasta elämää! Ihanaa! :)))

Venla-neiti vaatimaton, ihan vaan vähän pleikkaa ja stiigaa ja lämpörullia! Niihin kultakutreihin ei kyllä rullia tarvii... mutta stiiga on ykkönen! Meillä on miehen stiiga tossa ulko-oven edessä jo oottelemassa lumia ;)

Kakkayllärit valitettavasti kuuluu joo kaupungin elämään. Joona on aika hyvin onnistunu välttymään, mutta omasta kengänpohjasta niitä on sen verran monesti kuovittu, että tiedän tunteen... tai siis voin kuvitella sen eksponentiaalisesti kohoavan verenpaineen ja ketutuksen, kun sitä on jo vähän muuallakin kuin kengänpohjassa!

Pranis, jaa, kiitos, mä käyn metsästämässä, jos saatais meidän isolle apinalle sitten kans samanlaiset kivat lakanat!
Ja pitkään se Valo pärjäs ilman lääkärireissua, hienoa sinällään! Harmi antibiooteille ja korvatulehdukselle, mutta tosiaan hyvä, että jo aikasessa vaiheessa huomasitte. Mulla ei oo tietoa korvatulehduspotilaan ulkoilutuskielloista tai paranemistahdista, kun itse siltä on toistaiseks vältytty. Tai kerran on diagnoosi saatu, sillon viime keväänä, kun se pilkkutaudin pukannut amorion-kuuri määrättiin! Mutta yleislääkärihän hädintuskin sinne korviin näki ja "lievä korvatulehdus" oli ilmeisesti sille nopein keino päästä meistä eroon. 4 päivää myöhemmin kun käytiin lastenlääkärillä, niin se oli aika skeptinen sen suhteen, että onkohan siellä mitään ollutkaan, kun niin rauhalliset oli korvat. Eli tuskin se tulehdusta oli, lastenlääkäri kuitenkin käytti varmaan vartin taistellakseen ensin vaikut ulos ton korvista ja sitten saadakseen kunnon näkymän - ja se yleislääkäri ei todellakaan sitä tehnyt.

Huh, telkusta tulee ohjelmaa vähän yli kolmekymppsistä mummoista... huh, aikamoista.

Moonille tsempit maidottoman ruokavalion kanssa. Koitat vaan kestää, se on lopulta kuitenkin aika lyhyt aika. Ja voihan se olla, että allergialääkäri antaa jonkun täysin toisen tuomion. Ja toivottavasti pääsette pian kunnallisella puolella vastaanotolle! Muistan kun tän pinon pk-mammoista parikin tuskaili ton asian kanssa, Helsingissä eivät kunnalliselle päässeet... yksityisistä suosittelivat itiksen pikkujättiä allergiapotilaille - mutta maksaa kuulemma aika hunajaa, jos ei oo vakuutusta...

Mä laitoin eilen illalla pihavalot partsille, ekana meidän yhtiöstä! Miehen mielestä vielä ei ois ollut aika, mutta sepä ei tiedäkään, että täällä on salaa tehty muitakin jouluvalmisteluita ja hyräilty innoissaan kaikkia juttuja tuumiessa ;)
 
Hyvää huomenta! Aurinko nousee hitaasti hämeen taivaalle. Maa on yhä kuurassa. Tuo kesantopelto näyttää aavemaiselta. Pitkä harmaa, huurteinen heinikko laineilla.... Ihan varmasti siellä pari pikkutonttua jo puikkii kierrevihkoineen etsimään kilttejä lapsia! Ja minä venyttele kankeata kehoani ja yritän saada aamukahvilla silmiä auki.... puuuuuuh! Piti yöllä ite valvoa kuutamoa ja miettiä maailman asioita järjestykseen.....

Sannan jouluvaloista tulikin mieleeni ETTÄ ETTÄ ETTÄ... sinä olet jo kolmatta kertaa ennen minua tökännyt valotöpselin seinään parvekkeellasi!!!! Kyllä vaan! Muistan se ekan, sillon raskausaikana. Mies oli lähteny töihin ja mä luen, että sun partsilla jo palaa..... Mullehan tuli siitä istumalta kiire lyllertää valoja virittelemään! Samoin viime vuonna! JA PEEE, eeee.ärrrrr.... niinhän se tehtävä tänäkin vuonna! Missähän meidän valosarjat mahtaakaan olla?

Praniksen kyynelkääryleitä yhä mietin myös... Ehkäpä minä joudun ajamaan lähikauppaan. Siellä on tiskillä jonkun lähituottajan makoisia kaalikääryleitä...

SYÖMISEN ihme on tapahtunut! Venla on tervehtynyt niin mainiosti, että monen viikon paastoputki loppui eilen. Tai ainakin eilen maistui! Se söi päivällä enemmän kuin minä! Kaksi SUURTA perunaa ja paistia (isänpäivänjämä) monta siivua ja kolme lasia maitoa ja pienen jäätelöpuikon jälkiruoaksi! Välipalalla maistui taas juustosämpylä ja kaakao! Illallisella SAIN SYÖTTÄÄ nälkäiselle neidille ison annoksen riisiä ja vihanneksia ja sitä samaista paistia...ja jälkkäriksi vedetiin isänpäiväkakun jämät... Eikä tässä vielä kaikki! Mulla rupesi ysiltä tekee mieli grillimakkaraa (onhan tässä jo laihdutettu). lämmitin brutaalisti mikrossa lerssin ja naksautin miehekkäästi oluttölkillisen ... noh, tyttö tulee siihen ja HALUAA MAKKARAA, KOSKA - MASUSSA -  MURISEE -  MÖRKÖ!!!!! hahahhahaha!

Hyvää alkanutta päivää kaikille!.. nää lähtis etsimän jouluvaloköynnöksiä....
 
Pranametri:  Miten mulla ois semmonen mielikuva että kuumeessakin saa ulkoilla?  Ainakin kevyesti siis.  Voi olla että tää koski pikkuvauvoja mutta tosiaan muistelisin että ainakin saa rattailla ajella voinnin mukaan, varmaan korvatulehduksessa siis korvat hyvin myssyllä suojattuna.  Me ollaan ainakin pojan kanssa välillä ulkoiltu kuumeessakin (voinnin mukaan), mutta se sairastaakin periodista kuumetta eli nostaa vaan säännöllisesti lämmön sinne päälle neljään kymppiin muutaman päivän ajaksi ilman muita oireita.  Ja seinät tosiaan kaatuu päälle jos ei ulos pääse.
Meillä tuleekin lystiä kun pojalta leikataan kita- ja nielurisat parin viikon päästä.  Sitten on kiellettyä ulkoilu, riehuminen, uiminen, sauna...  Kaikki pojan lempihommat siis!  Ja juosta ei sais, mutta milläs sitä sitten rajottaa.  Paljon piirtämistä ja lastenohjelmia vissiin X)

maarinen:  Meillä poika syö tällä hetkellä ihan luvattoman huonosti.  Tänäänkin aamupuuro meni mutta lounaaksi teelusikallinen :S  Sai sitten mennä nälkäsenä päikkäreille.  Eiköhän se ruoka ala taas kelvata kun tarpeeksi nälkä on.  Yleensä on kyllä hyvä syömään, nyt on varmaan viikon ollu nirsoilua.  Noi syömiset kulkee meillä ainakin käsikädessä kasvupyrähdysten kanssa, nyt on just kasvettu 92 koosta ulos joten ehkä on sitten jarruttelun aika.

Voi kun mullakin olis jouluvalot!  Tulis pikkasen edes kirkkautta tonne pihalle.  Ei siellä illalla näe eteensä.  Kauhee kateus iski kun elokuisten kanssa tänään kahviteltiin ja kaikki kertoili tulevista pikkujouluista. Mäkin haluun!  Ehkä ens vuonna sitten...
 
Heips!

Myöhästyneet onnittelut Valolle!!! Siitä se kaksivuotisjuna lähti puksuttamaan... :-) Ja piti sielläkin saada vielä korvatulehdus. :-(

Ja tervetulotoivotus Moonille! Tännehän mahtuu, kun ihmiset on karanneet kuka millekin laitumelle.

Itse täällä taas köhässä. Toinen kerta kuukauden aikana. Neiti sentään parani silmätulehduksestaan, vaikka viimeisenä tippojen laitto päivänäkin vielä silmä rähmi. Kai ne lääkkeet vaikuttaa jonkin aikaa eteenpäinkin...

Mulla on maha kohta polvissa, niin alhaalla on jo vauveli. Neljä viikkoa PITÄISI olla vielä jäljellä, mutta tuntuu kyllä siltä, että tämä syntyy ihan kohta. Sitä tulin vaan ilmoittamaan, että teen etätöitä lopun viikkoa, joten en ole rupattelemassa täälläkään kuin vasta ensi viikolla. Ehkä.
 
HEI!

ETTE IKINÄ ARVAA! Mun opinnäytetyötiedostossa on jo 54 sivua! Vielä on vähän muokattavaa, mutta alan vihdoin oikeasti uskoa siihen, että mähän valmistun!! Ihan uskomaton fiilis! Just äsken laitoin ekan raakileversion menemään ohjaajille, huomenna on seminaari. Uskomattoman upeaa! Ja sit samalla iskee vähän ahdistus, että mitähän mä sitten tee, kun oon valmistunut.... huh.
No mutta, ei nuolaista vielä - kyllä tossa varmaan kymmenisen tuntia vielä menee kokonaisuudessaan, että ton saa tyydyttävään muotoon!

Ja en kyllä ois millään muistanut, että Maarinen on hävinnyt jouluvalojuoksun jo kolmatta kertaa! Ja minä kun kuvittelin, että oon auttamatta myöhässä tänä vuonna, tällaseks jouluhörhöks ainaskin... eipä noita hirveesti oo kyllä muuallakaan näkynyt vielä! Johtuisko tästä lämpösyydestä ja lumettomuudesta...

Ja voihan Venla taas! Ei oo totta, mä ihan naurusta kipristelen täällä iltapalaleipäni kanssa! Vai että murisee siellä Vennan masussa mörkö. Hih!

Moon sun täytyy alkaa puuhanaiseks ja järkätä mammaporukalle omat pikkujoulut :) Ei mullakaan oo muita tulossa, mutta pk-mammojen kanssa päätettiin jo kesälomareissun jälkeen pikkujouluajankohta ja ruvettiin tekee valmisteluita. Ens viikon lauantaina se sitten ois - tosin jostain syystä nää "junantuomat" (kaikella rakkaudella näitä ihania ystäviäni kohtaan, mutta täällä kasvaneet muutkin porukasta oli samaa mieltä mun kanssa siitä ruotsinlaivasimulaattorista :D) haluaa hotelli vantaalle, ja mulle se on niiiiiiiin suuri kirosana, että en taida sinne jäädä :) Mut saapahan ruokaa, ja sattumalta kuulin, että samana iltana tuolla isolla kylällä ois ystäviä, joten saattaahan sitä jäädä sitten kaupungille kuiteskin... katsotaan katsotaan :)

Hennasille myös paranemisia! Ja kivaa etäviikkoa! Maha polvissa kuulostaa just niin raskaalta :D Tsemppiä vikoihin viikkoihin! :) Mites, syntyikös se teidän neitokainen miten laskettuun aikaan nähden?
 
HEI!

Ai, teillä olis jotain juhlantynkää ensviikonloppuna? Hm.... EN ole ikiänä siellä ruotsinlaivasimulaattorissa, mikäli Tikkurilaan lihamarkkinoita tarkoitatte, ollut! Jätin joskus duunipaikankin pikkujoulut väliin kun ne oli kerran siellä. Hm.. mikä lie. Sossuäitien sanoin"ei oo mun juttu"! Ja hyvillä mielin, omalla mielellä!

Mutta jotain pikkujoulua olis kiva juhlia jossain muodossa...

Oiiii ja SANNALLE niin paljon valkoisia lippuja opiskelun loppuhumaukseen! Kyllä sä kuule tekemistä keksit senkin jälkeen, kun olet valmistunut! Ekas sun pitää suunnitella ne sun MEGABILEET! Ja Joonan synttärit ja omat synttäri! ...ainiin, en muistanu kommentoida, sun blogissa oli hienoja kuvia Joonasta. Ne syys-kuvat!

-------------------------------

Höh. Mun piti Venlan kanssa lähteä ulkoilemaan, mutta laiskuus iski. Autuaasti löhötty telkkarin eessä ja viikattu kauhea läjä pyykkejä! Sitte mies tuli kesken työpäivänsä kahvilla käymään ja meidän  kotonaolijoiden "rytmi" meni entisestään sekaisin.... Nyt jos saisin kesksulämmityksen päälle ja vähän sapuskaa mulle ja Venlalle, niin johan sitä joutais päiväunille....

Suoraan sanottuna, mua ärsyttää. Ärsyttää ja laiskottaa. Enkä saa mitään aikaiseksi. Tää vois olla tämmönen joutopäivä....

-----------------------------------------
..ainiin, jossain Taabermanin runossa sanotaan jotenkin näin, että "...lehmän ei kannata märehtiä muuta kuin heinää...."  Oisko siinä elämänviisautta tälle päivälle?
 
Valo kiittää isoista ja pienistä onnitteluista :) Kiitos!

Kaalikääryleitä syötiin lopulta kolme päivää kun kaaleja ei ollut pienempiä ja lopusta tuli vielä pieni laatikko pakkaseen. Kaali on hyvää ja maistuu Valolle erinomaisesti. Tänään mennään kyllä spagetin voimin.

Sannalle myös tältä suunnalta juhlaliputukset ja töttörööt loppusuoran ollessa menossa! Olet varmaan ollut tyytyväinen siitä, että lopulta olet tehnyt kaiken omaan tahtiin ja ilman turhaa kiirettä ja stressiä. Hyvä valinta!

Meidän arki voi kuulostaa leppoisalta ja kiireettömältä, mitä se kyllä onkin, mutta kun kaksi aikuista ja yksi ipana ovat suurimmaksi osaksi yhdessä, ei yhteentörmäyksiltä voi välttyä.

No nyt tuo pienin heräsi, palaan illalla!
 
..hei..mä jäin jumiin koneelle! Löysin ihan mielettömän sivuston... vauvalinkit.com....

...vinkkejä askarteluun, leikkimiseen ymymym. yhdessäoloon kotoakäsin!

Sitte tulostelin sieltä tämmösen http://www.ActivityVillage.co.uk sivuilta LEIKKIRAHAAAAAAA!
Kaiken maailman juttuja sitä nyky aikaan onkaan.....

Taas mennään!

Ps. meidän kylä kaalikääryleet oli kans ihania. Tänään vedettiin jo makaroonilaatikkoa ja huomasin surukseni, että pöydän päässä istuu taas se pieni lettipää tyttö, jolle mikään EI MAISTU!

Tosin se viskaisi illalla nukkumaan mennessä unipupunsakin pois ja kiljui, että EI KIINNOSTA!!!

EsisisisisieeESI BUBERTEETI?!?!
 
Lallalallaaaaaa! Meitsi ei malttais asettua aloilleen, niin superhyperihanaa tosiaan on tää elämä taas! Lehtoreilta tuli kehuvaa kommenttia ja suitsutusta, ihan piirua vajaata valmista kauraa kuulemma! (Onneks muistin uudelleen nimetä mun tiedoston, alunperin se oli diippiishittiii, mutta muistin vaihtaa sen nimeksi valmistakauraa. Ois ollut vähän eri tyylinen palaute kenties ;))
Ja koska te ootte vaan niin ykkösmimmejä, niin mä koitin tulla tätä jo aiemmin hehkuttamaan! Istuskelin odottamassa paluukyytiä, teki mieli tilata kampuksen aulabaarista lonkero (otin vaan kahvin ;)) ja näpytellä nämä ilouutiset teidänkin silmille jo heti tuoreeltaan. Mutta ei ollut puhelin yhteistyökykyinen, joten saatte nämä uutiset sitten hieman jäähtyneinä.

Pranis, oikeastaan tässä vaiheessa kaikesta tosta koulupuurtamisesta pohdin, että miks en vaan tehnyt sitä aiemmin, kerran se näin kivuttomasti on lopulta sitten mennyt :D Jep, ikinä en oo tyytyväinen! Paitsi siinä vaiheessa, ku rupean keväänkorvilla hakemaan töitä vastavalmistuneena enkä pari vuotta valmiina olleena kotiäiteilijänä... Enihoo, eipä tätä onnea ja auvoa silti riko mikään just nyt! Saan pitää ainakin pari päivää taukoa ennen loppuhiomista, ehtii ajatukset taas asettua, enkä sit oo ehkä niin sokea omalle työlle.

Venlan uhmaikä vaihtunut siis murkkuiäksi, way to go! :D

Nyt tää sähköjänis singahtaa johonkin muualle! Onks teillä muilla iltaulkoilut vähentyneet nyt pimeiden tultua? Eihän kello oo vielä kuuttakaan, mutta silti tässä ajattelee, että onko se jo liian myöhä lähteä puistoon....
 
..jatkuu

Valo heräsi päikkäreiltä ihan ampiaisena ja sillä mallilla meni melkein nukkumiseen asti. Olihan se välillä ihan rauhassa sylissä ja keksi uuden kitaran kanssa mm. salaattilaulun (halatti-halatti-) Abbalaulun (abbaaaabbabbaaaa) mammalaulun (mammmaammmmaammaamaama) sekä luumulaulun (muumuumuu) :D Ihana pikkukitaristi. Pling pling on yleinen ääni meillä nyt.

Niin siis palatakseni tuohon meidän arkeen. Olemme tosiaan paljon kotona ja elämme kuin jossain bb-talossa ilman kameroita kuitenkin ja sehän on nähty kuinka siinä käy ;) (siinä tunnustus, jep, olemme koukuttuneet) Kun samat asiat, ihmiset ja rutiinit pyörii päivästä toiseen, kaipaisi välillä vähän muutakin. Maarinenhan se joskus kiitteli, kun mies lähti päivätöihin. Ymmärrän, vaikka onhan tämä helpompaakin kun Valo lähtee välillä, aika usein parin viikon aikana, isän kanssa puistoon ja sain värkätä synttäreitä. Voisin myös ottaa omaa aikaa, mutta kun tällä suunnalla ei kavereita ole, niin mitä sitä yksinään kujilla pyörii. Yhden puistotutun kanssa piti mennä syömäänkin ja pari kertaa oltiin jo kuopissa muttat sitten lapset järkkäs pitkät unet tai tuli kipeäksi tms. Täytyy uudelleen ottaa asiaksi.

Mahtavaa SAnna! Se olisi vähän niinkuin siinä sitten :) Enää pilkut paikalleen..
Iltaulkoiluja on ollut vähempi, mutta menty on. Valosta pimeä puisto on jännä ja sisälläkin leikkii välillä taskulampulla tutkien vaikka pimeää vessaa. Tuntuu ilta menevän niin nopeasti, että siksi kai iltamenot on harvinaisia meidän perheessä. Valo on kuitenkin jo viimeistään kahdeksalta nukkumassa.

Mikäs sen Venlan ruokahalun nyt taas vei? Onko väliä mitä tarjoaa? Joskushan menee tuollai, että pari päivää tai päivän, syö kuin hevonen ja sitten ei maistu juuri mikään.

Meillä on ruokailut, varsinkin iltapala, turhauttavaa kädenvääntöä. Valo pyytää vaikka mitä ja yritän, että nyt puuro ensin, sitten mandariinia. Silti pitää kerran poistaa pöydästä huutamasta tai heittelemästä mukia. Tosi ikävää, mutta lopulta syö jotain kuitenkin. Taitaa vain kokeilla, että annanko periksi. Aargh! Valo ihan oikeasti koittaa määräillä ja jos en suostu vaikka kesken ruuanlaiton leikkimään muovailuvahalla, rääkyy poitsu kunnes vahat täytyy laittaa jäähylle. Eli ihan täysi uhmaikä päällä. Huhhei.

TÄnään sain ostettua sopivan talvihatun ipanalle. Ostinhan Reiman yhden mallin pari päivää sitten vain palauttaakseni liian pienenä. Isompaa ei ollut ja 52 senttinen oli ihan liian ahdas. Vertailin saman valmistajan pipoja ja hattuja ja tulin siihen tulokseen, että kaavoituksessa on ollut moka, koska muut 52:set mahtui hyvin. Oletteko muuten huomanneet, miten vähän on sopivia hattuja, siis malliltaan, tai ainakin minä olen törmännyt vain muutamaan. Ellei kypärämallista tahdo, on leuanaltasolmittavia harmillisen vähän, jos nyt yhtään väriä haluaa valikoida. Mielestäni ei pipomalllista voi vielä talvella pitää, ei meillä ainakaan pysy paikallaan, vaan korvilta voi nousta. Syksyn menee hyvin, mutta pakkasilla kaipaa jo napakampaa.

Valo muuten oli eilen ja tänään piipahtamassa ulkona. Tänään ei jaksanut mitään ja haukottelikin lähes koko päivän. Mahakin sekaisin lääkkeistä :(

No niin, nyt on rupateltu taas enemmän kuin riittävästi. Heippa, ihanaiset :)
 
Mites Pranis, muistivatko apteekissa vinkata, että kuulemma parhaat tehot ab-kuurista ja maitohapoista saa, kun ottaa ne eri aikaan? Mulle tää tuli sillon Joonan ab-kuurin kanssa yllärinä, koska aina ite ottanut omani samaan aikaan... Jos se yhtään rauhottais sitä vatsaa.

Tuo kitara kuulostaa ihanalta! Pitäiskin ehkä toivoa sellaista Joonalle lahjaksi. Muistan nähneeni miljoonatsiljoona kuvaa itsestäni taaperona, kun oon kulkenut pikkukitaran kanssa ympäärinsä... en muista, onko tää tunne oikee muisto vai kuvamuistista luotu, mutta se kitara oli rakas! Kitaraa en koskaan oppinut soittamaan (tai no en mitään muutakaan soitinta! Nokkahuilun perusjutut sentäs opin!), mutta voihan sitä silti rämpytellä :)

Ja kiitos, tosiaan enää pilkut paikalleen ja vähän muuta muokkausta. Mutta oikeesti, 98% työstä on jo tehty! Ihanaa! :)

Meillä myös käydään kasilta yöunille, niin siks sitä pohtiikin, että vieläkös sitä illalla kuuden aikaan puistoon viittii... valosaan aikaan viitti hyvinkin, mutta nyt on tuntunut jäävän. Tosin meillä päikkäritkin on venähtäneet jonnekin myöhäiseen iltapäivään, yleensä päikkäriaika alkaa kahdelta tai kolmelta (tai siinä välissä) ja lopultahan tuo lapsi on pakko herättää tuolta uniltaan puol viiden nurkilla!
 
mä lopulta löysin tänne, tuli aikasemmi ihmeteltyä ku kukaan ei kirjota mitään. sanna sitte vinkkas ett olin vielä lokakuun puolella... ei mikään ihme ku mun lahopään on tässä kotiäitiys aikana (reilu 4 vuotta) pitäny välillä kännykästä tarkistaa mikä vuosi nyt on...

Nyt en ollu vähään aikaan käyny koko koneella ku ollu jotenki voimat menny ja pahoinvointia. Mähän olen raskaana, la 5.7. kovin aikasi vaan alko pahoinvoinnit, edellisessä alko vasta rv 9. ekassa taas oli aikasi mutt sillo oliki kaksoset eka vaikka toinen jäiki kehittymättä. mä vaan olin jo ultrassa ku kierrot ollu mitä sattuu niin piti määrittää raskauden kesto, lääkäri väitti nähneensä vain yhden alkion, ite vähä epäilen oireiden takia. se ultra ku oli vaa terveyskeskuksessa ja tuntu lääkäri hosuvan ja sitt se väänsi sitä sauvaa ku alakautta katto ett kipeetä teki :( onneks normaalit ultrat on kunta ostanu toisesta paikasta.

pottailu roosalta sujuu niin että kun on jaloissa vain pikkuhousut tai ei mitään käy kotona sisällä pissalla. mutta kakata ei halua sitten millään, tulee pitkin lattiaoita ku juksee hädissään edestakas. tai sitt onnistuu panttaamaan ulkoiluun ku tietää sillo saavansa vaipan. kylässäkin vaippaa vielä pidetään ja ei kyll edes pissahätää ilmota jos vaippa on, mukavuushaluinen kenties. musiikkileikit on myös roosalle erittäin mieluisia, muskarissahan käydään myös. ja uhmaikä kova, välillä ku huutokohtauksen saan oon ihan hukassa tytön kanssa. hän kun heittäytyy huutamaan sitä välillä kestäny yli tunnin, ennenku keksiny laittaa telkkariin jotai mieleistä päälle. Anoppi sano ett arestipenkille niin pitkäks aikaa ku lakkaa huutamasta. mun mielestä ei noin pienellä onnistu, ei mun hermo kestäis pitää toista väkisi penkissä huutamassa, sehä vois huutaa siinä tuntikausia. Roosa ei myöskään halua syliin kohtauksen aikana, joskus hermostuksissani laitoin toiseen huoneeseen niin se vaa pahensi, täytyy olla kuitenki lähellä. yrittäny vaan saada huomion muualle, tähä asti ainut keino ollu telkkari. mites muut toiminu? meillä esikoisella ei kunnollista uhmaa ollutkaan., ei ainakaan näitä huutokohtauksia saanut.

kai se mentävä maate, öitä.
 
Iltaa!

Täällä muitakin myöhäiskukkujia näemmä! Hei vaan Taku, ja kiva kun löysit meidät täältä :)

Uhmakohtauksiin ei meilläkään kyllä auttais jäähypenkki, ja osaltaan oon vähän sitä mieltä, että se ei ehkä uhmakohtauksessa oiskaan ees paras vaihtoehto... meillä näistä on vaan selvitty antamalla huutaa! Joona ei myöskään halua syliin, se sitä suututtaa vielä enemmän! Nykyään useimmiten juoksee omaan huoneeseensa ja rauhoittuu siellä sitten paiskottuaan leluja ensin ympäriinsä :D Tuittupää mikä tuittupää.

Eli siis minä myös mieluusti kyllä kuulisin, että miten näiltä raivokohtauksilta pääsis mahollisimman vähällä, en kuitenkaan oo valmis "lahjomaan" hiljaiseksi, ainakaan kotona ollessa! Muualla sitä sitten tulee kyllä annettua ehkä vähän helpommin periksi... (julkisilla paikoilla siis. Jos ollaan kylässä, niin siellä vaan pahoittelen isäntäväelle, että uhmistelua se vaan on, ja pyydän muitakin jättämään raivopään huomiotta).

Nyt pikapikaa unille itsekin!
 
UHMASTA...  Meillä on nyt kokeiltu muutaman kerran jäähypenkkiä.  Se nyt on vain hetken vilaus mitä näin pientä vielä viittii siinä istuttaa mutta tuleepa tutuksi tulevaisuutta ajatellen :) (Töissä kun olin erityislasten kanssa niin moni koki helpottavaksi sen jäähypaikan, saattoi siis ikään kuin "ennaltaehkäisevästi" vetäytyä sinne hetkeksi jos huomasi kuumenevansa)  Jäähyn jälkeen on sitten usein halailtu ja rauhoteltu.  Ja jäähylle siis joutuu jos ei tottele jotain mikä on juuri painokkaasti kielletty, esim. jatkaa lelujen heittelyä kielloista huolimatta.  Hirvittävämpään uhmaraivoitkuun on meillä auttanut sylittely, "normiuhmaan" se että ei kiinnitä uhmaan huomiota.  Ja jos tiedän että luultavimmin on kiukkuhuuto luvassa niin koitan sen ennaltaehkäistä houkuttelemalla jollain, esim. jos pitää lähteä pihalta sisään tai saunasta pois niin alan puhua kurkusta tai pupusta tai jostain muusta kivasta.  Ei se tietenkään aina toimi.

Muoks. (vauva heräsi välissä)
Useinhan noissa julkisilla paikoilla saaduissa heittäytymisitkupotkuraivareissa tilanne päättyy siihen kun nappaan sen karjuvan kakaran kainalooni ja poistun - ei suinkaan vähin äänin mutta joka tapauksessa - paikalta...

Meilläkin muuten ahkerassa käytössä noi lelukuvastot!  Mä oon ihan tyytyväinen siihen että posti niitä suoltaa.  Siis tässä vaiheessa kun ei tuo juniori sieltä osaa vielä mitään haluta.  Ihanasti vaan suu keskittyneessä mytyssä lukee niitä aarteitaan ja kommentoi sieltä sitten asiantuntevaan sävyyn "Bää" tai "brum brum" kun timppalampaat ja autot sun muut osuu kohdalle.  Ja nyt kelpaa muutkin mainokset kun siellä usein seikkailee semmonen helposti tunnistettava hahmo kuin "pukki".

Mä vähän kateellisena lueskelen teidän tarinoita saksista ja muovailuvahasta ja askartelusta kun meillä ei vielä tulisi kyseeseenkään!  Muovailuvaha tuppaa menemään aina suuhun ja noi askarteluvälineet ei ihan vielä pojalle avaudu.  Ihan hyvä sinänsä että käydään avoimessa päiväkodissa leikkimässä niin saa jannu niihin tutustua kuitenkin, kotona varmaan menisi vuosikausia ennen kuin uskaltaisin antaakaan.  Tai no sitä muovailuvahaa saa aina olla poskesta kaivamassa joten siitä yritän pitää tuon muovailijan myös siellä päikyssä erossa.  Siellä päiväkodissa tutustuttiin piirtämiseenkin ja se on aivan ehdoton hitti meidän perheessä.  Ensimmäiset lyijykynällä tehdyt graffititkin ilmestyi keittiön kaapin oveen.  Onneksi sittemmin on pitäydytty paperissa.  Ja helpolla pääsee kun poika käy ite jätepaperikorista hakemassa piirustuspaperia, ei haittaa vaikka olisi tekstiä valmiina.

Meillä oli anoppi jostain löytänyt vihreän Reiman pipon pojalle, just semmosen leuan alta sidottavan.  Sopii hyvin uuteen vihreätähtiseen toppahaalariin :)  (joo mulle on tärkeetä että lasten vaatteet sointuu yhteen)  Lisäksi saatiin jo viime talvena semmonen hiirikorvilla varustettu leuan alta sidottava teddypipo.  Mä en oikein niistä isompien lasten kypärämallisista pipoista tykkää joten yhdistetään tommonen sidottava pipo sitten kauluriin ja hyvin toimii toistaseksi :)

Niin joo, onnittelut Sannakoolle lähestyvästä valmistumisesta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top