Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Meki eka kokkeiltii sitä kapula sissää -jutskaa mut ei sillä näkyny mittää ja hetiko vattan päältä katottii nii oli jo paljon valosampaa ja erotti sen pikkusen sieltä :)lullaby kirjoitti:
Mulla fiilikset heittelee miten sattuu tän raskauden kans. Toki oon tosi onnellinen ja iloinen,että meille tullee perheenlisäystä ja voi,että oon niin varma,että tosta meijä poitsusta tulee hyvä isovelu vauvelille <3 en malta odottaa,että päästään kaikki yhessä toljottammaa niinkin kaunista ja ihmeellistä asiaa!
Mutta on mulla vähä haikee mieli,ku tuntuu siltä,että jään kumminki loppupeleis yksin. Oon kumminki vasta 20v ja kaverit justii siinä iässä,että etsivät ittiään ja tykkäävät bilettää.Sillon ku tulin raskaaksi mulla oli paljon kavereita ja muutama hyvä ystävä. Nyt ei ole enään ko pari hyvää ystävää ja jokunen satunnainen kaveri..Entäs sitten ku tenavia onkin kaksi? en omista autoa,joten liikkuminen on paljon vaikeampaa sitten kun nykyisin. Tuo meijä poitsu osaa olla aika haastava tappaus ja siihen päälle vielä vastasyntynyt. Uskon,että tuun pärjäämään,mutta onko se hyväksi olla koko ajan "yksin" ja kaivata päivittäin sitä tunnetta että joku soittais ja pyytäis leffaa/syömään yms.Toki ne mun sydänystävät yrittävät olla mahollisimman paljon mun kans ja tukea asiassa ku asiassa, jopa hoitavat mukulaani vaikka heillä ei juurikaan ole kokemusta lapsista eikä niistä niin paljon välitäkkään,joten heistä olen erittäin ylpee ja kiitollinen,että omistan edes pari tuommoista.Ilman heitä en ois tässä,mutta jotenkin tuntuu,että ei se riitä..jotain puuttuu.
monet kaverit "hylkäsivät" minut raskaaksi tullessani koska aikani ei muka riittänyt heille. paskat sanon minä! mulla oli aikaa vaikka muille jakkaa,mutta aina ois pitäny mennä johonki baariin tai muualle missä oli paljon elämää ja mää kun en pystynyt jatkuvan pahoinvoinnin ja väsymyksen takia niin yritin toitottaa sitä,että tulisivat meillä käymää ja pitämään seuraa koska heillä liikkuminen oli huomattavasti helpompaa..mutta ei,ei sen vertaa voinu kiinnostaa :( Oon vähä pettynyt itteeni ku en aikoinaan valinnut kavereita tarkemmin. olisha se pitäny arvata ku kaikilla muilla oli kauheet tulevaisuuden suunnitelmat,ammatit yms ja mää halusin vain olla kotiäiti :D tiesin,että tuun tekemään lapseni nuorena koska mulla vaan on tietty järjestys elämässäni josta kerron ehkäpäs myöhemmin. Oon ajatellut jotain tukiryhmää nuorille äideille täällä oulussa ja ajattelin kysästä asiasta enemmän kun on neuvola-aika jos saisi edes pari mammakaveria joitten kanssa puhua vain lapsukaisista ja tehä sellasia äiti-lapsi-juttuja enemmän :) ja tämä on se puuttuva pala! mammakaverit :D
Tulipas purettua sydäntä,mutta helpotti kiitettävästi ku sai purkaa ajatuksia :)
ps.saattaa olla hieman sekava teksti ko tässä silimät ristissä kirjottelen,joten painunpa nyt samontein pehkuihin! hyvvää yötä :)