Marraskuun Murut 2012 <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja PePa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Heips! Minäkin sitten avaudun tästä alkuraskaudesta hieman:)
Mulla alkoi tämä pahoinvointi viime viikolla heti raskaustestin teon jälkeen, eli rv 5:llä. Sinä päivänä en kyenny sängystä ylös kun oli niin paha olo eikä mikään mennyt oikein alas. Tuntui hieman hassulta, että juuri sinä päivänä alkoi pahoinvointi kun tein raskaustestin :D 
Meillä laskettu aika olisi neuvolatädin mukaan 10.11.12 kun neuvolaan uskaltauduin soittamaan viime viikolla. Varasin ensimmäisen neuvolakäynnin ja sain ajan 19.4. Jotenkin musta tuntuu että tuo on kauhen pitkän ajan päästä, jotenkin vaan tuntuu että olisi pakko päästä aiemmin lääkäriin tarkastamaan että kaikki on hyvin kun kyseessä kuitenkin ensimmäinen lapsi :)

Pahoinvoinnista vielä sen verran kertoakseni, niin pystyn syömään pääosin enää hedelmiä ja niistäkin vaan sitrushetelmiä, kahvi ei ole enää oikeastaan maistunut eikä kyllä voileivätkään tai salaatit. Välillä tulee kuumotuksen tunnetta päähän ja maha on täynnä ilmaa ja muutenkin turvonnut olo! Mutta muita oireita ei onneksi ole vielä ainakaan ollut eikä toivottavasti tulekaan.

Mites, oletteko käyneet ihan normaalisti töissä vaikka olisikin huono olo vai oletteko hakeneet sairaslomaa? Entä milloin olette ajatelleet kertovanne työnantajalle raskaudesta? Entä oletteko käyneet työterveyslääkärillä tms ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä?
 
Ihana kuulla et tääl on joku muukin joka sanoo et vaik raskaus on todella ihana asia ym ym, ni ajatukset heittelee laidsta laitaan. :D mä oon jo kelannu et oon ehkä maailman hirvein ihminen, ku pääkoppaan mahtuu liuta ns "negatiivisiakin" ajatuksia.

Välillä pelonsekaisin tuntein kattelee ohimeneviä lastenvaunuja ja välillä taas hymyilyttää.. Toisaalta odotaa kasvavaa massua, mut toisaalta ahdistaa ja ällöttää oma muuttuva kroppa. Ja sitten taas ahdistutaan siitä et mitä mä tällasta kelaan ym vuoristorataa. En tiedä miks must tällaselta tuntuu, oon kuitenki kohta kolkyt ja elämä ihan reilassa omine kämppineen ja vakkariduuneineen. Oon naimisissa ja kaikki muutenkin hyvin, eli edellytykset "selvitä" on mitä parhaimmat. :D No ehkä se menee kajuuttaan ku käy siel ekas ultras ja ää alkaa tulemaan todellisemmaks.. I hope. :P
 
Olen kyllä niin samaa mieltä Ameelien kanssa siitä että raskaus on ihana asia ja kokemus vaikka edellinen viestini antoi ehkä ymmärää muuta :)
Mä en ole vielä ehtinyt ajatella negatiivisesti raskaudesta kun olen ollut niin iloinen tästä vauvasta :) toki se aika varmaan minullekin koittaa kun ajatukset singoileivat laidasta laitaan..
 
ompas tänne tullu paljon viestejä ! :) vaikea vastailla ihmisille mtn, ku en enään ees muista ensimmäisiä uusia viestejä mitä luin.. :D
kyllä tääläkin menee ihan laidasta laitaan.. useimmiten enemmän jopa negatiivisia tuntemuksia.. johtuen lähinnä varmaan tästä kauheasta olosta ja kaikista vaivoista, tuntuu et 3 koiran ja kämpän kanssa selviäminenki on silkkaa tuskaa eikä onnistu mitenkään päin ni sitku ajattelen et siihen tulee lisäksi vielä ihmislapsi ja kaikki hänen tarpeensa ja sotkunsa päälle ni huhuh.. tosin onneks vaivatki lähtee pois viimeistään synnytyksessä :) (mitä oon pelännyt about 5 vuotiaasta saakka kuollakseni, ehkä myös vaikuttaa tuntemuksiin :) lääkäri pelkokaan ei asiaa auta kun siellä ois vissiin pakko rampata.. silti on ihan suunniteltu ja odotettu lapsi ja vkl ostin jopa ensimmäisen paidankin kun oli niin söpö :) että ihan laidasta laitaan täällä ainakin mennään..

tulipas sekava viesti..
 
Heippa kaikille :)

Taidan uskaltautua liittyä seuraanne... Viime viikolla tein useamman plussatestin, joten vihdoin alkaa asian uskoa! Aluksi viivat oli tosi haaleita mutta kyllä ne sieltä ovat tummuneet, clearbluekin näytti perjantaina raskaana 2-3! Kuukautisista laskettuna viikot olisi nyt 4+6 ja la 20.11.

Ihana lukea että muillakin on vatsassa kummia tuntemuksia, niin täälläkin. Ilmeisesti se on normaalia!
 
Minun mielestä nuo vaihtelevat fiilikset ovat kyllä enemmän kuin normaaleja. Tuskinpa kukaan on niin pilvilinnoinsa, ettei ikinä mitään negatiivista miettisi. Elämä kun on paljon muutakin kuin sitä ihanaa autuutta. Ikävä kyllä. :) Itselläkin fiilikset vaihtelee miltei päivittäin: joskus olen täynnä intoa tulevaisuuttamme ajatellen ja toisena päivänä ketuttaa turvotus sekä kammottaa elämä useamman pienen kanssa. Mutta ehkä näitä asioita kuuluu tosiaan vain käydä läpi.

Hittolainen, eilen oksentelin sitten itsekin koko illan ja edelleen kuvotus jatkuu pahempana vain. Tätä ennen on tullut vain muutama oksu ja on ollut vain sellaista yököttävää oloa. Lisäksi olen niin raato, että oikein harmittaa. Pojan päikkärit ovat nykyään minunkin päikkäri-hetkiä ja sen näkee, kun tätä kotia katsoo. Ei käy mielessäkään imurinvarteen koskeminen. Väsyttää vaan eikä energia riitä. No, onneksi muistelen tämänkin menevän ohi! Nukkumisesta tosin aion nauttia täysin rinnoin, sillä se tulee olemaan hyvinkin harvinaista herkkua sitten raskauden loppuaikana... :)
 
Mulla on oireet vaan voimistunu, kaikenlaiset kalat (myös tonnikala, jota aiemmin olen syönyt kuin hullu puuroa) etoo vieläkin voimakkaammin, jotkut muutkin voimakkaat tuoksut saa tämän mamman yökkimään ja tämä väsymys!! Kyllä joka päiväisen yökkimisenkin kestäis, mutta tää väsymys on jotain niin rasittavaa... Sunnuntaina nukuin yhteensä 13 tuntia ja tuntui ettei ole nukkunut yhtään. Onneksi mies sentään ymmärtää, ettei hänkin ala valittamaan kun en jaksa tehdä mitään. Töissäkin nuokun puolet päivästä kun ei ole virtaa missään ja koko vartalo tuntuu tosi raskaalta, turvonneelta ja joka paikkaa kolottaa.

Sitten toinen huolenaihe on se, että pari vuotta sitten tipuin hevosen selästä oikeen rytinällä suoraan lonkalleni, jolloin vasen nivunen revähti ja lantion ja selkärangan välinen SI-nivel löystyi. Ja sen saa siis korjattua vain leikkaamalla. Alkaa pelottaa se ajatus, että mahtaako lantio kestää ison massun.. Mahtaakohan kellään muulla olla vastaavanlaisia kokemuksia, kestääkö selkä kuinka hyvin / huonosti jos on täysin korkkiruuvilla ja nivelet löysät.
 
Mukula: Minä jouduin kertomaan pomolle jo viime viikolla. Olen sairaanhoitaja, ja meillä osastolle tulee ajoittain potilaita, jotka "säteilee" eli ovat käyneet isotooppitutkimuksissa tms. Raskaanaolevat ei saa hoitaa sellasia.  Lisäks miun oma lääkäri kielsi miulta yövuorot kokonaan raskausaikana..oli siinäkin syy kertoa työnantajalle. Työkavereista valtaosa tiesi ennen pomoa :D. Pakko oli saada joillekkin kertoa, kun "lähipiirille" ei vielä kerrota.

Ylihuomenna ois varhaisultra..pelottaa ja jännittää, vaikka sitä tiputtelua ei olekaan ollu sen yhden kerran jälkeen. Kuvottavaa oloa on aamusta iltaan, ja nyt taitaa olla oksutauti tulossa tähän päälle. Maha vaikuttaa tuolta alhaalta aika kovalle..silleen kun painaa.. Eli kaipa se kohtu siellä kasvaa. Koko ajan tekis mieli käydä jääkaapilla..suolaisen himo :) muutaman juustosiivun oon joutunu syömään täs illan aikana. Yleensä en "asu" jääkaapilla.
 
Kyllä kaikki vielä hyvin menee, kun vain jaksaa ajatella positiivisesti. Mutta tosiaan itkuherkkä olen viimeaikoina ollut, surettaa pienemmätkin asiat, saatan olla useinkin kireän oloinen. Toivottavasti tämä on vain ohimenevää mielialan vaihtelua, eikä jää päälle. Kun raskaanaollessa pitäs olla ihaninta aikaa, eikä mitään stressaamista.

Mulla on myös mielihalut lisääntyneet, pistaasipähkinöitä on mennyt ihan hirvittävät määrät ja yritän rajoittaa niiden syömistä kun turvottaa ikävästi suolan takia. Olen myös himona kaikenlaisiin maitotuotteisiin, mutta kaikki rasvaset ruuat ällöttää enkä voi syödä kuin vähän kerralla pitkin päivää... muuten oksennan. Mutta ehkä toi etova olokin jossain vaiheessa helpottaa... toivotan kaikille antoisaa raskautta, samassa veneessä ollaan :)  
 
Butter: mullaki oli valkotakkikammo ekaan raskauteen asti, kummasti se vain jäi taka-alalle, kun sitä kuitenki joutuu ravata neuvolassa joka kuukausi vähintään :) Eli kyllä varmaan sullaki helpottaa!
 
Kivasti tullut taas uusia ihmisiä marraskuisiin! Ja jopas tulee tekstiä, vaikea pysyä perässä :)

Fiilikset heittelee täälläkin, eiköhän se ole täysin normaalia :)
Suurimman osan ajasta olen iloinen uudesta kasvavasta elämästä, mutta välillä miettii kuinka kaikki tulee sujumaan. Olen esikoisen kanssa lähes joka päivä julkisilla liikkuen eri paikoissa pyörimässä, sillä en ole ollenkaan koti-ihminen. Kahden lapsen kanssa lähteminen kahviloihin, lounaalle, kaupoille jne. ei sitten olekaan niin helppoa kuin nyt. Tämä on ehkä se juttu mikä eniten mietityttää. Raskauteen, synnytykseen, talouteen ja vauva-arkeen liittyvistä asioista en muuten ole huolissani. En vain halua jumiutua lasten kanssa kotiin ja lähipuistoihin.

Oijoi, tää väsymys on ihan kamalaa. Tuntuu ettei jaksa tehdä mitään, ja sehän ei käy ollenkaan tuon vilkkaan pojan kanssa. Pitäisi koko ajan leikkiä ja temmeltää ulkona. Kotikin pitäisi pitää jossain kunnossa. Sitten tää oksetus vielä tähän päälle. Kai tää tästä, raskauden toista kolmannesta odotellen :)
 
Iik ihanaa viimeinkin pääsen tänne kirjoittelemaan! Odottelin malttamattomana kirjautumistietoja sähköpostiin ja ne olivatkin sitten menneet roskapostin joukkoon. Täällä vaikutti olevan niiiiiin mukavaa porukkaa että pakko päästä jakamaan kokemuksia itsellä kun ensimmäinen raskaus kyseessä :) Hei siis kaikille! Minä olen Sania!

Päätimme jättää avomieheni kanssa käyttämäni nuvaringin pois periaatteella "vauva tulee jos on tarkoitettu" ja HETI ensimmäisestä kierrosta tärppäsi :O Nyt rv 7+4 ja kovasti jännätään että meneekö kaikki hyvin <3

Oireita on ollut joka lähtöön! Pahoinvointia on päivittäin (oksentamaan en ole kuitenkaan joutunut), pää on ollut tosi kipeä, rinnat arat ja tuntuvat kasvaneen, kuukautismaista nippailua vatsassa, naama kukkii pahemmin kuin teini-iässä, itku on TODELLA herkässä ja miehellä hermot kireällä :D Myöskin ihana turvotus on löytänyt tiensä vatsan ja housujen napin väliin :D

Laskettu aika olisi meillä 2.11 ja voi kamala että voi ihmislasta jännittää! Ensimmäisessä neuvolassa kävin jo rv 6+3 ja katsottiin perusjutut. Neuvolalääkäriin meillä on aika 2.4 ja siellä otetaan jo ensimmäinen ultra :)

Välillä jännittää että olenkohan kertonut jo turhan monelle vaikka raskaus on vasta näin alussa mutta toisaalta taas jotenkin on tosi vahva tunne siitä että tämä tulee menemään hyvin ja että näin on todellakin tarkoitettu :) Pakko on ollut paljastaa viksuimmille kun ovat summailleet oireita ja tupakoinnin lopettamista ja juomattomuutta yhteen.. ;)

Mutta siis, ihanaa saada täältä vertaistukea kun oma mies ei oikein tahdo vielä tässä vaiheessa käsittää että meille todellakin tulee vauva!! (vaikka innoissaan toki onkin) On itse sanonutkin että varmaan sitten kun mun maha alkaa näkyä niin muuttuu aivan ylisuojelevaiseksi :D Kivaa, aurinkoista kevätpäivää kaikille ja toivotaan että kaikki menee hienosti!!
 
kiva että tänne on taas tullut uusia :) teilläpä tärppäs nopeesti! meillä meni melki vuosi ja yks haalea ja yks näkyvä alun plussakin kerkes välissä tuleen, mutta ne meni muutamassa päivässä jo kesken, eli en ois niitä edes huomannut, jos en ois malttamattomana tehny heti testiä ku menkkojen pitäis alkaa.. sen jälkeen päätinki et teen testin vasta ku on ainakin viikon myöhässä että voi olla varma ja nyt on 7+5 kai menossa ja näyttäis että tämä pysyisi matkassa :) mulla on vasta viikon päästä eka neuvola ja lekuri ajasta ei mtn tietoa.. en kauheen innoissani odota neuvolaa, on kuulemma aika mulkkutäti, jos niin saa sanoa.. :D 
meilläkään mies ei taia viel oikein tajuta.. sano että uskoo sit vasta  ku on ultra et siellä oikeesti onki joku eikä mikään tuulimuna :D
 
Voi onneksi meidän neuvolatäti oli oikein mukavan oloinen! Toivotaan että nuo sinunkin kuulemasi ovat vain huhupuheita.. Tai toiset saattavat ottaa ihmiset hyvinkin vittumaisina vaikka toisten mielestä he olisivat oikein ihania :D Äitini on ainakin kertoillut että synnyttyäni osastolla oli joku hoitajatäti jota hänen huonekaverinsa haukkui aivan järjettömästi mutta äiti taas tykkäsi tosi kovasti :)

Kyllä meilläkin tuo ultra varmaan vasta täysin konkretisoi asian vaikka mulla onkin jo ihan äiti olo :D Välillä toki kaikki mahdolliset ajatukset pyörii päässä (onko musta äidiksi? pärjätäänkö me? riittääkö rahat? osaanko kasvattaa oikein?..etc..) mutta päällimmäisenä ajatus että olen äärettömän ONNELLINEN ja VALMIS :)

Onnea teillekin odotukseen! Toivotaan nyt kovasti että kaikki menee hyvin!
 
Hei!

Tulen nyt tänne huutelemaan tuolta lokakuisista, kun huomasin että tossa listassa näkyi pari myös PKKS:ssa synnyttäviä :) Ite oon täältä ihan pohjois-karjalan ja keskikarjalan rajoilta. Tai ilmeisesti tämä jo keski-karjalaan kuuluu. Millon teillä oli LAt? Itellä on ihan lokakuun lopussa (26 pvä) nii tiedä vaikka satuttas samoja aikoja laitokselle, luulen nimittäin että tämäkin menee yli, aivan kuten ensimmäinenkin :D
 
Anteeksi kun teitä tällä lailla häiristsen, heräs vaan mielenkiinto kun samalta alueelta sattuu olemaan porukkaa :)
 
mulla on suurin huoli (sen jälkeen ku se lapsi on saatu tähän mailmaan) et miten tulee koirien kanssa toimeen.. mulla kun on 3 koiraa ja yks vieläpä pentu pahimmassa murkkuiässä.. ne on mun lapsosia xD tuntuu ihan kauheelta et joutuu nyt jo alkaa vieraannuttaan niitä pikkuhiljaa ja varmaan pitäis ajaa ne pois makkaristakin tai ainakin sängystä :( ois ihan kauheata jos lapsi oiskin allerginen koirille, oon jo pikku tyttönä varmaan "päättäny" et haluan vain koiria ja et jos saisinkin joskus lapsen ja lapsi oiski allerginen niin etin sille uuden kodin, en koirille :DD noh ehkä se ei kuitenkaan enään noin menisi :) sitten jakaisin vaan talon kahtia lapsen ja koirien puoleen :D meillä on kuitenki tosi suuri todennäköisyys et on allerginen.. oon meidän suvusta ainoa jolla ei ole pahoja allergioita, tai no on mullakin muka todettu koira allergia mutta eipä se oo mua haitannu.. :) tai mitäs jos koirat ei tykkää vauvasta ? talloo sen tai vahingoittaa.. yks noista on tottunut vauvvoihin ja lapsiin ja luottamus on 120% mutta varsinkin pennusta ei mtn käryä miten suhtautuu.. :/ pitäis saada jostain "harjoituslapsia" kylään :)
 
On kyllä ikävä tilanne jos allergia ilmenee :(
Meilläkin mies haaveillut kissasta mutta olen toppuutellut että katsotaan sitten kun vauva on syntynyt että miten se reagoi muiden eläimiin ja varmaan helpompi sitten pentu totuttaa vauvaan kuin toisin päin.. Mutta eihän sitä tiedä, ihan mahdollista ettei teille tule mitään ongelmia koirien kanssa :)
 
juu pitää vaan toivoa parasta, oon lueskellut että lapsi saattaa saada vastustuskyvyn koira allergiaa kohtaan jos äiti on koirien kanssa tekemisissä, ja mä nukunki noitten kanssa :DD toivottavasti toi juttu pitäis paikkansa :) on kyllä sellainen rotu että pärjäisi pihakoirina, mutta olen lapsesta saakka haaveillut kasvattajan työstä ja isosta koiralaumasta ja kaikki harrastuksestkin melkipä liittyy koiriin, että hiukan hankalaksihan se menis jos oiskin paha allergia.. mut nykypäivänä allergioitakin  voidaan varmaan hoitaa jotenkin? :O oishan näyttely reissuissakin vaikea käydä jos ei lasta voisi ottaa mukaan.. noh ehkä sitä ei vielä kannata tressata :) maitohappobakteerienki syöminen pitäis kuulemma vähentää puolella allergioita et sitäkin aion vetää napaani sit :) tänään on ollu ihan hassu pv, ensimmäinen pv 3 viikkoon ku ei oo ollut oksetusolo juuri ollenkaan, voiskohan se loppua nyt jo? :D
 
ei ois pitäny mennä sanoon olosta mtn :D meni ehkä 10min kirjottamisen jälkeen ku kuvotus tuli takas :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top