Marraskuun muminat

Emppuliina, myös minulle tulee mustelmia niin etten edes tiedä kopsauttaneeni mihinkään. Eilen illalla suihkuun mennessä alkoi ihan naurattaa kun pohkeessa oli hirmu mustelma eikä aavistustakaan mistä tullut. Kaipa niitä huomaamatta tulee, kun aukoo ovia yms. jaloilla kädet täynnä. Minulla on myös vähän tapana oikaista mutkat suoriksi, siitäkin niitä mustelmia tulee mutta sen yleensä huomaa kun sattuu.
 
Joo mustelmia löytyy ja tuntuu että niitä tulee siitäkin kun lapsen kanssa lattialla rymyää :D milloin mihinki kolahtelee.
 
Huh, voihan lastenvaatemerkkihulluus. Olin aamulla käymässä Gugguun pop-up myymälässä. Meinasin kuolla. Vaatteet siellä vaan lentelivät! Enpä tiennyt, että sellaista tapahtuu ihan oikeasti tosielämässäkin. Oli myynnissä kakkoslaatua ja kuvauksissa käytettyjä vaatteita, niistä mammat hampaat irveessä taistelivat. Itse seisoin nurkassa ja meinasin saada paniikkikohtauksen.

Ei ikinä enää :hungover:
 
Tänään on ollut jo huomattavasti parempi päivä. Vauva ryömi tänään ensimmäistä kertaa lelun luo. :Heartred Oi sitä onnistumisentunnetta kasvoilla kun tajusi päässeensä sinne minne halusikin. Oli pientä tuuria matkassa koska ei enää loppupäivästä päässyt minnekään, mutta tästä se lähtee! Ikää nyt melkein 5,5kk.

Oon alkanut taas epäilemään (silent) refluksia koska poika oksentaa soseitakin useasti päivässä, nielee jatkuvasti suuhun takaisinnoussutta tavaraa ja hikottelee. Huonosti nukkuu päiväunia, ja tuntuu että syö usein jostain syystä usein lohtuunsa. Aiempi neuvolatäti kuittasi moiset iällä vauvan ollessa n. 1-2kk, ajattelin nyt ottaa puheeksi jos mut tällä kertaa otettaisiin tosissaan.. Puklailukin on tullut taas takaisin niin että vauvanpyykkiä kertyy parissa päivässä aikamoinen läjä.
 
Suvitus, jos menee kahdentoista ja kolmen välillä niin ei yleensä ole ollut ryysistä. Kuva on otettu avajaishetkellä (koska olen sen itse ottanut :D) eikä ryysis ole tuommoinen kuin aamulla heti kympiltä ja neljän aikoihin pöivällä.
 
Trikoista välttämättä kannata enää tän ikäsille/kkosille ostaa. Liinaa siis. Ennemmin kudottu, tukee paremmin ja jaksaa kantaa paremmin. Tai sitten se reppu, mut nekään ei kaikille sovi. Itse hehkutan TUlan puolesta, meillä oli semmonen lainassa. Tällä hetkellä käytössä pitkä kudottu ja rengasliina, molemmat ihan mahtavia.

Meil ollaan oltu kipeenä. Vauva on pikkuhiljaa hoksannut ryömimiseen liittyviä seikkoja. Yöt on pyllystä. Aivot ei nyt pysy kasassa.
 
Kyllä toi trikooliina ainakin vielä skulaa. :D Kannan muutenkin lyhyitä aikoja kerrallaan koska hartiat menee helposti jumiin ja alaselkä on ollut tosi huonona raskauden jälkeen. Tuntuu että ne lihakset on vaan surkastuneet (tai sitten niitä ei oo ikinä ollutkaan...) Voisi harkita kudottua liinaa jossain vaiheessa.

Käytiin paikallisessa perhekahvilassa, oli kiva jutella muiden äitien kanssa ja katsoa kun lapset leikkii ja ihmettelee toisiaan. Mulla oli eittämättä nuorin pieni mutta oli muitakin vauvoja, jokeltelivat ja hymyilivät keskenään. Kohta omakin vauva pääsee leikkeihin mukaan kunhan tuosta oppii istumaan ja liikkumaan. Eetu maistoi siellä ekaa kertaa maissinaksuja kun sattui olemaan tarjolla, tykkäs kyllä enemmän tahmailla sitä mun tukkaan/käteen/pöytään kuin pistää suuhunsa... Taidetaan mennä uudestaankin, kyllästyttää kun lähinnä kattelen vaan miehen naamaa kotona kun täällä uudella paikkakunnalla ei ole ketään tuttuja, mikä on hiukan masentavaakin välillä. On ollut pieni Helsinki-ikävä (metrot on NIIN käteviä) mut kaipa me tänne kotiudutaan.

Huomenna onneksi mun äiti tulee neljäksi päiväksi vierailulle ja lauantaina on viimein pojan nimiäiset jonne saapuu kymmenisen ihmistä, eli rennot pienet bileet. :) Perjantaina päästään miehen kanssa kaksistaan kaupungille ostoksille, tekee varmasti hyvää molemmille. Stressaa kun pitäis vääntää sushia sun muuta juhlapäiväksi mut eiköhän tää tästä.
 
Mehän lentää hurautettiin Emman kanssa eilen mummilaan! :D Vähän jännitti lento, mutta tyttö otti rennosti, ihan kuin lentäminen olisi hänelle jokapäiväistä hommaa. Valvoi nousun, nukahti tissille koko lennon ajaksi ja heräsi juuri laskeutumisen alkaessa. Lasku meni lempilelua hypistellessä ja mutustellessa. Ei itkun itkua eikä edes kitinää! Kyllä kanssamatkustajatkin ihmettelivät. :)
 
Vau kuukiurustakesään!
Mä en ees uskaltais :grin
Meillä tulee itku heti jos lyhyen ajan sisällä pitää matkustaa, tarkoitan siis esim. ajetaan kauppaan, neiti nukkuu, lähetään kaupasta pois niin neiti karjuu matkan :grin Yleensä yritän aina päästä jonkun luo vierailulle pariksi tunniksi jos lähdemme kaupunkiin niin on mahdollista että neiti nukkuu molemmat matkat :hilarious:
 
Kuukiurustakesään: Vitsi miten ihana juttu, eka lento ja nuin hyvin on mennyt :happy:

Palaan vielä aiheeseen kakka :grin Meillä tosiaan nyt kakataan ja paljon :grin Kuinka monta kertaa päivään teidän muiden vauvat kakkaa? Aluksi meillä tuli vain 2 kertaa viikossa ja nyt tehdään 2-5 kertaa päivässä ja viikon ajan on myös tehty yöllä.
Kakka on löysää ja välillä kiinteää. Soitinkin neuvolaan että onko normaalia, terkka sanoi että jos vointi muuten hyvä niin ei syytä huoleen. Tyttö on oma itsensä. Terkka epäili että kakkaaminen on vaan muuttunut kiinteiden aloituksen myötä. Kuitenkin tuntuu oudolta kun alkanut niin monesti kakkaamaan ja joskus tekee jo kesken ruokailun.
Mietin vaan ettei olisi mitään allergiaa :rolleyes: Ruoka maistuu tytölle :) Tämä tämmöinen vaihe on välillä vähän rasittavakin, juuri kun olet vaihtanut vaipan niin tulee pieru ja pieni lusikallinen pierun mukana :) Aluksi aattelin tän johtuvan rotasta, mutta tätä on jatkunut nyt 1,5 viikkoa niin ei varmaan kuitenkaan sitä ole.
 
Oon kyllä käsittänyt et rotasta voi noinkin pitkään reagoida, voi hyvin rauhoittua pian! Muuten tuntuu aika mystiseltä nämä pienten lasten vatsat, eikös sitä sanota et viiden päivän välein ja viisi kertaa päivässä on molemmat täysin normaaleja vaihtoehtoja?

Me lennetään varmaan keväällä ja vähän jännittää kyllä! Lähinnä just nousu ja lasku.. Mutta meillä on junamatkat menneet tosi hyvin kantoliinassa tai -repussa. Auto on se kurjin vaihtoehto kun on pakko olla paikallaan kipossa.
 
Meillä tyttö on ollut ainakin koko pienen ikänsä semmonen kakkaroottori että. Alusta alkaen sen 10 kertaa päivässä ja yölläkin. Se yökakkaaminen loppui onneksi kun vähän kasvoi. Sitten oli rutiinia että aamulla ja illalla tuli, saattoi myös siinä välissä turauttaa. Joka päivä oli niskaan asti vähintään kerran. Nyt kiinteiden alotusten myötä harveni, mutta varmaan kun masu tottui niin alko tuleen taas tuttuun tapaan parikin kertaa päivässä. Ei muuten haise enää millekkään maitokakalle, hyi että. :D Mielummin että kakkaa koko ajan sit, kun että panttais ja tulis masukipuja. :/
 
Lentomatkan sujumiseen auttoi huomattavasti se, että lento sattui hyvin uniajalle. :D Emma on muutenkin sosiaalinen tyyppi ja tykkää olla uusissa paikoissa. Auto ei ole niin kiva paikka, koska joutuu olemaan tylsästi paikallaan ja pahimmassa tapauksessa vieläpä yksin.

Meilläkin on ollut tiheämpien kakkojen vaiheita, joskus tuli joka pierulla ja joskus joka toinen päivä. Tosi usein kakkaa kesken ruokailun, mikä on ihan normaalia, koska ruokailu lisää suolen supistelua ja saa tavaran liikkeelle. :D Yökakkoja oli myös jossain välissä, onneksi ei enää. Meidän kakkailut on jo ihan pökäleitä. :wink Pikku hajuherne. ♥
 
No hyvä juttu, että muillakain kakataan se 10 kertaa suurinpiirtein :grin aattelin jo että ompas merkillistä ja ressaavaa ku ennen meil oli tosiaan ihan vain pihdattiin ja kerta rytinällä tehtiin. Muistan viel ku alettiin puuroa syömään niin piti tarjota puuron seassa luumua että kakka irtoaa, vaan ei enää tarvii :hungry: Nuinhan se just olikin niin kuin kuukiurustakesään sanoi, että suoli supistelee ja vilkastuttaa toimintaansa :happy:Mutta annoinpa äsken banaania josko vähän kovettais, mutta tottahan toki on parempi toimiva vatsa kuin toimimaton. Paitsi että yökakkailut saisi jäädä koska neiti virkistyy pyllyn pesusta :shifty: Nukkuu onneksi sitten aamulla kuitenkin pitkään. Juu ja hajut on kyllä jo toista luokkaa mitä aikasemmin :wacky:

Tänään neiti muutes nousi itse istumaan ja selkäsuorassa istua tohotti, kunnes kaatua kupsahti selälleen :facepalm: Osaa onneksi jo varoa päätään hienosti. Ei varmaankaan itse tajunnut oikein tapahtunutta.
 
Joo tosiaan meillä ton rotan jälkeen kahden viikon ajan tyttö kakkasi öisin ja sitten se loppui. Täysimetyksen aikaan tyttö kakkasi 3-4 kertaa päivässä. Nyt kiinteiden aloittamisen jälkeen vähentynyt, mutta ei oikeen vielä vakiintunut.
 
Ajattelin kirjoitella tänne vähän meidän kuulumisia ja saada samalla vähän purettua ajatuksia muidenkin kun itsensä ja läheisten kanssa.. Meidän poitsu ens viikolla 7kk. :) minun ja miehen suhde ollut täynnä ylä ja alamäkiä koko ainakin 6kk. Lapsen saaminen muutti meidät molemmat. Miestäni pahempaan suuntaan vain.. Ensimmäiset 3-4 kk meillä asui vauvan lisäksi myös koliikki. Hoidin ja olen tähänkin mennessä hoitanut itse kaikki yösyötöt, nukuttamiset, itkukohtaukset yms. Mieheni jäi työttömäksi, joten on siis ollut puoli vuotta kotona ja voisi osallistua lapsen hoitoon yöllä ja päivälläkin, kun minun imettäminen loppui ikävästi vauvan ollessa reilun kuukauden. :sad001 mutta ei, hän haluaa vaan nukkua yönsä ja päivälläkin hoitaminen on vähän mitä on.. Lisäksi lapsen myötä hänen heikot hermonsa paljastui; hän ei vain yksinkertaisesti kestä pojan itkua. Joka on taas johtanut siihen että hoidan lapsen täysipäiväisesti melkein itse. Lapsen ollessa hyvällä tuulella, isä pärjää hänen kanssa. Minulla ei vain ole edelleenkään mitään mahdollisuuksia lähteä ilman lasta minnekään, kun isä on kertonut ettei pärjää tai sitten ei vain halua pärjätä. Tämä tilanne, miehen työttömyys, riitely ja lapsen hoidon jakaantuminen pelkästään minulle on syönyt meidän suhteen kokonaan.. Miehelläni on ennestään edellisestä suhteesta yksi lapsi, mutta tämä meidän lapsi on minulle esikoinen.. Lapsemme syntymän jälkeen mieheni ilmoitti ettei halua enää lapsia, mutta minä haluan.. Tilanne on mennyt nyt vain siihen, etten minä enää jaksa elää ihmisen, miehen jota ennen rakastan hyvin paljon, kanssa enää kämppiksen. Olen löytänyt minulle ja pojalle uuden asunnon minne muutamme ensi viikolla. :) Minua pelottaa suunnattomasti hypätä ns tuntemattomaan, mutta olen tähänkin mennessä selvinnyt pojan hoidosta pääsääntöisesti itse, niin elämä ei sillätavalla muutu.. Meiltä lähtee vain isi ihminen eri osoitteeseen ja eletään vain minun tuloilla. Siinä ne suurimmat muutokset.. Siitä, miten meidän suhteelle käy, ei olla puhuttu. Nyt me vain ainakin muutetaan erilleen. Ja tämän päätöksen jälkeen mieli on haikea ja miettiväinen, mutta olen alkanut jälleen hymyillä. Taitaa selkeästi olla vain oikea päätös sekä minulle, pojalle että miehelle.. Tulipas pitkä tarina, mutta semmoista meille kuuluu nyt. :)
 
kuukiurustakesään, kylläpä hienosti Emma matkusti! Tuleva maailmanmatkailija :) Ja meilläkin tulee hajuineen päivineen jo sellaista ihan oikeeta kakkaa :dead::joyful:

Maarina, paljon tsemppiä ja voimia tilanteeseenne! Päätöksesi kuitenkin vaikuttaa juuri oikealta, koska ilo ja hymy on palannut elämääsi. Nämä asiat ovat hurjan vaikeita aina ja olet kyllä rohkea, kun olet tehnyt päätöksen jo varhaisessa vaiheessa sen sijaan, että jäisit katselemaan, että josko se mies vaikka nyt ihmeen kaupalla siitä muuttuisi. Eihän ne nimittäin ihan helpolla yleensä muutu, etenkin jos jo puoli vuotta on sama jatkunut. Kyllä te varmasti pärjäätte ja hyvin pärjäättekin :)
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top