Marraskuun makeat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ang1
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Juu Mystis, komppaan Pääskystä  [:D][:D][:D] Aika hassua, jos ihan yksikses höpisisit omassa ketjussa! Mut hengaile nyt kuitenki täällä, kun ollaan sun kanssa kaikki jo virtuaalituttuja. Ois ihan outoa, jos yhtäkkiä nyt täältä johonki muualle häviäisit. Kyllä tässä varmaan jo pian joku muukin jakautuu, vaikka toki toivotaan ettei kukaan liian aikaisin. Siis ehkä joku alkujoulukuun LA, jolla sitten vauveli päättää tulla vähän ennen, mutta kuitenki siis vähintään viikoilla 38. Kohtahan on jo marraskuun puoliväli!! 
 
Minä voisin jo jakautuakin. Vau:n etusivullakin jo onniteltiin, että vauva on nyt täysiaikainen. Mutta ei taida olla vielä suuria toiveita sen suhteen, että muksu tulisi vielä maailmaan. Uusia oireita ilmaantuu kyllä mutta supistuksia en mielestäni ole vielä kokenut yhtään, toisin kuin moni muu teistä myöhemmän lasketunajanomaavista.
 
Ihana vaippakakku! [:)]

Siis millä mä saan mun stressin veke...nyt tajusin mikä ajaa mut ihan koomaan sun muuta. Iso asia, joka tapahtuu tos vauvan syntymän tienoilla, ens vuoden alussa ei oikein mene niinkuin elokuvissa, vaan tök tök tökkii IHAN kaikki. Muut ihmiset ei tajua, että tässä on pikkasen hommaa ennen sitä ja sepäs ottaa otsalohkoon ja ihan kirjaimellisesti vatsaan. Mä saan varmaan tässä vatsahaavan samalla... .[:(]
Siis miksi ikinä ei voi asiat mennä sujuvasti, vaan pitää takuta? Ihan järkyn huolestuttavaa...mä en näistä voi ees täällä netissä sen enempää puhua, kun ei tiiä kuka täällä kyylää...mut kuitenkin.
 
Tä on Fearsome ihan tyhmä kysymys, mutta mulla on hirveä tarve auttaa ihmisiä ahdingossa [;)] Koska en nyt tiedä mistä isosta asiasta on kyse ja on ihan okei ettet halua sen tarkemmin eritellä, niin mun on kysyttävä onko sen pakko tapahtua silloin kun se on suunniteltu tapahtuvaksi? Onko se siis sellainen asia, mikä nyt on siinä eikä sille mitään voi? Onko kenestäkään auttamaan? Olen itse nyt tajunnut vihdoin ja viimein raskauden aikana ja etenkin nyt äitiyslomalla, että olen elänyt liian kiireistä elämää. Jatkossakin teen kaikkeni, jotta elämä pysyy mahdollisimman yksinkertaisena ja stressittömänä. En haali enää kauheeta kasaa tehtäviä hoidettavaksi. Loppujen lopuksi on aika vähän asioita, jotka on oikeasti pakko hoitaa.

Nyt kaikista noista vauvajutuistakin on huomannut ja tajunnut, että vaikka alkuun kovasti halusi miettiä kaiken valmiiksi tarvikkeiden osalta jne. niin nyt olen todennut, että se on oikeastaan ihan sama vaikka ei olis muuta ku turvakaukalo ja muutama vaatekerta hankittuna ennen syntymää. On toki helpompaa, jos on yhtä jos toista valmiina, mutta loppu peleissä tärkeintä on elävä vauva. Kaikki muu tulee sitten siinä sivussa. Puhun tietysti nyt vain omasta elämästäni, kun en muiden tilanteista mitään tiedä.

Toivottavasti Fearsome saat jotenkin asiat järjestymään. Stressi on niin ikävä seuralainen.

Kaikille muillekin valoa ja pumpulia loppuodotukseen! Itse vetelen niin jossain tuolla yläilmoissa ja elämä ei ole koskaan ollut näin ihanaa ja nautinnollista. Toivoisin, että kaikki ihmiset voisivat kokea saman edes pienen hetken verran. Kuulostan joltain aivopestyltä sekopäältä, jolla on lääkitys kohdallaan [:D] Onneksi kukaan ei teistä ei tiedä missä asun, joten ette voi lähettää ketään tarkistuttamaan päätäni [;)]
 
aijuu vähän ihanaa.. just kirosin miehelle ettei hemmetti se äitiyspäiväraha päätös oo tullu vielkään.. sitten menin kelan sivuille kattoo ja se oli tullu.. JIPIIII!!!! [:)][:)] mä luulin ettei se tuu ollenkaan.. iso kivi tippu sydämeltä, luulin jo et me jäädään ihan pennittömiks. [:)]
 
tuli tosta rock^peijpe:n kommentista mieleen että olipa ihana ylätys saada miehen puolesta liitolta laput...saa rahaa sieltä ja herra on ollut paljon paremmalla tuulella, kun tajusi ettei niin kauhean tiukkaa tulekaan =)
 
Täältä kans Fearsomelle tsemppiä. Ei tässä vaiheessa raskautta tarttis enää stressata mistään yhtään. Vauva-asiat vie jo ihan tarpeeksi energiaa eikä sitä tarttis mitään muuta oikein enää miettiäkään. Kurja sitten, jos on hirveästi muitakin stressitekijöitä. Yritän päästä tuohon rauhan ja rakkauden tilaan täällä myös, missä Pääskynen leijailee [:D] Tänne vois antaa vinkkiä sen lääkityksen suhteen! Kai sitä jossain vaiheessa tajuaa, ettei tosiaan töihinkään tartte enää mennä ja elämä rauhottuu muutenkin aikalailla.. Koitetaan nauttia siitä [:)] 
 
Multa kans tsemppiä stressiin Fearsome! Toivottavasti kaikki kuitenki sit järjestyy.

Mulla on myös tapana kerätä kaikenlaista tekemistä yms juttuja siihen pisteeseen asti, että sit on oikeesti stressi päällä koko ajan. Oon nyt ollu melkein 2 viikkoa äippälomalla, mutta en vieläkään omasta mielestäni oo ehtiny tehä mitään. Oon kuitenki hakenu ja kasannu vauvalle pinnasängyn, tyhjentäny suurimman osan niistä iänikuisista muuttolaatikoista, järkänny keittiön kaapit jo melkein siihen järjestykseen missä ne tulee sit hamaan tulevaisuuteen olemaanki, hankkinu ja kasannu sekä tv-tason että dvd-tornin ja virittäny sen telkkarin ja ne dvd:t paikoilleen ja siinä välissä pessy pyykkiä ja kasannu kamaa kirpputorille ja lukenu siskoni opinnäytetyön ja juossu neuvolassa ja äitipolilla, kasannu sen sairaalakassin ja ja ja...

[:D] Että oon mä vissiin kuitenki jotain tehny...

Ai niin ja kudoin 2 paria lisää sukkiakin myytäväks kirpparilla telkkarin kattomisen ohessa.

Mut kun vielä pitäis: tehdä joulukortit, purkaa noi viimiset pussit ja matkalaukku ja tunkee ne kamat johonki, tehdä läksyt (kiire!), opiskella, järjestää vauvan vaatteet uudelleen lipastoon, kun ne ei nyt sinne mahdu, hankkia joku hoitopöytäsysteemi ja saada kaikki vaippatarvikkeet johonki kätevästi esille ja hankkia uus suihkuverho ja sitä sun tätä muutakin ja ja... hohhoijaa!

Onneks se äiti tuli lomalta takasin ja jäi vielä tänne mun avuks viikoks, eli nyt la ja su päästään sit kirpparille myymään kamaa ja toivon mukaan päästään eroon mahdollisimman suuresta määrästä (ja tehtäis siinä sivussa ihan vähän rahaaki)!!!
 
Kiitokset kaikille [:)] Ei oo tosiaan mitään terveyteen tai tällasiin asioihin liittyviä, mutta noin muuten tosi paljon elämään vaikuttavia.
Kattellaan kuinka käy....ei vaan nyt just täs vaiheessa ois tarttenu tulla näin paljon kaikkee epäselvyyttä.

Mut hei mimmit, täs kuulkaas ollaan päivää vaille rv 37+o ja meidän heppu vois mun puolesta sen kunniaksi tulla jo pihalle [;)][:D]

Eve78, no ootsä joo "jotain" tehnyt [;)] huh, jos oisin saanu ees kolmasosan tosta tehtyä, niin tyytyväinen olisin [:D]
 
Täälläkin edelleen lillutaan siinä raskaus-zenissä. Onnistuneesti sain sen tartutettua Pääskyseenkin. [:D] Mä olen elellyt jo pari kuukautta sellaisen filosofian opein, että teen, mitä huvittaa. Eilen huvitti vahata yksi hyllylevy ja purkaa osiin vanha Aarikan vauvanlelu (sellainen vaunuihin ripustettava, missä on kaksi pompulaukkelia) ja maalata se uusin värein. Lopun päivää kyttäsin lintulaudan tapahtumia tai lojuin sohvalla surffaillen netissä ja katsoen telkkaria. Tällaisia nää mun päivät on.

Tänään 37+0 eikä mitään ikäviä oireita vieläkään. Viime yönäkin vetelin sellaiset kevyet 9 tunnin unet. Huomenna on erään ystävän 30-vuotisyllätyssynttärit. Sinne pukeudutaan joksikin metsän olennoksi. Mä oon suuri, pullea, valkoinen jänis. [8|] Puvun lainasin omalta työpaikalta.

Äh, Fearsome, kuulostaa tosi harmilliselta sun tilanne. Mutta kuten Pääskynenkin kyseli, niin kyselen minäkin, että onko sen jutun pakko tapahtua just silloin? Ja jos on, niin voitko sä siihen vaikuttaa? Ja jos et voi, niin voitko sitten antaa asian mennä omalla painollaan, kävi miten kävi? Ehkä nää meidän kysymykset ovat ihan vääriä ja hassuja, kun ei yhtään tiedetä, mistä on kyse. Voimia ja kärsivällisyyttä jokatapauksessa! Koita keskittyä nyt itseesi ja vauvaan ja sitten vasta annat huomiota niille muille asioille, kun ne ovat ajankohtaisia ja on ihan pakko.
 
Täällä on kans kulutettu aikaa melko leppoisissa merkeissä. Käsitöitä on tullut tehtyä enemmän kuin vuodessa yhteensä. Viikon sisällä on mm.seuraavaa: mies saanut tumput, vauva kahdet sukat ja nyt neulotaan veljelle lahjaksi sukkia. Siinä sivussa ompelin pinnasuojat ja pienen päiväpeiton. Sitten hieman joulukoristeita ja joulukorttejakin tuli muutama kymmenen.

Leipominen lähti kans hieman käsistä, kun on ollut kerrankin aikaa.. Mies laittoi leipomiskiellon, kun tuli tehtyä korvapuusteja, porkkanakakkua sun muuta pakkaseen "pahan päivän varalle". Se kun ei  osaa olla syömättä niitä.

Toisaalta sitä tarkkailee omaa olotilaansa tarkemmin ja huolestuukin vähän turhan pienistä. Eilen oikein tuli tuskan hiki, kun masussa ei tuntunu liikettä vaikka kuinka join makeeta ja yritin herätellä kaikissa eri asennoissa. Oli todella lähellä etten lähteny soitteleen asiasta äippäpolille. En olis mitenkään malttanu odotella paria tuntia ja odotella jos mahassa herättäis.. Päivällä oli neuvola ja kaikki oli erinomaisesti. Illalla taas jo olin huolissani, kun mahassa oli myllätty melkein taukoamatta koko päivän ja viel yhden aikaan yöllä tuli niin kipeetä liikettä ja sukkapuikkoa tuonne alas, ettei saanut nukuttua. Sit tietenkin ajattelin että siellä on jokin hullusti..

Pystyn kyllä selittämään nää huolet sillä, että lueskelin uusinta Vauva lehtee ja siinä oli jotain juttuja, kun sikiö oli kuollut loppumetreillä kohtuun. Siinä oli jotain että illalla oli kovasti liikettä ja aamulla ei enään mitään.. Tunnuin jotenkin pelästyvän sitä juttua tosi paljon ja sanoin miehellekin että lehden lukeminen ei tehnyt hyvää. Nyt olenkin päättänyt "vapauttaa" itseni tuollaisilta ylimääräsiltä stresseiltä. Eilen kun tuli telkasta ohjelmaa rintasyövästä, niin käänsinpä kanavan heti toiselle. Mitä sitä sellaista katselemaan, jos ei pää kestä näissä hormooneissa. Tai kun on luonteeltaan muutenkin ylihuolehtivainen, niin nyt se menee jotenkin herkästi yli. Jotenkin ei huoleta ne synnytys kivutkaan, vaan se että vauva selviää hengissä. Ja siihen ei varmaan itse kyl ihan hirveesti pysty siel sairaalassa vaikuttamaan[;)]

Että eiköhän sitä kannata vaan yrittää keksiä kaikkea mukavaa puuhaa, johon ei ole normaalisti ehtinyt.. menee aikakin nopeemmin. Huh enään 2 viikkoa ja 5 päivää laskettuun!
 
Onnittelut alkukuun lasketun ajan omaaville täysaikaisuuden rajapyykin saavuttamisesta...

Täällä varmaan tullaan perässä, kun nyt on ne jännittävimmät ajat ohitettu niin tuskin vauvalla enää kiirettä tuolta ulos on... vaikka toisaalta eilisillasta asti on taas supistellut ja nyt alkavat käydä napakammiksi, mutta kun sentin kohdunkaulani avoimine suineen on tännekin asti kestänyt niin kaipa tuo vielä muutaman viikon jaksaa olla avautumatta enempää.

Toisaalta tässä ei enää ole mitään hätää, oikeastaan voisi ihan hyvin mielin mennä päästämään nyytin maailmaan vaikka heti - vaikka tuo keskonen vielä olisikin, mutta ISO keskonen yhteen meidän ipanaan verrattuna.
 
Just palasin lääkärireissulta. Mulla näköjään tättärän tapaan nuo sukkapuikkokivut on ne, mitkä kypsyttää kohdunsuuta. Eli selkeä muutos viime tarkastukseen oli tapahtunut ja kohdunsuu täysin pehmeä. Pitää kuulemma ottaa vaan entistäkin rauhallisemmin. Vielä olis 4 viikkoa siihen, että vauva olis täysiaikainen.
 
Takaisin
Top