Marraskuun lööpit

Täällä käydään joka päivä esikoisen kanssa rattaita työnnellen n.30min lenkki ja lisäksi koira vielä hihnassa. En uskalla pidempiä tehdä,kun alkaa supistelemaan ja liitoskivut yltyy kamaliksi. Tällä liikunta määrällä meen niin kauan kuin vaan pystyn. Aiemmin tein 1-1,5 tunnin lenkkejä joka päiuvä. Noi liitoskivut on kamalimmat. ei sellaisia ollut kun odotin esikoista. Ennen esikoisen syntymää edellisenä päivänä kävin vielä 40min kävely lenkin. Ja sit pitää lasketa tuo myös jonkinlaiseksi liikunnaksi kun nostelee ja kantaa tuota vajaa 12kg esikoista. Kyl käsivoimat siinä ainakin vahvistuu ja selkä myös =)

Muuten täällä mennään vaan päivä kerrallaan. Miehen kanssa on välillä närhämää, mutta onneksi asiat saadaan puitua yhdessä. Miehen työpaikalla on jo kolmannet yt neuvottelut 3 vuoden sisällä, eikä oikein mikään oo varmaa vaikka ollut jo 12 vuotta samassa paikassa. Ihan kiva yrittää suunnitella tulevaisuutta tuon pohjalle. Onneksi itellä on jonkinlainen työpaikka sitten odottamassa, mut ei siitäkään oikein voi olla varma,kun kaikki otetaan suht valmiina,niin sit ei enää ylimääräisiä käsipareja tarvitakkaan. =(

Kunhan on katto pään päällä ja perhe, niin kyl me tästäkin selvitään jotenkin.
 
Mulla on liikunta selän takia nyt lähinna tota fysioterapeutin ohjeistamaa jumppaa, joka päivä yhteensä n. 1,5h, suunnileen puolen tunnin pätkissä. Sitten käyn kolmesti viikossa uimassa, sieläkin teen osittain vähän jumppaa ja sitten vaan uin. :) Ennen kun jäin saikulle en pahemmin harrastanut extraliikuntaa töitten jälkeen, kun töissä tuli aina niin paljon liikuttua. Sitten on tietysti noi koirat, joiden kanssa liikun tossa pihalla + normi pihahommat, siivoamiset ja muut. :)
 
Johan tämä meillä rupeaa olemaan hupaisaa, esikoinen vesirokossa, minulla päänsärky jatkuu ja mies poskiontelotulehduksessa.. No maataan sitten kaikki porukalla, laatuaikaa tämäkin :)

Olette liikunnasta keskustellut, mulle ainakin annettiin ohjeet, että kaikkea saa tehdä minkä olo antaa tehdä. Tietty kaikki vaaralliset lajit saa unohtaa :D itse ajattelin ainakin kävellä ja käydä uimassa.. Ne kun ei ole liian rajuja lajeja :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Oon iha kade. Mä en meinaa edes vessaan päästä kun olen niin kipeä noist jatjuvist suppailuist. Tuos eilen laskin suppailuja kahen ja puol kymmenen välil ja niitä tuli 43. Tänäö sitten soitin herättyäni Hyvinkäälle kun heti alko taas kipeesti supistella. Ei kuulema ollut tarvista tulla käymään. Kyl täs taas alka olee niin epätoivoinen olo kun oon ollut tosi kivuiissa ja tuskissani ja mitää apua ei heru. Murr.


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Täälläkin supparit vaikeuttanu liikkumista, mut nyt päätin ottaa itteäni taas niskasta kiinni ja liikkua, mutta vaan hitaammin. Eilen käytiin poitsun ja koiran kanssa tunnin mettälenkillä ja tänään kävin koiran kanssa kahestaan jo heti aamutuimaan kasin jälkeen metsässä pienellä lenkillä. Iltapäivästä sit uudestaan. Pitää nyt nauttia niin kauan kun säät sallii :)
Mulla meinaa olla nukahtamisvaikeuksia, niinku ollu jo kymmenen vuotta itseasiassa. Välillä vaan turhauttaa ku uni ei tuu ja sitä vaan toljottaa kelloa, tietäen että seiskalta on taas noustava. Eilen nousin puolilta öin ja siirryin miehen viereen katteleen tunniks töllöä, ennenku yritin uudestaan. Laatuaikaa se on tuokin kun mies tuli vasta puol kaheltatoista töistä. aAamusin meinaa vaan väsyttää ihan tolkuttomasti ja menee aamupäivä vähän sumussa. Onneks poitsu on 4h virikehoidossa. Tää lähtee nyt sit kelaan viemään vihdoin äippähakemukset, jyskissä on pinniksen patja alessa ni jos sen hakis ja sit robbariin ja ruokakauppaan. Siinä se aamupäivä vilahtaakin, mut ompa aikaa olla poitsun kan ssit kun sen puolilta päivin hakee :)
 
Minipallo : Voi kökkö miten ne sua kohtelee! :( Itsekin käyn Hyvinkään äippäpolilla (tai siis asun Hyvinkäällä), tähän mennessä ollut itsellä vaan pääsiasiassa hyviä kokemuksia. Tosi kumma miten ne noin nuivia on! :O Sun pitää sanoa, ettet enää suostu kärsimään niistä supisteluista! Täytyyhän niiden ottaa vakavasti se, että sulla on huono olla! >:(
 
Minipallo, on kyllä ihan käsittämätöntä touhua, miksei sua auteta?! Ei tollainen olo normaalia ole.. Toivottavasti jo kohta sua uskotaan ja saat apua ja helpoitusta!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Täällähän meno piristyny :) Esikoiselta (3v) liityin sen kk omaan facebook ryhmään ja erosinki melkein yhtä nopeasti :) Jostaki tuttiasiasta jutustelin siellä ja johan alko tulemaan neuvoa ja kommenttia tutin syöttämisestä niiltä vasta esikoisen synnyttäneiltä kaikkitietäviltä äideiltä.. Olen ite tutkinu asia niin, että ennen lapsen syntymää olen tienny varmasti kaiken lapsien kasvattamisesta :) Nyt en kyllä mene neuvomaan ja ohjaamaan ketään missään sellasessa asiassa. Itekkään tiiä mitään vieläkään kasvatuksesta ym :) Joten nyt pysyn pois face ryhmistä.
Täällä vk 27 vai 28 ja häpyliitoskivut alkanu vaivata kuten esikoisestaki. Oon ottanu ihan rauhassa ja pikku köpöttely lenkeillä käyny pojan kaa. Sopiva tahti kävelyssä silloin. Jotaki isompaa hommaa, niin maha ihan kivikova. Ei se aina oo helppoa olla siunatussa tilassa. Onneksi vielä saa nukuttua suht hyvin. Tsemppiä kaikille vaivasille :)
 
Eilen oli vähä parempi päivä. Ehkä tämä tästä.
Alkoi vika kolmannes, niin ei ole enää paljoa jäljellä :) hih!

Dangel: en jaksa vääntää noitten hoitsujen kans. Ja kyl mä ihmettin itekin aika lailla, et miten eivät laita sitä supistuiden estolääkitystä.

Hyvää viikonloppua kaikille! :)


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Voi hyvä luoja. Eilen ja tänään tuli liikuttua aivan liian paljon! Nyt sitten kärsitään selän kanssa seurauksista. :( Mutta ihanat kaksi päivää on ollut! :) Hyvää seuraa, elokuvaa ja tänään suklaafestivaalit! <3
 
Jos Onneli kahvakuulaileekin, niin kai mää uskaltaisin noita kevyitä kilon painoja vielä vähän heilutella? :) Sais tota yläselkä ja hartiaseutua vähän mukavempaan kuntoon. Vatsalihaksetkin ois kiva pitää ok kunnossa.. Mutta kaipa tästä selvitään. Kävely on aina paras liikuntamuoto, kun siinä voi ottaa rauhallisemminkin. :)

Suklaafestivaalit? Voi ei, oon kade. :grin
 
" Seitsemänkuukautisjuhlat ovat ovella! Joissain kulttuureissa juhlitaan raskauden seitsemännellä kuukaudella uutta, kasvavaa elämää. Nyt onkin syytä juhlia, sillä lapsellasi on jo erittäin hyvät mahdollisuudet pärjätä myös kohtusi ulkopuolella. Jos lapsi syntyisi nyt, on sillä 90 % todennäköisyys selvitä hengissä! "

:love7:love7:smiley-bounce016:love7:love7
 
Heissan! Täällä nyt rv 26+3 :) tänää kävin vihdoinki siel sokerirasitukses, vissiin aikasemminki olis saanu mennä, mutta näin piikkikammoisena ei houkuttanut mennä kolmeen kertaan piikiteltäväksi :D mutta kyllä siitä selvittiin, kun tiukasti katottiin vaan toiseen suuntaan. Huomenna sais soittaa tulokset, mutta ens tiistaina olis neuvola, et ehkä oottelen sinne sitten :)

Täälläkin supistuksia töissä kävellessä, mutta ei vieläkään kivuliaita, lähinnä sellaisia että juuri ne huomaa, kun vetää vatsan ihan kovaksi hetkeksi. Lauantaina tuli oltua koko päivän jossain, eka synttäreitä, sitten leffaa ja lopuks ravintolassa syömistä, ja missään välissä ei ehtiny vetää hetkeks pitkäkseen, niin huomas kyllä sitten sunnuntaina, kun oli selkä ihan jumissa :/ koirankin kanssa kun ollaan vielä käyty agilityssä, niin ei viitsinyt selkää mennä treeneihin enempää rikkomaan, varsinkin kun on tuollainen suurehko koira, minkä kanssa pitäis juosta ja lujaa jos meinais vauhdissa pysyä :D toki ohjaaja joutuu jo meille suunnittelemaan vähän helpompia ratoja, kun ei enää pysty samallai juoksee ja koira vaan kehittyy koko ajan nopeammaksi :D

Niin ja voihan ummetus! koskaan aikaisemmin en oli siitä kärsinyt, mutta nyt! Inhottavaa suorastaan. Ja kun en pidä luumuista, niin pitäisi kehittää joku muu helpotus.. Vinkkejä? :) Närästyksestä en ole vielä kärsinyt kai. Kun en tiedä mitä närästys on kun ei ole sellaistakaan aiemmin ollut. Vissiin olis ihan helpotus jos ei sellaista tulisi.

Niin juu ja tuli niitä korvapuustejakin tehtyä viikko takasin, vitsit et oli hyviä! :)
 
Runsaan juomisen pitäis myös auttaa ummetukseen. Samoin hedelmät ja kuitupitoiset ruuat. Samalla välttää kaikkea kovettavaa kuten juustoa ja kananmunia, ja raskasta lihaa yms. Helposti sulavaa ruokaa. :)
 
Kakkakeskustelu!

Itse olen toisinaan kärsinyt todella pahasta ummetuksesta, jo ennen raskautta siis, ja jos kovin pahaksi yltyy niin suosittelen sitten ihan Movicolia, Smartlaxia tms. Mutta ennen sitä olisi juurikin nuo juomiset ja syömiset tietysti tärkeintä kokeilla. :) Sitten on tietysti tuo Visiblin, jonka tiedän olevan hyvä, mutta joka mun mielestä on jotenkin niin vastenmielistä, etten sitä siksi osaa itse suositella. Vaikka sen pitäisi olla luonnollisempi ja miellyttävämpi vaihtoehto Movicolille ja muille. Itselle tekee myös sen itse ulostamisen ummetuksen aikana miellyttävämmäksi ja helpommaksi, kun ottaa jonkun pallin tai muun korokkeen jalkojen alle, niin että polvet ovat lantion tasoa korkeammalla. Ei tarvitse olla polvet suussa, mutta sen verran, että tuo lantio jää polvia alemmas. Tämän polvien nostovinkin sain aikoinaan ihan lääkäriltä. Se jotenkin vähentää jotain painetta suolessa ja helpottaa jotain... En muista enää mikä se mekaniikka taustalla oli, mutta itselle ainakin todella toimii. :D
 
Mutta kun juusto ja kananmunat on ihan parasta tällä hetkellä <3 :D mutta ei siis erityisen paha ole tämä mun ummetus ainakaan vielä toistaiseksi, että kyllä tän kanssa pärjäillään vielä :)
 
Täällä kärsitty ummetuksesta koko raskaus. Olen kokenu noi kuituhiutaleet helpottavana. Vaik olis ummetust niin kulkeutuu ulos. Ja jakara auttaa kans. :)


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Viikonloppuna oltiin mun vanhempieni luona, kun heillä oli "hallibileet". n.40 vierasta ja ite teimme kaiken tarjottavan =) No kun äitini sit oli ketä juhlittiin niin mä vastasin et kaikki ruuat riittää ym. Ja sit kuitenkin siin hallin ja talon välillä on joku 50-100m niin muutamia satoja kertoja sitä sit mentiin eestaas. ja kuitenkin koko päivän ajan tein yhtä sun toista ja olin jalkojen päällä. Kyl illalla sit selkää särki ja sit kuitenkin menin nukkuu vasta 1 aikaan ja esikoinen herätti sit 7 aikaan. No onneksi nyt alkuviikosta on sit nukuttu 23- 7. =)

Perjantaina oli lääkäri neuvola, ja kaikki oli siis kunnossa ja sf-mitta oli huimat 28cm . Paitsi et äsken katoin, et esikoisesta se oli 30cm. Et viel on pienempi kuin viimeks. Muutenkin oon huomannut et maha on erilainen kuin viimeksi. Viimeks mun talvitakki oli pieni jo rv20 paikkeilla ja nyt siin on viel tilaa ja nyt ollaan jo rv28+2 =)

Täällä oli yks viikko milloin oli ummetusta, mut luumut autto. mut nyt on vuorostaan siten , et tulee kiire vessaan , ja jos ei oo tarpeeksi lähellä niin..... Ei ollenkaan kiva. Onneksi oon ollut vessan lähellä =)

Täällä tulee supistuksia ihan milloin vaan ja liitoskipuja vähän väliä. Sit viel on niitä sukkapuikkoja ja muita kivoja kipuja. Onneksi eivät kauan kestä. Tämmösitä ei kyl esikoista odottaessa ollut. Mutta kyl nämä kestetään. Enää kolme kuukautta =)
 
Oi voi hyvä luoja. Nyt tiedetään täälläkin mitä on supistukset. Hirveen kivaa hommaa, kun selkäkin ihan romuna, edelleen. Onneksi huomenna pääsee neuvolaan valittamaan.

Onkos muuten muita, jotka itkee ja liikuttuu hyvin vähästä? Nim. itkin keskustelllessani Disneyn leffoista...
 
Meikkis kävi kans neuvolas toissapäivänä. Sf mitta oli 29cm ja ollaan vk 29 menos.
Sokeriarvo 12 paaston jälkeen oli 4, eli ei huolta raskausdiabeteksestä.
Neidin sykkeet oli 145-155 ja liikkui ihan hulluna.

Tuossa kun Onnellinen kertoi arjestaan, niin kuulosti aika tutulta; välil iha peffast, rankkaa, kuluttavaa ja uuvuttavaa.
Mutta tuossa tuo meidän esikoinen nukkuu tyytyväisenä vieressä, niin ri voi muuta kuin kiittää luojaa, että meilöä on tuollainen elämän hedelmä!

Reginaveritas: oon tän toisen raskauden suhteen saanu tunteet paremmin hallintaan, kuin edellesen raskaiden aikana.
Edellises itkin iha kamalasti kaikest pienestä.

Toinen raskaus:niin erilainen, kutta niin samanlainen. Vatsanmuoto on jotenkin erilainen, kipuja on enemmän. Olenhan jo myös yli kolmenkympin, vaik ei siltä noin muuten tunnu
Idoin ero on kumminkin minun henkisessä puolessa. Esikoista odottaessa NAUTIN raskaudesta, isosta mahasta ja ajatuksesta että minusta tulee äiti. Nautin potkuista ja melkein kaikesta raskaudessa, paitsi tietenkin kivuista. Ajattelin että vauva saa ihan rauhassa kasvaa sisälläni ja syntyä sitten kun on valmis siihen.

Nyt ootan vain synnytystä ja raskaus on ennemminkin taakka kuin nautinto. Neiti muljuu vatsassa tosi paljon ja usein se tuntuu iljettävältä. Tulee se alien leffa mieleen.. Nyt ei haittaa vaikka syntyisi jo ennen laskettua aikaa. Haluaisin sen vain jo ulos minusta ja oman kropan takaisin, mistä poden välillä hiukan myös syyllisyyttä. Kipuja on ollut enemmän. Vähän harmittaa, koska raskaus on kuitenkin ihmeellinen ja ainutlaatuinen asia.
Onko muilla ollut millaisia fiilareita toisen raskauden suhteen.



Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top