Marraskuun keskustelut.

Ei hitto Pilvilinna mikä "kaveri"! Ihan uskomatonta, miten voi noin ajatella ja käyttäytyä. Toivottavasti sulla on nyt sellaisia ystäviä ympärillä, jotka ansaitsee sun ystävyyden, ja jotka osaa tukea sua siten, miten ansaitsetkin. :Heartred
 
Mitä ihmettä Pilvilinna?! Ihan järkyttävää!! Eikö sillä ihmisellä ollu mitään järkeä päässä? Ai että, oon todella, todella pahoillani siitä, että sun elämässä on ollut tollainen hirviö. Hyi. Onneksi se on nyt historiaa.

On tosi kivaa ja avartavaa kun jaatte tuntemuksia siitä, miltä tuntuu kuulla, että toinen on raskaana. Pitää itsekin yrittää ymmärtää paremmin muita ja yrittää kertoa asiasta sillä tavalla, että kaikilla on mahdollisuus reagoida siihen miten reagoivat. On hyvä tiedostaa, että mun onni voi särkeä jonkun sydämen.

Mun läheinen sukulainen oli eilen meillä kylässä ja kertoi, miksi on ollut viime viikot vähän etäinen. Sillä oli palannut kaikki muistot omista keskemenoista mieleen, jotka oli tapahtunut rv 6-8. Se sanoi, että nyt kun 8. rv alkaa, se voi huokaista helpotuksesta. Tosi ihmeellistä, että omat surut voi kantaa mukanaan vielä vuosikymmentenkin jälkeen, vaikka kmjen jälkeen on saanutkin terveen vauvan.
 
Muokattu viimeksi:
Sitä välillä ihmettelee miten paljon ikäviä ihmisiä pitää oikeesti sattuu yhden ihmisen elämään. Mie kun oon aina se joka jos huomaa epäoikeudenmukaisuutta niin oon menny sen ihmisen kaveriksi ja tueksi, mutta itse saanu lopulta takkiin. Ajattelen kaikista vaa hyvää ja luotin ennen ihmisiin helposti. Nykyään en enää edes yritä etsiä ystäviä tai kavereita. Tulee jos tulee, mutta tuskin. No onneks tässä perhe kasvaa niin ei niitä kavereita ehdi kaivata koht enää :)
 
Mulla on ollu mieletön vauvakuume jo pitkään, mutta ajankohta ei oo ollu aikasemmin otollinen niin kyllä mäki aina vähän vittuunnuin ku kaks kaveria raskautu, tuli ikään ku kateelliseks. Toisella la nyt jouluna ja toisella maaliskuussa. Vaikka ihan turhaahan se on. Ei mulle olis silti ikinä tullu mieleen olla niiden raskauksia kohtaan välinpitämätön.
 
Mä kerroin esikoisesta pitkäaikaiselle ystävälle aikanaan, niin ennen kuin se onnitteli se kivahti: "Lupaa sit yks juttu. Puhu jatkossa jostain muustakin ku siitä." Sit se totes, että onnee nyt sitten. Ja mä mietin, et mistäköhän mä sit sille puhun, kun se vauva täyttää hetken mun elämän 24/7...
 
Ymmärrän kyl silti et ainakin lapsettomat kamut haluu jutella muustaki kun vauvasta ja raskaudesta vaikkei mitään katkeruutta raskaudesta olisikaan.
 
Samoja fiiliksiä! Oli kavereita, joille mä sain toimia jonakin psykologina, mutta jotka eivät koskaan kysyneet mitä mulle kuuluu. Saati sitten, että olisivat edes kohteliaisuudesta kysyneet jotain mun lapsestani. Yksipuolista ystävyyttä.

Kun mä aloin odottamaan esikoista, sen aikainen paras kaveri kysyi onnitteluiden perään, että jos se ei ole terve, niin ettehän te vain pidä sitä. Voitte vain kuvitella, minkä tunneskaalan kävin läpi.

Mulla on ihana mies, tytär ja meidän perheet. Mä en halua elämääni enää sellaisia ihmisiä, jotka aina onnistuvat tuottamaan vain pahaa mieltä.
 
Kyllä mäkin sen ymmärrän, koska en oo itsekään jaksanu pelkkiä kakkavaippajuttuja ennen lapsia. Mutta toisaalta kun paras ystäväni sai esikoisensa ja kävin häntä katsomassa, ymmärsin senkin ettei hänellä ollut paljoa muuta mistä puhua, koska se oli hänen elämänsä sillä hetkellä. Ko. kaverille en ookkaan kahteen vuoteen puhunut lapsestani mitään ellei ole kysynyt. Mutta kyllä sekin alkoi asioista ite puhua enemmän kun oli mukana siskontyttönsä tukena synnytyksessä. Tää kaveri ei kärsi vars. lapsettomuudesta. Mutta on mulla niitäkin kavereita ja niiden suhteen olenkin erityisen varovainen puheissani.
 
Mun lähipiirissä yllättävän moni kärsii lapsettomuudesta ja heille kertominen jännittää todella paljon. Koska he ovat joskus sanoneet, että eivät voi olla onnellisia toisen raskaudesta, koska se vaan tuntuu itsestä niin pahalta kun muut onnistuu. Parhaimmat kaverit on saaneet lapset jo monta vuotta sitten, joten heille on helpompaa kertoa. Ja aina on sopivasti ollut puhetta raskaudesta, vauvoista ja muista asioista vaikka eri elämäntilanteissa ollaan oltu. Varmaan ystävyys kestänyt hyvin siksi, että kaikki on osanneet ottaa huomioon että eletään eri vaihetta elämässä.
 
Voi kauhee mikä kaveri sulla Pilvilinna ja mummo myös. Oneksi kuuluu nyt menneeseen aikaan. Sitä on vaikee ymmärtää tollasia kavereita kun itelle on sattunut kohdalle ne hyvät tyypit.

Tuli ihan itku kun juttelitte noista mummoista. Oma mamma mitä ihanin ja aina ensin muita ajattelee ja toisten hyvinvointi etusijalla. Lauantaina sanottiin hyvästit tälle rakkaalle mammalle ja harmittaa kun ei tullut useemmin käytyä moikkaamassa.:Heartred:sad010

Oon kans sitä kansaa joka ei juurikaan laita lapsen kuvia faceen. En muutenkaan kirjottele sinne paljoa niin eipä tuu niitä kuviakaan laitettua.
 
Mä oon ollut aika tarkka, että tunnistettavia kuvia ei faceen tai instaan tuu laitettua. Luulen, että jollain tapaa tästä raskaudesta (sikäli mikäli kaikki menee hyvin) kerron sitten jossain vaiheessa ens vuoden puolella facessa, kun haluan kuitenkin kertoa itse, ettei osa sais tietää esim. jos joku muu kirjoittais jotain siihen liittyvää seinällä tms. Toki perheelle ja lähimmille ystäville kerron ihan livenä ja parhaalle ystävälle oon jo kertonutkin. :)
 
Aikamoisia sukulaisia Pilvilinna ja Miuku 88 ja Pilvilinnalla vielä todella törkeä kaveri! Ihan järkyttävää kohtelua sun keskenmenojen jälkeen, olen todella pahoillani. Onneksi kaveri on nyt entinen.

Musta on tullut todella varovainen raskaus- ja vauvajuttujen suhteen sen myötä, kun itsellä on viime vuosina ollut näitä keskenmenoja useampia. Nyt todella tajuaa sen, miten paljon se voi sattua, kun itse on juuri synnyttänyt kuolleen vauvan, ja hetken päästä ystävä kertoo raskausuutisia. Vielä tänäkin päivänä tunnen surua nähdessäni mun kahden ystävän tyttövauvat, koska meillä pitäisi olla aika lailla samanikäinen tyttö. Sen pitäisi nyt konttia siellä niiden mukana, mutta me käydäänkin katsomassa meidän tyttöä hautausmaalla. Sitä tunnetta on vaikeaa edes kuvailla. Nykyään pystyn jo noita ystäviä ja heidän vauvoja tapaamaan, mutta silloin kun he vielä odottivat vauvoja, en pystynyt puhumaan raskaudesta käytännössä ollenkaan enkä pystynyt juurikaan heitä tapaamaan. Asia oli vielä liian tuore.

Voisin kuvitella, että pidempään lapsettomuudesta kärsivän tuska on ihan yhtä suuri kuin syntymättömän lapsensa menettäneen.
Mun ajattelutapa on nykyään se, että en oleta, että meidän vauvauutiset on kaikille mikään iso juttu tai ilonaihe. Sellaisille kavereille, joiden tiedän kärsivän lapsettomuudesta tai keskenmenoista, kerron uutiset varovasti tekstarilla tms niin, että eivät joudu yllätetyksi esim. isommassa kaveriporukassa. Facessa kerron vauvasta sitten, jos syntyy elävänä. Tää ei todellakaan tarkoita, että mun mielestä kaikkien pitäisi toimia tai ajatella näin, mutta mä en pysty enää muuhun. Jos vielä elävän vauvan saan, mulle riittää se, että minä, mies, meidän lapset ja isovanhemmat iloitaan siitä. Kaikki muu on plussaa ja jos joku ei pysty iloitsemaan, se on mulle ihan ok.
 
Verde, samoilla linjoilla.
Meillä on hassu isomummeli, kun hänelle olemme valitelleet, että toivoisimme toista lasta, mutta ei vaan tule. Hän on ollut sitä mieltä, että yhden kanssa on paljon helpompaa, ettette te toista edes tarvii [emoji4] Ehkä hänellä ollut neljän kanssa rankkaa? Tai halunnut "lohduttaa". Yleensähän kaikki sanoo, että tehkää ihmeessä sisaruksia. Mä kyllä avoimesti puhun, että toivottu on hartaasti 6v. Eipä kysele enää [emoji4]
 
Mä tässä katkerana luen teiän hyviä ja huonoja kokemuksia. Mulla ei ole edes ketään kelle kertoa kasvotusten tästä. Tietty omat ja miehen porukat, mutta esim sukulaisia mulla on vaan itärajan toisella puolen, kavereita ei ole kuin oikeastaan kolme joista kahden kanssa harvemmin yhteyksissä ja talliporukka jotka koostuu lähinnä hyvänpäivän tutuista... Miehen siskokin joka paritti meidät niin vihaa nykyään mua. Heillä jo toinen "vahinko"raskaus eikä olla vähään aikaan missään väleissä oltu. Enkä nykyään arvosta kyseistä ihmistä yhtään. Esim tuli meidän häihin miehensä kanssa maastokuviollisissa reisitaskuhousuissa ja hupparit päällä ja vieläpä haukku mut ryssäksi.. Heille ei edes aiota kertoa tästä raskaudesta ellei itse tajua.
 
Voi jupa :sad001 Kylläpä nyt monella on inhottavia ihmisiä lähipiirissä. :sad001
 
No viimeistään lapsen saannin jälkeen karsiutuu sit loputkin ei niin läheiset ystävät. mulla on nykyään pari kaveria jotka omatoimisesti ottaa muhun yhteyttä ja haluaa nähdä. no, tietääpähän ainakin ketä oikeasti kiinnostaa.
 
Pilvilinnalla, Jupalla ja Miukulla järkyttäviä sukulaisia :sad001 Ja toi Pilvilinnan kaveri 8/ Ihme kilpailua näinki vakavilla asioilla... Mulla oli kans vähän aikaa hieman narsistisia piireitä omaava kaveri, sinänsä tosi hurmaava tyyppi mut näytti kyllä todellisen luonteensa aika pian. En pidä yhteyksiä enää, harmi koska oli tavallaan hauska tyyppi sillon kun ei nokitellut.

Itse olen tosi varovainen toisten vauvahaaveiden utelujen kanssa, en siis kysele ees parhailta kavereilta elleivät itse ota puheeksi. Tosin nyt alkaa kaikki lähimmät kaverit olla lapsellisia... Voin jollain tavalla kuvitella sen tuskan mitä tahaton lapsettomuus aiheuttaa.

En aio varmaan Facessa ilmoitella raskaudesta, ennenkuin on lapsi sylissä. Lapsista oon laittanut harvakseltaan kuvia, viime vuosina vähemmän.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top