Marraskuun keskustelut.

Mä samaten join alkoholittomia drinksuja kun oli opiskelukurssin kans tapaaminen. Ruokailun aikana en sitten juonutkaan kuin vettä. Mut se mikä aiheutti epäilyksiä oli, että lähdin tosi aikaisin enkä baariin ollenkaan... Suoraan vihjailtiin oonko raskaana :D

Samaa mieltä tuosta, että aikuisena on hankakampi ystävystyä. Toisaalta oon vähän erakko enkä kaipaa hirveästi porukkaa perheen lisäksi ympärille. Parhaat ystävät on yläasteelta ja lukiosta. Mut nähdään harvemmin, koska suurin osa asuu muualla. Nykyään itsekin on inhottavan laiska pitämään yhteyttä ihmisiin, kun arki tuntuu vievän mehut.
 
Joo tämäkin ilta on sellainen että tilataan pöytään tai yhdessä tiskillä. Riippuu varmaan vähän pöytäseurueesta - pari vuotta sitten samaisissa juhlissa esimies istui vieressä ja kysyi että olenko raskaana kun näyttää ettei maistu. :pompus:
Meillä on omassa yksikössä aika tiivis porukka joten heille nyt voin hätäkädessä kertoakin, mutta mielelläni en vielä.

Mulla on sama homma - kaikki ystävät ovat lapsuusajalta tai opiskeluajalta ja tällä hetkellä vain yksi asuu samassa kaupungissa. Viikonloppuisin tulee reissailtua aika paljon kyläpaikoissa - saa nähdä miten näille viikonloppukyläilyille käy. Tuntuu hieman vaivalloiselta tunkeutua muihin kaveriporukoihin joihin törmää vapaa-ajallaan.
 
Tänään ollut kovin tunteikas päivä.
Aamulla oli hvä mieli niin että meinasi itku tulla. Siitä sitten vaihtui tunne vähän surkeaksi kun lukeskeli noita juttuja täällä meidän ryhmässä, kun on inhottavia olleet ukot ja mummot ja kaverit jne.

Sitten oli tuo painajaisepisodi joka aiheutti taas ahdistusta.
Kuin raivohärkä vihaisena tästä saamattomuudesta laitoin ulkovalot, mikä on ollut listalla jo jonkin aikaa, siivosin jääkaapin ja työpöydän että joulukortteja väsäämään.:santa

Istahdin sitten hetkeksi lepäämään ja katsoin jotain hömppää, ja samalla lueskelin taas näitä juttuja. On niin paljon epävarmuutta ja surullisia asioita nyt liikenteessä tässä ryhmässä, että taas meinasi itku tulla.:sad001

Kaikille kovasti voimia näihin tuntemuksiin mitä käydään läpi Varsinkin nipsukka ja Quenamama joilla ultrat ei vastanneet odotuksia.

Kyllä sitä iltaisin aina kiittää päivästä kun on saanut olla taas yhden päivän raskaana ja toivonut samalla koko tälle meidän heinäkuun ryhmälle voimia ja onnea jokaiseen päivään:Heartpink
 
Täälläkin ollut tosi tunteikas päivä. Ensin on niin vihane ukolle. Sitten meinaan itkeä quenamaman tekstille ja sitten oon hyppinyt onnesta esikoisen kanssa. Sitte huominen oma ultra jänskää..

Harmi kun tuollainen asia on olemassa kuin keskenmeno. Jos on epäkelpo niin miksi ylipäätään edes hedelmöittyy? Sitä en ymmärrä. Mieluummin sit ei kävis tärppi, kuin tulee km.
 
Periaatteessa kai iso osa keskenmenoista tapahtuu ennen kuin tietää olevansa raskaana ja luulee vaan et menkat alkoi. onneks kokoajan ollaan turvallisemmilla vesillä! jos mun omat laskut pitää paikkansa ni mul ois piinaviikkoja enää reilu 2. toivottavasti kaikki on hyvin huomisessa ultrassa. :) oloista päätellen on. :D
 
Huominen ultra kyl jännittää ihan sikana. Siskoki kyseli et jos siel ei näykkään mitään niin ollaanko siihen valmistauduttu ja jos näkyykin kaks yms. itellä on tosi optimistinen fiilis, mut eihä sitä koskaa tiedä..
 
Tsemppiä ultriin :Heartred tää ryhmä on kyllä ihanan tsemppaava ja saa tukea silloin kun tarvii :) välillä tulee mietittyä seuraavaa ultraa joka on perjantaina, oispa siellä kaikki hyvin.
 
Joo kemiallisia tapahtuu hirmu usein. Ja nehän ne "väärät" plussat on ja haukutaan sitten testiä, kun liian aikasin testataan ja tuleekin menkat.

Mut hyvä vaa, että ei tarvi tyhjennyksiin. Mutta paljon helpommalla pääsis, että eiraskautuis epäkelvosta tavarasta, että menee massussa jossai vaihees kesken.
 
Mä oon samaa mieltä, olis paljon parempi ettei raskautuisi epäkelvosta tavarasta. Itseäni mietityttää, et mitäs jos ekassa ultrassa paljastuu esim. tuulimuna.
 
Tässä illalla oon selannut foorumia parin päivän ajalta ja voihan itku kun tuntuu pahalta täällä monen puolesta! tsemppiä kovasti kaikille ♡ ♡♡
Tunnistan itseni tuosta ystävänpuutteesta. Kouluiässä perheemme vaihtoi paikkakuntaa kuin sukkaa eikä siinä ehtinut juuri vakavia kaverisuhteita saada. Nuoresta sitten perheen perustin ja jotenkin jäänyt perhe +työ yhdistelmästä ystävän löytäminen. Semmoisia jonkinlaisia kavereita on muutama mutta ei niin läheistä ystävää. Niin tosiaan, miten sitä enää osaa ystäviä hommata.
 
Tulihan viime yönä nukuttua, melkein 8h, mikä on kyllä erikoista. Tosin joo kävin kahdesti veskissä, mutta hyvin tuli nukahdettua uudelleen.

Sain nyt varattua tuon ajan hammastarkastukseenkin, mikä on ollut koko viikon to do-listalla. On tovi aikaa kun viimeksi käynyt ja nyt ajattelin että on hyvä hyödyntää sekin että pääsee jonon ohi kun on RASKAANA:). Mä en kovin innokas noita hamppilääkäreitä kohtaan ole, kun aikoinaan koulun hammashoitolassa kehittyi aika kova kammo, ja vuosikausia oikomishoidot tuli koettua, mutta täytyy käydä tarkastuttaa että kalusto on kunnossa.

Ainii ja mutsi taas kysy että saako tätille sanoa, nyt annoin luvan kun se kuulemma jatkuvasti kyselee että miten meillä menee. Sanoin kyllä että saa nyt sitten sanoa, mutta että sanoo että pitää ihan vaan omana tietonaan vielä.
 
Takaisin
Top