Pini
Jostain jotain jo tietävä
hannamari: Jeij, maaginen raja ylitetty [:)] -Onnittelut siitä. Hienoo myös kuulla, kuinka positiivisesti sun raskauteen on suhtauduttu töissä, ihan kaikilla ei oo yhtä mukava esimies.
hamasu: Voi, toivottavasti kaikki on hyvin vuodosta huolimatta!! Yritä jaksaa! Täällä pidetään kaikki sormet ja varpaat ristissä [:)]
Picsu: Pian pääset ultraan, jipii [:D] ..Voin kertoa, että sen jälkeen olo on aivan ihana! Kiva kuulla myös positiivisia kokemuksia koirista ja vauvoista yhdessä. Itse kolme koiraa paremmille pupumaille päästäneenä tiedän, ettei se ikävä lopu kokonaan koskaan, mutta ihanat muistot onneksi jää. [:)]
Sus: Toi perheenlisäyksestä kertominen on hankalaa, kun ei 100% varmasti tiedä, mikä reaktio vanhemmilta tulee.. Vaikka oikeestaan aina se on ihan positiivinen. Tsemppiä kertomiseen, hyvin se menee [:)] ..Meillä kans miehen äiti aloitti nyyhkimisen kuullessaan vauvista, miehen veljen kihlattu odottaa myös (LA 21.12.) joten heille on tulossa lapsenlapsia puolen vuoden sisään kaksin kappalein ja sekös on iso juttu. Mun oma äiti taas vaan halasi ja totesi, että mä oon aina sen pikkutyttö [:D] ..Omalle isälle kertominen vähän jännittää, ei kovin paljon olla tekemisissä ja saa nähdä, et mitä se tuumaa.
Ja sitten omaa ).(
Ultra on nyt ohi, paljon sitä jännitettiin (miehestäkin huomas et oli vähän perhosia vatsassa) ja ihan turhaan, vauvi on kunnossa kaikin puolin, niskaturvotus oli 0,6 eli ilmeisesti ihan hyvä ja alhainen. Kädet ja jalat oli oikeilla paikoillaan ja kallon muoto oli normaali. Vauvi oli kätilön mukaan erittäin eloisa (pienen herättelytökkimisen jälkeen [:D]) ja sydän sykki normaalisti. Vauvin koko vastasi viikkoja 11+1 (menkkojen mukaan 11+5) joten LA ei muutu. Oli se vaan niin ihana nähdä <3 ..Kuviakin saatiin 3kpl. Verikokeisiin menin ultran jälkeen, haluan osallistua siihen sikiöseulontaan myös sen seerumiseulan osalta. Tuntuu, että mielipiteet (tuttavapiirin raskaana olleet naiset) jakautuvat aikalailla 50/50 puolesta/vastaan ja mielipiteet ovat hyvin jyrkkiäkin. Päätös oli kuitenkin minun ja mieheni yhteinen, haluamme tietää riskistä saada vammainen lapsi. Mitä mielipiteitä teillä on? Aioitteko osallistua/olla osallistumatta?
Rakenneultra onkin vasta 2.11. ja seuraava neuvolakin vasta 23.9. joten mulla on piiitkä aika märehtiä yksin näitä vauva-asioita, tai siis miehen ja teidän kanssa, enhän mä ihan yksin oo [:D]
Jaksamisia kaikille ja kasvatelkaa niitä massujanne rakkaudella! Ja lisätkää kuviakin tonne toiseen ketjuun, mä ainakin haluan nähdä! Ni. [:D]
hamasu: Voi, toivottavasti kaikki on hyvin vuodosta huolimatta!! Yritä jaksaa! Täällä pidetään kaikki sormet ja varpaat ristissä [:)]
Picsu: Pian pääset ultraan, jipii [:D] ..Voin kertoa, että sen jälkeen olo on aivan ihana! Kiva kuulla myös positiivisia kokemuksia koirista ja vauvoista yhdessä. Itse kolme koiraa paremmille pupumaille päästäneenä tiedän, ettei se ikävä lopu kokonaan koskaan, mutta ihanat muistot onneksi jää. [:)]
Sus: Toi perheenlisäyksestä kertominen on hankalaa, kun ei 100% varmasti tiedä, mikä reaktio vanhemmilta tulee.. Vaikka oikeestaan aina se on ihan positiivinen. Tsemppiä kertomiseen, hyvin se menee [:)] ..Meillä kans miehen äiti aloitti nyyhkimisen kuullessaan vauvista, miehen veljen kihlattu odottaa myös (LA 21.12.) joten heille on tulossa lapsenlapsia puolen vuoden sisään kaksin kappalein ja sekös on iso juttu. Mun oma äiti taas vaan halasi ja totesi, että mä oon aina sen pikkutyttö [:D] ..Omalle isälle kertominen vähän jännittää, ei kovin paljon olla tekemisissä ja saa nähdä, et mitä se tuumaa.
Ja sitten omaa ).(
Ultra on nyt ohi, paljon sitä jännitettiin (miehestäkin huomas et oli vähän perhosia vatsassa) ja ihan turhaan, vauvi on kunnossa kaikin puolin, niskaturvotus oli 0,6 eli ilmeisesti ihan hyvä ja alhainen. Kädet ja jalat oli oikeilla paikoillaan ja kallon muoto oli normaali. Vauvi oli kätilön mukaan erittäin eloisa (pienen herättelytökkimisen jälkeen [:D]) ja sydän sykki normaalisti. Vauvin koko vastasi viikkoja 11+1 (menkkojen mukaan 11+5) joten LA ei muutu. Oli se vaan niin ihana nähdä <3 ..Kuviakin saatiin 3kpl. Verikokeisiin menin ultran jälkeen, haluan osallistua siihen sikiöseulontaan myös sen seerumiseulan osalta. Tuntuu, että mielipiteet (tuttavapiirin raskaana olleet naiset) jakautuvat aikalailla 50/50 puolesta/vastaan ja mielipiteet ovat hyvin jyrkkiäkin. Päätös oli kuitenkin minun ja mieheni yhteinen, haluamme tietää riskistä saada vammainen lapsi. Mitä mielipiteitä teillä on? Aioitteko osallistua/olla osallistumatta?
Rakenneultra onkin vasta 2.11. ja seuraava neuvolakin vasta 23.9. joten mulla on piiitkä aika märehtiä yksin näitä vauva-asioita, tai siis miehen ja teidän kanssa, enhän mä ihan yksin oo [:D]
Jaksamisia kaikille ja kasvatelkaa niitä massujanne rakkaudella! Ja lisätkää kuviakin tonne toiseen ketjuun, mä ainakin haluan nähdä! Ni. [:D]