Huomenta!
Noniin... päivä valkenee ja minäkin pääsin sängystä ylös. Mies puuhasi pikkupojan kanssa aamupäivän ja mä jatkoin nukkumista. Edelleen harmittaa, että ei miehen kanssa päästä yhdessä syömään, mutta lopulta päätin etten anna tän pilata koko päivää, ja koska mulla oli jo lapsenvahti hankittuna ja pöytä varattuna, niin käytetään tilaisuus sitten hyväksi. Kaveri ilmoittautui seuraksi, joten suunnitelmat muokattuina aiotaan toteuttaa! Ainoa ongelma on, että pelkään illan menevän liian pitkäksi Joonan kannalta, mutta jos apen autoon mahtuu vaunut, niin mä voisin viedä pojan vaunuilla, mies saisi töihin lähtiessä heittää turvakaukalon sinne ja sit appiukko voi heittää mut, pojan ja vaunut himaan, eikä menis Joonalla iltarytmi sekasin. Tai jos anoppi tahtoo, niin se voi tietysti kärrytellä meille vaunuilla sit iltasella sillain, et mä oon valmiiks sit kotona. No, niin tai näin, mä saan varmasti asiat järkättyä nyt vielä kertaalleen niin, että mä saan ansaitsemani parin tunnin vapaan.
sinttu, mä oon kans monesti ihmetellyt, että mites mies aattelee, että se on ainoo, joka tarvii vapaata ja voi sopia reissuja varmistamatta multa. Vaikka munki mies aina sanoo mulle, että mun pitää mennä ja tehdä omiakin juttuja, niin silti mä joudun aina siltä varmistamaan, että mun suunnitelmat on ok tai järkkäämään Joonalle sit muun hoitopaikan.
Ja niistä kiinteistä... siis mitä ihmettä?? Kun meilläkin nimenomaan neuvolasta sanottiin, että nyt jo lapselle tukevampaa, ettei tarvii maitoa litkuttaa. Vaan vanhemmathan sen päätöksen viime kädessä tietty tekee, että koska se oma lapsi selkeesti sitä kaipaa :) Vaikka meillä onkin menty nyt taas vähän (no okei, PALJON!) takapakkia ton kiinteiden syönnin kanssa, niin oon silti iloinen, että ne päätettiin alottaa. Ehtii tässä rauhassa nyt tutustua ja tuumailla niitä, ei oo ihan hirveetä, jos syömään opettelu vieki vaik parikin kuukautta (mikä kuulemma on ihan normaalia?).
Ihanaa, että Veeralle ei noussut kuumetta rokotteista!
Hymyilytti isopoika Valo! Selkeesti on tajunnut, että kato äiti, mä en ookaan enää ikinä näin, mutta nyt saat pitää mua hetken vauvana tässä lähellä, sit mä taas haluun puuhata! :)
maarisen perheelle tsemppejä sairasteluiden keskelle! Toivottavasti pääsisitte vähällä ja Venla vielä vähemmällä!
NIih... mä kyllä mieluusti hoidan noi käytännön järjestelyt illanvietoissa, jos mieskin välillä ideoisi. Ehkä oon vaan liian vaativa, ja aina sit haluisin jonkun asian toisin, joten ollaan tähän tilanteeseen ajauduttu. Kyllähän me viime kesänä käytiin siellä mansessa ja silloin mies järkkäs hotellit ja selvitti delfinaarion aikataulut Särkänniemessä. Mut se taitaaki olla ainoo :D Ja harvoin me missään ees oikeesti käydään, et niin tartteis suunnitella ja järkätä. Kohtahan Joonaakin voi alkaa jo totuttaa ravintola-elämyksiin (kohta, eli tuplasti sen ikä vielä, heheeh :D).
Kiitos vielä tsempeistä kaikille! Ootte ihania! <3
Nyt taas keittiön siivouksen pariin, kun en illalla vitutuksisani jaksanut. Ehkä ehdin vielä aamupalaakin saada, kun pikkumies vetää zetaa!
EDIT: Elegia, tosiaan... onneks mulla on sentään noita aikuiskontakteja melkein päivittäin, mitenhän tästä muutoin selviäiskään?? :O
EDIT 2: Mulla on ehkä maailman paras anoppi! Vaikka välillä kiristääkin pipoa sen hössötys ja sähläys, niin on se silti aika ihana! Sovittiin, että se tulee hakemaan pikkuapinan täältä neljän jälkeen, vaunuttelee sitten niille tonne parin kilsan päähän, mä annan sille mun avaimet matkaan ja ne vaunuttelee sitten iltasella tänne pojan kanssa ja mä kun mä tuun kotiin niin on Joona jo kotona ja mun ei tarvii säheltää enää mitään hakuja. Ihanaa!