Hei huomenta Suomi, hyvin pyyhkii! (eli iltaa mamit!)
Me ollaan oltu tänään reippaita! Joona lähti auttamaan äitiä ja koulukaveria opintojen edistämisessä, ja saatiinpa me raporttiin taas kahdeksan uutta sivua tekstiä! Ehkä saadaan toikin raportti vihdoin jopa palautettua ja vähän pisteitä opintokorttiin ;) (vaan ei huokaista, vielä olisi jokunen sivu naputeltavaa, huh)
Pätkiskakku on muuten ihan taivaallisen hyvää jääkaapissa muhineenakin! IIIIIIHANAN SUKLAISTA! Kyytipoikana ihana kylmä rasvaton maitolasillinen, lapsi "päivä"unilla ja äitillä Omaa Aikaa. Meillä Halipossun kanssa on kyllä tällanen dieettiviikko menossa, kun karattiin mammakahveilta vielä mutustelemaan mäkkärin juustohamppareita... Onneks verkkareihin mahtuu! :D
Joona on ihana! Tänään oon taas tuijotellut tota äkäpussiani, ja niiden kiukkujenkin läpi se on äidin pikkumussukka, söpönöpöhöpöliini... Ja niiiiiiin iso poika, kun tänään laitettiin päälle lappuhaalarit, farkkua tietysti (kokolapussa lukee 6-9kk, shh ei kerrota kellekään, että ei ne varmaan montaa viikkoa enää mahdu!) Palatessa kaupunkireissulta se jäi ulos nukkumaan, äsken kävin pelastamassa rääkyvän pikkumiehen ulkoa sisään ja lykkäsin pullon suuhun. Niin siinä sitten kävi, että uni vei ja nyt se köllii tossa sitterissään. Nappasin kuvankin äitin isosta pojasta, rakkaan unirättinsä kanssa tuhisevana. Ehkä laitan lisää täytettä kuvagalleriaan! (ja olihan sinne kuvagalleriaan eksyneet ne Tinttiksen söpöiset kaksosetkin! Herttinen sentään, ihania ovat!)
Vielä piti tohon yökyläilyyn ja nukuttamisvuoroihin kommentoida, että kyllä Joonakin hyväksyy nukuttajakseen isinkin. Samaa mietin, kuin Amppukin, että liekö se sitten aikaisen vaihees pullorumbailusta johtuvaa, että isi ja äiti tuntuu olevan ihan yhtä hyviä pojalle! Ja onhan meillä edelleen se yks juttu, joka on vaan täysin isin ja pojan puuhaa; kylvettänyt en oo omaa lastani vielä kertaakaan! Nukuttamisongelmia tolla pojalla ei kyllä oo, senkus antaa iltapesujen jälkeen pullon suuhun ja kantaa pojan sänkyyn ja tuuppaa tutin suuhun. Sinne se jää kiltisti köllimään, joskus höpäjää itsekseen, ihan tosi tosi tosi harvoin vaatii jonkun viereen vähän valvomaan unen tuloa, mutta useimmiten antaa ihan itsensä uneen vaipua. Yökylässä ei oo apina vielä ollut (paitsi mun kanssa siis äitini luona, mut eihän sitä lasketa, kun olin mukana), mutta kyllä mä sen isovanhempiensa luokse voisin ehkä jo laskeakin... Itsekään en oo yhtään yötä erossa lapsesta ollut, mutta on se nukkumassa ollut jo muutaman kerran isin kanssa/isin laittamana, kun mä oon vasta ehtinyt menoiltani kotiin. Eli jos tilanne "vaatis", niin en usko, että sen suurempia itkuja äitille tai lapselle tulis. Tosin ero tohon Pranametrin tilanteeseen on se, että Joona näkee kaikkia isovanhempiaan lähes viikottain, miehen vanhempia useammankin kerran viikossa ja on siellä ollut nyt jo neljänä sunnuntaina putkeen "päivähoidossa" muutaman tunnin! Eli ihan "vieraaseen" paikkaan en mäkään kyllä tuota murua antaisi, vaikka kuin olis kiva miehen kanssa kaksin olla! (ja itseasiassa, lauantaina Joona saatetaankin antaa mummolaan yöhoitoon... Jos miehellä ei oo la-su yönä töitä, niin oltiin aateltu että voitais käydä vähän kaupungilla kaksin. Syömään varmaan mennään joka tapauksessa, mutta ainakin omassa mielessäni oon aatellut, että voishan sitä käydä lisäksi vaikka vielä leffassa ja meidän lemppari drinkki-kuppilassa ennen kotiin tuloa! Tuolloin olisi kätevää, että Joonan rytmi ei kärsisi, jos pitäisi pikkumies hakea myöhään illalla mummolasta kotiin, vaan saisi rauhassa nukkua siellä ja sitten sunnuntaina pääsisi kotiin) Niin tai näin, Pranametrille samaa sanon minäkin, mitä muut sanoneet; anna sen äitisi sanojen mennä läpi korvien, ymmärtäkööt tai olkoot ymmärtämättä, mutta Teidän lapsen asioista päätätte Te!
Ailimelle ei nyt äkkiseltään tuu mieleen mitään suosittelemisen arvoista elokuvaa... jostain syystä Tyttö sinä olet tähti vetos muhun kyllä myös, mutta se johtui kans enempi siitä, että mikä oma tilanne oli kun sen ekaa kertaa näin. Mä elän vahvasti aina näitä tilanteita.. (mm. itku tulee aina elokuvasta Save the last dance, kun käytiin se katsomassa ihan pari vkoa myöhemmin siitä, kun sain ensin hylkäävän päätöksen Kallion lukioon pääsemisestä, ja sitten selviskin että mä pääsisinkin varapaikalta sisään.)
Slangista vielä, että mä oon aina kuvitellut puhuvani sellasta selko-suomea, en niinkään slangia.. vaan Lohjalla opiskellessa ja siellä nuorisotoimessa työskennellessä huomasin, kuinka toi 60km voikaan olla pitkä välimatka kielipiireissä! Pennut katto mua ku halpaa makkaraa, ku kävin niille pihalla ärähtämässä, että "tiiätte ihan hyvin, ettei tässä nuokkarin alueella blaadaaminen oo sallittua!" Eli juu, ehkä mulla sitten on vaan joitain tollasia hyvin pinttyneitä slangi-sanoja, joita en edes huomaa käyttäväni... ja maarinen, huudit on tosiaan "alue", ihan englannista suoraan ;) Se on vaan niin paljon pätevämpi kuin "kylä" kun kattaa paljon enempi :)
Tuittutuulisille lempeämpiä säitä ihan tasapuolisesti! Eiköhän se oo vaan sitä naiseutta, että joskus vee-käyrä lähtee nousukiitoon sitten rankemman kautta. Mut sillon onkin hyvä hetki purkaa paineita!
sinttu, niih... mullakaan ei toi papa-kokeen ottaminen siinnä mitenkään mielessä, seksi vielä vähemmän. Tosin eilen taas yritin paikkoja itsekseni kopeloida, ja sisältäni n. parin sentin syvyydestä tunsin jonkun terävän jutun, ikäänkuin havunneulasen!! Siis mitäh?! Voiko siellä olla jotain sulamattomia tikkejä??? Mä en voinut jälkitarkastuksessa sillon antaa sen lekurin tehdä ees sisätutkimusta, kun vaan sattui... Onnistuiko sulla kuitenkin se papa-koe?
Täällä mies ei painosta seksiin, mutta yrittää saada mua soittamaan lääkäriin, että sais selvyyttä tähän tilanteeseen ja tarpeen vaatiessa pääsis leikkausjonoon... mutta mä vaan tiedän, että en pysty kuitenkaan soittamaan, kun alkaa vaan itkettää. Kirjoitin jo muistiin neuvola-korttiin, että jos sitä sais sille ihanalle neuvolantädille tästä tilanteesta avauduttua ihan kasvokkain, itkusta välittämättä, niin sais tälle tilanteelle tehtyäkin jotain. Tää varmaan menee kiireellisyysluokituksissaan jonnekin jonojen häntäpäille, että sehän voi olla vaikka jo syksy ennenkun pääsee paikkoja korjauttamaan! (äh, anteeksi, käänsin nyt taas itseeni. Piti siis vaan sulle sanoa, että ymmärrän sun tunteet!)
Jahas, Joonan mielestä iltapäikkärit oli nyt riittävät. Mä taidan taas kaivaa helistimen esiin ja vähän puuhata pikkumiehen kanssa ennen iltahommien alkua. Tuolla se sitterissään ölisee, ja selkeästi oottaa äitiä leikkikaveriksi!