Maaliskuus mietteet

Meillä on meneillään joku äitikausi. Vierastaminen ei ole voimakasta, vähän vaan ujostelee aluksi, kun tulee uusia ihmisiä, mutta hetken kuluttua ei yleensä edes ujostele. Ikävää on se, että tyttö on ruvennut vähän hyljeksimään isäänsä. Me ollaan laitettu nyt jo jonkin aikaa tyttö yöunille vuorotellen ja se on sujunut tosi hyvin. Nyt tyttö ei ole antanut isänsä laittaa nukkumaan, vaan itkee ja työntää isää pois, kun isä on laittamassa nukkumaan. Tämä on nyt tapahtunut kahdesti ja molemmilla kerroilla menin sitten itse laittamaan tytön nukkumaan, kun huuto meni ihan älyttömäksi. Aikaisemmin oli myös sellainen kausi, että tyttö ei halunnut isän laittavan nukkumaan, mutta se meni omalla painollaan ohi ilman mitään huudattamista. Minä laitoin aina nukkumaan ja sitten, kun huomattiin, että tyttö oli enemmän isänsä perään, kokeiltiin uudestaan ja siinä ei ollut mitään ongelmaa. Nyt kuitenkin mietin, kun näitä tahtojen taisteluja on muutenkin enenevissä määrin, että ehkä tämä ei ole sellainen asia, mistä tyttö saa päättää. Toisaalta eroahdistus on normaalia ja haluan, että lapsi saa tankata läheisyyttä niin paljon, kuin tarvitsee. Mutta ehkä tässä kuitenkin painaa enemmän se, että halutaan tukea isän ja tyttären suhdetta ja kokeillaan kohta taas uudestaan, että isä laittaa nukkumaan. Ja sitten viedään se loppuun, eikä äiti mene heti hätiin. Ei sillä kuitenkaan mitään hätää isänsä kanssa ole.

Meillä siis tilanne se, että minä olen kotona tytön kanssa. Isällä on arkipäivätyö ja hän tulee puoli kuuden aikoihin töistä kotiin. Illat vietetään lähes aina yhdessä perheenä, samoin viikonloput. Olen myös miettinyt, voiko tyttö protestoida isän poissaoloa... Nyt näihin samoihin aikoihin tyttö myös ensimmäisen kerran itki isänsä perään, kun tämä lähti töihin. Isovanhempiinsa tyttö suhtautuu jotenkin eri tavalla. Heidät toivotetaan iloisesti vastaan ja samoin heipat vilkutetaan iloisesti. Isänsä lähtemisiin ja palaamisiin tyttö on jotenkin ruvennut suhtautumaan vähän välinpitämättömästi. No joo, taitaa mennä vähän ylianalysoimiseksi, mutta miten teillä muilla? Antaako teidän lapset molempien vanhempien hoitaa hommat ilman suosimisia ja hyljeksimisiä.
 
Meillä on kai sitten kiltti tyttö, kun tyhjentää vain sen laatikon, mihin on lupa, eikä juuri kisko kirjoja hyllystä. Verhojakin vain nätisti heiluttelee ja mutustaa. :) Kasvien repiminen ja syöminen kiinnostaisi kovasti, mutta sen kanssa pitää olla tarkkana ja topakkana. Lehtikori ei kiinnosta enää, koska sitä on saanut tonkia niin paljon kuin haluaa. :D

Aijabaija, meillä kanssa joku ihme äitikausi. Yhtenä iltana laitoin miehen tekemään tytölle iltapesuja, ja tyttö alkoi huutaa kurkku suorana sellaista "ääää - ääää - ääää" -itkua, eikä meinannut rauhoittua edes minun syliini sen jälkeen. Iltapuurokaan ei maistu isin syöttämänä, vaan itku tulee. Iskän sylissäkään ei juuri viihdytä, vaan pyritään pois lattialle tai itketään äidin syliin pääsyä. Toivottavasti tämä vaihe ei kestä kauaa...
 
Täälläkin on vauvakuumetta tai ajatusta siitä, että josko kohta :p Samoja mietteitä kuitenkin, että ehkä parempi hieman myöhemmin, sillä jos raskaus on samanlainen kuin tämä ensimmäinen, niin kyllä tuo pikkujätkä vähän paitsioon jäisi, kun minä halailisin pönttöä ja olisin muutenkin kipeä. Eli saas nähä!
 
Mä tiedostan vähän turhankin hyvin oman ikäni (40 v.) tässä vaiheessa. Ikä alkaa tulemaan vastaan toisen lapsen hankinnassa, mutta nykytilanne ei siihen taivu vaikka kuinka toivois. Koulu on vaan ihan pakko hoitaa pois alta ennen toista lasta. Toivottavasti syksystä tiedän kuinka kauan mulla siihen menee, josko jo vuoden vaihteesta uskaltaisi alkaa haaveilemaan toisesta. Kysyinkin mieheltä pärjätäänkö me taloudellisesti jos toinen tulee heti, kun koulu on ohi. Hänen mielestään pärjättäis. Oon nyt nähnyt ihan hirveästi unia toisesta raskaudesta ja synnytyksestä...
 
Minä en halua toista lasta ainakaan vielä moneen vuoteen, jos ollenkaan, ja mies on samaa mieltä. Meillä on kuitenkin miehen kaksi lasta joka toinen viikko meillä, ja kolmilapsinen perhe on jo aika iso ja hankala logistisesti, saati sitten nelilapsinen perhe. Eikä minulla ole edes vauvakuumetta, meidän on hyvä juuri näin. :)
 
Meillä antaa tyttö molempien hoitaa. Meidän isi on ihan alusta asti hoitanut melkein yhtä paljon kuin minäkin. Molemmat syötellään ja syöttäjä saa olla vaikka velikin tai mummo. Niin kuin sanoinkin aiemmin niin meillä ei edes vierasteta, tyttö menee rohkeasti uusien ihmisten luokse. Jännä tilanne sinänsä, koska pojat meillä olivat aika kovia vierastamaan :)
 
Meillä on myös joku äitikausi, siis vaikka aina on ollut tosi paljon mussa kiinni niin nyt on vielä enemmän. Koko aika pitäisi nyhjätä kylki kyljessä ja leikkiäkin pitäisi vaan mun sylissä :D Kesken leikkien siis tulee pyytämään syliin ja kiipeilemään mun jalkoja pitkin.
Meillä esikoinen tuo tyttö ja ehdottomasti halutaan ainakin toinen, ellei kolmaskin. Mä vaan haluan mennä hetkeksi töihin tienaamaan ja näkemään muitakin ihmisiä :D Ja mulla myös se, että haluaisin pystyä olemaan töissä loppuun asti seuraavassa raskaudessa joten selkä pitäisi saada kuntoon. Ihan jo ennen töihin menoakin!
 
Meillä on nyt toista viikkoa kestänyt äitivaihe. Heti kun noustiin seisomaan ja lähdettiin vauhdilla konttamaan, tajuttiin ettei äiti tulekaan ihan koko ajan mukana. Isi saa hoitaa (mikä on hyvä, koska jää hoitamaan poikaa 3 viikon päästä), mutta vain äiti kelpaa leikkeihin ja oleskeluun. Mies nauttii tästä ihan täysillä.. Hän jäi juuri isyyslomalle ja nautiskelee, kun poika haluaa vain olla äidin kanssa. Ehtii kuulemma vähentämään stressiä ja jaksaa sitten paremmin yksin pojan kanssa :D:confused: miehet.. Aina välillä, kun isikin kelpaa, leikkivät taaperokärryllä ja jalkapallolla.

Toiveissa on toinen lapsi, mutta ei vielä hetkeen. Haluamme nyt keskittyä tähän pikkukaveriin ja seurata hänen kasvuaan.. Jos joku nyt ymmätää mitä koitan selittää :p
 
Mulla on kamala vauvakuume (ja välillä miehelläkin samoja fiiliksiä), mutta järki sanoo ettei vielä. Mun pitäisi saada opinnot kasaan, ja olisi kiva ehtiä töihinkin välissä, ja koska eka raskaus oli vaikea (ja myös sitä edeltänyt keskenmenoon päättynyt eka kolmannes), ei noin pienen kanssa hoitovapaalla houkuttele ajatus raskaudesta. Eikä myöskään oikeasti haluttais ihan näin pientä ikäeroakaan. Mut eipä mun kroppakaan ole raskauden kannalla, ei vieläkään menkkoja! Ja oikeasti pitää myös päästä parempaan kuntoon, jos tulee sitten taas 9kk liikuntakyvyttömtys eteen. Eli syitä on vaikka kuinka, mutta olisipa pieni vauva vaan niin ihana ;D
 
Meillä on nyt tytölle laitettu isompi sänky meidän sänkyyn kiinni ja ekayö meni hyvin, samoin eiliset päikkärit ja nytkin hän siellä vetelee uniaan :) Tuettu on reunoja näillä makuupusseilla ja päätyä hieman kohotettu, tyttö on aika kova pyörimään. Ainakin nukuttiin tosi hyvin 21.30-6.45 ja hörppyjen jälkeen vielä tunti :) Pinnis meillä on vielä makkarissa jos tää uusi sänky hommeli ei toimikaan, ainuthan siinnä on putoamisvaara, mutta hänen täytyy kiivetä ensin meidän sänkyyn ennen kuin putoaminen olisikaan mahdollista. Tyttö kyllä ei lähde meidänkään vierestä tietämättään, läpsii ja halii meidät hereille ja yleensä leikitäänkin/halitaan tovi ennen kuin noustaan aamutoimille :)
 
Me kokeiltiin nyt sitten eilen noin viikon tauon jälkeen, että isä laittaa nukkumaan. Sovittiin, etten mene huoneeseen, vaikka tyttö itkisi, vaan isä saisi hoitaa homman loppuun asti. Tyttö itki ja protestoi koko nukutussession ajan, mutta nukahti kuitenkin ihan aikataulussa. Meillä siis nukuttaja laulaa ja pitää sylissä ennen pinnasänkyyn laittamista ja sitten tyttö nukahtaa itsekseen, kun nukuttaja lähtee huoneesta. Tänään kokeillaan uudestaan ja sitten olisi tarkoitus hoitaa nukutushommat taas vuorotellen. Mennään ehkä viikko näin ja sitten jos tyttö edelleen itkee, niin mietitään asiaa uudelleen.

Pitää muutenkin yrittää antaa miehen hoitaa tyttöä enemmän tai oikeastaan muistutella meitä molempia, että silloin kun isä on kotona, niin isä hoitaisi ja leikkisi tytön kanssa. Isä on kyllä alusta saakka osallistunut tytön hoitoon, mutta mies on päivät töissä ja minä kotona... Lisäksi minä en ole kummoinenkaan kokki ja mies nauttii kokkaamisesta. Kun isä laittaa ruokaa, niin minä olen taas tytön kanssa. Pitää ruveta varmaan kokkailemaan enemmän.
 
Hyvää naistenpäivää! Hyvä me :Heartred
Täällä ollaan tosiaan vatsataudissa, 3/5 ovat sairastaneet. Vanhimmalla pojalla kesti melkein 5 päivää, kyllä tuntui pahalta hänen puolestaan kun mikään ei pysynyt sisällä :sad001 Tää pienin oksensi/ripuloi lauantaina ja sunnuntaina :sad001 Onneksi maitoa on mennyt hyvin, tänään on vasta hedelmäsosetta mennyt purkillinen, eilen vielä kääntyili pää heti kun vain lusikankin näki! Itsellä vatsa totaalisen sekaisin:hungover: vielä kaksi ovat sairastamatta! Lauantaina olis reissun lähtö, saas nähdä päästäänkö!
 
Hyvää naistenpäivän loppua! :) Voivoi, kun iltatähden perhettä koetellaan... Pikaiset paranemiset vielä kerran!

Meidän Emma on oppinut ihan valtavasti uutta lyhyessä ajassa, mm. kävelemään Brion kärryjen kanssa, höpöttelemään värikkäämmin, ääntelemään oikein muutamien eläinten ääniä (lammas on bä, leijona murinaa ja apina iloista kiljuntaa), leikkimään tavaroiden piilotusleikkiä (minne muki meni? ai se oli Emman sylissä!) ja pudottamaan pallon musiikkilelun sisään niin, että se alkaa soida. Ja paljon muutakin! Hurjaa tämä kehitys. Äidin pikku vinkula. ♥
 
Ihanaa on tosiaan huomata miten ne kehittyy :Heartpink Meillä jo vauvanukkeja hoidetaan ja tuttia annetaan vauvalle :joyful: Täälläkin ollaan aina lelujen seassa niin ettei tyttöä edes huomaa välillä :grin Tytöllä siis on aika paljon pehmoja kun pojat ovat omistaan luopuneet! Onneksi vatsataudissakin jaksaa leikkiä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top