Meillä on meneillään joku äitikausi. Vierastaminen ei ole voimakasta, vähän vaan ujostelee aluksi, kun tulee uusia ihmisiä, mutta hetken kuluttua ei yleensä edes ujostele. Ikävää on se, että tyttö on ruvennut vähän hyljeksimään isäänsä. Me ollaan laitettu nyt jo jonkin aikaa tyttö yöunille vuorotellen ja se on sujunut tosi hyvin. Nyt tyttö ei ole antanut isänsä laittaa nukkumaan, vaan itkee ja työntää isää pois, kun isä on laittamassa nukkumaan. Tämä on nyt tapahtunut kahdesti ja molemmilla kerroilla menin sitten itse laittamaan tytön nukkumaan, kun huuto meni ihan älyttömäksi. Aikaisemmin oli myös sellainen kausi, että tyttö ei halunnut isän laittavan nukkumaan, mutta se meni omalla painollaan ohi ilman mitään huudattamista. Minä laitoin aina nukkumaan ja sitten, kun huomattiin, että tyttö oli enemmän isänsä perään, kokeiltiin uudestaan ja siinä ei ollut mitään ongelmaa. Nyt kuitenkin mietin, kun näitä tahtojen taisteluja on muutenkin enenevissä määrin, että ehkä tämä ei ole sellainen asia, mistä tyttö saa päättää. Toisaalta eroahdistus on normaalia ja haluan, että lapsi saa tankata läheisyyttä niin paljon, kuin tarvitsee. Mutta ehkä tässä kuitenkin painaa enemmän se, että halutaan tukea isän ja tyttären suhdetta ja kokeillaan kohta taas uudestaan, että isä laittaa nukkumaan. Ja sitten viedään se loppuun, eikä äiti mene heti hätiin. Ei sillä kuitenkaan mitään hätää isänsä kanssa ole.
Meillä siis tilanne se, että minä olen kotona tytön kanssa. Isällä on arkipäivätyö ja hän tulee puoli kuuden aikoihin töistä kotiin. Illat vietetään lähes aina yhdessä perheenä, samoin viikonloput. Olen myös miettinyt, voiko tyttö protestoida isän poissaoloa... Nyt näihin samoihin aikoihin tyttö myös ensimmäisen kerran itki isänsä perään, kun tämä lähti töihin. Isovanhempiinsa tyttö suhtautuu jotenkin eri tavalla. Heidät toivotetaan iloisesti vastaan ja samoin heipat vilkutetaan iloisesti. Isänsä lähtemisiin ja palaamisiin tyttö on jotenkin ruvennut suhtautumaan vähän välinpitämättömästi. No joo, taitaa mennä vähän ylianalysoimiseksi, mutta miten teillä muilla? Antaako teidän lapset molempien vanhempien hoitaa hommat ilman suosimisia ja hyljeksimisiä.
Meillä siis tilanne se, että minä olen kotona tytön kanssa. Isällä on arkipäivätyö ja hän tulee puoli kuuden aikoihin töistä kotiin. Illat vietetään lähes aina yhdessä perheenä, samoin viikonloput. Olen myös miettinyt, voiko tyttö protestoida isän poissaoloa... Nyt näihin samoihin aikoihin tyttö myös ensimmäisen kerran itki isänsä perään, kun tämä lähti töihin. Isovanhempiinsa tyttö suhtautuu jotenkin eri tavalla. Heidät toivotetaan iloisesti vastaan ja samoin heipat vilkutetaan iloisesti. Isänsä lähtemisiin ja palaamisiin tyttö on jotenkin ruvennut suhtautumaan vähän välinpitämättömästi. No joo, taitaa mennä vähän ylianalysoimiseksi, mutta miten teillä muilla? Antaako teidän lapset molempien vanhempien hoitaa hommat ilman suosimisia ja hyljeksimisiä.
Samoja mietteitä kuitenkin, että ehkä parempi hieman myöhemmin, sillä jos raskaus on samanlainen kuin tämä ensimmäinen, niin kyllä tuo pikkujätkä vähän paitsioon jäisi, kun minä halailisin pönttöä ja olisin muutenkin kipeä. Eli saas nähä!
vielä kaksi ovat sairastamatta! Lauantaina olis reissun lähtö, saas nähdä päästäänkö!
Vinkula 
Meillä jo vauvanukkeja hoidetaan ja tuttia annetaan vauvalle