Tuosta puheesta. Kun en oikein tiedä, paljonko meidän poika ymmärtää puhetta. Oikei, isä puhuu ruotsia ja äiti puhuu suomea, mutta olen niin paljon pojan kanssa tekemisissä, että LUULISI pojan ymmärtävän jo paremmin. Tietyt asiat toistuvat, mutta en tiedä, ymmärtääkö nopeammin asiayhteyksistä kuin puheesta.
Aina kun mies tulee kotiin, sanon että "isi tuli", mikroa poika käyttää sylissä (avaa oven, sulkee oven ja painaa nappia jolla mikroon tulee 30 sekuntia). Toistan aina, mitä pitää tehdä, mutta tekisi ilman käskyjäkin, haluan vaan että oppisi sanoja. Jos kysyn "tuliko sulla kakka?", niin tulee heti luokse ja ojentaa kädet, että otan syliin ja mennään vaihtamaan vaippa. Jos koirat ulkoilee takapihalla, poika huutaa "tääjjä! Tääjjä!" Kun itse huudan "tänne". Jos poika on huolissaan missä olen, olen huudellut "äiti on täällä".
Pojan omat sanat on äittä (puolen vuoden iässä vielä tuli "äitti"), tah-toooo, tääh, tööh, tääjjä. Joskus äijjä..
Ei koota, peetä, ällää, ämmää. Tahtoo -sanaan ollaan suhtauduttu niin kuin se olisi "tahtoo", äittä niin kuin se olisi "äiti" (toki tarkoittaa milloin mitäkin vaatimusta äidiltä), tääjjä "täällä" tai "tänne". Useimmin tulee kuitenkin hyvin vaativa Täääh!! Kun poika haluaa jotain, ja huutoa/itkua kun äiti ei osaa tai halua antaa sitä mitä haluaa.
Eläimiä ollaan katseltu kuvakirjoista, mutta hyvin harvoin poika edes yrittää matkia ääniä tai nimiä. Muutaman kerran on sanonut jotain, ilman konsonantteja. Esimerkiksi jos olisi ollut kettu, niin poika olisi sanonut mun perässä ee-uu. Nyt on alkanut osoittaa sormella eläimiä, ja toistan mitä ne on ja jos osaan, minkälaista ääntä ne pitää (koala, kenguru ja jänis on jääneet äänettömiksi). Haluaisin, että voisin kysyä "missä on x" ja poika näyttäisi sen, mutta niin pitkällä ei olla.
Meillä ei myöskään ole leikitty hakuleikkejä, en tiedä pitäisikö. Eli siis kysyisin, missä on tavara ja jos poika ei osaa etsiä, haettaisiin yhdessä.