Viime viikolla kerroin töissä pomollekkin vauvasta. Ihan hyvin otti asian, onnitteli ja tuumasi: "Niin sitä pitää!" Sanoin sitten tälle, että olen vain yhdelle työkaverille kertonut asiasta, että innolla odotan milloin ensimmäinen uskaltautuu tulla kyselemään. Pomo lupasi pitää suun supussa, vaikkei asia mikään salaisuus olekaan.
Pakko vain on ensi viikolla käydä tilaamassa isommat työvaatteet, tai ainakin työpaita. Housujen kanssa varmaan kuminauhan avulla pärjään vielä jonku aikaa...
Tänään olikin sokerirasitus... Litku oli nyt jotain sitruunan makuista ja sitä oli vähemmän kuin ennen, joten se oli tujumpaa... Ja siltä se maistuikin ja koko päivän on ollut huono olo. Kuitenkin olen 2 kertaa aikaisemmin käynyt rasituksessa ja ei ennen aikaisemmin ole koko päivää ollut huono olo. Yleensä kun pääsee kotiin syömään, niin olo helpottuu kummasti. Meinasin käydä oksentamassakin yhdessä välissä rasituksen aikana, mutta olo sitten vähän parani. Huomenna saan varmaankin tulokset.
Väsymys jatkuu. Ei millään jaksa pojan kanssa värkätä töitten jälkeen mitään, päivän paras hetki kun pääsee nukkumaan... Mies on nyt iltavuoroissa, niin ei pääse tirsoillekaan... Poika kun nukkuu vain hoidossa päikkärit.
Ja viikonloppuisinkin poika herää jo 6-6.30 välillä ylös ja mies on niin hyvä uninen, ettei sitä saa millään ylös... On tämä monestikin sanonut, että haittaa kun nousen viikolla 5:ltä töihin ja viikonloppuisinkin jo 6:n jälkeen, etten saa nukkua koskaan pitkään. Mies kuitenkin on välillä iltavuoroissa, niin saa sitten univelkoja kiinni. Ja tosiaan viikonloppuisin, kun miehen herättämisessä on niin kova työ, että mieluummin annan sitten nukkua kuin huudan tunnin kaksi tälle, että nousta ylös...
Mutta mies oli järkännyt aivan mahtavan viikonlopun, poika meni ensimmäistä kertaa yökylään mummulle ja pappalle. Poika niin tykkää mieheni vanhemmista, ettei kyllä yhtään hirvittänyt jättää tätä sinne. Olivat siellä laskeneet mäkeä, käyneet saunassa ja hyvin oli tullut illalla uni.
Minulla oli vähän jännä ilta, kun ei poikaa näkynyt. Saatiin syödä ihan rauhassa, pelata ihan rauhassa. Ja myöhemmin illalla harrastaa seksiäkin ihan rauhassa... =) Poika kun nukkuu meidän kanssa samassa kamarissa.
Meinasin 2 kertaa laittaa itkuhälyttimen päälle kun mentiin saunaan, mies meinasi myös laittaa. Saunan jälkeen yritin kopata vaatteita pimeästä kamarista, hoksasin sitten että olisihan ne valotkin voinut laittaa... Tarkoitus oli valvoa myöhään, mutta jo 10 jälkeen alkoi väsyttää ja niin lähdimme puoli 11 maissa "nukkumaan".
Ja aamulla sai KERRANKIN NUKKUA NIIIIIN KAUAN KUIN UNTA PIISASI!!! Heräsin sitten 10:ltä. Oli kyllä vähän sellainen olo, että on tullut nukuttua liikaa. Mutta ensimmäistä kertaa pojan syntymän jälkeen sai NUKKUA PITKÄÄN...
Pakko vain on ensi viikolla käydä tilaamassa isommat työvaatteet, tai ainakin työpaita. Housujen kanssa varmaan kuminauhan avulla pärjään vielä jonku aikaa...
Tänään olikin sokerirasitus... Litku oli nyt jotain sitruunan makuista ja sitä oli vähemmän kuin ennen, joten se oli tujumpaa... Ja siltä se maistuikin ja koko päivän on ollut huono olo. Kuitenkin olen 2 kertaa aikaisemmin käynyt rasituksessa ja ei ennen aikaisemmin ole koko päivää ollut huono olo. Yleensä kun pääsee kotiin syömään, niin olo helpottuu kummasti. Meinasin käydä oksentamassakin yhdessä välissä rasituksen aikana, mutta olo sitten vähän parani. Huomenna saan varmaankin tulokset.
Väsymys jatkuu. Ei millään jaksa pojan kanssa värkätä töitten jälkeen mitään, päivän paras hetki kun pääsee nukkumaan... Mies on nyt iltavuoroissa, niin ei pääse tirsoillekaan... Poika kun nukkuu vain hoidossa päikkärit.
Ja viikonloppuisinkin poika herää jo 6-6.30 välillä ylös ja mies on niin hyvä uninen, ettei sitä saa millään ylös... On tämä monestikin sanonut, että haittaa kun nousen viikolla 5:ltä töihin ja viikonloppuisinkin jo 6:n jälkeen, etten saa nukkua koskaan pitkään. Mies kuitenkin on välillä iltavuoroissa, niin saa sitten univelkoja kiinni. Ja tosiaan viikonloppuisin, kun miehen herättämisessä on niin kova työ, että mieluummin annan sitten nukkua kuin huudan tunnin kaksi tälle, että nousta ylös...
Mutta mies oli järkännyt aivan mahtavan viikonlopun, poika meni ensimmäistä kertaa yökylään mummulle ja pappalle. Poika niin tykkää mieheni vanhemmista, ettei kyllä yhtään hirvittänyt jättää tätä sinne. Olivat siellä laskeneet mäkeä, käyneet saunassa ja hyvin oli tullut illalla uni.
Minulla oli vähän jännä ilta, kun ei poikaa näkynyt. Saatiin syödä ihan rauhassa, pelata ihan rauhassa. Ja myöhemmin illalla harrastaa seksiäkin ihan rauhassa... =) Poika kun nukkuu meidän kanssa samassa kamarissa.
Meinasin 2 kertaa laittaa itkuhälyttimen päälle kun mentiin saunaan, mies meinasi myös laittaa. Saunan jälkeen yritin kopata vaatteita pimeästä kamarista, hoksasin sitten että olisihan ne valotkin voinut laittaa... Tarkoitus oli valvoa myöhään, mutta jo 10 jälkeen alkoi väsyttää ja niin lähdimme puoli 11 maissa "nukkumaan".
Ja aamulla sai KERRANKIN NUKKUA NIIIIIN KAUAN KUIN UNTA PIISASI!!! Heräsin sitten 10:ltä. Oli kyllä vähän sellainen olo, että on tullut nukuttua liikaa. Mutta ensimmäistä kertaa pojan syntymän jälkeen sai NUKKUA PITKÄÄN...

KRÄÄÄÄÄH! raivostus :D sit olin jo ittekki niin väsy etten enää jaksanu kaveria kysellä kahvitteleen.
kun olivat sen verran halpoja ja ihania. Osa menee kyllä tytöllekkin, vaikka sinistä lähinnä olivatkin. Muuta ei vielä ole ostettu. Tai ostin minä myös vauvakirjan jo monta viikkoa sitten. Muiden hankinta saa jäädä rakenneultran jälkeiseen ale-aikaan. Mä ehdin kuopuksen jälkeen hävittää KAIKEN vauvoihin liittyvän, joten lähes 100%:sesti joutuu hankkimaan kaiken uudelleen. Kaverilla on kyllä pieni poika joten häneltä varmasti tulee jotain vauvanvaatetta tännepäin. Äippähousut jo sain häneltä ja imetystyynyn lupasi, kuhan lähestytään syksyä ja muutto on saatu tehtyä.
tiedä onko vain toiveajattelua. Itse odotan että voimistuisivat, että tuntisin kunnolla...

. Pelkkä ajatuski ällöttää. Varmaan ensi viikon nla käynnillä siitä taas tulee sanomista, että sinne pitäis mennä. Noh, kai se olis ihan ok mennä. Kun olihan tuo esikoinen kans nelikilonen.
.
Tänään odotettu 12+0 vko13
Aivan ihanaa kun tuntee että siellä se meidän pieni on!