Maaliskuun murinat <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tappura
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
En kyllä ymmärrä miten siinä sokerasitustestissä saatto olla se aamupaasto
arvo korkealla, kun nyt kotona mittaillessa ollu kaikki arvot aivan ihanteellisia :o
Enkä sen kummemmin oo muuttanyu syömistäni..  O_o

Saa nähdä kuinka pääsen viimeiset viikon töihin..
Viimeinen työpäivä on 9.5, kun ensin pidän kertyneen kesäloman pois.
Menen aina kävellen töihin, mies sitten hakee töistä. Hankalaa tekee sen
että alkaa olemaan jalat väsyksissä tuohon kävelyyn, vielä pystyy mutta
huonompaan suuntaan menee :s Pyörällä en voi kulkea kun nämä mun kädet on niin onnettomat että puutuu siinäkin enkä pysty pitämää pyörästä kiinni.


Tuli kummeista mieleen..
Onko kukaan ikinä ottanut kummia niin että pariskunnasta vain toisen puoliskon?
Vaikka molemmat osapuolet tuttuja pitkältä ajalta..
Itsellä se tilanne että haluaisin yhdestä pariskunnasta vain toisen osapuolen,
mutta hänen kumppaniaan en, vaikka ovat olleet yhdessä kauan jne..
mutta tämä ihminen ei kovasti tunnu edes pitävän lapsista ja on muutenkin
niin itsekäs etten osaa kuvitella häntä kummiksi..
 

Heipsan taas "vatsakkaat"!

Viikonloppu oli ja meni ja aloitettiin uusi viikko ja uusi rv samalla :)

Tällä viikolla sitten vihdoin se kauan odotettu rakenneultra, taitaa olla me viimeiset villahousut viel käymättä siellä.

Viikonloppuna nyt varmistui se ajatus et mullakin on niitä ennakoivia eli harjoitussuppareita. Vatsa kun veti aivan pingolleen muutaman kerran ja pikkuhiljaa löysäili sitten. Esikoista odottaessa mä en niitä juuri huomannut vasta kuin ihan loppuvaiheessa mut nyt ne kyl tunnistaa. Hieman kyl ne mietityttää vaikka ne kuitenkin on tervetulleita ja treenaakin kohtua tulevaan koitokseen.

Meilläkin on mietitty kummeja kiivaasti, kaksi on jo tiedossa mut ei varmaan haitaksi olis jos niitä olis muutama lisää. Ainakin se yksi. Samoja ei oteta kuin esikoiselle vaikka läheisiä ja tärkeitä ihmisiä he on. Tosiaan meillä vietetään nimiäisiä siitä syystä kun emme kuulu kirkkoon koko perhe.

Mä ajattelin et tänä vuonna mä olisin aikalailla tuttavapiirin ainut joka tekee lapsen mut mitäpäs kummaa, jokapuolella on alkanut sikiämään uusia tulokkaita ettei käden sormet meinaa riittää... tuleekohan näistä lapsista pian se toinen suuri ikäryhmä :DD

Mä olen nyt hoksinut et mulla meinaa reidet, alaselkä ja pakarat kummasti taas jumittua ja kipeytyä, taitaa olla joku hermo taas hieman puristuksissa, välillä illasta sitä onkin vaappuva pingviini sekoitettuna ähisevään mummeliin :DD Pitää vissiin siitä mainitakkin neuvolassa, olen vaan hieman huono valittamaan säryistä ja kivuista. Tai sitten toinen syy on että mulla on ilmeisen korkea kipukynnys. Ainakin tuolla synnytyssairaalassa esikoisen kohdalla kätilöt niin kovasti sitä toitotti.

Nimet meillä on selvillä kummallekkin, ukkeli valitsi pojalle etunimen ja mä toiset nimet. Kolme etunimeähän lapselle tulee antaa koska esikoisellakin on... ja yksi nimistä piti antaa sitten pojalle isän toisen nimen mukaan, se kun kulkee suvussa.

Tytölle mä sitten valitsinkin TAAS kokonaan itekseen nimet, kysyinhän mä tietty mielipidettä myös siipalta ja ilman nurinoita kelpuuttikin nimen... Yksi nimi tytölle pitää sointua niin mun toiseen nimeen ja tyttären toiseen nimeen. Marita ja Maria kun meille tullut toiseksi nimiksi.

Hiljaiseloa tässä ollaan toukan (mahan), esikoisen ja nuiden karvaisempien kavereiden (ukko ja koira xD) vietelty ja ihmeempiä ei voi vielä taas kertoilla... Ehkä taas tulee enemmän asiaa kun on käynyt ultrassa ja ensi viikolla neuvolassa. Siellähän me saadaan ne KELAn laput ja varmaan aika sokerirasituskokeeseen. Tuntuu et monella ne on takanapäin mut mehän ollaankin ihan loppukuun tapauksia, tiedä sitten meneekö ihan elokuulle saakka. Toivottavasti pysyttäis siinä LA:ssa. :) Äitini kyl on syntynyt 3.8. et jos mummille sitten 60-vuotis lahja! ;)

Mukavaa viikonalkua mammoille ja etureppusille! :)

 
Kummeista me meinataan ottaa silleen että vaan pariskunnasta toinen..miehen sisko...hänen mies kun ei oikeen oo "sovelias" kummiksi....ja meillä ei näillä näkymin tuu kummisetää toukalle ollenkaan...vaan pari kappaletta ihania ja luotettavia kummitätejä....Koska meijän tuttava ja ystävä piirissä ei ole sellasia "MIEHIÄ"...joita voitais ajatella kummeiks...ni ollaan päädytty tälläseen...ainakin nyt toistaseks.....
Ihanaa RV 25 alkoi tänään<3<3<3<3<3
Ja suoraan lääkäriin.....
 

Mua alko mietityttään ku tuntuu että kaikki muut ootte jo käyny sielä sokerirasituksessa ja mulla on vasta monen viikon päästä. Äitiyskorttiin oli merkattu et viikoilla 26-28. Ilmeisesti sen sit voi tehä aikasemminkin.

Te jotka meinaatte ottaa kummiks vaan toisen puolen pariskunnasta: mun mielestä ei oo mitenkään pakko ottaa automaattisesti molempia ja todennäköisesti nää miehet on jopa tyytyväisiä etteivät kummeiksi joudu :D 

 
Huh mikä viikonloppu, aikoihin en täälläkään ole käynyt.
Nyt ollaan siis naimisissa ja muutettu, tavaroiden järkkäily vaan alkaa tympiä kun lastenhuoneeseen on tulossa joku lipasto tai kirjahylly johon saa piirustuspapereita ja kyniä, nyt kun ne on keittiön pöydällä, argh!
Vanhaa kotia pitäisi mennä siivoamaan myös...

Taidan ollakkin viimeinen jolla vielä edessä ultra, se siis vasta torstaina. Olispa vaan jo, odotan niin että saan selville kumpi tulee, tosin kumpikin meillä jo on :)
 
Tosta sokerirasituksesta!!!!Soiteltiinko teille vastauksista sieltä???????vai mitenkä teitte??????
 
Hello mammat!

Taas viikko vierähtänyt, kevät näytti jo lupaavalta, mutta kas kummaa lunta tulla tuiskuttanut koko aamun ja päivän... Tänään mennää hieman ruukailemaan vakuutuksia, aiotaan ottaa siis vauvavakuutus Mimmille. Mitenkä te muut olette ajatelleet? Vakuutus vai ei? Me tuumailtiin, että vaikka terveyskeskus tuossa vieressä on niin voisi kuitenkin käyttää tarvittaessa yksityisen lääkäreitä, ja pääsisi suoraan lastentautien erikoislääkärille. Toki myös turvana jos synnytyksessä tapahtuisi jotakin yms kaiken muun kauhean varalle mitä ei halua kyllä edes ajatella....
Kummeja olitte pohtineet, niin mielestäni ei ole outoa jos pariskunnasta vain toinen olisi kummina lapselle. Meille kummeiksi ainakin tulevat veljeni ja hänen puolisonsa, ehkä myös yksi ystäväni. Lopulliset kummit kuitenkin vielä pohdinta asteella. Myös kummit ajattelimme pitää järkevissä rajoissa, ettei nyt viittä kuutta kummia olisi.
Täällä vatsassa ollut aika rauhallista, ei suurempia melskaamisia. Toki istukkani vaimentaa iskuja... Maha myös kivasti pullahtanut eteen:) Ja yksi kilo tullut painoa, kun sitä olen odotellut:)
Ihanaa tulevaa viikkoa kaikille:)
 

Me otettiin jo vakuutus, Lähivakuutuksesta. Tai ei sieltä vielä ole mitään papereita tullut, mutta oletan vakuutusten olevan voimassa jo.... Ja jos me nyt vasta alettais hakeen vakuutusta niin sitä tuskin myönnettäis noiden mun lisätutkimusten takia. Meni pikkusen siis viimetippaan ja vähän toisaalta oon jännittänytkin että ehtikö ne hyväksyyn sen vakuutuksen vai ei....

Mun mielestä voi pyytää kummiksi vain toisen osapuolen pariskunnasta. Jos kehtaa ;) Myös minä olen kummi yhdelle lapselle niin että mieheni ei ole. 

 
basin.. onnea häiden johdosta :)

Vauvavakuutuksesta.. Mä olisin halunnu ja ifiltä hainkin, kun siellä on kaikki muutki vakuutukset. Mutta en sitten saanu kun painoindeksi on sen verran korkee.. Olin vähän kiukkunen kun muuten oon täysin perusterve, raskaudenaikana ei painoo pahemmin ole tullu vielä ja sokerirasituksessakin ihanne arvot. Muualta en sitten ees oo kysyny tuosta.

Kummeista.. Ei ole outoa pyytää vaan toista pariskunnasta. En mä ainakaan halua semmosta epäsopivaa ihmistä kummiksi lapselleni. Meillä tulee nyt ainakin mun parasystävä sylikummiksi, tästä ollaan sovittu hänen kanssaan jo joskus kun oltiin 7 v :D, ehkä myös hänen avomies.. Sitten luultavasti miehen sisko ja tämän kihlattu. Luultavasti pyydetään vielä yhtä mun kaveria ja mies varmaan haluais sen serkun, mut sitä pitää miettii sitten lähempänä.

Meille tulee ristiäiset ja en vielä oikee tiiä missä ne järkättäis, meillä olis kyllä täällä kotona ihan hyvin tilaa pitää semmoset 20-30 hengen juhlat.. Mutta autoille ei kyllä sitten oo tilaa ollenkaan. Joku kiva juhlapaikka pitäis varmaan keksiä, ehkä seurakuntatalolla sitten. Tai mun vanhempien luona, siellä on tilaa ja pihaa. Olis kyllä ihana jos voisi olla ulkonakin, kun kesällä kuitenkin ovat, varsinkin jos on kuuma.

Nimikin on päätetty (ollu  varmaan jo 6 tai 7 vuotta), kolme nimeä tulee ja keskimmäinen on mun mummon nimi.. Ensimmäinen ja viimenen sitten vähän harvinaisempia. :)

Mä oon ihan hirmu malttamaton, haluaisin jo kesän ja masentaa hirmusesti kun eilen tuli taas koko päivän lunta :( Onneks varmaan sulaa pois kun plussan puolella mittari.  Mutta en enää malttais odottaa synnytykseen, tosi moni mun tuttu on nyt just synnyttäny/ tulee ihan lähiaikoina synnyttämään ja jotenkin oon niin kateellinen kun haluan kanssa tuon murusen jo syliin :D Viime viikolla kävi kaveri 6 päivää vanhan pojan kanssa ja iski ihan hirvee kaipaus siihen että se vauva jo olis sylissä. Kai tästä nyt pitäis nauttia, koska mä varmaan ikävöin sitte tätä mahaani kun toinen on syntyny :D

Oli varmaan muutakin asiaa, mutta nyt jotenkin taas tökkii ajatus..
 
Ristiäisistä meillä vain muutamalla sanalla ollut puhetta. Seurankuntakeskukseen mahtuisi porukka kaikkein parhaiten. Meillä myös sama ongelma, ettei autot mahdu meidän parkkipaikalle. Nimiä ollaan keskusteltu ja oikeestaan tytölle meillä on jo nimi, jos hän nyt yhtään näyttää siltä:) Nimi kuitenkin tulee olemaan salaisuutena ristiäisiin asti, nyt vaan puhutaan Mimmistä.
Masc kannattaa tarkistaa muualtakin vakuutusyhtiöiltä se vauvavakuutus, noissa on niin paljon eroavaisuuksia.
Nyt on kuitenkin pakko purnata ja pahasti. Minun pieni sukuni tietää meidän raskaudesta ja he kaikki innoissaan tästä, he myös puhuvat tulevasta lapsesta. Minusta kuitenkin tuntuu, että appivanhemmilleni tämä lapsi on suuri salaisuus. He eivät esimerkiksi ole puhuneet sisaruksilleen ollenkaan tulevasta lapsesta. Tässä kuitenkin on viikkoja jo reippaasti ja kaikki mennyt hyvin. Minulta kyllä kyselevät aina voinnista ja ovat iloisia. Itseäni vain hämmentää, etteivät he puhu tulevasta isovanhemmuudestaa. Tämä on heille ensimmäinen lapsenlapsi, luulisi että sen haluaa huutaa koko maailmalle, että olisi ylpeä ja innoissaan. Nyt sitten mies ilmoitti, että sukupuolesta ei saakkaan kellekkään kertoa, ups töissä olen jo tyttöä hehkuttanut ja tietenkin oma sukuni tietää. Olen tainnut myös kertoa tästä ainakin yhdelle kaverille. Nyt mulla on hormooni hermot kireellä. Ja kun miehellekin tuntuu olevan vaikeaa kertoa esim töissä tästä lapsesta... Kyllä siis hänen pomonsa tietää, mutta pari läheisempää työkaveria ei edes tiedä.... Argh! Ei mene mun jakeluuni, kun haluan esikoista hehkuttaa pitkin maailmaa, noh eipä vatsaa paljoa voi peitellä.
Ehkä mun pitäisi olla ymmärtäväisempi, kun mieheni on muutenkin sellainen jahkailija... Ymmärrystä ei vain löydy... Tääkin aivan turhaa mussutusta, koska asiat voisi oikeasti olla myös huonomminki... Kiitos kun sain purkautua:) jospa tämä helpottaa kun pääsen huomenna töihin niin saan muuta ajateltavaa.....
Masc mä luulen että nyt kaikki mammat kaipaa sitä pikku nyyttiä syliin, mutta kesän jälkeen ikävöidään massua:) Joten nautitaanhan kunnolla odotuksesta:) Kesä tulee pian, todella pian:)
 
Mulle tuli tänään neuvolassa käsky mennä sokerirasituskokeisiin myös.Mulla sen takia kun olen 29 v. Mua vähän hirvittää kun normisti tuun kotiin vasta kuuden aikaan ja muutenkaan en syö päivällä kun kerran ja illalla just seiskan aikaan tottunut syömään kunnolla niin nyt en saa syödä enää klo 19 jälkeen edellisenä iltana kun meen sinne testiin.Voi hiukan alkaa heikottamaan jossain vaiheessa.. kääk.
Mulla on kyllä NIIN tyly neuvolaterkka..Tänään oli siis neuvola ja siellä oli opiskelija joka kävi läpi asiat tällä kertaa niin sit kun otin puheeksi tuon synnytyspelon niin sehän kyseli ihanasti kaikkia asioita ja oli jo kirjoittamassa lähetettä pelkopolille niin kävi sitten kysymässä luvan lähetteen lähetykseen niin mun oma terkka sitten tuli huoneeseen ja sanoi "Et sinä mitään pelkopolia tarvitse.Hyvin se synnytys menee.Nautit nyt tästä raskausajasta äläkä stressaa synnytystä.Siellä kyllä sitten kätilöt neuvoo kun lähdet synnyttämään." o_O joo kiva.Kyllä mulla kiehui siinä neuvolan tuolissa ja kunnolla.Enhän mä huvikseni ottanut puheeksi pelkojani käynnillä vaan ihan tosissani pelkään synnyttää kun on noita selkä yms vaivoja ja muita ongelmia ja vauvan tuleva mahdollinen koko jännittää ja pelottaa (mä oon ollu viikkoa ennen la syntyessäni 4080kg,mun mies myös viikkoa ennen la 4160kg ja mun veli viikkoa ennen 4205kg ja siis kaikki leikattuna syntyneet viikkoa ennen...) ja mun kipukynnys on aika pieni.Ja haluisin juuri siksi jutella synnytyksestä.
Ja just puhuttiin sitten tossa miehen kanssa että täällä ei pääse edes synnytysvalmennuksessa käymään omalla synnärillä vaan kaikki tutustuminen käydään netissä :/ No kuulin kyllä onneksi että kyllä mä sen lähetteen sinne saan ja se ei ole sen terkan päätös lähettääkö pelkopolille vai ei.Vaan siellä sitten katsotaan se mun avun tarve.Täytyy huomenna soitella neuvolaan ja vaatia yksiselitteisesti että haluan sen lähetteen sinne pelkopolille ja piste.
Muutenkin tuntuu että aikaa ei ole kuunnella neuvolassa koskaan ja aika on kortilla.Koko ajan hoputti se mun terkka sitä opiskelijaa ja 40 min kohdalla tuli sanomaan oven raosta että "No ni alkas olla jo hiukan kiire.Ei meillä koko päivää ole aikaa yhden kanssa jutella." 
Muutenkin olen ollut tosi masentunut tämänhetkisen elämän tilanteen takia niin siitäkin halusin jutella niin senkin takia olisin toivonut hiukan neuvoja yms.Mutta,nykymaailma on näköjään vaan kelloon katsomista ja ihmiset eivät enää ole yksilöitä vaan liukuhihna kamaa.Ja kintaalla viitataan toisen ongelmilla ja toivotellaan vaan että hyvin se menee että ei tarvitse turhia stressata.Joo-o,ja juuri raskausaikana olisi tärkeää se tuki ja apu.
No toivotaan että huomenna saan sen lähetteen.
Paljon jaksamisia kaikille mammoille <3
 
Hooärrä nyt vaan vaadit sen lähetteen sinne pelkopolille. Päksiin pääsee tutustumaan, sitten pelkopolin kautta, muutoin tosiaan on ainoastaan se virtuaaliesittely. Ikävää, että sulla on tuommonen tyly terkka, ei luo kyllä yhtään turvallista ja luottavaista oloa. Kun kyllähän siellä pitäisi päästä keskustelemaan tunteistaan ja ajatuksistaan, josko se sillä keskustelulla ihan neuvolassa helpottaisi. Tsemppistä!
 
Kiitos :) Ja niin mäkin sain joo kuulla että se pitää kirjoittaa se lähete.Että ne sitten siellä päksissä päättää miten jatketaan asian kanssa.Ei se terkka sitä päätä tarviinko vai en. :)
 
Ilmoittaudun mukaan porukkaan. Elikkä laskettu aika 3.7.

Aikamoista on ollut tämä toinen kolmannes. Melkein koko ajan flunssassa, ja sitten kun en ole ja pääsen töihin, niin eiköhän sitten ole taas lonkka kipeänä ekan päivän jälkeen, tai sitten saan sieltä jonkun taudin (lastenhoitotyö) :(

Äitini kuoli helmikuun puolivälin paikkeilla, nyt perjantaina sitten hautajaiset. On siis ollut raskasta, niin henkisesti kuin fyysisesti. Nyt vasta tuntuu, että elämä alkaa taas pikkuhiljaa maistumaan. Voimia antaa pieni tytönpalleroinen, joka potkii innokkaasti masussa ja tahtoo jo ulos selvästi :)

Mitään hankintoja, muutamaa bodya lukuun ottamatta, ei olla tehty. Kaikki on vielä auki, kun pitäisi päästä muuttamaan, mutta asunto antaa odotella itseään. Saa nähdä päästäänkö vielä uuteen paikkaan ennen heinäkuuta. Jos ei, silloin on vauvan huoneessa maalausprojekti yms.

Kissalle pitäisi saada uusi koti. On niin arvaamaton, ettei sovi lapsi perheeseen :( Meidän koiraakin aina hyökyttää minkä kerkeää, meillä on chihuahua.

Inhottaa kun koko elämä tuntuu niin kaaottiselta vielä tässä vaiheessa raskautta.
 
Mulla myös arveluttaa tuo synnytys aikas tavalla...tai siiiis jännittää kovasti...kun täällä Lahdessa tosiaan sanotaan että kattele netistä se sairaala...kyllä se sillä tutuks tulee:/...Pas..at sanon minä ku ekaa kertaa synnytät ni ei saa kyllä mitään kuvaa mistään....ja sitte ku mulla ainakaan neuvolan täti ei kysele mistään peloista mitään eikä puhu ees synnytyksisä ku vaan painosta ja ruokavaliosta!!!!!!!HUOH..siitä kun se ei nouse tarpeeks....
vaikka vaava on hyvän kokoinen ni se ei ymmärrä että mulla on epilepsialääke jossa on sivuvaikutuksena laihduttavana ominaisuus......


 
Joo ei muuta Hooärrä kun vaan vaatimaan se mikä sulle kuuluu!
Toi on todella ärsyttävää että on tympiä neuvola täti jne..
Meillä oli rakenneultrassa todella tympeen olonen lady,
sillä asenteella että teki meille hirveän palveluksen kun viitti
tehdä ultran ja oli suorastaan kiukkusen tuntunen MULLE kun vauva
liikkui ja oli niin kippurassa ettei pystynyt helposti mittaamaan kaikkea.

Ymmärtäähän sen toki että noillakin aloilla työntekijöillä on huonoja
päiviä ja tekevät varmasti pitkää päivää mutta pitäis niiden oikeasti ajatella
että jokaiselle kävijälle jokainen neuvola/ultra käynti on tärkeä ja uusi asia, myös niille jotka ennen synnyttäny ja tuollasista jää hirveen huonot muistot, varsinkin jos
on pelkoja muutenkin >:/

tosiaan sellainen tilanne että haluaisin yhdestä läheisestä
pariskunnasta vain toisen osapuolen kummiksi, miehen siis.
Mutta jos naisen jättää ottamatta, niin nousee aivan kauhea haloo :/

Kuinkas monta kummia ootte ajatellu?
Jos saisin päättää, niin ottaisin 6 :D mutta se on mun mielestä ehkä liikaa,
niin ollaan mietitty että otetaan 4. Jää sitten mahdollisille tuleville lapsillekin
niitä kummiehdokkaita :D

Eilen hain äitiyspakkauksen postista ja voi ie noita tavaroita..
Tykkään olla raskaana mutta eilen meinas melkein iskeä kiukku
kun olis halunnut sen lapsen heti syliin eikä jaksais odottaa enään yhtään.
Välillä tuntuu että yksittäiset päivät on niin pirun pitkiä ja menee hitaasti mutta viikot menee kuitenkin ohi niin ettei edes huomaa, eikä töitäkään ole kun vajaa 2kk jäljellä..
O_o

Mulle on alkanut iskeä nimipaniikki, pojalle on nimi tiedossa,
tosin vain etunimi.. mutta tuntuu että keksin hienoja nimiä kokoajan pojalle
lisää ja kun yritän miettiä tytölle nimeä, niin en tunnu keksivän mitään,
kaikki kuulostaa tylsältä ja tyhmältä. :o
Toki tässä nyt ehkä sen nimen kanssa vielä mitään palohätää ole mutta kuitenkin..

Pikkuhiljaa pitäis alkaa kotonakin tekemää tilaa vauvalle ja muutella paikkoja,
mitään radikaalia täällä ei pidä tehdä mutta kuitenkin sellaisia muutoksia joita
en voi tehdä itse.. Mutta kun välillä ärsyttää miehen asenne "No eihän sillä nyt oo kiire vielä.."  Pakko sitten välillä pelotella että mitä jos vauva tuleekin paljon aiemmin a yllättäen ja meillä ei oo valmiina mitään muuta kun muutama vaatekappale.. :D

ääääääh, tänään näköjään aamusta asti kaikki ärsyttää mutta huomenna taas paree
päivä :D

Mukavaa päivän jatkoa kaikille.

 
Mulla kans mietityttää välillä tuo synnytys, sit kuitenki aattelee et no sinne on onneksi vielä aikaa että mieli muuttuu (toivottavasti muuttuu) Ei oo kiva mennä synnyttää ihan paniikissa.

Mulla ei ole ollut yhtään flunssaa tälle talvelle.. sain silloin joulukuussa sen infulenssa piikin ,olisko siitä sitten ollut apua, pientä kurkkukipua on ollu mutta mitään kunnon romuskaa ei onneksi.

Hankinnoista sen verran että me ei olla hankittu oikeastaan mitään vielä. Muutamia bodeja oon huutonetistä huutanut, mutta suuremmat ostokset jätetään myöhempään, ehkä joskus 30vkon maissa käydään sit ostamassa. Turvakaukalo tosin saadaan siskolta.

Masuasukki potkii jo aika voimalla. Välillä tuntuu tosi ällöltä kun tuonne sisuskaluihin potkii.
On se silti kiva ni tietää että kaikki hyvin <3 

Ihana aurinkoinen aamu , lähetään tästä koirulin kans lenkille! 
Aurinkoa muittenkin mammojen päivään! 
 
Noista neuvolantädeistä, Mun edellinen terkka oli sellanen vähän hiljanen eikä se kyllä yhtään alottanu keskustelua mistään henkisestä hyvinvoinnista, elämäntilanteesta tai mahdollisista peloista. Vähän olin olettanu että näidenkin asioiden läpikäyminen kuuluis siihen neuvolahommaan. Ei mulla nyt tosin mitään isompia ongelmia tai murheita ookaan ollu mutta mistäs ne sen tietää kun ei edes kysy? Eihän ne voi olettaa et kaikki uskaltais ite ottaa puheeks vaikka omat pelkonsa. No mun uus terkka on paljon reippaammaan oloinen ja sen kanssa toivottavasti saadaan keskustelua aikaan vähän muustakin kun jostain hemoglobiinista. Varmasti synnytyksen lähestyessä tulee tarve jutella kaikesta siihen liittyvästä.
 
nimiasiaa meillä (mulla) on nyt "kauhia stressi" kun en tiedä yhtään nimeä tulevalle esikoisellemme. Alusta asti tiesin molemmille sukupuolille ihanat nimet. 
Mutta ukko rakkaani jyräsi molemmat. Etenkin pojan.
Hän ei pitänyt ajatuksesta että lapsi sais hänen toisen nimensä (Fredrik) koska on nimi on ruotsalainen. 
Nyt kun minulla on ollut alusta asti tämä yksi nimi mielessä, en osaa istuttaa mitään muuta nimeä päähäni. Oon käynyt kaikki nimigeneraattorit netistä läpi, sekä tämän vuoden almanakasta valinnut mukavimmat nimet. 
Luojan kiitos on vielä aikaa päättää tämäkin asia.. Jos mä saisin vielä myötäiltyä sen ukon tuohon mun lempparin kannalle =D

sitten taas nuista ristiäisitä&kummeista ; meillä on päätetty että "pena" saa kaksi kummia.
Molempien parhaimmat/läheisimmät ystävät. Joista toinen sattuu yllätysyllätys olemaan minun isosiskoni. Siskostani tulee siis sylikummi. 
Minusta on niin ihana ajatus kun siskollani ei ole ainoatkaan kummilasta vielä, ja nyt hän saa pikkusiskonsa pojasta itselleen kummilapsen <3 love my sis. 
Olisin halunnut vielä toisen erittäin hyvän hyvän ystäväni kummiksi, mutta mieheni mielestä kaksi saa riittää.
Olen päättänyt leipoa itse ristiäisiin niin paljon kuin mahdollista, kokkihan kun olen niin mitä sitä hyvää taitoa hukkaa heittää ja tilata jostain muualta leivokset yms. 
Tuloo varmasti ainaki hyvää ku isse tekee! 
Ja varsinkin kun tuo leipominen on niin lähellä meikäläisen sydäntä:)

Hyvä homma kun kummit on tiedossa, mut nimestä ei ole hajuakaan ;)

Mutta, ei muutako nimiä pähkäilemään! Kello käy, kello käy... >:)
 
Meillä pidetään kanssa nimijuhlat, niinkuin esikoisellakin. Kummeista ei olla vielä ehditty puhua ollenkaan, mutta ei missään nimessä ainakaan yli 4 kummia tule. Joko 1 tai 2 pariskuntaa tai sitten 1 pariskunta ja 1 ei pariskunta :)
Mun mielestä kellään ei ole oikeutta suuttua, jos pariskunnasta pyytää vain toista kummiksi. Itse en ainakaan kehtaisi moisesta asiasta haloota nostaa :D
Nimi meilläkin on ollut tiedossa jo kauan. 3 nimeä poitsulle tulee, eka alkaa miehen nimen kanssa samalla kirjaimella, toinen on sama toinen nimi miehen kanssa ja kolmas nimi on minun isältäni. Samoin meillä esikoistyttö sai nimensä, eka alkoi mieheni kanssa samalaa kirjaimella, toka nimi on minun toinen nimeni ja kolmas nimi oli sitten mieheni mummun nimi.

Ootan kyllä niin malttamattomana jo vauvan syntymää! Ajattelin ostaa sellasen wombin vauvalle, kun perhepedissä kuitenkin nukutaan. Esikoisen kohdalla ekat viikot meni niin huonosti nukuttuna, kun pelkäsin että murskaan hänet. Tuo wombi antaa mielenrauhan :) Niitä on joitain sellasia oikein perhepeti patjojakin kai olemassa vauvalle, mutta en löydä sellasta mistään :(

 
Takaisin
Top