Morjens taas heinäkuiset! :)
Ja mäkin harmittelen jos joudutte osa lemmikeistänne luopumaan, kuitenkin kyseessä on yksi (miltei) perheenjäsen. :(
Kuitenki kyseessä on eläin ja mun mielestä aina kannattaa pitää se vara ettei käy sitten vahinkoa, mäkin pidän sen varan tuon meidän koiran kanssa vaikka onkin nyt kulunut kaksi vuotta et on perheeseen tullut ensimäinen lapsi. Sinne pään sisään kun ei voi nähdä.
Ollutkin vauhdikasta menoa nty viimeinen kaksi viikkoa, kotona ei ole paljoa muuta kerennyt kuin poikkeamaan ja taas mennään. Tänään onkin oikein iloinen ja hyvä päivä kun sai kutsun kaasoksi! :) <3 Joskus muinoin toimin hieman amorin apulaisena ja nyt tää pariskunta meneekin naimisiin :) Viikonloppuna sitten mennäänki TAAS sinne ukkilaan poroja ruokkimaan ja taloa lämmittää. Kunnon maalaisemännän arkea viettää! x)
Kelaankin laitettu hakemus niin äitiysavustuksesta, vanhempainpäivärahasta ja lapsilisästäkin. Pitää vaan toimittaa todistus raskaudesta viel sinne ihan paikan päälle, netissä kun kuitenkin hakemukset tein ni ei oo viel Kelan ovea tullukkaan taas avattua. Sit saakin odotella äippäpakkausta tongittavaksi... Tosin olen kyl nuita pikkunuttuja jo tääl kotonakin pipertänyt tuiki tiheään :D
Eilen olikin viides ultra ja kaikki siellä ihan ok, verenpaineet kuitenkin pilvissä edelleen :/
Sydänäänet pomppaili siinä 140 tuntumassa ja sf-mittaa olikin näille viikoille (22+0) kertynyt 21cm... Piti katsoo ihan vanhasta äitiyskortista kuinka Juttiksen kanssa oli mitat ja ne oli 18cm rv.22+3 et se pitää paikkansa et paikat venyy ja paukkuu helpommin toisen ja siit seuraavien kohdalla.
Alaselkä on taas hieman alkanut pakottamaan ja veikkaan et se johtuu just siitä venymisestä kun se kuitenkin välillä kipuilee myös lonkkiinpäin, mut ei niin häiritsevän paljon. Kiireisempänä päivänä kyl huomaa jos on joutunut paljon nostelemaan ja olemaan jalkojen päällä.
Kaiken ihanan lisäksi voi kiesus tätä vessarallia, olonsa tuntee taas kuin vanhaksi mummoksi: Ennen kuin lähdet kylään tai ulos ni pitää käydä vessassa, sama peli nukkumaan mennessä. Ja SILTI se herättää yöllä ja keskeyttää puuhastelut ulkona. :D
No sepä on yksi näitä raskauden iloja x))
Ja asiasta taas toiseen... Onko teille ilmestynyt linea negraa? Mä en omalta kohdaltani kyl ole hoksinut vaikka esikoisen aikana se tulikin aikaisin näkyville. Nyt se haileasti paistaa alavatsalla oikein alhaalla mut ylöspäin tullessa se haalistuu ja katoaa näkyvistä. Toisethan ennustaa myös siitä tulevan lapsen sukupuolen... :)
Niitäkin kikkoja löytyy enemmän ja vähemmän. Itse tiedän tän sormustempun, vatsan muodon, sydämen sykkeet, kiinalaisen kalenterin mut moniko niistä pitää paikkansa tiedä häntä...?! Silti niitä on niin kiva lueskella ja selailla aikansa kuluksi. :)
- vilkas sikiö = poika, rauhallinen sikiö = tyttö
-liha oksettaa=poika, kala oksettaa=tyttö
-naama kukkii=tyttö, äiti hehkeä=poika
-Sormustesti:
Ripusta hiukseesi (tai lankaan) kihlasormus. Aseta se vasemman ranteesi yläpuolelle, äläkä liikuta kättä. Nosta varovasti ja odota. Se alkaa liikkua itestään. Jos se alkaa pyöriä sinulle syntyy ensin tyttö. Pojan kohdalla se liikkuu edes takaisin. Älä pysäytä sitä kunnes se on näyttänyt kaikki ja pysähtynyt itestään lopuks. Jos joku heilahdus on liian lyhyt, esim pyörähtää 1-2 kertaa ja pysähtyy niin kyseessä saattaa olla keskenmeno. Jos ei liiku ollenkaan niin joko sinulle ei tuu ollenkaan lapsia. HUOM. Kaikilla tämä testi ei toimi, eli vaikka se ei nyt liikkuisi, niin se ei tarkoita sitä, ettet saisi lapsia.
Mulla ei pitänyt kiinalainen kalenteri paikkansa esikoista odottaessa mut linea negra pitikin sit, samoin ku sormustesti.
Varoituksen sanana, mulla on huono päivä ja nyt on pakko purkaa paskaa fiilistä joten voivotus ja valitus on taattu.
Huokaus, mistähän sitä aloittaisi...
No aloitetaampa siitä kuinka mulla ketuttaa olla tämmöinen hormonihirviö. Viimeisen vuorokauden aikana mä olen itkenyt, raivonnut, huutanut, nauranut ja ollut niiiin poikki et... Tuntuu vaan et taas kaikki ärsyttää ja olenkin äyskinyt pahaa oloa vaikka kuka vastaan sattuukin.
Hirveesti myös toki helpottaa (kuulkaa ironia äänessäni!) tää kauhee stressaaminen nuita verenpaineita jotka huitelee pilvissä... Ja sekin sitten aiheuttaa stressiä kun mietin KOKOAJAN et mun pitäis levätä ja olla tyyni. Paskat tässä mielentilassa pysty.
Ja kun tosiaan pitää joka asiasta tehdä kärpäsestä härkänen ja märehtiä niitä, vaikka semmoisistakin asioista jotka ei mua niin edes koskettaiskaan. Jopa yöaikaan pitää niitä alkaa miettii ja sit yöunet karkaa ja aamulla on sit niin väsyny et kaikki kiukuttaa jo muutenkin.
Kaikki vaan tuumaa et älä stressaa, no anteeksi vaan mut missä on se saatanan anti-stress nappi mitä saa päästään painaa?!
Suutahtanut olen tosiaan ihan jokaiselle meidän perheestä kuluneen illan ja aamun aikana, niin esikoiselle, ukolle kuin koirallekkin. Ja voi helkkari sitä itkua sen jälkeen ku on saanu paineet purettua...
Toivottavasti tää nyt edes hieman helpottaa kun sai edes jonnekkin purkaa tuntojaan.
Kiitos ja anteeksi kun nyt näin jouduitte kuuntelemaan mun ärsytyspurkausta.
Paistaa se päivä viel joskus risukasaankin. Toivottavasti!
