Vauvat voi olla myös tosi erilaisia. Minä olin viime raskaudessa ihan itku kurkussa monta kertaa, kun vauva ei mielestäni liikkunut, mutta onneksi Jorvissa suhtauduttiin siihen asiallisesti ja käyrille pyydettiin aina, kun siltä tuntui. "Sitä varten me ollaan täällä." oli vastaus, kun kysyin, saako tulla. Eli jos mietityttää, niin synnärille vaan, koska ei siellä ole kenenkään asia arvostella äitiä liian huolehtivaiseksi.
No nyt tässä tod.näk. viimeseksi jäävässä raskaudessa tyyppi tulee taas vatsanahasta ulos, vaikka istukkakin on edessä ensimmäistä kertaa. Näin oli myös esikoisen kohdalla. Tämä vauva möyrii oikein kunnolla, joten pakko käydä vielä varmuudeksi ultrassa tarkistamassa, että on oikein päin, kun liikkuu niin kovin. Mutta totta taitaa olla, että kyllä ne loppua kohti hiukka suurin osa rauhoittuu. Jotkut tosin liikkuu ja hakee asentoa vielä ponnistusvaihetta ennenkin. Muistan kun esikoisella oli piuhat jo päässä ja ne heilui puolelta toiselle synnytyksessä, kun kaveri haki parasta pään asentoa. :-)
Tsemppiä ja soitto vaan aina kun huolettaa. Lopussa huolettaa kokoajan joku asia...täällä ainakin. :-)