Täällä taas hormoonimyrsky on laantunut (toistaiseksi). Mieskin totesi eilen etten ole kiukutellu kohta kuukauteen mistään "turhasta". Siihen tais vaikuttaa sillo se että avasin suuni ja sanoin ihan kaiken mikä mua vaivasi ja mitä olin omassa pikku päässä ajatellu. Mies vähän ihmetteli että mistä se tunteen purkaus johtu, mutta selvästi auttoi. Tosin kyllä mua välillä ärsyttää miehen yleistykset raskaudesta ja jotkin asiat hänessä, mutta kyllä ne taitaa ärsyttää yhtä paljon ilman raskautta.
Eniten mua on viime aikoina häirinnyt se ettei mies ole osoittanut kiinnostusta synnytystä kohtaan. Meille mies tosiaan eli siinä luulossa että vauva syntyy laskettuunaikaan, ei aiemmin eikä myöhemmin. Haluaisin että se lukisi yhen paperin mikä saatiin perhevalmennuksessa, jotta tietäisi mitä synnytyksessä on edessä ja vähän yleistä tietoa siitä.
Ennen raskautta pupuiltiin miehen kanssa väh. 3 x vkossa, tietty ei sillon pakollisina paussi päivinä. Joten meilläkin on tuo seksi vähentynyt. Tosin se on vielä vähentynyt tässä loppua kohden, mutta ei miehen vaan molempien puolesta. Mies ei jaksanut rempan aikaan, kun kuitenkin meni joka päivä 7 töihin ja töistä tultuaan jatko remppaa kotona klo 22 asti. Ja mua ei vaan oo haluttanu ja kun paikat on kuivat (vaikka mitä liukkaria käyttäisi). Mutta mää oon sitten vähän helpottanut miehen tuskia (vaikka itteeni ei oo haluttanut) käsillä ja suulla. Ja miehelle sanoin ettei hän voi seksin aikana satuttaa vauvaa, sillä se on sen verta hyvin suojassa. Vitsillä sitten heitin, että kyllä se sitten vehkeestä ottaa kiinni kun päähän alkaa sattumaan :D Huumorilla ollaan seksissä nyt raskauden aikana pärjätty hyvin.