Maaliskuun menot :)

Täälläkin on ihan selkeästi vasta tässä loppuvaiheessa tullut hormoonimyrskyä. Välillä on tosi hyvä päivä ja välillä kaikki ärsyttää. Hyvänä päivänä jaksaa miettiä mitä tännekin kirjoittaa, huonona vaan suoltaa jotakin ulos. Mieskin on todennut, että ärsytyskynnys on välillä matalalla, mutta onneksi ymmärtää sen johtuvan raskaudesta. Tänään taas hyvä päivä, koska synnytys lähenee :smug:
 
Täällä taas hormoonimyrsky on laantunut (toistaiseksi). Mieskin totesi eilen etten ole kiukutellu kohta kuukauteen mistään "turhasta". Siihen tais vaikuttaa sillo se että avasin suuni ja sanoin ihan kaiken mikä mua vaivasi ja mitä olin omassa pikku päässä ajatellu. Mies vähän ihmetteli että mistä se tunteen purkaus johtu, mutta selvästi auttoi. Tosin kyllä mua välillä ärsyttää miehen yleistykset raskaudesta ja jotkin asiat hänessä, mutta kyllä ne taitaa ärsyttää yhtä paljon ilman raskautta.

Eniten mua on viime aikoina häirinnyt se ettei mies ole osoittanut kiinnostusta synnytystä kohtaan. Meille mies tosiaan eli siinä luulossa että vauva syntyy laskettuunaikaan, ei aiemmin eikä myöhemmin. Haluaisin että se lukisi yhen paperin mikä saatiin perhevalmennuksessa, jotta tietäisi mitä synnytyksessä on edessä ja vähän yleistä tietoa siitä.

Ennen raskautta pupuiltiin miehen kanssa väh. 3 x vkossa, tietty ei sillon pakollisina paussi päivinä. Joten meilläkin on tuo seksi vähentynyt. Tosin se on vielä vähentynyt tässä loppua kohden, mutta ei miehen vaan molempien puolesta. Mies ei jaksanut rempan aikaan, kun kuitenkin meni joka päivä 7 töihin ja töistä tultuaan jatko remppaa kotona klo 22 asti. Ja mua ei vaan oo haluttanu ja kun paikat on kuivat (vaikka mitä liukkaria käyttäisi). Mutta mää oon sitten vähän helpottanut miehen tuskia (vaikka itteeni ei oo haluttanut) käsillä ja suulla. Ja miehelle sanoin ettei hän voi seksin aikana satuttaa vauvaa, sillä se on sen verta hyvin suojassa. Vitsillä sitten heitin, että kyllä se sitten vehkeestä ottaa kiinni kun päähän alkaa sattumaan :D Huumorilla ollaan seksissä nyt raskauden aikana pärjätty hyvin.
 
Mä oon heittäny muuten ton saman vitsin :D Niissä on vaan huono puoli, että vaikka ymmärtää faktan niin saattaa jäädä johonkin mielenperukoihin kummittelemaan :)
 
En muista et tästä ois ollu puhetta, niin sattuuko teitä vauvan liikkeet?
Mua on alkanu tänään sattumaan ihan kauheesti.. Olin kielikurssilla ni melkein karjasin yhtäkkiä ku muksu veti sellasen parikyt senttisen vedon kylkeen.. Ei siis kylkiluihin, vaan niinku ihan suoraan vatsaan, ihan ku tulis läpi.. Toivottavasti rauhottuu että saan nukuttua. Nyt kolmisen tuntia tuntunu tosi kipeetä..
Huomenna 37 täynnä.
 
Mulla on vauvan liikkeet välillä tosi kivuliaitakin. Tuntuu niin että säpsähtää kunnolla.

Sent from my Lumia 900 using Tapatalk
 
Joo, kyllä käy välillä tosi kipeetä toi myllerrys. Ei mikään kiva fiilis kun kaveri junttaa jalkoja ihan täysillä kylkeen ja näyttää ja tuntuu siltä, että joku alieni kohta puhkasee vatsanahan :D
 
Kyllä on sattunut jo monta viikkoa :) Tuntuu niinku vetäs kieppiä tuossa mahan kohalla, mut ei se oo kyllä ku kerran todistettavasti vaihtanut kylkeä ja takas :) Meidän vauva on erikoistunut työntämään peppua eteen ja mulla ei meinaa nahka enää riittää. Monta kertaa päivässä tulee tartuttua vatsaan ja puhistua kun liikkeet sattuu. Mut hyvähän tuo on että liikkuu :) Suuntavaisto on sekaisin vaikka raivotarjonnassa ollut ties kuinka kauan, tuntuu just niinku punkis vatsanahan läpi ulos : D
 
Minäkin jupisin, että neiti puskee läskeistä läpi. No lopputulemanahan tyttö tulikin suoraan läpi :)

Mulla on joku hormonimyrsky aalto menossa. Omasta mielestäni olin suht seesteinen, tai siis normaali (sesteinen ei sovi minuun) raskausajan, mutta tuo maratonin mittainen homma osastolla ja järkytävällä rytinällä tapahtunut lopputulos varmaan pisti pään sekaisin. Ehdin siellä osastolla ollessa meittiä vaikka mitä ajatuksia ja tuli tosi paska fiilis siitäkin, mutta nuo ajatukset kaikkosi sekunnissa kun anestesiapöllyssä näin lapsen ensikerran ja seuraavana aamuns kipittelin keskolan puolelle häntä katsomaan. Nyt kotona vaan tuntuu, että jos asioista pitää yhtään jankuttaa tai siis sanoa useammin kuin yhdesti, pääsee itku. Turhauttaa, kun ei voi eikä saaitse tehdä oikein mitään. Tänäänkään en mielestäni mitään ole tehnyt, mutta leikkausjälkiin sattuu. ja mies tuntuu olevan harvinaisen aasi.
 
Voi Lillukka... hurjasti jaksamista :Heartred Sulla ei oo mikään kevyt kokemus takana, joten en ihmettele yhtään, että olot heittää. Koita nyt vaan keskittyä siihen ihanaan pieneen ihmiseen ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Sun ei nyt tarvii jaksaa tehdä yhtään mitään. Laita mies muun sakin kanssa hetkeks johonkin, että saatte vauvan kanssa vaan olla kahestaan vähän aikaa niin ei hetkeen tartte kattoa aasia :) jos sun mieli vaikka vähän kohenis kun ottaisit hetken omaa aikaa hiljaisuudessa?
 
Mulla ei satu vauvan liikkeet yhtään. Joskus vähän epämukavasti venyttää, mutta kertaakaan ei ole sattunut ollenkaan, ei edes melkein. Onkohan mulla vain rauhallinen vauveli? :)
 
Mulla kyllä välillä tekee pahasti kipeetä nuo liikkeet, ja varsinkin kylkiluun alla vauvan jalka painaa melkein koko ajan, niin alkaa olemaan semmonen jatkuva särky. Ärsyttää kun joka paikkaa kolottaa ja haluaa valittaa vaikka periaatteessa kaikki on hyvin enkä halua valittaa :D pää ei vaan meinaa kestää tätä loppuodotusta, meinaa mennä jatkuvaks kiukkuiluks ja itkeminen turhautumisen takia on jo vähän liian tuttua. Oon niin kateellinen jo synnyttäneille kun mäkin haluan ton lapsen tohon kainaloon pois mahanahan alta. 2kk kestäneet hengitysvaikeudetkin lähtisi kertaheitolla
 
Kyllä mulla teki toooosi kipeää kun neito laittoi vatsassa parastaan. Ihmettelin monesti miksei ole mustelmia, mutta paljon pienemmistä töytäyksistä niitä tulee kyllä esim käsiin ja jalkoisin (olen siis kova satuttamaan itseäni ja törmäilemään juttuihin:D)

Lillukka, mä flippailen täälä myös hormooni päissäni. Kaikki itkettää, oon huolissani koko ajan vauvan hyvinvoinnista ja pelkään koko ajan että mulla on jäänyt jotain kriittistä välistä ja se on sitten mun vika kun vauvalle käy jtn. Mies ei tunnu ymmärtävön kunnolla mun tuskaa ja huono äiti -fiilistä. Aino mikä lohduttaa on tieto siitä, että tää hormooni mylläkkä menee ajallaan pois ja pystyn sitten olemaan järkevämpi!
 
Ei ne äijät älyä millanen hormonimyrsky meillä on päällä. Miren ne vois, kun menee itelläki yli melko kovaa ja korkealta.
 
Takaisin
Top