Maaliskuun menot :)

Jenska

Puuhakas puhuja
Joulukuun mammat 2017
Taas kuukausi vaihtui ja ens kuu onkin sitten se pitkään ja hartaasti odotettu The Huhtikuu :Heartred:Heartred

Tähän alle voitaisiin kerätä tän kuun polttavat puheenaiheet ja tsempata toisia joilla jo tulee mahdollisesti lähtö synnyttämään :excited001

Maistuvaa maaliskuuta!
 
Hurjaa!! Osa meistä saattaa jo tämän kuun aikana saada nyytin syliinsä... ihanaa! :)
Meikäläistä ei haittaisi yhtään, jos papunen päättäisi ulostautua jo loppukuusta... ja se on ihan mahdollistakin. KÄÄK!
Se H-hetkihän alkaa ihan oikeesti lähenemään.

Mulla on pintä kivaa tiedossa tälle kuulle :) Lähden 10pv viikoksi vanhempieni luo Etelä-Suomeen! Päästään siskon kanssa leffaan, shoppaamaan ja kaikkea kivaa. Ai että :) Ja näkee muutakin perhettä ja sukulaisia :Heartred Ihana päästä vielä ajan kanssa käymään, kun ei tiedä, koska pääsee seuraavan kerran. Ens kerralla onkin sitten jo nyytti mukana!! :woot:
 
Täällä ei ole päivä alkanut kovinkaan hyvin. Ensin bussi meni nenän edestä. Jos en olisi ollut raskaana olisin koettanut juosta, mutta nyt en voinut kuin harmitella. Seuraava meni vasta 20 min myöhemmin, joten palasin kotiin odottamaan. Sitten tokaa kertaa lähdessäni avain jäi kotiin. Muistin sen juuri samalla sekunnilla kuin ovi meni kiinni. En ole unohtanut avainta varmaan 15 vuoteen. Tekeeköhän tämä loppuraskaus jotenkin hajamieliseksi, kun yhtäkkiä pää ei tunnu toimivan normaaliksi? Olin tässä jokunen viikko sitten viettämässä peli-iltaa ja uuden pelin sääntöjen tajuaminen tuntui paljon vaikeammalta kuin normaalisti. Tyhmentääköhän raskaus? :D
 
Voi rondine, et ole yksin! :D mä oon kans ihan pihalla. Hormoonit + väsymys = raskausajan dementia :D Mä just sun juttua lukiessa muistin, et mulla on ollu märät lakanat pesukoneessa kolme päivää... ne ei ois tarvinnu ku heittää kuivausrumpuun, mut enpä oo muistanu. Jokohan ne on homeessa :laughing001:smiley-ashamed005
 
Rondine, kyllä raskaus oikeasti vähän pehmittää aivoja :-) Vielä pahempaa on luvassa imetysaikana, kun et pysty pitämään mielessä mitään asioita, mitkä ei liity vauvaan. Näin ainakin itse koin. Eikä muistini ole mielestäni palautunut koskaan ihan ennalleen, sen huomasin työelämässä tässä välissä. Kaikki asiat on kirjoitettava ylös, ennen kykenin muistamaan moniakin hoidettavia asioita samanaikaisesti. Toki iälläkin voi jo olla tekemistä asian kanssa, kai ne aivosolut voi alkaa jo kolmekymppisellä hapertumaan ;-)
 
Kiva kuulla, etten ole ainoa, jolla pää pehmenee. Maatunen: en tarkoittanut nauraa homeisille lakanoille, oli vain hauska kirjoitus. :) Väsymyksellä on joo varmaan osuutensa, silloin siellä peli-illassa olin tosi väsynyt. Tuntui vain niin nololta, kun muut tajusivat säännöt heti ja minulle piti sitten rautalangasta vääntää. Yritin kyllä selittää, että en minä näin hidas normaalisti ole. :wacky:
 
Joo, ei kai sitä puolilla tehoilla voi täyttä suoritusta vaatiakaan :D meikäläinen on ainakin pihalla kuin lumiukko kevättalvella... mieskin saa joka päivä kunnon naurut jostain törttöilystä. Eilen etsin lautasia roskiksesta ja yks päivä kiukuttelin kun uuni ei lämpeä, kun olin unohtanut laittaa sen päälle... Mutta minkäs sille voi, pöllö mikä pöllö :P "En mä oikeesti tyhmä oo, se on vaan tää parasiitti mikä vie viimesetkin järjen rippeet"
 
Raskaus tyhmentää mun mielestä! Viimiset vkot pää ollu ihan pehmeä ja ei sitten millään meinaa leikata. Esim. Käytiin miehen kanssa sit aamupäivästä/aamusta kaupassa kun se neuvola peruuntui ja mää vakuuttelin muistavani kaiken mitä PITI ostaa... Ostettiin sit kaikkee mitä ei pitäny... Se oivariini on edelleen kaupassa...
 
Jee! Kiva lukea myös etten ole ainoa, joka on tuntenut itsensä hajamieliseksi/hömelöksi viimeaikoina. Milloin on unohtunut isossa marketissa punnita vihannekset, milloin on käsilaukku (omaisuuksineen) unohtunut rappukäytävään yöksi, milloin on ollut (autolla) vaaratilanteessa risteyksessä, kun ei katso mihin muut ovat ajamassa ja milloin meinannut myrkyttää allergisen asiakkaan :woot: huhhuh...
Ikinä tullut tehtyä tuollasia "virheitä" elämässä, pienen ajan sisällä :oops: miestä pitää muistutella välillä, että "olen edelleen raskaana" :banghead:... kun hän on ihmetellyt käytöstäni.. Joku voisi noiden kämmien perusteella luulla että kyseessä on humalainen ihminen :hilarious:
 
Minäki unohtelen ihan arkisia asioita, saa nähä paheneeko tää sitte imettäessä:nailbiting::grin

tosi huono alotus on kyllä ollu maaliskuulle, eilen hajos kummatki autot...tietysti katsastus on edessä molemmissa! Onneks niillä pääsee liikenteeseen, mutta läpi ne ei kyllä mene:banghead: tänää hajos sitte sähkökattila, kiva ku ei saa pattereihin lämpöä! Onneks on takka ja kevät tuloillaan, ettei tartte hommata mitään lämmittimiä :cool: mutta joskus olen kuullut sanonnat "ei kahta ilman kolmatta" ja meille tais käydä näin, toivotaan ettei tuu ny mitään muuta remppaa!:playful:
 
Jooo.... Tarjoan kylässä lautasen sijasta lasia keittoa varten, unohdan ihmisten nimiä, laitan asioita ihan vääriin paikkoihin (esim tiskejä jääkaappiin), kaupasta lähtee ihan eri juttuja mukaan kuin piti ostaa.

Nyt on kyllä myös alkanut nuo loppuraskauden mielialavaihtelut. Itkettää, suututtaa, kiukututtaa ja ilostuttaa vuorotellen. Taas tällästä pahimman teini-iän tunnevuoristorataa! Hiphei! Mies tänää totesi, ettei osaa tehdä mitään oikein, kun kaikki ärsytti. Sitten tuli suru puseroon, kun ei ole todellakaan miehen vika! :sad001

Tänään sitten lirahti vähän housuun, kun aivastin ja rakko oli liian täynnä.... Mies vaan naureskeli hyvän tahtoisestio_O Kuulemma söpöä.... Ei musta!:wtf: Onneksi olin kotona enkä esim tapaamassa ystävää kaupungilla.
 
Ihanaa! Oon tässä viikon verran miettinyt, että noinko on muilla yhtä ruusuilla tanssimista kun täällä hyvä että on enää parisuhdetta hormoonien takia. Räjähdän ihan pienimmästä ja tosiaan pahaa oloa lisää se kun mies syyttää ittiään ettei tajua tehdä jotain. Vaikka tuskin on mitään mikä estäis nuo pimahdukset...
 
Möttönen et oo ainoa jonka parisuhde on joutunut koetukselle. Mulla ollu kohta jo pari vkoa "normaali" olo, ei oo ihan jokainen asia nostattanut tunteita suuntaan tai toiseen. Mies ei ihan oo ymmärtänyt et miten voi ensiksi itkeä hysteerisesti ja kohta nauraa hysteerisesti. Sanoin vaan et odottaa siihen kun vauva on ulkona, et millaista vuoristorataa se sitten on. Mut kaiken mun kiukuttelun ja sohvalle nukkumaan joutumiset toi mun mies on vaan kestänyt, ja todennut et toivottavasti palaat pian omaksi itseksesi.
 
Mulla tää hirveys alkoi vasta pari viikkoa. Onneksi. Meistä ei kumpikaan ois kestänyt, jos ois alusta asti ollut tällasta. Mies kuulemma puree hammasta ja aattelee, että kohta se helpottaa kun pipana liittyy joukkoon :). Oon kyllä "lohduttanut" että katotaas se eka kk vielä.. Mulla ei kyllä sinänsä mee vuoristorataa. Oon pääosin normaali, oma itteni, mutta annas olla kun sattuu jotain ihan mitätöntä, niin jo menee pari päivää pohjamudissa. Tää on nyt mennyt pimahdus 2 krt/vko rytmillä...
 
Musta tuntuu että raskaus on tehnyt musta lauhkean lampaan.. :wideyed:
Onkohan mun mies samaa mieltä..
 
Mä olen ihan tosi herkkä hormooni muutoksille. PMS on todella tuttu ilmiö meidän perheessä. Raskauden aikana olen vuoroin lauhkea lammas ja välillä taas hormoonihirviö. Onneksi mies on niin ymmärtäväinen, mutta kyllä hänestä näkee, että monesti tekee tiukkaa. On tässä kyllä parisuhde koetuksella. Voin vaan kiittää kehoani siitä, että välilä on niitä hyviä viikkoja ja päiviä kun olen yhtä aurinkoa ja päivän paistetta! Meillä toimii myös se, ettei vanhoja saa muistella ja mitään mitä sanotaan nälkäsenä ei mitenkään noteerata. Pitää myös muistaa pyytää anteeksi kun pääsee hieman normaalien ihmisten kirjoihin jostain kohtauksesta. Vaikka se ei ole minun vikani, niin ei mieskään ansaitse sellasta käytöstä. Yritän myös pahan tuulen yllättäessä ''eristää'' itseni ympäröivästä maailmasta. Katson vaikka jotain ohjelmaa kuulokkeet päässä. Se yleensä on hyvä ensi apu. Mietin myös raivon vallassa, että kuinka ihana tuo mies on minusta normaalisti ja en oikeasti halua erota tästä vain sen takia, että se nyt käyttäytyy ärsyttävästi ja on koko ajan tiellä:grin Eilisessä perhevalmennuksessa meinasin saada ihan kunnon kilarit, kun mies koko ajan ''räpläsi'' mun niskaa. Se tuntu ihan sikä ärsyttävältä ja inhottavalta, vaikka tiesin miehen haluavan vain antaa minulle läheisyyttä. Ratkaisin sitten tilanteen ottamalla miehen käden omaani, jotta tämä ei pääse sooloilemaan:p

Saa nähdä mitä ne ensimmäiset viikot vauvan kanssa tuo tullessaan. Silloin on kumminkin aikamoinen hormooniheittely!:woot::nailbiting:
 
Onko monikin joutunut rautakuurille nyt loppuraskaudessa? Ite olen kuukauden syönyt, eikä hemppa ollut noussut yhtään, vaan laskenut vielä pykälällä, nyt 108. Mitä rautaa syötte ja otatteko aina tyhjään vatsaan vai miten?

Viimeviikkoisen vatsataudin jälkeen mun vatsa ei meinaa kestää sitä rautaa, vaan parin tunnin kuluttua tulee oksennus... Olen siis ottanut sen yöllä vessassa käydessäni, ja nyt piti vielä annosta nostaa 200mg vrk. Viime yönä sai taas tyhjentää vatsalaukun pariinkin otteeseen :-\ Ehkä alan suosiolla ottamaan sen päivällä, jos kestäis vatsa paremmin kun ei se noinkaan toimi.
 
Plaaaaahh... ei jaksa. Ihan hirvee olo. Selkään sattuu ihan helvetisti, lonkat ja polvet särkee, pääkipu on tajuton, maha on sekasin ja tuntuu ettei saa henkee. 2päivää taas supistellut jatkuvalla syötöllä ja alan olla aika loppu. Mä tosiaan toivon et tää kaveri päättää ulostautua mielummin sen pari vk etuajassa.
 
Pookkana, ihana "mitään mitä sanotaan nälkäisenä ei mitenkään noteerata" :D
Onneks on molemmilla ymmärrystä sen verran, että tietää mistä johtuu. Kuitenkin vuosia yhdessä tallattu, niin kyllä jopa mieskin tietää mikä on normaalia ja mikä ei :) Miten lie ihan uudet parit tai jos vielä ois tuore ja nuori pari ettei ehkä ihan tuntis itteensä saati toista.. voi siinä olla päät pyörällä!

Tökkönen, mullakin oli tipahtanut hb 108 ja joudun nyt syömään 2 obsidania päivässä. Ens viikolla kontrolli. Voip olla hiukan hiljasta kun en oo muistanut nappailla...
Mä kyllä otan miten sattuu, en oo ees lukenu miten pitäs ottaa :D Nappaan naamaan kun sattuu olemaan juotavaa käsissä. Mut ei oikein tunnu sopivan.. tänään otin aamupalan kanssa ja oon yökänny jo kolme kertaa...
 
Mulla oli alkuraskaudessa vaikeeta tunteiden kanssa. Välillä en sietänyt miestä silmissäni.
Nyt musta tuntuu että mä oon rakastunut omaan körilääseen uudestaan. syytän hormoneja. Ja kevättä. :grin
 
Takaisin
Top