Maaliskuun menot :)

Joo mut kans heitti taas pihalle aamulla, niin meni ihan pasmat sekasin :wink
 
Mäki ehin jo pelästyä ku en meinannu sisälle päästä! Kävi jo mielessä että apua mitä teen jos en pääse olleskaa kirjautumaan :D Herjas että ei oo koko käyttäjänimi käytössä :eek:
 
Wohoo, essee palautettu eilisestä synnäri tarkastuksesta huolimatta! Nyt on loistava fiilis :) vähän jänskää, että koskahan tää vauvaotus tahtoo ulos.. no, nyt voi hyvillä mielin lähteä kaverilla käymään ja tehdä kaikkea kivaa kun pakolliset hommat on alta pois ja vaavilla kaikki hyvin :)
 
Täällä on semmoinen eniten vituttaa kaikki -fiilis. Parisuhde ei tyydytä (olematon seksielämä eikä mielestäni ole raskaudesta johtuvaa), vituttaa kun turvakaukalo ei kai sovi autoon, en oo saanu pakattua sairaalakassia ja varmaan vielä 15 muuta asiaa mikä mättää jos oikein mietin. Mistä lie nyt tuulee, sanokaa jotain viisasta joku.
Pitäs olla ihanaa ja jännää aikaa ja niin mulla omissa ajatuksissa onkin, mutta jotenkin mies ei oo mukana näissä bileissä. Tai on varmaan omasta mielestään, mutta mun näkökulmasta pelkkä statisti. Oon kyllästynyt tiedottamaan olotiloista kun ei kerran osaa kysyä. Mikä vitun STT minä oon..
Ehkä outoa, mutta muuten oon ihan hyväntuulinen. Se vaan on piilossa tän vittuuntuneen ulkokuoren alla :). Tais jäädä namitkin itelle tuhottavaksi kun noidat olleet väärään aikaan liikkeellä. Onko ne nyt hormoonit vai oisko tässä syytä muuallakin..
Ärsyttää kun en elä vaaleanpunaisessa hattarassa.
 
Möttönen, voin vähän samaistua sun tekstiin. Musta tuntunut että mies elää vaan tossa sivussa, käy töissä paljon (ymmärrän siis että ei välttämättä jaksa) pinnasängyn tyyliin ite oon koonnut ja muutkin valmistelut tehnyt. Tuntuu että ei oo ukko mukana tässä samanlailla kun mä. On kyllä leffailtoja ja vietetään aikaa yhdessä ennen kun se painuu nukkumaan. Tää vika kuukaus tuntuu olevan vaa yhtä vitutusta ja siivoomista että saa ajan kulumaan :D
 
Mä sanoisin että sellanen "eniten vituttaa kaikki" fiilis kuuluu kyllä tähän loppuraskauteen. Mulla vastaava fiilis oli tossa pari päivää sitten ja ylipäänsä ne fiilikset heittelee. Ja Möttönen, eikös se ole paljon parempi elää realistisessa maailmassa kun siinä hattarassa..? Sieltä tullaan alas kuitenkin aika kovaa, koska ei se vauvelin kanssa eläminen sitä kuitenkaan ole aina, pettymys voi olla tosi kova jos sellasesta vaaleenpunaisesta unelmasta tullaan rytinällä alas jos asiat ei sujukaan niin ihqusti kun on odottanut. Mä oon aina realismin ja pienen vitutuksen kannalla ennemmin :-D Se pitää ihmisillä jalat maassa.
 
Ihan hyvä että ei elä vaaleanpunaisessa hattarassa. Sieltä pois tipahtaminen saattaa sattua ja lujaa.

Varmasti hormoneilla on paljon osuutta asiaan, kun mielialat menee minne tykkää.
 
Jandel, täälläkin on kyllä läheisyyttä, mutta ei se korvaa itse asiaa. Työt (aikaset aamut, univaje) & harrastukset on muka vaan hyvä tekosyy. Siis kuka mies ei halua säännöllisesti tyhjentää kassejaan?! No tietty jos hoitaa sen muuten niin kukapa sitä enempäänsä...
Tökkönen, onhan se niin, mutta eikö nyt oikeesti pitäs jossain kuplassa lillua kaiken sen työn ja odotuksen jälkeen mitä mekin ollaan lapsen eteen tehty. Ei ihan helpoin tai lyhyin ollut tää tie. Nyt just ois ne hetket yhessä jännätä tulevaa.
Tämä fiilis on nyt ollu pari päivää ja en vaan meinaa kestää ton jätkän läsnäoloa saman katon alla vaikka se ei oo mitään pahaa tehnytkään ja vasta perjantaina halusin oikein olla hyvä vaimoke.
Vissiin tää yks ongelma korostuu kun suhteessa ei ole kertakaikkiaan muita ongelmia ja varmaan nuo muut harmitukset lisää kokonaisketutusta. Tyyliin oispa tuo mies vaikka joku hunsvontti, niin eipä olis tää päällimäisenä murheena :D
Tiiän kyllä että oikeesti tää elämä on aika perhanan hyvää, mutta kun nyt ei vaan tunnu siltä. Tiiättekö? Niin ja oon erityisen tyypillinen kaksonen horoskoopilta, eli ihan sekoboltsi joka ei itekään tiiä mistä viiraa :D
 
On muuten aika hyvä tää foorumi, niin ei tartte avautua kellekään muulle. Helpottaa ihan jo kun saa purkaa mieltään. Pus pus teille :)
 
Voi möttönen, i feel you! Et tosiaan ole yksinäs noiden fiilisten kanssa. Sun teksti oli ihan kuin omasta kynästä :D Just eikä melkein. Mä uskon et hormooneilla on osansa tässäkin, mut kyllä tää johtuu jostain muustakin... kyllä mua vituttaa se, että ite on ollut puoli vuotta sohvan vankina paskassa kunnossa tän raskauden takia, ja toisen elämään se ei vaikuta mitenkään. Sit kun saa ite laittaa ja järjestää kaiken... vaikka mies on näennäisesti innoissaan ja mukana, niin ei se paljon lohduta kun haluaisi oikeasti tehdä ja fiilistellä yhdessä. Ja mitä tohon seksiin tulee... hohhoi. Kyllä se vituttaa kun miestä ei kiinnosta karvan vertaa ja mielummin hoitelee hommat töissä videoiden kanssa kun kotona mun. Mun mielestä se ei vaan oo oikein. Pari kertaa on asiasta tapeltu, mut en vaan jaksa enää. Ei nyt. Olkoon sitte ilman sitä itteensä jos ei kelpaa. Taidan iha vittuillakseen pitää hanat kiinni myöhemminkin. ARGH.

Tää palsta on kyllä mullekin ollut melkonen henkireikä, kun ei sitä vaan kehtaa jatkuvasti läheisille ruikuttaa... sit te raukat saatte kaiken schaiban niskaanne :rolleyes: mutta tässä sen huomaa, ettei mikään vedä vertoja vertaistuelle!
 
Möttönen: minullakin on viime aikoina ollut välillä sellainen tunne, että eikö elämän nyt pitäisi olla vaaleanpunaista hattaraa ja miksi minusta ei tunnu siltä. Kaikki on oikein hyvin ja olen minä pohjimmiltani onnellinen, mutta miehellä on juuri nyt paljon töitä ja itselläni yksinäinen olo. Välillä tuntuu niin tyhjältä, eikä oikein tiedä mikä on vikana. Olen myös välillä tosi vihainen miehelleni, koska tuntuu ettei hän koskaan ehdi ja jaksa puhua synnytysasioista ja suunnitella tulevaa. Välillä taas tuntuu, että hän on maailman paras mies ja että hänestä tulee maailman paras isä. Tunteet tosiaan heittelevät aika paljon ja on tosi vaikeaa tietää johtuvatko tunteet hormoneista vai jostain oikeasta ongelmasta.
 
Ja täälläkin on sänkykamarin puolella aika hiljaista. Kumpaakaan ei oikeastaan kiinnosta niin paljon juuri nyt. Miehellä lisäksi on aina kiire tai on väsynyt. Välillä sanoo pahoitellen, että voi, kun ei nyt ole taas tullut harrastettua, ja sekin potuttaa, koska eihän se mikään suoritus ole vaan pitäisi tulla luonnostaan. Mutta mulle on tärkeintä juuri nyt, että saan paljon muuta hellyyttä ja läheisyyttä. Tuntuu, etten sitäkään saa aina tarpeeksi, mutta se oikeastaan johtuu vain siitä, että läheisyyden kaipuu on minulla juuri nyt niin kova, ettei mikään oikein riitä.
 
Kyllä se vaaleanpunaisuuskin löytyy. :Heartred ja ei se sulje realismia pois. Meillä mies ihanasti huolehtii mut tuntuu kyllä että oma huomiontarve on ihan loputon. Ja kelatkaa... Meinas eilen henki lähteä kun bussi meinasi ajaa yli!!! En edes halua ajatella asiaa vaan odotan liikennöitsijän yhteydenottoa kun soitin sinne eilen. Kyllä mies siinä oli tukena koska sain sellasen hysteriakohtauksen ettei mitään rajaa. Puolesta metristä oli kiinni ja takin lieve vaan heilahti. Olkaa varovaisia kun hitaana näköjään sitä vituttaa tollasia liikennehulluja jotka haluaa näyttää sulle vähän oman paikkas.
Ja kiitos tosiaan kaikille täällä keskusteluista! :-)
 
Maatunen, right back ya! Siis niiiiin samat fiilikset.
Ja tuntuu olevan siis muillakin just tätä samaa, sori mut aika kiva etten oo ainut :)
Oli pakko ottaa päikkäritkin eri sängyssä kun en vaan "kestä". Ehkä teen tästä jotenkin oman syyni ja tuntuu etten voi edes rauhassa hengittää. Mut päätin, että teen tässä normaaleja asioita, esim laitan ruokaa jne vaikka ei yhtään huvita. Harmittaa ettei sinänsä ole tekemisen meininki mukana, mutta tiiä vaikka kerrankin onnistuis joku :)
Samalla sit oottelen milloin mies löytää keinon alkaa avaamaan tätä solmua. Oon kertonut tunteeni ja mitä jatkossa tapahtuu jos tää jatkuu. Luulisin myös että näkyy kilometrin päähän etten oo oma itteni, joten kai ton nyt luulis jollekin ryhtyvän. Ja jos ei niin pitäköön tunkkinsa!
 
Mut miehet herää aina vasta kun toisella on hätä. Ne ei mitään piilomerkityksiä tajua tai sit tajuaa mut menee siitä ihan lukkoon. Asioilla on kyllä taipumus järjestyä. Joskus se kestää pirun kauan. Feel for you Möttönen ja Maatunen. Kaikilla välillä niitä notkahduksia. :-/
 
Meillä menee sinänsä tosi hyvin ja tuo mies on tosi huomaavainen ja huolehtii. En tiiä onko toi seksi sit jotenkin nyt arka aihe kun mä oon aika kipee ja ei noi paikatkaa enää iha entisensä oo :D et olisko enemmän sitä, että pelkää satuttavansa mua. Tai vauvaa. Eiköhän tää tästä ajallaan. Välillä vaa nii pännii :D

Ja kyllä tuo on vauvasta innoissaan ja lässyttää mahalle jne, mut se yhessä tekeminen on vähän jääny... kaikki vauvahommat jääny mulle. Mut sekin taitaa olla aika yleistä. Vai?
Ehkä mä vaa taas mietin liikaa ja hormonihuuruissa lipsahdan itsesäälin puolelle normaalia herkemmin... huoh naiset ;D
 
Mulla noi fiilikset oli alkuraskaudessa. Mies kyllä ollut oikeasti ihana, mutta silti sen naama ja kaikki ärsytti. Yritin kuitenkin ajatella, että kaikki johtuu nyt vaan hormonimyrskyistä.
Loppua kohden taas olen rakastunut mieheeni päivä päivältä enempi. Tän tunteen en toivo johtuvan vaan hormonimyrskyistä. :p
 
Täällä meni näköjään aika nopeesti jakeluun tällä kertaa... mies avas suunsa Arvelin oisko ollut kans siitä että kuvittelee osuvansa vauvaan, mut syy olikin ihan toinen. Tai ainakin osasyy, ei ihan vielä auennut koko solmu.
Sepä se just on kun tuntuu tyhmältä valittaa sänkyhommista kun kaikki hyvin ja mies muuten huolehtii. Patistaa lepäämään, on vierellä ja koskee joka ilta, tekee kotityöt ja niin edelleen. Mutta eipä se riitä kun pitäs saada kaikki :wink

Maatunen, kyllä täälläkin on vauvahommat jääny omalle vastuulla. Kai se vaan luontaisesti menee niin.
Ollaan me naiset ihania ja niin hemmetin helppoja :D! Ja arvatkaa mitä, ruoka onnistui siitäkin huolimatta että samalla setvittiin tätä!
 
Mun mielestä on pelkästään luonnollista haluta seksiä ja huomiota. Ollaan keskusteltukin siitä pelosta, kuinka nainen muuttuu äidiksi ja mies isäksi ja kaikki periaatteessa hyvin, mut se parisuhde puuttuu. Eli ei sitä kiitos. Itse tykkään kun vauvalle höpötetään ja rakastan miestäni myös siksi että hän on niin hyvä isä, mutta myös oma itsenäisyys säilytettävä. Minä olen myös nainen ja hän mies. Ja jokainen haluaa tulla kohdelluksi niin.
Suomessa varmaan enemmän kyllä ongelmana se, että nimenomaan naiset muuttuvat äideiksi eivätkä halua enää puolisoaan, mutta voi se unohtua molemmilta. Ainakaan suomalaiset naiset eivät aina osaa ottaa omaa aikaa muistaakseen itsensä. Ja tietysti edellyttää että toinen sitä antaa ja myös henk.koht huomiota, jotta voi tuntea itsensä kauniiksi ja haluttavaksi.
 
Ja vanha totuus miehille, joka on maailman yksinkettaisin kun me naiset ollaan niin höpsöjä ja sit sulaa vahaa: muista naisesi. Muista muutama juttu. Saat sen 100xsti takaisin. mies on onnellinen ollessaan onnellinen, nainen on onnellinen saadessaan tehdä toisen onnelliseksi/ nähdessään toisen onnellisena.(koskee lapsia ja miestä)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top