Maaliskuun marinat

Heip!

Mulla on sama juttu kun innalla, oon nauttinu tästä raskaudesta ja oon päässy varmaan sitten aikas helpolla. Ja toivotaan, että menee hyvin loppuun saakka.

Ja kyllähän jotain pientä esim suurenevan massun vuoksi hankaluutta ollu, mutta se kuulunnee asiaan. Minä näen tämän etuoikeutena, lähipiirissä ollut paljon lapsettomuusongelmia ja hankaliakin raskauksia.

Ok, mukavaa loppuviikkoa kaikille ja hyviä vointeja.
 
Voi että kun voisi itsekin vain nauttia tästä, mutta ei pysty vaikka kuinka yrittää... Taas yksi huonosti nukuttu yö takana ja joka paikkaan sattuu. Selkä ja häpyliitos niin kipeinä, että herään aina kun vaihdan asentoa. Noiden lisäksi päällä nyt flunssa, joten henki ei kulje sitäkään vähää mitä ennen ja yskiminenkin pitää hereillä. Alkaa tällä menolla kerääntymään melkoisesti univelkaa, mutta kai se on tarkoituskin että tottuu tähän samaan menoon sitten vauvan kanssa.
Tietysti pitäisi ajatella, että itsehän tähän tilaan olen halunnut ja jotkut ei ikinä tähän pääse, mutta kyllä mä silti valitan. Ehkä valittamalla jaksan vielä tän loppuajan :P
 
Mulla myöskin sama kuin innalla ! Todella hyvin mennyt kaikki ja jos poitsu ei potki, niin saatan välillä jopa unohtaa tämän raskauden. Tosin, aikas pian sen jälkeen saan ikävän iskun kylkiluihin jotka onkin melkeinpä ainoat ei-niin-kivoja-juttuja.

Oletteko muuten katsoneet synnytysohjelmia ja millaisia fiiliksiä ne teille luo? Tuleeko luottavainen mieli vai jännittääkö enemmän? Toi vauvan tarina tuntuu olevan niin hempeää aina, mutta esimerkiksi AVAlla tuleva pieniä ihmeitä ja joltain kanavalta tuleva sydänääniä ovat realistisia ja auttanut ainakin minua käsittelemään synnytystä paljon paremmin.

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille! Aurinkokin näyttää tänää paistavan, ainakin hetken. :)
 
emm12 Mä en niinkään pelkää sitä itse toimitusta, mut sitä epiduraalin pistämistä kuitenkin. Viimeks mul laitettiin se piikki selkään ja siellä sitten lääkäri arpos niin kauan et kätilö ilmoitti ponnistusvaiheen alkaneen ni se epiduraali peruuttiin.
Mulla oli vaan huonoa tuuria, mut silti yritän mielummin ilman ku otan sen piikin selkään :(
Ja toinen pelottava ajatus on et tä toinen tulis pikasynnytyksenä ja syntyis matkalla sairaalaan... en tie mistä oon saanu päähäni et tällä kertaa en varmasti ehdi sairaalaan...

Fianna Mulla on noi samat kivut häpyliitoskohdissa. Kyljenkääntäminen sängyssä on tarkoin mietitty operaatio joka tosiaan kestää. 

On aika kamlaa ku on tullu tota pesänrakennusviettiä taas, mut sit ku siivoaa ja laittaa ni makaa lopun illan sängyssä tai sit joudun lainaamaan äijän kainalosauvoja jotta pääsis liikenteeseen. Inhoan muutenkin imuroimista, mut se et siit tulee viel osa-aika rammaksi tekee siitä oikeastaan jo etovaa :DD
 
Itsellä myös samanlaiset fiilikset kuin innalla ja muilla, tuntuu välillä ettei muista olevansa raskaana. Pelottaa vaan kostautuuko se sitten jossain vaiheessa :D Ainoa tosiaan nuo yöt kun se sängyssä kääntyminen on hiukan hankalaa. Ja mulla tosissaan kiristää tota ylävatsaa tosi paljon kun kääntyy. Yövessassa käynnit on mun kohdalla ollu mielestäni aika vähäisiä, kerran kaks joutuu juoksemaan.. Mut siitähän ne varmaan lisääntyy.. :D

emm12: Mie en ite henk. koht kyllä katso noita synnytysjuttuja telkkarista, koska oon sellanen panikoija et parempi vaan mennä sit sinne ja antaa henkilökunnan neuvoa mitä tehhään ja milloin. En oo siis suunnitellu synnytystä sen enempää. Pelkään vaan ihan sikana et jos lapsi onkin perätilassa tai joudutaan muuten vaan leikkaamaan.. Nyt vaan peukut pystyssä et tulee normitavalla :)

Onko kellään muulla alkanut, lähinnä varmaan ensisynnyttäjillä, sellanen paniikki et mitä jos sitä vauvaa ei osaakkaan hoitaa ja mitä kaikkea sitä täytyy tietää? Mulla on alkanu pikkuhiljaa jännittää hirveesti et miten sen vauvan kans sitten ollaan. Toisaalta ihanaa herätä aina ja kattoa kun pinnasänky on sängyn vieressä ja ajatella et kohta siellä oikeasti on pieni nyytti tuhnuttamassa <3 Nyt täytyy varmaan alkaa aamupalan syöntiin niin pääsee oottelemaan pari tuntia et saa ottaa rautalääkkeet.. :D
 
Ja tosiaan....

Kaikkien raskaudethan on varmasti erilaisia ja en missään nimessä tarkottanut tuomitakkaan niitä, joilla on hankalampaa. Ite oon vielä hiukka käyny salilla ja sauvakävelyllä etc. Eli vointi on ainakin vielä tosi ok.

Ja minäkin oon saanu nukuttua kohtalaisesti vaikka enemmän heräilenkin, mutta se vaikuttaa ainakin mulla suoraan kakenlaiseen jaksamiseen. Jos on pari huonosti nukuttua yötä niin jopa ei elo ookkaan niin kivaa.

Heid. Mulla on hiukka paniikkia siittä miten vauvan kanssa toimitaan. Oon vaan ajatella, että se vauva on vielä avuttomampi kuin minä.;) .. En juuri  oo ollu pienten kanssa viimeaikoina tekemisissä.

Ja on tosiaan ihana ajatella että jos hyvin kaikki menee, pikkunen on kohta viereisessä sängyssä tuhisemassa. Eilen kävin ostamassa hiukka lisää aivan ylisööttejä vaatteita. Niitä hypistellessä tuli sellanen olo että voivoi ;)

 
Neuvolaterveiset täältä :D Kaikki oli hyvin, verenpaine normi jne. Hb oli laskenu =124, mut eipä toi ny nii paha kuiteskaan vielä oo. Mammavitamiineja popsin päivittäin ja niissä jonkin verran rautaa, ni eiköhän se ala vielä nousta.

Sf-mitta oli kohonnu yli yläkäyrän, et kasvu on hurjaa. Silti se ei omaan silmään oo enää mun mielestä juurkaan kasvanu, mut oli 3.viikon takasesta kontrollista kuitenkin tullu jälleen 5cm lisää :DD

Sängyssä kääntyminen on täälläkin hankalaa ku on tolla vattalla jo nii paljon kokoa, ja lonkat ja häpyliitokset kipeenä, mut muuten aikas kivasti menny vielä. Äippävaatteisiini alan oleen ihan kyllästyny ja tekis mieli hankkii jotain lisää, vaik ei täs enää kauaa aikaa ole. Sitä vaan kyllästyy ku samoja kuteita käyttäny jo kuukaus tolkulla. Jotain vaihteluu vaa tekis mieli. Haluisin lyhyen farkkuhameen ja pari nättiä toppia. Kait se tarvii h&m poiket iltapäivällä, josko jotain piristystä tarttuis messiin.

Närästystä kans riittää iltasin ja nyt oon kohottanu sängynpäätyä tyynyillä, jotka on petarin alla. Kyl se heti helppas ja toki samariiniakin on kulunu :D

Aurinkoista perjantaita kaikille. Ja auton nokka kohti Poria..
 
Ihanaa, että toiset hehkuttaa raskautta :) muistan minäkin nauttineen ensimmäisestä raskaudesta.
Tänään kaupungilla olin varmaan ihan hylkeen näköinen lyllertäjä. Supisteli aivan mahottomasti ja jopa selkään otti( aivan kuin synnyttäessä), sanoinki jo miehelle että jotain taitaa tapahtua tuolla alapäässä ku niin mahottoman hankala olo! Liekkö jo paikat hieman auenneet.

Luulin, että esim. synnytyksen kestot periytyvät äidiltä tyttärelle. Mutta minun kohdalla ei näin käynyt. Äiti synnytti mua yli 14 h ja siihen minäkin luulin joutuvani. Toisin kävi, meidän esikoinen päätti tulla 4 tunnissa maailmaan, eihän siinä ehtiny sit mitään puudutuksia saada. Toinenkin tuli aikalailla samassa vauhdissa. Saas nähdä kui tänä kolmas.
Itse olen painut n.3,3 kg ja tytöt meillä on paineet syntyissään 3670 g ja 3760g.

Raskausarpia on tullut peppuun. jospa tuo masu taas säästyis siltä.

Jokohan sitä kohta pitäis vauvalle alkaa pinnasänky laittamaan kasaan?? Vielä on varastossa odottamassa kasaamista.

Joku pohti sitä kuinka osaa vauvaa hoitaa. Kannattaa synnärillä kysyä neuvoa, jos jokin asia mietityttää. Mulla ei meinattu neuvoa millään esikoisen immettämisessä, mun äitipuoli sitten neuvói ihan kunnolla imettämisen ( on kätilö ammatiltaan) Ja kyllä uskon, että meistä jokainen osaa pienokaistaan hoitaa <3 Täytyy vain luottaa itseensä.

Vaan nyt perjantai illan viettoon perheen kanssa! Saunomaan jos lähtisi :)
Hyvää viikonloppua kaikille :)

Marde ja ukkeli 34+1
 
inna90 juu mäkin oon koittanu rasvailla ihoa joka ilta mut silti on selkään ilmestyny pieniä puhasia juovia ja tisseihin kans. Jospa ne siitä vielä häipyis :)

Mä kuulun siihen kastiin jotka ei osaa nauttia enää raskaudesta samalla tavalla ku esim. keskivaiheilla. Töistä jouduin jäämään pois ku ei selkä/lonkat kestäny enää seisomista ja yöt nukun pikkupätkissä kipujen ja vessajuoksujen takia. Herään myös tosi herkästi ihan pieniinkin ääniin- ei tarvii ku koiran vaihtaa paikkaa niin herään. Kävellessä supistaa ja juilii jonnekki tuonne, en tiiä onko se kohdunsuun alue vai mikä mut kuitenki. Ja istuessa jumittaa reisi sitten. Toisin sanoen ei oo enää oikein hyvä mitenkään päin joten mun puolesta vauva saa tulla heti ku viikot on täysaikasen :D Vähä vaan luulen et toisin käy...
 
Aika menee niin nopeasti, että tässäkään kuussa ei ole tainnut tulla kirjoitettua tänne montaa kertaa. Olen muuttopuuhissa tällä hetkellä, työt loppuivat viime viikolla ja nyt olen myynyt autoa ja huonekaluja, ja valmistaudun Suomeen siirtymiseen. Loppuviikosta sitä ollaan tulokkaan kanssa sitten toisella mantereella.

Raskauden suhteen mulla on ollut ihan hyvä, ja oikeastaan aika energinenkin olo tähän viikkoon saakka, mutta nyt tuntuu ettei oikein millään jaksaisi toimia, kun fysiikka ottaa vastaan. Alavatsa painaa aivan valtavasti, ja jos teen jotain vähääkään rankempaa (shoppailu, moppaus jne.), niin yleensä jään rammaksi koko loppuillaksi. Nyt uutuutena on, että eilisestä rantareissusta en toipunut vielä tänäänkään, vaan oli pakko siirtää suunniteltuja juttuja huomiselle ja levätä tänään, kun kävelystä ei yksinkertaisesti tahtonut tulla mitään. Tässä vaan ei ole turhan montaa päivää jäljellä, niin että asioiden hoitoa voisi siirrellä kunnon mukaan. Pieni stressihiki alkaa nousta otsalle.

Ihan turhaan ei varmaan vatsa paina, kun viimeisimmässä lääkärintarkastuksessa toissa viikolla pikkuinen painoi jo 2 kg, vaikka keskiarvo olisi ollut reippaasti alle. Tähän saakka olin ollut huolissani kun pikkuiselle ei ollut kertynyt painoa samaa tahtia kuin muuta kokoa, mutta nyt se on sitten ottanut painon nousussa rivakan spurtin, kuten äitinsäkin. Jos se jatkaa samaa tahtia, niin aikamoinen jötikkä taitaa olla tulossa. Lapsen isä painoi lähes 5 kg syntyessään, ja nyt vähän huolettaa, että ei kai tämä pyri samaan...

Vielä vajaa viikko sitten olisin kirjoittanut siitä miten energinen olo sitä on edelleen, mutta nyt yhdyn muiden "marinoihin" siinä, että hankalaksi alkaa asiat mennä. Jos nyt jo pelkkä kävely on hankalaa, kun vatsa painaa ja selkää vihloo, niin millähän esim. kannan kauppakasseja kolme korttelia ja neljänteen kerrokseen (ilman hissiä) Suomeen tultuani? Jännät paikat edessä. Muuten odotan jo kovasti sitä, että vihdoin pääsen "lopulliseen" asuntoon ja voin toden teolla aloittaa pesänrakennusta ja tavaroiden laittamista valmiiksi. Loppuaika varmaan vierähtää hyvin nopeasti noissa hommissa, varsinkin jos etanatahti on se, mitä pystyn enää pitämään yllä.

Intoa odotukseen kaikille! Vaivoista huolimatta :)
 
Moikka!

Käytiin perjantai iltana miehen kanssa TAYSsissa kun epäilin, että lapsivettä lorahtelee. Kyllä oli TAYSsissakin sitä mieltä että tosi vetistä on kun ihan valu siinä kun tutkimuspöydällä makasin. Testi nyt kuitenkin näytti negaa.

Nyt oli sitten kohdun sisäsuukin auki jo sormelle, mutta lääkäri oli sitä mieltä että ei merkkaa välttämättä mitään, kun on uudelleen synnyttäjä. Silloin menee päinvastoin, eli voi aueta montakin senttiä, mutta vasta kun kanava on hävinnyt tai alkaa hävitä niin se olisi merkki synnytyksestä.

Eli näin uudelleen synnyttäjänä kanava on viimeinen joka häviää toisin kuin sillon kun ensimmäistä odotti. On vaan niin epävarma olo kun periaatteessa synnytys voi käynnistyä koskatahansa. Mitään kontrolliaikaa ei enää ole kun näin pitkällä jo viikot kuitenkin.
Supistukset ei ainakaan helpottanut ole, mutta eivät ihan hirveitä ole vielä aikaansaaneet sitten kuitenkaan niin ymmärsin perjantaina niin että nyt on lepotuomio loppunut ja oman olon mukaan saa nyt tehdä mitä tekee :) Jee! :D alko tuo ainanen makoilu vähän jo kyllästyttämäänkin.

Eipä nyt sitten auta kun vai odotella koska se neiti haluaa maailmaan tulla! On ainakin jo kaikki häntä varten kotona valmiina. Ja isovelikin jo kovasti odottelee vauvaa <3
 
Moikkelis pitkästä aikaa 

Kyllä se pitää vaan todeta, että mitä enemmän on ikää ja useampi raskaus takana, nii vaivatkin vaan alkavat vaivata aina vaan aiemmin ja tuskasemmin. Nooh, ei tässä oo enää pitkä aika, vaikka se tuntuukin joskus välistä aina ikuisuudelta.

emm: Mie kattelen aina välistä noita synnytysohjelmia, ko muistan ja mun mielestä toi FST:n Sydänääniä vastaa aika hyvin sitä todellisuutta. Jenkkiversiot on niin täynnä draamaa ja muita nostatettuja asioita, että hohhoijaa - just nii jenkkiläistä että! Itelle ne ei enää tuo mitään erikoisia ajatuksia mieleen, niinko varmasti ekakertalaiselle tulee.

Konttu: Täällä alkanut kans toi imuroiminen ja pyykin silittäminen ottamaan selkään ja hokasin yks päivä, jotta silitän tuolilla istuen ja imuroin sohvalla istuen - laiskuutta tai sitten neroutta  Eilen innostuin siivoon oikein kunnolla lasten huoneen ja virtaa piisas - tänään oonkin sitten ollu aamupäivän todella väsynyt ja torkkunut.

Heid: Kyllä se vauvanhoito tulee sieltä jostain selkäytimestä ja äidinvaistot on kovat, vaikka olisikin ensikertalainen. Elä huolehdi turhaan. Ja paljon varmasti tulee neuvoja ja ajatuksia muilta, mutta kun käyttää omaa maalaisjärkeään, nii selviää satavarmasti. Luotat vain itteesi!

vauveli: Sulla varmaan kans tekee ton hurjan sf-mitan toi vauvan asento, kuten mullakin? Mulla tais olla viimeksi mahtavat 31, mutta uskon sen nyt olevan pienempi, koska vaikuttais olevan (ehkä, toivottavasti) vauva kääntynyt tuolla vattassa. Vatta on nyt jotenkin alempana. Ja mua kans jo kypsyttää noi samat mammavaatteet ja vois käyä H&M:ltä jotain kivaa hakemassa itellekkin - löysitkö muuten ite mitään sieltä? Ja närästys on täälläkin erittäin iilimatoileva kaveri - onneksi on sellaset tabut, jotka auttaa - ees hetken.

Noista raskausarvista...ne EI häviä koskaan, vaalenevat vain. Mulla on vattassa vanhat arvet nyt tulleet taas esille, ko maha kasvanut.

Cassavalle hirveesti voimia ja tsemppiä tulevaan muuttoon.

Ja mitäs tänne - ylihuomenna mulla on se kontrolliultra, ko viimeksi lääkäri todennäköisesti mittasi vauvan pään mitat väärin ja sai vauvan isommaksi mitä pitis niillä viikoilla olla. Kivaa, ko pääsee näkee sitten, että miten päin tuolla mahassa majailee ja saa taas jotain kokoarviota. Sitten oiskin seuraavana se kokoarvioultra viikolla 36-37 ja kohta sitä ollaankin sitten synnärillä. Tää aika taas juoksee - iiiiks! Pinnis pitää täälläkin kasata, mutta kylläpä sen kerkeää.

Oikein ihania kevätpäiviä jokaiselle ja ei oo enää montaa viikkoa, ko alkaa vauvoja syntymään...

 
Täällä alkoi tänää viikko 34 :) Muksu painaa aika paljon jo,olihan se käyrien yläpuolella jo viimeksi.. Tää viikko on viiminen työviikko. Toivon että tää tulis vähän aikasemmin eikä vasta laskettuna päivänä (8.5.)

Kysyin että onko ketään muuta jolla on kauhea nälkä koko ajan? Mulle tää jatkuva syöminen on alkanut käymään hermoille. En puhu nyt mistään mieliteoista vaan ihan oikeasti nälästä. Maha huutaa ruokaa KOKO ajan. Ärsyttävää :D Painoa on silti tullu alle kymmenen kiloa,tosin silti jo mietin ja stressaan miten pääsen niistä sitten eroon kun en ole mikään maailman liikunnallisin :)
 
Lääkärillä hypätty nyt viikon välein, seuraava kontrolli kahden viikon kuluttua. Eiliset uutiset: vauvan vartalon ympärys edelleen kolmisen viikkoa jäljessä, mutta istukka toimii edelleen hyvin ja lapsivettäkin riittävästi (normaalin alarajoilla). Vauva oli kuitenkin edelleen kasvanut, joten tilanne ei oo huolestuttava, mutta kasvua seurataan kuitenkin nyt loppuun asti. Painoarviokin ylittänyt nyt 2kg. :)

Huomenna alkais äitiysloma, mutta tarkotus on vielä jatkaa työharjottelussa, jos vaan oma ja vauvan vointi sen sallii. Tällä hetkellä ainaki oon vielä jaksanu, mutta saa nähä kuin jatkossa, kun harjottelu kestäis melkein laskettuun aikaan asti. Onneks ei oo fyysisesti raskaasta työstä kyse. Toivottavasti tää tulokas syntyis vasta vähän lasketun ajan jälkeen, niin ehtisin saada koulun loppuun.. Saas nähä kuin käy.

Raskausarpia mulle ei oo tässä raskaudessa vielä tullut (no mahakin on kyllä aika mini). Eipä noita kyllä edellisessäkään tullut ku vasta ihan viimesillä viikoilla vähän alavatsalle. Rinnat kyllä muuttu kivan tiikerinraitasiksi siinä vaiheessa, kun maito nousi synnytyksen jälkeen. Ne arvet on kyllä jo vaalentunu. Saa nähä tuleeko nyt uusia tai tuleeko nuo entiset paremmin näkyville taas siinä vaiheessa. Painosta ei mun mielestä kauheesti kannata stressata. Iso osa siitä jää yleensä synnärille ja imetyskin vie kiloja tosi tehokkaasti. :)
 
Mä pelkään noita raskausarpia aivan suunnattomasti :/ en todellakaa haluis niitä,ei oo mitää kauniin näkösiä
 
Heippa kaikki!

Mulle ei sitten suotu toukovauvaa, sainkin ihanan maalisvauvan. :)

Lapsivedet menivät yhtäkkiä toissaviikon keskiviikkona. Jäin siitä suoraan osastolle, sain vauvan keuhkojen vahvistukseksi kortisonia ja antibioottia suojaamaan infektiolta sekä supistuksia estävää lääkettä. Vauva oli painoarvion perusteella hyvän kokoinen, mutta halusivat kuitenkin jarruttaa synnytystä vielä vähän. Perjantaina lääkäri päätti, ettei synnytystä enää jarruteta mikäli se käynnistyy, ja maanantaina on käynnistys jos ei käynnisty. Sunnuntaina synnytys käynnistyi kuitenkin spontaanisti ja alkuillasta syntyi terve poikavauva (reilut 2100 g ja 44 cm) rv 34+0.

Ensimmäisen yönsä vauva vietti tarkkailussa vauvaosastolla mutta pääsi sen jälkeen vierihoitoon. Nyt olemme jo kotona opettelemassa uudenlaista arkea.
 
Onneksi olkoon Diablo terveestä pikkupojasta! Hienoa, että kaikki meni hyvin aikaisesta saapumisesta huolimatta :) Kai tässä on itsekin viisasta alkaa pakkamaan sairaalakassia valmiiksi! Ei sitä näköjään voi tietää, koska pikkuihminen päättää tulla...
 
Paljon onnea Diablo, ja tosiaan hienoa kuulla että kaikki on hyvin vaikka pikkuinen tulikin varaslähdöllä! Mietinkin eilen, että onkohan joku jo joutunut tositoimiin kun en ole täällä melkeen kuukauteen käynyt lukemassa juttuja.

KoNttu ja JeRoSe: keskustelitte noista eri lääkkeellisistä kivunlievityksistä. Teidän kirjoituksista sai sellaisen käsityksen ettei puudutuksen saamisen jälkeen jalat toimisi. Tuo ei pidä paikkaansa kaikilla. Mä ehdin esikoisen alle 5 h kestäneessä synnytyksessä (2 h 15 min sairaalassa, josta 49 min ponnistusvaihetta) saada epiduraalin noin 30 min ennen ponnistusvaiheen alkua. Se ei vienyt kipua, mutta teki siitä siedettävämmän. Mä sain kävellä, istua jakkaralla (tippaletku oli siirreltävä) ja menin heti yksin suihkuun sitten kun väliliha jota jouduttiin leikkaamaan oli tikattu. Missään vaiheessa ei tuntunut siltä että kroppa ei olisi hallussa. Ainut mitä olen miettinyt on se, että olisikohan tuo ponnistaminen mennyt nopeammin jos en olisi puudutusta ottanut. Jälkikäteen on kuitenkin myönnettävä, että pelkäsin repeämistä niin paljon, etten oikein uskaltanut laittaa kaikkea peliin ponnistaessa.

Täällä oli myös puhetta tuosta kohdunsuun tilanteesta. Mulla lääkäri vasta 25.4., mutta esikoista odottaessa olin tuossa vaiheessa melkein kahdelle sormelle auki ja kohdunkaula oli lähtenyt lyhenemään. Synnytys meinasi käynnistyä 38+0, mutta antoi odottaa itseään 41+1 asti. Tsemppiä kaikille jotka saavat lääkäreiltä kuulla että voi tulla koska tahansa ja joutuvatkin odottelemaan "yliajalle". Täytyy vaan pitää mielessä, että se on vauvan kannalta hyvä juttu että saa tulla kypsänä maailmaan.

Mulla on pari viimeistä viikkoa ollut "haamukipuja" esikoisen episiotomia-arvessa. Välillä on vihlaissut tosi ikävästi kävellessä. Tietääkö kukaan voiko pään laskeutuminen aiheuttaa painetta joka sitten saisi aikaan tuollaista kipua? Mä olen henkisesti jo valmistautunut siihen että taas joudutaan turvautumaan saksiin. Onneksi tikkasivat viimeksi tosi siistiksi. Ei sitä kohtaa juuri huomaa. Ikävintä oli ne ekat viikot synnytyksen jälkeen kun haava-alue oli turvoksissa. En ekakertalaisena osannut silloin kuvitella millainen se eka synnytyksen jälkeinen viikko on oman paranemisen suhteen. :( Ajatukset olivat vain vauvassa. :)

Tänään oli neuvola ja koska sf-mitta edelleen on alakäyrällä (26,5 cm), niin sain lähetteen kontrolliultraan. Nyt tuntuu että ensi keskiviikko on vielä kovin kaukana ja vähän huolestuttaa kun esikoisen kanssakin oli pieni masu, mutta sentään tässä vaiheessa 3,5 cm isompi. Hän oli syntyessään rv 41+1 3565g ja 52 cm, eli ihan normaalin kokoinen. Silloinkin kyllä päivittelivät neuvolassa että onpa pieni maha, eikä tytön tarjontaa saatu selville tunnustelemalla (masu aina jatkuvassa supistuksessa tutkittaessa). Onneksi mies pääsee tuohon kontrolliultraan mukaan, niin ei tarvitse yksin jännittää onko kaikki hyvin. Positiivista tässä on se, että saa nähdä pikkuisen vielä ennen syntymää, kun meilläpäin rakenneultra olisi muuten ollut viimeinen ultra. Saapa nähdä selviääkö sukupuoli.

Muuten olo on nyt hyvä. Paineet ovat edelleen matalat 105/65 (mutta vauvalla syke taas korkea 160-170), painoa nyt 63,2 kg (lähtöpaino 54 kg) ja hemppa 129. 22 viikon oksentelu on taaksejäänyttä elämää! Täytyy hehkuttaa ettei mulle ole vielä tullut liitoskipuja tai ongelmia kylkeä kääntäessä, mitä nyt välillä pakara on jumissa. Mä ajattelen että ehkä tuo 11kg painavan esikoisen jatkuva nostelu ja kanniskelu on tehnyt hyvää lantiolle? :) Viime yönä jouduin ekaa kertaa menemään pissalle kesken yön. Tästä ne katkonaiset unet kai sitten taas alkavat... No, sainpahan nukkua hyvin reilu 6 kk! :)

 
Voi onnea todella paljon Diablo 

Annelse: Ite puhuin spinaalista, en epiduraalista. Spinaali se vie jalat alta. Multa muuten leikattiin väliliha + repesin "mukavasti" esikon synnytyksessä ja haamukipuilin vielä vuosienkin päästä. Yleensä kyllä paikat joustaa seuraavassa synnytyksessä hyvin eikä tartte turvautua saksien apuun ja toivottavasti sullakin on näin. Muistan, kuinka istuminen oli hankalaa pitkän aikaa synnytyksen jälkeen.

Jes, mie pääsen näkemään natiasen tänään - kontrolliultrassa. Tosin jos on sama lekuri, nii melko vikkelästi ottaa mitat eikä siinä pahemmin ehi vauvaa ihailemaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top