En ole pitkään aikaan lukenut muiden kuukausien juttuja juurikaan, kun tuo poika vie niin tehokkaasti ylimääräisen ajan. Eli sitä ei oikein ole.
Niinpä lueskelin nyt helmikuisten vanhoja juttuja, mm. käynnistyksestä. Äitejä oli osastolla odottelemassa synnytyksen käynnistymistä.
Todella tehokkaasti sitä on noi ajat unohtanut. Mä en edes ennen synnytystä tajunnut, miten vauva ja kohtu pakotti nukkuessa, ja vaikka pystyin ilman ongelmia olemaan selälläni, niin synnytyksen jälkeen tajusin että oli se aiheuttanut pakotusta ja polttelua.
Ja ne supistukset ja alapään jäätävä turvotus synnytyksen jälkeen, wc-käynnit ja vesisuihkuttelunkin aiheuttama kipu...
Kyllä me saadaan olla onnellisia näistä tuhisijoista. On niin ihanaa, kun tuo vauva koko ajan kehittyy ja kasvaa. Tällä hetkellä en haluaisi, että poika olisi yhtä pieni kuin vaikka 2-viikkoisena, koska nyt on niin paljon enemmän vuorovaikutusta, rytmi alkaa löytyä, huuto ei ole yhtäjaksoista jolloin poika tuntui olevan oman läheisyyden koskemattomissa, nyt poika osaa jo odottaa ruokaa tai tissiä mut nähdessään, rauhoittuu hetkeksi. Ja ne hymyt ja pieni nauru, joka on kehittymässä...
Onneksi ei ole enää tammikuun alkupuoli.
Uhmaiän yllättäessä saatan olla toista mieltä..