Kiva kuulla teistäkin,
Orvokki! Kiva että kaikesta huolimatta siellä on hyviäkin juttuja saatu todistaa. :) Vesirokko ei kyllä pienten kanssa ole kiva, mutta toisaalta kivempi se on sairastaa lapsena kuin aikuisena. Äidillä voi kyllä olla pitkät päivät.
Meillä on miehen kanssa molemmat oltu myös partiolaisia, mutta jäänyt molemmilla jo aika varhain. Se oli kyllä kivaa. :) Sitten kyllä ratsastus vei voiton ja tallilla viihdyin harva se ilta. :D Mutta luonnossa liikkuminen on kyllä niin kivaa, meillä vaan mies ei ole siitä niin innostunut. Mutta jospa senkin vielä saisi "kasvatettua".

Metsästys ei kyllä olisi yhtään miun juttu, kalastus vielä menee, vaikkei sitäkään kyllä ole moneen vuoteen harrastettu ollenkaan. Ihan vaan metsässä liikkuminen ja marjastaminen, sienestäminen, ne on niitä miun juttuja. :D Niin ja ylipäätään joka paikan tutkiminen. Kaikki metsätiet ja polut kiehtoo suunnattomasti.
Meillä uhmatiin tuulta koko perheen voimin ja käytiin lenkillä. Kiira oli rattaissa, puolet matkasta sain vetää rattaita perässäni, koska oli niin hirveä vastatuuli välillä, etten halunnut, että käy vauvan naamaan. Tyytyväisenä tuo silti nukkui koko matkan. Esikoinen ihan onnessaan leikki lätäköissä ja jäljellä olevissa lumilaikuissa. Itse sai ainakin raitista ilmaa, jos nyt ei hirveästi liikuntaa. Mutta olihan tuo tuolla tuulessa vähän extremeä!