Maaliskuun Mölinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Minkkis
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä kans luin tuosta.... tiedän yhden muksun, joka sai aina vaa velliä ja vastiketta. Myös janoon... oli melko pulskassa kunnossa ensimmäisenä kesänään, mut ei ny läheskään tommonen. Voi vauvaparkaa...
 
nappo on aina kiva kuulla, miten hyvin naiset pärjäävät armeijassa :) onhan se tietty eri asia, kun naiset menevät sinne kaikki omasta tahdostaan, joten motivaatiota varmasti löytyy.

Orvokki, kiva kuulla teistä. Mietinkin juuri yks päivä, minne olet hävinnyt. Toivottavasti vesirokot menevät mahdollisimman kivuttomasti ohi.
 
Hillevi: Kiitos! Meillä on tosiaan aika raskas ajanjakso takana, tytöltä on tutkittu tässä muutaman viime kuun aikana kaikki sisäelimet, sydän, selkärangat ym.läpi. Hänen sairauteensa liittyy monesti myös muita sisäelin - tai luumuutoksia, 65% näistä lapsista jotain muutoksia löytyy. Mitään ei onneksi löytynyt, siitä olen niin kiitollinen :) Myös pienen koiran menetys tän kaiken kukkuraksi oli aika kova paikka. Mutta nyt onneksi kevät tulee ja kaikki on meidän perheellä suht hyvin joten eiköhän sitä taas elämä rupea voittamaan pikku hiljaa! Isommalla vesirokko meni aika kivuttomasti ohi, toivotaan että pienemmälläkin neitillä menisi.

Mä yritän taas aktivoitua kirjoittelemaan! Nuo kaksi neitiä vaan tuntuu työllistävän sen verran että ei meinaa olla aikaa koneelle. Silloin kun vauva oli pienempi ja nukkui paljon, jäi huomattavasti enemmän aikaa kirjoitella. Mutta nyt kun uniaika on vähentynyt ja palvelun vaatimustaso huomattavasti kasvanut, meikäläisen kirjoitteluaika on vähentynyt sitä mukaa :) Mutta yritän pysyä kärryillä edes jotenkuten!
 
Täällä on poristu kunnon eräjorma juttuja! Metsästyskortti on täälläkin to do listalla. Oon pienestä asti ollu mukana hirven nylkemisissä ja palotteluissa niin oishan se mukava sinne metsällekkin päästä :)
 
Eikös Orvokin pienellä ollut se pyllynreikä jotenkin ahdas ja lähempänä emätintä kuin normaalisti? Ettei esim. alateitse pysty tyttö synnyttämään? Mutta onpa huojentavaa, ettei muuta ole sitten löytynyt. :) Kyllä se näiden lasten terveys on niin hirveän tärkeää.

Voi eräjormat teitä! :D Hyi, miusta ei kyllä olisi metsästäjäksi, mutta en ole vastaankaan. Siis pitäähän niitä riistakantojakin pitää järkevän kokoisina. Mutta en itse pystyisi, onneksi ei mieskään! Miulle riittää ne marjat ja sienet. Oi että odotan kesää, pääsee metsään! Onneksi tuollainen pieni lapsi on vielä niin innostunut ihan kaikesta, että saan siitä kaverin sinne metikköön. :) Ja äitini lähtee kyllä mielellään esim. marjaan, mutta sillä on kyllä niin huono suuntavaisto, ettei tosikaan. :D Eksyy vielä, jos yksin lähtee niin, ettei auto oo näköetäisyydellä.
 
Mä kans kyl rakastan metsissä kulkemista, sienestystä ja marjastusta. Ja samoin kuin sinä, Kellitys, myös minustakin on ihana tutkia kaikki polkuja ja lehtoja. Mulla laukkaa aina mielikuvitus ja päässä kehittyy kaikenlaisia fantasiatarinoita, mitä niihin jänniin paikkoihin voisi kirjoitella. Metsät on kyl ihania.. ai että. Viime syksynä ei päästy sit kuitenkaan enää pojan synnyttyä. Mä olin ensinnäkin niin kipeä sektion jälkeen pitkään ja sit jo olikin jo suht myöhäistä. Mut tänä vuonna! Jes! Poika mukaan ja metsäileen!
 
Aurinkoista huomenta elomammat!
En ole taas aikoihin ehtinyt tänne koska tämä lapsiperheen arki vetää myllerrykseensä.
Enää ei voi vauvaa laittaa vain lattialle ihmettelemään leluja, ei. Meno ja vauhti on meidän jäbällä lisääntynyt siinä määrin, että koko ajan saa olla haukkana. Tällä viikolla on alettu tosissaan kokoeilemaan rajoja ja kuinka ylös sitä päästään nousemaan. Facebookiin laitoinkin jo kuvan kuinka alettiin harjoittelemaan nousemista tuen kanssa ja seuraavana päivänä se hoksattiin. polvien varassa onneksi kuitenkin vielä.
Istumaan opittiin myös tässä eräänä päivänä tällä viikolla ja kovin nyt sitten istutaan ja ihmetellään kaikkialla.
Mielenkiintoisin on olohuoneenpöydän kori, jossa on kaikenlaisia lippusia ja lappusia ja se vedetän alas ja kaikki heitetään pois. Miehen playstation on myös kovin mielenkiintoinen ja kaukosäätimet. Niin ja kaikki johdot.

En varmaan tänne ehdi enää kovin usein mikä harmittaa, mutta yritys on kova.

Nyt piträä mennä kun tuo sähköjänis repii housun puntteja tuossa :)
 
HIhih Niranda! :D Mulla kans vähenee varmaa pikkuhiljaa täällä oleilu, kun tuo kans hiihtää jo sellasta kyytiä ympäri kämppää. Kohta pakko hiihtää itekin mukana. Plus et kevät vie meidät ulos. :)
 
mä ootan et päästää ettii korvasieniä,ainut vaan että kukaan ei niitä syö,mut kerääminen on hauskaa.marjoja kerään korkeintaa marjapuskista,en jaksa olla metässä ötököitten syöttinä,mies kerää meillä mustikat.
 
Ötökkämyrkkyä vähän ja tarpeeksi vaatetta päälle. :D Metsässä ei niin aurinkokaan porota päälle. Ja on kiva, kun koirakin saa olla vapaana siellä. Meidän haukku pitää niin tarkan huolen siitä, että tietää, missä omat ihmiset on, ettei lähde omille teilleen seikkailemaan. Äidin koira taas olettaa, että äiti pitää huolen, että pysyy tarpeeksi lähellä. :D Kylläpäs nyt tuntuu siltä, että olisi ihanaa, jos olisi jo kesä. Vaikka kyllä mie oon oppinut pitämään kaikista vuodenajoista.

Nyt kyllä pakoilen siivoamista, joten perse ylös tuolilta ja hommiin. Syvä huokaus.
 
Huh mikä viikko, se et on niin paljo käyny vieraita ottaa voimille, mut täytyypähä sanoa et on kiva ku on siistiä ollu koko viikon (ku on ollu pakko siivota koko ajan). Toissailtana Tyyne keksi pinikses mennä kontilleen, ja nyt sitä sit junnataa pinnikses ja meiän sängys. Lattial ei vielä mee ite kontilleen ku on "liukkaat" lattiat ja ei mattoja. Toissayö oli muutenki kauhea, Tyyne ei oikee tahtonu nukkua, ja päästii lopulta yöunille 01.20 ja sittekii piti kitistä niin tiuhaa et en saanu nukuttua kertaaka tuntia pitempään. Ja neljält Tyyne sit alko huutamaa oikee huolella, ja sain kyl kaikki temput tehä et sain sen rauhottumaan. Ainoo mikä tepsi oli pomputtaminen, siihen Tyyne havahtu ja sit kelpaski tissi ja takas unille, tosin mun viereen. Nyt on muutenki alkanu unta vastaan taistelu kunnolla.

Tyyne on myös oppinu ryömimään, tai on osannu kyl jo jonku aikaa, mut lähinnä se on sellasta et vähän matkaa jonku lelun peräs mennää huomaamatta eteenpäin. Johdot on kovas huudossa meilläkii ja olkkarin verhot kanssa.
 
me oltais menossa huomenna synttäreille ja ens viikonloppuna olis toiset,sit joutuu taas syömää kaikkee hyvää.onnek meillä ei käy ketää kylässä,se on tosi rasittavaa kun on vieraita.:grin
 
Mäkin rakastan korvasieni poimintaa, mies keittää mun pakottamana 5 krt duunissa ja silti syön aina varoen-ihan kun olisin kuolemassa niihin.Hullua i know....Vissiin 3 krt riittäis, mut en halua riskejä enkä niitä höyryjä himaani.
 
Takaisin
Top