Hehee! Hyvä idis! Toi fb ryhmä siis. Kyl se varmaan olis hyvä et se on suljettu. Mut päättäkää te.
Kiraffe: Täältä löytyy yks samanhenkinen! :)
Sukey: Me ollaan kans ajateltu et tähän kahteen se jää.
Omaa napaa, lukekaa jos kerkeette:
Musta tuntuu että tää toinen raskaus on ihan erilainen ku eka. Ekasta nousi paiseita naamaan ensimmäisillä raskausviikoilla, ohimoihin ja poskiin, ja pahoinvoinnit alkoi vasta joskus viikolla 10. Söin red delicious omenoita ja ahmin parsaa. Näytin kauniilta ja hehkeältä läpi raskauden. Tässä toisessa raskaudessa syön kananmunia(4 kananmunaa putkeen joka aamu!!) ja ison kasallisen appelsiineja parissa päivässä. Finnejä naamassa ei oo ainuttakaan, mut niitä nousee olkapäihin...pahoinvoinnit alkoi ennen plussaa....waaaaaat? Kun katson peiliin niin näytän ihan pulimummolta.
Ja tää väsymys on todella jotain aivan posketonta. Tänäaamuna oli ekan kerran semmonen olo että mä en selviä tästä päivästä, huimasi ja oksetti. Mies toi aamupalaa sänkyyn ja laitto pojalle tietsikkaan aku ankat pyörimään. Nousin sängystä klo 12.
Iltapäivää kohden olo vähän helpotti mut nyt taas iltaa kohden olotila pahenee taas.
Tänään nousin ekaa kertaa plussaamisen jälkeen hepan selkään, lumituiskussa ratsastin läpi havumetsien. Oli ihanaa mennä tallille ja jättää kaupunkiolot taakseen(kotipihasta noin 10-15 min ajomatka) Teki hyvää! Esikkoa odotellessa ridasin pari kolme kertaa viikossa 5lle raskauskuukaudelle asti, lopetin vasta kun masu otti satulan etukaareen ja oli vaikeaa tulla selästä alas. Vatsalihakset ja ne syvät vatsalihakset oli synnytyksessä aika hyvässä kunnossa, kiitos ridaamisen, ja se auttoi myös selkäsärkyyn! Synnytyksen jälkeen sama meno jatkui, mies on päästäny tallille 3 krt/viikossa ja on hoitanu lasta sillä aikaa.Tiedän riskit mutta tästä harrastuksesta on tosi vaikea luopua. Rakastan hiljaisuutta ja hevosen kanssa touhuamista, se on todellista hermolepoa, ja tallilta kotiin tulee aina iloinen äiti. Nyt kun olen taas raskaana yritän olla tosi varovainen enkä ota mitään riskejä, kartan autoteitä ja köpötellään humman kanssa syrjäpolkuja ja mennään tosi rauhallisesti, tai kentällä koulujuttuja käynnissä. Voin myös juoksuttaa hummaa kentällä maasta käsin! Hevonen käyttäytyy minua kohtaan taas samalla tavalla kuin esikkoa odottaessani, tuuppii hellästi ja kohtelee muutenkin tosi lempeästi, seisoo ihan paikallaan kun ähellän selkään tai tulen sieltä alas - vaikka normaalisti on hyvin eläväinen ja kärsimätön luonne ja heiluu ku heinämies. Masun kanssa olen kehittänyt ihan oman niksin miten tulen selästä alas niin etten joudu hyppäämään, valutan itseni kaulaa pitkin alas, roikun siinä kuin apina...ja humma hoivaa että no, pääsitkös...onkos kaikki nyt hyvin...mennäänkös jo? Kyllä se näin on että eläimet on viisaita, ne haistaa hormoonit! Mamma tamma on tiineenä taas!
Minä myös rakastan luontoa yli kaiken ja haluan opettaa lapseni samanhenkisiksi. Jos muuttaisimme maalle, meidän piha olisi varmaan hevosia täynnä. Eläintarhahan siitä tulisi...yritän pitää tämän eläinrakkauden aisoissa, kissa ja hevonen riittää. Koira mahtuisi vielä perheeseen kun on koppikin pihassa valmiina. Mut mies sanoi että vauva TAI koira, molempia et saa!
(mut sit ku lapset on isompii ni yllytän ne mankumaan isiltä koiraa hihihiiiiiii!)
Löytyyks täältä muita "heppaäitejä" ???!!!
Nyt on muuten rv 6+3, enää viikko mulla ekaan neuvolaan ja ultraan!
Terv. Höppänä Barbamama
ja "Pörrö"