Täällä ei maistuisi oikein muu kuin paahdettu ruisleipä, jossa on päällä pelkkää margariinia sekä vichy-vesi. Jonkun lasin mehua saa aamulla menemään ja illalla hyvässä lykyssä jugurttia tms. Hedelmiä myös menee jonkun verran, erityisesti appelsiineja ja banaaneja. Mut ei oo tosiaan varsinaisesti yököttänyt, tää on tällaista ruokahaluttomuutta vaan kuten viimeraskaudessakin. Välillä tulee muka jotain mielitekoja, että nyt vois vaikka syödä jättiläiskokoisen pizzan, mutta ne menee ohi yhtä nopeesti kuin ilmaantuukin. Nyt kun joku mainitsi noista Turkinpippureista niin alkoi ihan sikana tehdä mieli niitä!! :-)
Meillä kyllä kiertää myös jotain mahapöpöä edelleen, kun tyttö eilen ja tänäaamuna oksensi ja ripuloi. On kyl muuten ihan hyvävointinen ja nyt ei oo aamun jälkeen enää oksentanut vaikka on syönytkin. Että voihan tää ruokahaluttomuus olla sitäkin.
Janda kyseli onko muita, joilla raskausajan aknea. KYLLÄ. Valitettavasti. Mulla on siihen taipumusta hieman muutenkin, mut viime raskaus oli kyllä ihan kauhee. Mun posket oli ihan täynnä näppyjä ja niistä jäi pitkäksi aikaa arvetkin. Nyt vaikuttaisi tässä raskaudessa tulevan hieman vähemmän, mutta onpa noita kuitenkin enemmän jo nyt kuin ennen raskautta. Tällä kertaa kyllä tähän mennessä enimmäkseen otsassa ja selässä. Nuo paikat onkin helpompi piilottaa tällaisella lyhythiuksisella ihmisellä kuin posket... Ajattelin yrittää seuraavalla kampaajakäynnillä jonkilaista otsista jos tää homma pahenee :-)
Kaiken kaikkiaan on kyl ihan järjettömän vetämätön olo. Tekis mieli vaan hautautua peittojen alle makaamaan ja nukkumaan eikä nähdä ketään tai tehdä yhtään mitään. Mulla oli viime raskaudessa alku ihan samanlaista murjottamista. Nyt en oo kyl saanut miehen kanssa yhtä paljon riitaa aikaiseksi.
Mikähän tuossa keskenmenopelossa oikein on, tuntuu että ekassa raskaudessa en osannut pelätä sitä ollenkaan. Pidin kaikkea ihan itsestäänselvyytenä. Nyt taas nuo pelot käy kyllä mielessä tuon tuostakin enkä suoraan sanottuna edes vielä uskalla täysillä iloita tästä koko raskaudesta kun ajattelen, että ei siellä pian mitään olekaan. Eikä mulla edes ole yhtään keskenmenoa tms. koskaan sattunut. Noo... Yritän koko ajan muistuttaa itseäni, että tämä koko hommahan ON riskinottoa eikä koskaan voi lopputulosta 100% varmuudella tietää. Kävi miten kävi, kyllä siitä selvitään.